Mitä ovat kristilliset arvot?

Kotimaa-lehti kysyi viime numerossaan (31.3.2023), mitä kristilliset arvot tarkoittavat nykyään. Lähtökohtana oli vaalikoneen väite: ”Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.” Tästä nousee kysymys, mille puolueelle kristilliset arvot kuuluvat.

Sosiaalietiikan jatkotutkintoa valmisteleva Jaakko Kaartinen toteaa lehden haastattelussa, että kristilliset arvot ”niputtuvat yksiin perinnekeskeisyyden, turvallisuushakuisuuden, isänmaallisuuden ja maahanmuuttokriittisyydenkin kanssa.” – ”Lähtökohtaisesti kristillinen arvopohja ei siis jäsenny moderniksi liberaaliksi kulttuurikristillisyydeksi.”

Saman lehden kolumnissaan Jyri Komulainen toteaa, että ”kirkon johdon ja teologien pitää olla valppaina muistuttamassa, mitä kristilliset arvot oikeasti ovat ja miten erottaa halpa kopio aidosta ja alkuperäisestä.”

Komulainen on oikeassa siinä, että alkuperäiset kristilliset arvot voivat syrjäytyä ja jäädä halpojen kopioiden alle. Kristillisiksi arvoiksi voidaan ymmärtää ajan hengestä nousevia arvoja, jotka eivät lopulta olekaan erityisen kristillisiä.
_ _ _
Kotimaan pääkirjoituksessa todetaan, että sanaparia ”kristilliset arvot” on käytetty yhteyksissä, joissa vastustetaan tasa-arvoista avioliittoa tai translakia. Kääntäen sanaparin on katsottu tarkoittavan ”heteroseksuaalista avioliittoa ja seksuaalikielteisyyttä.”

Pääkirjoituksessa kerrataan oikeat kristilliset arvot, joita ovat usko Luojaan, jolle ihminen on vastuussa saamastaan elämästä ja luomakunnan elämästä. Tällöin ihminen ei kiinnity liikaa maalliseen omaisuuteen tai edes isänmaahan. Toiseksi lähimmäisen rakastaminen ja keskeisimpänä Jeesuksen ristinkuolema ihmisen ja Jumalan suhteen sovittamiseksi.

Itse ajattelen, että kristillinen usko Kolmiyhteiseen Jumalaan on eri asia kuin arvot, jotka ovat ikään kuin välineitä kristillisen uskon todeksi elämiseen. Katson, että kristilliset arvot nousevat Raamatusta ja niiden tärkeä tiivistelmä ovat Vanhan testamentin käskyt, joihin myös Jeesus liittyy opetuksessaan (Matt 6:17-48). Mitä siis käskyt opettavat? Käyn 10 Käskyä eli Dekalogin (2.Moos. 20) tiiviisti läpi. Käskythän ovat tuttuja kulttuurimme perustana – eli kristillisinä arvoina.

(1)”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Ensimmäinen käsky on kaikkien muiden käskyjen perusta, kuningaskäsky. Käskyjen noudattaminen tai noudattamatta jättäminen vaikuttaa ihmisen jumalasuhteeseen. Ihmisellä on taipumus hylätä käskyissä ilmaistu Jumalan tahto kuuliaisuuden ja hyvän elämän tienä sekä etsiä muita jumalia, eli asioita, joilta odottaa suurinta hyvää: ihmisen ensisijaisuus, raha, kulutus, kaiken vapaus. Esimerkiksi uushenkisyys on tuonut muiden uskontojen piirteitä, jotka vaikuttavat kristinuskon hämärtymiseen.

”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muuta jumalankuvaa”. Tämä käsky on poistettu luterilaisesta 10 käskyn kokoelmasta, koska Jumala teki itsestään kuvan lähettämällä Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Alun perin kuvakielto varjeli Jumalan pyhyyttä. Ihmisellä on taipumus tehdä Jumalasta ihmisenkaltainen ja samalla heijastaa Jumalaan omat toiveensa ja halunsa. ”Puujumala” on ihmisen käskyläinen, joka taipuu kulloisenkin ajan henkeen ja siunaa sen.

(2)”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä.” Jumalan nimeen vannomalla saattoi vapautua syytteestä oikeuden istunnossa, kun puolustuksella ei ollut todistajia. Jumalan nimen väärää käyttöä oli vannoa syyttömyyttä, vaikka oli syyllinen. Tänä päivänä Jumalan nimen väärää käyttöä voi olla esimerkiksi uskonnollisten perustelujen esittäminen asioille, joille halutaan yleistä hyväksyntää. Oikeaa käyttöä puolestaan on Jumalan rukoileminen ja ylistäminen.

(3)”Muista pyhittää lepopäivä.” Ihminen ja ihmisen alistama luomakunta tarvitsevat viikkolevon tauottomasta työstä ja tehokkuudesta. Lepo muistuttaa elämän pyhyydestä ja itseisarvosta Jumalan rakkauden vuoksi. Jumalayhteyden ja läheisten ihmissuhteiden vahvistaminen on osa lepoa. Ihmisten uupumus ja mielenterveyden ongelmat kertovat levon ja perusyhteyksien puutteesta sekä elämän tarkoituksettomuuden kokemuksesta.

(4)”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Käsky on annettu aikuisille lapsille, että he huolehtisivat vanhenevista vanhemmistaan. Vanhemmat ovat Jumalan lahja lapselle, koska vanhempien kautta lapsi on saanut hoivan ja rakkauden kasvussaan aikuiseksi. Vanhempien ihmisten ikä ja elämänkokemus ovat arvostettavia asioita, minkä tulisi näkyä kunnioituksena ja huolenpitona. Tänä aikana monet vanhukset elävät yksinäisinä ja unohdettuina. Vanhusten hoito on kriisiytymässä pienenevien ikäluokkien, resurssien sekä puuttuvien hoitajien vuoksi.

Seuraavat nk. ”Toisen taulun” käskyt (5.-10.) koskevat suhtautumista lähimmäisiin. Martti Luther kutsui niitä suojakäskyiksi, koska niiden noudattaminen suojelee ihmisten oikeuksia ja elämää sekä samalla koko yhteiskuntaa.

(5)”Älä tapa.” Ihmisen elämä on ainutkertainen Jumalan lahja. Ihminen ei saa riistää toiselta henkeä. Elämä on uhatuin sen alku- ja loppupäässä, sikiönä ja vanhuksena. Puolustussodassa on mahdollista tappaa esivallan käskystä lähimmäisten suojelemiseksi. Maanpuolustuksen laiminlyöminen altistaa ihmiset hyökkääjän mielivallalle. Ukrainan sota on tästä tuore muistutus. Jeesus ulotti ”Älä tapa” -käskyn koskemaan myös henkistä väkivaltaa. Sosiaalisen median kivittämäksi joutuminen on tästä ajankohtainen esimerkki.

(6)”Älä tee aviorikosta.” Alun perin avioliitto kuului ekonomian alueelle, jonka tarkoitus oli perheen ja suvun elinvoiman turvaaminen lisääntymisen ja huolenpidon kautta. Samalla avioliittoon kuului myös kiintymys ja rakkaus. Miehen ja naisen avioliitto oli tarkoitettu elinikäiseksi ja sille kuului lupaus Jumalan siunauksesta (1.Moos 1:28). Aviorikos vaaransi perheen ja suvun jatkuvuuden sekä luottamuksen ja rakkauden.

Tänä päivänä sitoutuminen avioliittoon ja pysyvään parisuhteeseen on heikentynyt. Samalla syntyvyys on laskenut. Avioliiton rinnalle on haluttu tuoda muita malleja, jotka eivät tähtää sitoutumiseen, lasten syntymiseen, eivätkä elinikäiseen hoivan ja huolenpidon turvaamiseen.
Nykyisin turvaudutaan yhteiskunnan tuottamaan hoivaan. Tämä on virhearvio. Perheet ovat edelleen yhteiskunnan perusta. Perheiden kautta toteutuu lasten saaminen, kasvatus, hoiva sekä osaltaan huolenpito sairaista ja vanhuksista. Ilman perheitä ja niiden tuottamaa hoivaa yhteiskunta ei selviäisi sosiaalialan tehtävistä. Perheinstituution heikkeneminen ja kodin antaman tuen puute näkyy jo nyt esimerkiksi lasten ja nuorten lisääntyneinä ongelmina. Rapautuva hyvinvointivaltio ei kykene korvaamaan perheiden roolia hoivan ja tuen antajina. Siten avioliitolla ja perheellä on edelleen myös ekonominen tehtävänsä yhteiskunnan ylläpidon kannalta.

(7) ”Älä varasta”. Varastamista on toiselle kuuluvan aineellisen ja aineettoman hyvän ottaminen tai tuhoaminen. Varkautta tapahtuu, kun Jumalan lahjoittama hyvä ei jakaudu oikeudenmukaisesti.

Läntinen kulutuskulttuuri on ylikuluttanut jo kaksisataa vuotta luonnonvaroja kiihtyvästi ja samalla hävittänyt luonnon elinvoimaa. Suomen ylikulutuspäivä oli maaliskuussa. Loppuvuosi käytetään luonnon pääomaa eli varastetaan luonnon elinvoimaa ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia elämään. Lajikato ja vanhojen metsien hävittäminen köyhdyttävät luontoa. Ylikalastus tuhoaa kalakannat. llmaston lämpeneminen kiihdyttää suurten alueiden muuttumista asuinkelvottomiksi. Viljelyala pienenee samalla kun ihmiskunta kasvaa ja sen ruokkiminen vaikeutuu. Ihmiskunta elää lyhytnäköisesti ja itsetuhoisesti kollektiivisen varkauden varassa.

(8) ”Älä todista valheellisesti.” Toisen ihmisen heikkouksien esiin nostaminen heikentää hänen oikeuksiaan, erityisesti kun todistus on valheellinen. Kristityn tulisi päin vastoin tuoda esille ihmisestä hänen hyvät puolensa. Valheellinen mustamaalaus polarisoi ihmisryhmiä ja voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen sekä sotiin. Esimerkiksi sosiaalinen media on valheellisen todistamisen areena.

(9-10) ”Älä tavoittele toisen taloa…äläkä mitään, mikä on hänen”. Toiselle kuuluvan kadehtiminen voi ennakoida varkautta ja murhaa. Kuningas Ahab varasti valeoikeudenkäynnin avulla Nabotin viinitarhan. Väärät todistajat todistivat valheellisesti Nabotia vastaan, joka kivitettiin kuoliaaksi ja Ahab sai viinitarhan. Profeetta Elia sanoi Ahabille: ”Missä koirat nuolivat Nabotin veren, ne nuolevat myös sinun veresi.” (1 Kun 21:19). Diktatuureissa esiintyy edelleen samaa. Venäjä pyrkii ryöstämään Ukrainan. Krim on vuosisatoja vanha, hieno viinialue. Myös lähempänä voi esiintyy toisen talon tavoittelua, esimerkiksi perinnön jaossa tai epärehellisissä kaupoissa.
_ _ _
Edelliset kymmenen käskyä ovat osaltaan kristillisten arvojen sisältönä. Jeesus tiivisti 10 käskyä Rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Minusta tuntuu, että Rakkauden kaksoiskäskyn ensiosa Jumalan rakastamisesta on nykyisessä ilmapiirissä jäänyt hämäräksi samalla kun jälkiosa on painottunut itsen rakastamiseen. On haluttu uskoa, että noudatetaan kristillisiä arvoja sallimalla itselle ja lähimmäiselle liberalismin hengessä mahdollisimman suuri vapaus yhteisen hyvän kustannuksella. Ehkä todellisuudessa kyse on ollut omien halujen noudattamisesta?

Pyrkimys noudattaa käskyjä on Jumalan ja samalla lähimmäisen rakastamista. Käskyihin sisältyy elämän säilymisen tie, käskyjen rikkomiseen elämän näivettymisen, kuoleman tie. Samalla on muistettava, että kristinuskon ydin ei ole arvoissa, vaan armossa – Kristuksen sovitustyössä syntiin langenneen maailman pelastamiseksi.

  1. Mikko Suni

    Eivätkö ne ole Daavidin psalmeja.

    Ps 22″Jumalani jumalani miksi minut hylkäsit. ” tämä on siirretty evankeliumiin, vaikka se ei sinne sovi, koska mitään hylkäämistä ei tapahtunut, tapahtui vain isäjumalan tahto. Niin monta kertaa sanottu. ”Isä rakastaa minua juurii siksi, koska minä annan henkeni ”
    Lisäksi tuo on minä muodossa, ”minut hylkäsit,” aivan kuin Jeesus olisi sen kirjoittanut, vaikka ei ole koskaan kirjoittanut yhtään sanaa.

    Ps. 34
    ”Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoliseksi Abimelekin edessä, ja tämä karkotti hänet luotansa.”

    Ps. 69 on otettu jae 21,” He panivat sappia ruokaani ja antoivat minulle etikkaa janoon. ”
    Ei ole missään kerrottu, että kukaan olisi pannut jeesuksen ruokaan sappia. On kerrottu, että Jeesus sai ristillä juodakseen hapanviinia janoonsa. Hapanviini oli roomalaisten sotilaiden ja orjien juoma.

    Myös tuo lause on Minä muodossa, ” antoivat minulle” joka herättää kysymyksen, että milloin Jeesus tuon kirjoitti? Siinä on myös mennyt aikamuoto sanassa ”panivat”, josta pitäisi ymmärtää, että hän kirjoitti sen kuolemansa jälkeen, jolloin tiesi mitä oli tapahtunut. Jos hän olisi kirjoitanut sen tai lukenut sen aikaisemmin, niin silloinhan lauseesta tulee itsetoteutettu ennustus, Pyydänpä nyt juomaa, koska sellainen lause on psalmissa.

    Psalmin 41 :10 ” Ystävänikin, johon minä luotin, ja joka minun leipääni söi, kääntää kantapäänsä minua vastaan ”

    Evankeliumi sanoo:” tämän kirjoituksen piti käydä toteen ” Psalmin jae oli siis tiedossa, tarvitaan vain toteutus. Miten se tapahtuu: Kirjoitetaan näytelmään kohtaus, jossa Jeesus kirjaimellisesti syöttää Juudakselle leipää ja lähettää hänet suorittamaan jotakin tehtävää, sitten annetaan ymmärtää, että Juudas menee ilmiantamaan jeesuksen ja sillä tavalla kääntää kantapäänsä häntä vastaan.
    Eikä tuokaan Psalmi ole jeesuksen kirjoittama, joten ystävä on jonkun toisen ystävä, tai sitten Jeeusus itse, koska käänsi kantapäänsä koko kansaa vastaan.

    • Tarja,

      niin, kukapa se Daavidin Poika mahtaa olla?

      Psalmissa 34 viitataan siihen, ettei yksikään hänen luunsa murru. Kahdelta muulta ristillä roikkuneelta katkaistiin sääriluut…

      Laitanpa uudestaan,

      ”Kyllä se on luonnolliselle järjelle käsittämätöntä ymmärtää, että tosi Jumala ja tosi ihminen Jeesus Kristus kuoli syyttömänä kaikkien ihmisten syntien tähden ja syyttömänä tuomittiin rikollisena kuolemaan häpeäpaaluun.

      Eikö vain?”

  2. Mikko Suni
    ”niin, kukapa se Daavidin poika mahtoi olla ?”

    Tuosta voisi ensin kysyä, että onko Daavid siis Jumala ?

    Mutta oikeasti, Daavidilla oli monta poikaa ja tunnetuin heistä oli tietysti Salomo, joka rakensi myös temppelin. Ja josta myös Jumala sanoi, profeetta Naatanin kautta: ”Hän on minun poikani, ja minä olen hänen isänsä, niin, että jos hän tekee väärin minä rankaisen häntä, niinkuin ihmislapsia rangaistaan. ”

    Mielenkiintoista sinänsä, että tosi jumala ja tosi ihminen on mielestäsi Daavidin poika. Miten joku onkaan onnistunut noin huijaamaan aikuista miestä.

    Se oli pääsiäislammas, jonka luita ei saanut rikkoa. Liittyy Egyptistä lähtöön.

    Psalmissa puhutaan tietysti Daavidista, koska se on Daavidin psalmi, tai jostain muusta, kuten vanhurskaasta, jonka luut eivät murru.

    • Tarja,

      Seuraavat Vanhan testamentin tekstikohdat voivat osaltaan selittää miksi Jeesus Kristus on Daavidin Poika, Messias.

      Jesaja 50:
      Herra, minun Jumalani,
      on antanut minulle taitavan kielen,
      niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
      Aamu aamulta hän herättää minut,
      herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
      Herra avasi minun korvani,
      ja minä tottelin,
      en väistänyt tehtävääni.
      Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
      ja poskieni parran revittäväksi,
      en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.
      Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
      siksi en pelkää häväistystä.
      Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
      Minä tiedän, etten jää häpeääni,
      sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni
      – kuka voisi minua syyttää!
      Asettukaamme siis käymään oikeutta.
      Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
      Astukoon hän esiin!
      Herra, minun Jumalani, on minun auttajani.
      Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
      Nuo kaikki häviävät
      kuin vaate, jonka koi syö.
      Se teistä, joka pelkää Jumalaa,
      kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
      Joka kulkee syvällä pimeydessä
      ilman valoa,
      luottakoon Herran nimeen
      ja turvautukoon Jumalaan.

      Sak. 9:9–10

      Iloitse, tytär Siion!
      Riemuitse, tytär Jerusalem!
      Katso, kuninkaasi tulee.
      Vanhurskas ja voittoisa hän on,
      hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
      aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
      Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
      ja hevoset Jerusalemista,
      sotajouset hän lyö rikki.
      Hän julistaa kansoille rauhaa,
      hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
      Eufratista maan ääriin asti.

    • Tarja,

      INRI,
      Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas

      Tämän juutalaisten kuninkaan valtakunta ulottuu yli maanpiirin ja Hänen valtakuntansa on armon, rauhan ja anteeksiantamuksen valtakunta.

  3. Mikko Suni

    Jeesus ei ole ollut juutalaisten kuningas. Kuninkaita, kuten Hiskiaa sanotaan kyllä Daavidin pojakai mutta hän oli kuningas ja hän on myös historiallinen henkilö, ihan oikeasti ollut olemassa.

    ”Jesaja 50: Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. ”

    Miten sinä tuon liität Jeesukseen Jesajahan puhuu itsestään, ”Herra minun Jumalani on antanut minulle taitavan kielen. ” siis Jesajalle, hän puhuu itsestään, ei saisi ottaa sanoja toisten suusta ja kertoa niistä jotain muuta.

    Sakarja oli se, joka sai kolmekymmentä hopearahaa, kun hän pyysi palkkaa. Hän piti sen, tai Herra piti sen halpana ja käski heitää tuon surkean summan herran huoneeseen savenvalajalle.

    INRI on roomalaisten kirjoittama pilkkakirjoitus, mutta roomalaiset eivät valitse juutalaisille kuningasta ja sido hänen päähänsä orjankruunia.
    Ihmeitä saa tapahtua, jos tässä ajassa vielä valitaan kuninkaita, koska demokratia ei suosi itsevaltiaita.

    • Hopearaha oli yksi ’hopeisen ’ kuun symboli ja 30 hopearaha tarkoitti yhden eläinradan merkin 30 astetta ja kuukauden 30 päivää. Juudas Iskariotin evankeliumissa on paljastava kohta, missä puhutan ylöskohoavasta skorpioninpyrstöstä. Muuten

      VIIDEN VUODEN SYKLI JA 30 VUODEN ’AIKA’
      Kuvaava esimerkki kelttiläistä ajanlaskua ja kalenterinpitoa on heidän 5-vuotis-syklinsä. Erään pronssitaulun kirjoitus 1. vuosisadalta eKr. taltioi kaikki 5 syklin vuotta. Kelttien matemaattinen nerous tulee tässä näkyviin. Koska kelttien 12 kuukautta (12 x 29.5 = 354) ei täytä vuoden 365 päivää keltit ratkaisevat ongelman käyttäen 5 vuotista jaksoa lisäten yhden 3o – päiväisen kuukauden jokaisen 5-vuotisjakson alkuun ja vielä keskelle jokaista 2,5 vuoden jaksoa. Siten vuodessa yksi lisäkuukausi edeltää viiden vuoden välein vuoden alkua eli kesää (Samon) ja kolmantena vuotena yksi lisäkuukausi edeltää ensimmäistä tavikuukautta Giammoia.. Viiden vuoden kuluttua aurinko ja kuu palautuivat samalle linjalle Samon kuussa. Viisvuotisjakso muodostuu seuraavasti:

      Vuosi 1: Ylimääräinen kk. ennen Samonia + 12 kk ( = 384 päivää)
      Vuosi 2: 12 kk (=354 päivää)
      Vuosi 3: 6 kk:lla 1 kk ennen Giammonia+ 6 kk (= 384 päivää)
      Vuosi 4: 12 kk (=354 päivää)
      Vuosi 5: 12 kk (=354 päivää)

      Viisvuotissykli on näin jaettu kahteen 2,5 – vuotiseen jaksoon, jotka alkavat ylimääräisin 3o päiväisin kuukausin.
      Tämä viisivuotisjakso on hyvin käyttökelpoinen pidettäessä kuu ja aurinkokalenterit tosiinsa nähden ajassa. Viidessä vuodessa siihen tulee kuitenkin heittoa 5 vuorokautta laskettuna normaalein 365 päiväisin vuosin, kuten seuraavasta näemme:
      Vuosi Päivät a-vuosi erotus Kertautuva erotus
      1 384 365 +19 +19
      2 354 365 -11 +8
      3 384 365 +19 +27
      4 354 365 -11 +16
      5 354 365 -11 +5

      Yht: 1830 1825 päivää

      Kalenteri siis edistää 5 vrk:ta. Antiikin kelttiastronomit ja ajanlaskijat ratkaisivat tämän ongelman ’uhraamalla’ joka kuudennesta 5-vuotisjaksosta yhden ylimääräisen kuukauden pois, koska 5-päiväsistä kertyi kuudessa jaksossa juuri tuo lisäkuukauden päiväluku 30. päivää. Joten joka 30:s vuosi käsitti aina 12 kuukautta. Tämä 30 vuosi oli ‘age tai ’saeculum’, johon Plinius vanhempi “Luonnonhistoriassaan ”… sillä kuun ja auringon avulla he mittasivat 30 – vuoden iän.. Plutarkos manitsee kelttien 30-vuotisjuhlan, jolloin Saturnus saapuu Härän merkkiin edeltäen ‘uuden 30 vuotis-ajan’ alkamista .. (”hopea rahaa”, hopeisen kuun 30 uhrattavaa päivää)

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.