Tähän kysymykseen ajattelen että on monenlaisia lähestymistapoja eri kristillisissä piireissä ja kirkoissa . 

Lähestyn asiaa luterilaisen opin mukaan , miten sen ymmärrän.

Yksi ajattelu on ikäänkuin paeta ja pyrkiä ylistämään ja pyrkiä pääsemään lähemmäksi Jeesusta että se synti häviää. Tai se kielletään ja silloin se on jo kielletty jos ei tarvitse syntejä tunnustaa . 

Joissakin piireissä on ajatus että hengelliset harjoitukset tekevät ihmisestä paremman ja voivat siten voittaa synnit .

Jotkut tahtovat väistää sen totuuden että tietyt asiat ovat syntiä , vaikkapa sillä perusteella että kaikkihan tekevät niin tai ihmisen on mahdotonta elää Raamatun opetusten ja käskyjen mukaan . Ihminen tahtoo laventaa Raamatun sanaa ja ajatus että vapaasti tulkita ja sitten vapaus Kristuksessa . Vaikka Jumalan sanan opetuksen noudattaminen antaa sen vapauden elää kristityn vapautta. Jumalan sanan noudattamisesta joutuu aina myös vainottavaksi ja pilkattavaksi , mutta me emme määrittele vapautta vaan se annetaan armosta kun tahdomme pysyä sanassa , Kristuksessa .

Lähtökohtaisesti väärä  ajattelu on että meidän tulee voittaa synnit , vaikka tosiasiassa ei ole pienen pienintäkään syntiä minkä ihminen voisi voittaa , ei yhden yhtäkään . 

Toiseksi Kristus on voittanut kaikki synnit jo Golgatalla ja maksanut siitä ison hinnan . Ja sinun ”hintasi” myös määräytyy sen hinnan mukaan . Niin paljon on Jumalan rakkaus sinua kohtaan . 

Meillä jää aina vaan synnintunnustajan osa ja aina vaan sana vakuuttaa että jos me tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi kun tuomme ne hänelle . Koskeepa se mitä syntejä tahansa . 

Tämä jälkimmäinen tie vie yhä enemmän elämään riippuvuuteen Kristukseen kun ei ole muuta vaihtoehtoa . Ja se vie meitä Kristuksessa kokemaan yhä syvenevää synnin ja armon tuntemista . Voimme tosin  lähteä oman tahdon tielle mutta usein käy niin että Jumalan suuri rakkaus ei päästä meitä tai antaa mennä ja uudestaan kutsuu , kun näämme elämän todellisuuden ettei meillä ole rauhaa muuta kuin hänen luonaan . Sairaudet . onnettomuudet , konkurssit ja jollekin alkoholismi annetaan sallimuksessa elämään . Alkoholistikin voi katua sitä isoa alkoholimäärää mitä juonut , mutta usein juuri ne rekkakuormalliset alkoholia toi Jumalan luo sen ihmisen tai sairauden tai kun on kaikki maallinen omaisuus hävinnyt, niin se voi vapauttaa ihmistä löytämään todellisen rikkauden Kristuksessa .  

Jumalan päämäärä on aina meitä kohtaan että saisi meidät viedä taivaan kirkkauteen . Kun joudumme luopumaan niistä epäjumalista ja näkemään sisäisen tyhjyyden niin voimme paeta tai nöyrtyä Jumalan edessä . Meillä on erilaisia teitä mutta Jumalan suunnitelmassa on vain yksi tie ja se on Kristus . Se mitä Jumala todella meille haluaa on että hän saisi meitä armahtaa ja taas armahtaa , vaikka sielunvihollinen tahtoo meille kuiskia että me menetämme maineemme jos nyt sen kaiken paskan tunnustat mikä elämässäsi on  tai olet jo nyt taivaskelpoinen , vaikka eläisit täysin Jumalan tahdon vastaista elämää. Ei tuhjaalalapsen isä epäröinyt kun juoksi poikaa vastaan ja tahtoi rakastaen ottaa vastaan . Meidän opetuksemme ei tulisi olla kuin se että hän tahtoo meitä armahtaa ja kertoa siitä ristinsovitustyöstä mitä hän on puolestamme tehnyt . Lain ( 3 käyttö) saarnaa tarvitsemme että me voimme tietää Jumalan tahdon ja voimme nähdä itsemme Jumalan edessä sellaisena kuin olemme todella ja tehdä parannusta .

Saulus Tarsolainen  oli todella ansioitunut ja oppinut ihminen ja pystyi elämää täydellisesti farisealainen uskon mukaan , mutta hän piti sitä kaikkea paskana Kristuksen tuntemisen rinnalla ja niin jokaisen tulisi nähdä asiat vaikka olisi kuinka paljon omaisuutta ja oppineisuutta kun sen rinnalle laitetaan Kristus .

Väärällä opetuksella ihmisiä ajetaan ulos seurakunnista ja usein he masentuvat ja tuntevat etteivät kelpaa Jumalalle eikä muiden uskovien joukkoon . Ihminen on aina juuri sellainen kuten ensimmäiset ihmiset että menemme piiloon ja häpeämme itsemme sisäisesti kun Pyhän Hengen kautta näämme oman syntisyytemme . Ja vielä kun särymme elämän varrella ja ihmissuhteet ei kestä , pahat tekomme ovat mielessä vainoamassa . Seurakunta on syntisten sairaala jossa kaikki on sairaita pappia myöten ja tarvitsevat aina uudestaan syntien anteeksiantamusta  . Ja tämän tunnustaminen ja eläminen armossa todeksi tuo yhteyden Kristukseen ja toisiin ruumiinjäseniin . Vain näin voi syntyä todellinen yhteys !  

Rauhan hän antaa syntinsä tunnustaville ja hyvä on käyttää rippiä jos yhtään kaihertaa mielessä ja muistuttaa meitä tekemisistä ja synneistämme jotka seuraavat elämäämme jatkuvasti . 

Kun meillä Jeesuksen lupaama rauha sydämessä ja puhdas omatunto , emme tarvitse muuta ja saamme Jumalan lupauksiin luottaa että hän vie meidät kotiin .