Miten kasvatetaan kansainvälisen tason viisiottelijoita?

Saksalaisen kilpailijan toiminta Tokion olympialaisten naisten viisiottelussa herätti keskustelun ratsastuksen säännöistä. Ratsu ei ollut halukas hyppäämään esteitä ja kilpailija käytti raippaa epäeettisesti. Lopulta hevonen teki tasapainottoman hypyn esteen sekaan. Suoritus hylättiin ja naisten kilpailun johdossa ollut urheilija sai osiosta 0 pistettä pudoten sijoituksissa loppupäähän.

Viisiottelussa hevoset arvotaan ja ratsukolla on 20 minuuttia aikaa tutustua toisiinsa sekä hypätä viisi verryttelyhyppyä, joista osa kisakorkeudelta. Tuomarien vaativana tehtävänä on arvioida verryttelyn perusteella, onko ratsastaja tilanteen tasalla ja kykeneekö hän tällä ratsulla turvalliseen suoritukseen. Voin ymmärtää, että tuomarilla on korkea kynnys hyllyttää ratsastaja ja vetää hänet pois ratsastusosiosta. Silti tämä ratkaisu on joskus perusteltu ja siten tehtävä
.
Jokaiselta kilpailijalta edellytetään voimassa oleva kvaali, jossakin aiemmassa kilpailussa hyväksytysti ratsastettu saman tason tai korkeampi rata. Silti lajin mukainen harjoittelu esteratsastuksessa voi jäädä liian vähäiseksi, kun harjoiteltavana on neljä muutakin lajia: 200 metrin vapaauinti, kalpamiekkailu sekä ampumajuoksu, jossa juostavana on 4 x 800 metriä ja juoksuosuuksien välissä neljä ammuntaa laseraseella 10 metrin matkalta, kullakin kerralla viisi osumaa noin 7 cm halkaisijaltaan olevaan maaliin.
_ _ _
Ratsastus on herkkä laji, ei vähiten siksi, että ratsukon muodostaa kaksi urheilijaa, hevonen ja ratsastaja. Yhteyden täytyy pelata. Hevosmiestaito ja kyky ratsastaa erilaisia hevosia ovat lajiin kuuluvia vaativuustekijöitä, joista kilpailussa on osaltaan kyse. Hevosta on osattava lukea ja apuja käytettävä kohtuullisesti. Vahvat avut, hevosen pakottaminen, johtavat helposti hevosen hermostumiseen, joka vielä korostuu kilpailutilanteessa. Siksi tavoitteena on yhteistyö ja se, että hevonen suorittaa osuutensa mielellään.

Ratsastajan tehtävänä on tuoda ratsu riittävässä laukassa ja tasaisessa rytmissä esteille, koota hevonen ennen estettä ja saada se lyhenemään, jolloin hevonen saa takajalat alleen ja voi ponnistaa oikealla tavalla ylöspäin. Ratsastaja myötää hypyssä ja auttaa hevosta pysymään tasapainossa, niin että se laskeutuu oikeassa laukassa ja on heti avuilla. Tämä mahdollistaa sen, että tie seuraavalle esteelle voi onnistua ja ratsastaja näkee oikean ponnistuspaikan.

Yksittäisen esteen ratsastus korkeallakaan tasolla ei ole kovin hankalaa. Vaikeampi temppu on ratsastaa esteeltä esteelle ja auttaa hevosta tekemään onnistuneita hyppyjä. Huono lähestyminen, ajaminen esteelle, hevosen venyminen pitkäksi, huono ponnistuspaikka – kostautuvat yleensä seuraavalla esteellä, jolloin tulee puomeja alas tai hevonen kieltää. Näitä kaikkia ongelmia nähtiin myös Tokion viisiotteluratsastuksen TV-Lähetyksessä.

Pahimmassa tapauksessa hevonen hyppää esteen sekaan ja kaatuu, jolloin se voi kohtalokkaalla tavalla loukkaantua tai ratsastaja jäädä alle – yhtä lailla kohtalokkain seurauksin. Onneksi näin ei nyt kuitenkaan käynyt.
_ _ _
Tokion ratsastuksesta syntynyt keskustelu on aiheuttanut mainehaitan viisiottelulle, jonka vuoksi on varmaankin aiempaa vaikeampaa saada lainahevosia kilpailuihin. Tilanne on johtanut vaatimuksiin sääntömuutoksista. On ehdotettu estekorkeuden laskemista 120-tasolta, siirtymistä kouluratsastukseen tai ratsastuksen korvaamista kokonaan uudella lajilla.

Joku muutos sääntöihin on ilmeisesti tehtävä. Ratsastuksen poistaminen kokonaan lajivalikoimasta ei olisi hyvä asia lajin identiteetille, joka perustuu 1800-luvun lopun ratsuväen sotilaan taitoihin. Nykyaikainen viisiotteluhan luotiin antiikin olympialaisten viisiottelun tilalle, jossa kyse oli silloisista sotilaslajeista; keihäänheitosta, kiekonheitosta, stadionjuoksusta, vauhdittomasta pituushypystä painot käsissä ja painista.
_ _ _
Nykyaikaista viisiottelua on 1900-luvulla muunneltu omiksi lajeikseen, kuten sotilasviisiotteluksi sekä ilmailu- ja meriviisiotteluksi. Niitä yhdistävät uinti, ammunta ja juoksu, jotka ovat myös sotilaskolmiottelun lajeina. Neliottelussakin on kilpailtu. Kyse on viisiottelusta ilman miekkailua. Kyse oli päivityksestä aikaan, jolloin miekka oli tosiasiallisesti väistynyt käytöstä sotilasaseena. Esimerkiksi isäni harrasti neliottelua 1950-luvulla.

Talvisina vastineina ovat partiohiihto ja ampumahiihto aseena sotilaskivääri/rynnäkkökivääri sekä hiihtoratsastus. Siinä on kyse hiihtäjän hinaamisesta radalla, jossa ratsukko hyppää esteitä ja hiihtäjä hyppyreistä.

Tavallaan myös triathlon nousee viisiottelun perinteestä kuten myös dekathlon ja heptathlon, eli kymmenottelu ja seitsenottelu. Näistä viimeksi mainituista lajeista puuttuu erityinen sotilaallinen osuus.
_ _ _
Mitä muutoksia siis nykyaikaiseen viisiotteluun olisi tehtävä? Muutoksia lajiin on tehty paljon jo aiemmin 1900-luvulla: viisipäiväinen kilpailu on muuttunut yksipäiväiseksi, uintimatka on lyhentynyt 300:sta 200:een metriin, juoksumatka on lyhentynyt, samoin kalpaottelut ovat tiivistyneet yhden piston mittaisiksi. Ruutiase on vaihtunut ilma-aseen kautta laser-aseeksi.
Ratsastuksessa kilpailtiin aiemmin maastoesteradalla kuten nykyisin kenttäratsastuksessa. Matka oli useita kilometrejä ja vaihtelevia esteitä saattoi olla parikymmentä. Kyseinen laji on yleensä vaativampi, fyysisesti raskaampi ja riskialttiimpi kuin rataesteet.
_ _ _
Viisiottelu oli aiemmin puhtaasti sotilaslaji. Siviilit saivat osallistua olympialaisten viisiottelukilpailuihin Helsingin olympialaisista alkaen 1952 ja laji avautui naisille 1960-luvulla.
Muutos sotilaslajista siviililajiksi merkitsi ammunnassa ja varsinkin ratsastuksessa haasteiden nousemista. Sotilaat saivat harjoitella armeijan ampumaradalla ja aseilla sekä saivat harjoituskäyttöön patruunoita osana kenttäkelpoisuuden ylläpitoa.

Viisiottelijoilla oli käytössään laadukkaita armeijan ratsuhevosia. Edustusurheilijat harjoittelivat osin palvelusajalla ja kilpailivat puolustusvoimien edustajina ja univormussa. Kuriositeettina he saivat tietyn määrän junalitteroita ratsuilleen. Esimerkiksi Santahaminasta ratsut joko ratsastettiin tai ajettiin kuorma-auton lavalla Herttoniemen asemalle, missä ne lastattiin härkävaunuihin. Hevosenhoitaja matkusti mukana kilpailupaikalle toiselle puolelle Suomea, yleensä varuskuntapaikkakunnalle.

Näin viisiottelijoilla oli käytössään hyviä hevosia sekä paljon harjoittelu- ja kilpailumahdollisuuksia. He saivat kokemusta erilaisten hevosten ratsastamisesta kilparadoilla. Sotilasratsastuksessa 120 cm oli rataesteillä ensimmäinen varsinainen kilpailuluokka ja 110 vielä ”hevosenhoitajaluokka”. Monet sotilasratsastajat kilpailivat paitsi 120-, myös 130- ja jotkut 140-luokkia.
_ _ _
Viisiottelijoiden harjoittelumahdollisuudet ratsastukseen ovat nykyisin edellä kuvaamaani tilannetta heikommat: ilman omaa hevosta on vaikea päästä harjoittelemaan hyvillä hevosilla ja saada tähän maneesi- ja kenttäaikoja. Laji on lisäksi hyvin kallis, jos kustantaa itse hevoset, harjoittelun ja valmennuksen.

On eräs keino lisätä harjoittelumahdollisuuksia ja viisiottelun tasoa. Se on sama kuin aikanaan armeijassa – integroida harjoittelu osaksi oppilaitoksen ohjelmaa ja saada harjoittelusysteemiin ulkopuolista rahoitusta. Se voisi merkitä esimerkiksi sitä, että viisiottelun lajien harjoittelua sisällytetään kouluviikon ohjelmaan, vaikka kaksi tuntia päivässä (lisäksi siirtymisiin ja vaatteiden vaihtoon/peseytymiseen pari tuntia).

Esimerkkinä:
Ma klo 7-8 uinti; klo 14-15 miekkailu
Ti klo 7-8 juoksu, klo 14-15 ratsastus
Ke klo 7-8 uinti, klo 14-15 ampumajuoksu
To klo 7-8 ampumajuoksu, klo 14-15 ratsastus
Pe klo 7-8 miekkailu, klo 14-15 uinti
La klo 10-11 ratsastus, klo 16-17 miekkailu

Peruskoulun yläasteella juoksua voisi olla viikossa esimerkiksi 10-20 km, uintia 6-10 km, kouluratsastusta voisi olla kerran, kerran kavaletteja ja hyppytekniikkaa sekä kerran esterataa. Harjoittelun pitäisi olla nousujohteista ja mahdollistaa palautuminen.

Miten tämä vaikuttaisi koulunkäyntiin? Oppimistulokset parantuvat. Tutkimusten mukaan liikunta keskellä koulupäivää parantaa muistia, keskittymistä, opitun mieleen painamista sekä luovaa ongelmien ratkaisukykyä ja sinnikkyyttä.

Koulutunteja olisi päivittäin ainakin viisi. Harjoittelun ei tarvitsisi jatkua enää illalla vaan voi keskittyä läksyihin ja ilta-ateriaan sekä aikaiseen nukkumaanmenoon.
_ _ _
Kaikkien oppilaiden ei tarvitse valita viisiottelun harjoitusohjelmaa. Jotkut voivat valita kolmiottelun, toiset vain yhden lajin. Osan vapautuvista urheilutunneista voi käyttää joukkuepeleihin, shakkiin, kuvaamataitoon tai vaikka kuorolauluun. Niillä kaikilla on oppimista ja luovuutta vahvistava vaikutus.

Uskon, että näin toimiva koulu kasvattaisi paitsi hyvään koulumenestykseen, vuosien mittaan huippu-urheilijoita eri lajeihin, mahdollisesti myös olympiaedustajia viisiotteluun. Kysymys on tietysti rahasta. Urheilun suorituspaikkojen olisi oltava lähellä koulua, ettei siirtymisiin kuluisi aikaa. Joitakin näin toimivia kouluja on jo tällä hetkellä, kuten Mäkelänrinteen lukio. Tosin viisiottelu ei taida kuulua sen lajivalikoimaan.
- - -
Opettajat ja lasten vanhemmat antavat palautetta koulujen tilanteesta. Luokat ovat levottomia, opettajien aika menee yrityksiin palauttaa tuörauha. Vaatimustasoa on laskettava ja oppiminen jää vähäiseksi.Erityisoppijoiden sijoittaminen normaaliluokkiin eli inkluusio on monien mielestä ollut virhe. Liikunnan lisääminen koulupäivään parantaisi keskittymistä ja työrauhaa. Hyvä fyysinen kunto on perusta yleensä jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Kyse ei tarvitse olla vaativasta viisiottelusta, vaan mistä tahansa reippaasta liikunnasta, joka panee hengästymään ja tuottaa iloa.

2 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Miksi lajissa pitää olla arvotut hevoset, eikö ainoa oikea ratkaisu olisi että jokainen ratsastaisi omalla tutulla ratsulla, olipa siis täysin oma tai laina, mutta tuttu jolla on harjoitellut.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Ari kysymyksestä. Oma hevonen kilpailussa helpottaisi ratsastusosiota ja tekisi siitä varmaankin turvallisemman. Samalla ratsastuksen rooli viisiottelukilpailussa korostuisi. Hevoselle pitäisi olla mukana hoitaja samalla kun kilpailija suorittaa muita lajeja. Hevosten kuljettaminen kotitalleilta kisapaikalle ja takaisin pidentäisi kilpailumatkaan käytettyä aikaa. Oman hevosen ylläpito edellyttää myös ratsastusta päivittäin. Samalla muiden lajien harjoittelu jäisi vastaavasti vähemmälle.

      Vahvoissa viisiottelumaissa, kuten Saksassa, Unkarissa, Italiassa ja Ranskassa ratsastus ja miekkailu ovat vahvoja lajeja muutenkin. Lajien resurssit ovat hyvät ja viisiottelijoiden ratsastusharjoitteluun on tarjolla hyviä hevosia. Aina sekään ei kuitenkaan riitä, kuten Tokiossa nähtiin. Estekorkeus 110 cm olisi 120 cm helpompi ja turvallisempi vieraalla hevosella. Jos hevonen olisi oma, voisi estekorkeus vastaavasti olla jopa enemmän kuin 120 cm.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.