Miten kuvata sanoinkuvaamaton Jumalan kirkkaus

Lukukappaleessamme Mooses saa Jumalan ilmestyksen ollessaan vuoren kolossa.
Kuvassa yksi valtavan iso tulivuori matkamme varrella. Ajoimme valtatiellä numero 1. Teimme evankeliointimatkaa Kamerunissa.
Kuvan vuoren laki on laavan, kivimassojen, peitossa, ja koko tienoo täyttyy sen majesteettisuudesta, kun sen ohi ajaa.
Tämän tulivuoren valtaisan vaikutuksen lähellä on mahdollista aavistaa, miten Mooses aikoinaan sai vastaanottaa Jumalan puhuttelun Siinain vuoristossa kansan matkatessa luvattua maata kohti.

Sunnuntai 02.02.2020
Kynttilänpäivä
Kristus, Jumalan kirkkauden säteily
Ensimmäinen lukukappale 2. Moos. 33: 18-23

Tänä vuonna 2020 kynttilänpäivä osuu vanhan perinteen mukaiselle juhlan viettopäivälle 2. päiväksi helmikuuta.

Kynttilänpäivän taustaa

Vanhastaan Suomessa teurastettiin marraskuussa. Siitä valmistettiin erilaisia lihatuoteita vuoden tarpeita varten, suolattiin jne.

Paastonaikana ei syöty lihaa, joten lihan syönti aloitettiin jouluyön kinkusta.
Kun joulun juhlapyhät olivat ohi, niin siirryttiin pienempiin askareihin. Niitä olivat muun muassa kynttilöiden valaminen talista, tallennetusta eläimen rasvasta.
Kun sähkövaloja ei vielä ollut, kirkkojen valaistukseen tarvittiin kynttilöitä. Näitä lahjoitettiin joulun jälkeisenä kautena.

Näiden lahjoitettujen kynttilöiden käyttöön siunaaminen tapahtui kynttilänpäivänä, jota vanhastaan on vietetty 2. helmikuuta. Tästä vuoden kynttilöiden käyttöön vihkimisestä on peräisin juhlan nimi.

Kynttilänpäivän salaisuus

Kynttilänpäivän suuri sanoma on, että Jeesus lapsi tuotiin temppeliin siunattavaksi 40 päivää syntymänsä jälkeen. Kun joulua alettiin viettämään 25. päivänä joulukuuta, niin Jeesuksen temppeliin tuomisen juhlan vietto seurasi tästä helmikuun toisena päivänä.
Jeesuksen puolesta suoritettiin uhri ja niin lapsi kuin äitikin siunattiin Jumalan suurella siunauksella. Profeetta Simeon kertoi että Jeesus on maailman valo.

Näin Jumalan kirkkauden valo on tullut kynttilänpäivän suureksi teemaksi.

Jumalan kirkkaus ylittää meidän käsityskykymme rajat

Kynttilänpäivän ensimmäisessä lukukappaleessa Jumala sanoo Moosekselle, että kukaan ei voi nähdä hänen kasvojaan. Siksi Mooses saattoi nähdä vain Jumalan selän, kun Herra kulki hänen ohitseen. Tämä kuvaa Jumalan rajatonta pyhyyttä, jota kukaan luotu ei voi koskaan ymmärtää eikä kestää, koska Jumala on niin paljon enemmän kuin suurinkaan kokemuksemme voi käsittää.

Jumala sanoo:

Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.

Toisaalla Raamatussa kerrotaan, että Mooses keskusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin.

2. Moos. 24: 9 – 11

Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.

2. Moos. 33:11

Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle. Sitten Mooses palasi leiriin, mutta hänen palvelijansa, nuori Joosua, Nunin poika, ei milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä.

Mikäli nämä sanat pannaan yksiuloitteisella tavalla toistensa rinnalle, niin ne ovat loogisesti ristiriitaisia. Tällainen vastakkainasettelu ei kuitenkaan tee oikeutta ilmaisujen varsinaisille merkityskentille.

Israelin vanhimmat osallistuivat pyhään liturgiseen ateriaan. Jumala on läsnä liturgiassa. Koko taivaan joukko osallistuu pyhään ateriaan silloin, kun sitä vietetään Jumalanpalveluksena. Jumala on kokonaisena läsnä. Hänen osallistumisensa on koko toimituksen ydin. Tässä tilanteessa Jumalan kasvojen katsominen siis kuvaa elävän Jumalan todellista länsäolo pyhässä toimituksessa.

Samaten Mooseksen ja Joosuan läsnäolo pyhäkössä kuvaa sitä, että Herramme on todellisesti ja reaalisesti läsnä pyhässä huoneessaan. Jumalan täyteyden läsnäoloa ja hänen puhutteluaan Jumalan palvelijoille Moosekselle ja Joosualle kuvaa sanonta kasvoista kasvoihin näkemisestä.

Mutta samaan aikaan kun Jumala ilmoittaa itsensä pyhäkössään ja pyhissä toimituksissa tai kun hän erilaisten henkilökohtaisten kokemusten välityksellä rohkaisee omiaan uskon kestävyyteen, on todettava, että kukaan ei milloinkaan voi käsittää Jumalan koko olemuksen rajatonta äärettömyyttä. Kirkkainkaan valo ei riitä kuvaamaan hänen kirkkauttaan eikä jaloinkaan elämys ammenna kuin osan hänen rajattomasta rakkaudestaan. Tämä on nöyrästi tunnustettava ja siksi voimme sanoa, että parhaimmillaankin näemme vain kuin aavistellen, kuin vain Jumalan ”selän” hänen mittaamattomasta pyhyydestään, suuruudestaan, rakkaudestaan ja hyvyydestään.

Sanamme ovat rajalliset. Niiden kyky ilmaista on vajavaista. Siksi kummankin näkökulman sanoma on otettava esille, että edes aavistuksen verran voisimme käsittää hänen majesteettisuuttaan.

Ei ole sattuma että Luther sanoo Katekismuksensa selityksessään: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa.” Näin hän yrittää pukea sanoiksi sen, mikä menee korkeammalle, syvemmälle ja laajemmalle kuin mikään meidän mahdolisuutemme ilmaista Jumalan olemuksen ääretöntä kirkkautta, hyvyyttä ja pyhyyttä sekä rajatonta rakkautta, joka tulee meidän elämämme hyväksi, meidän iloksemme, onneksemme ja ikuiseksi autuudeksemme.

Tässä kynttilänpäivän Vanhan testamenti lukukappaleemme

Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”