Kirkkomme ongelma ei ole selkeiden ja elämänläheisten kannanottojen puute. Minusta suurempi ongelma on se, että kirkon tärkeitä kannanottoja lukevat ja kuuntelevat kovin harvat.

Sen sijaan että puhuttaisiin parisuhteiden merkityksestä, kestämisestä ja tukemisesta, puhutaan siitä kuka saa mitäkin ja kuka ei saa, ja millä perusteilla.

Siispä kysyn, mitä kirkko opettaa avioliitosta ja parisuhteista? Olen valikoinut kirkon avioliitto-opetuksesta kuusi teemaa, jotka mielestäni ovat tärkeitä. Kiinnostaako? Näitä opetuksia voi mielestäni aivan hyvin soveltaa samaa sukupuolta olevien parien suhteeseen.

Vai puhutaanko edelleen mieluummin siitä, mitä homot saavat tai eivät saa?

1. Rakkaus on lahja

Ihmiselämässä vaikuttava rakkaus heijastaa viime kädessä Jumalan rakkautta. Tästä rakkaudesta maailma on luotu, ihminen sovitettu ja luomakunta pyhitetty. Ihminen tulee Jumalan rakkaudesta osalliseksi, kun hänet kastetaan ja kun hänet siunataan ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Elämän kaikkein suurimmat asiat ovat lahjaa. Syntymä on lahja. Ihminen tulee maailmaan ilman omaa tahtoaan. Lapsi ei voi valita äitiään ja isäänsä eikä niitä, jotka pitävät hänestä huolen. Uuden elämän syntymiseen tarvitaan mies ja nainen, mutta syvimmältään lapsia ei ”tehdä”, vaan heidät saadaan.

Toiset ihmiset, läheiset ja ystävät, ovat lahja. Voimme toki itsekin toimia aktiivisesti niin, että löydämme ihmisiä, joiden lähellä on hyvä olla. Kaikkein tärkeimmille ihmissuhteille on kuitenkin ominaista, että ne saadaan lahjaksi. Onni ja rakkaus ovat nekin lahjaa. Rakastumisen luonteeseen kuuluu, että se tapahtuu usein yllättäen. Rakkautta ei voi tilata, käskeä eikä valita. Rakastuneet löytävät toisensa, sitoutuvat toisiinsa ja tahtovat yhdessä jakaa ilon ja kärsimyksen. Elämä vaatii työtä, toimintaa ja vaivannäköä, mutta silti se pysyy lahjana. Silloinkin kun haluamme hallita omaa elämäämme ja sen vaiheita, joudumme usein havaitsemaan, miten monet asiat ovat voimiemme ulottumattomissa.

2. Normit edistävät hyvää

Omantunnon rinnalla tarvitaan niin hengellisessä kuin yhteiskunnallisessakin elämässä ulkoisia lakeja ja yhteisiä normeja, jotka edustavat yksilön mielipidettä laajempaa vakaumusta. Ne ovat enemmän kuin yleisen mielipiteen summa: niiden on tarvittaessa pystyttävä puhkaisemaan myös yleisen mielipiteen harha. Ilman ulkoisten normien tukea hyvän ja pahan erottaminen voi käydä vaikeaksi. Maallisten lakien tehtävänä on määräyksin ja jopa pakolla ohjata yhteiselämää oikeaan suuntaan.

Raamatun eettinen opetus tukee sitä, minkä ihminen luonnollisen moraalitajunsa avulla tuntee oikeaksi. Kymmenen käskyn laki vaatii uskoa Jumalaan ja rakkautta lähimmäiseen. On kunnioitettava vanhempia, toisen henkeä, puolisoa, perhettä, kunniaa ja omaisuutta.

3. Pyri kohti hyvää (tai ainakin kohti vähiten huonoa)

Eettisissä kannanotoissaan luterilainen kirkko haluaa puhua enemmän moraalin perusperiaatteista kuin antaa yksityiskohtaisia, joka tilanteeseen sopivia elämänohjeita. Halutaan luottaa siihen, että ihmiset kuuntelevat järkensä ja omantuntonsa ääntä, etsivät yhdessä oikeudenmukaisia ratkaisuja ja löytävät oikean tien. Tämän takia luterilainen sosiaalietiikka voi tuntua vaativalta: se haastaa jokaista kehittämään moraalista arviointikykyä ja kantamaan vastuuta omista valinnoista lähimmäisten ja Jumalan edessä.

Vaikka etiikan perusperiaatteet ovat muuttumattomia, niiden soveltaminen käytäntöön ei ole helppoa. Aina ei pystytä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus on tyydyttävä keskeneräisiin ratkaisuihin, jotta voitaisiin välttää vielä huonommat vaihtoehdot. Tällöin tarvitaan tahtoa harkita asioita yhdessä.

4. Parisuhde on myös kipeä kasvun paikka

Elämä on usein kaikkein vaikeinta juuri läheisimpien ihmisten kanssa. Kun eletään yhdessä, kumppanista paljastuu uusia piirteitä, sekä kiehtovia että ärsyttäviä. Itselle merkityksellisten ihmisten kanssa eläessä joutuu kohtaamaan myös oman haavoittuvuutensa ja itsekkyytensä. Kärsivällisyys joutuu koville.

Miten päästä eteenpäin, jos koetut loukkaukset ovat syviä tai jos hylätyksi tulemista ei pysty unohtamaan? Jokaisessa perheessä joudutaan kohtaamaan sekä selittämätön kärsimys että itse aiheutettu paha. Elämään kuuluu, että eteen tulee vastoinkäymisiä. Jos odotamme vain pelkkää myötämäkeä, meillä on epärealistinen käsitys elämästä. Tärkeintä kriisien hetkellä on, että niitä ei paeta. Kriisien karttaminen voi olla oman itsensä pakenemista. Silloinkin kun omat pettymykset ovat raskaita, on hyvä pysähtyä kuuntelemaan toisen kokemuksia ja ääntä. Jos tämä ei onnistu kahden kesken, silloin ulkopuolisen ammattiauttajan apu voi olla tarpeen.

Monet ovat kokeneet, että yhdessä läpikäydyt kriisit ovat syventäneet avioliittoa. Rakkautta on jouduttu opettelemaan. Yhdessä voitetut vaikeudet ovat vahvistaneet sekä omaa persoonaa että keskinäistä yhteenkuuluvuutta.

Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat vahvoja lääkkeitä. Vaikka ne vaativat nöyrtymistä, ne myös yhdistävät ihmisiä ja antavat uutta voimaa katsoa kohti tulevaisuutta. Pieni sana ”anteeksi” kätkee sisäänsä uskomattoman suuren voiman. Niin anteeksi pyytäminen kuin anteeksi antaminenkin voidaan ilmaista läheisessä ihmissuhteessa myös tekoina, eleinä ja viitteellisinä vies-teinä. Ihminen joka pyytää anteeksi, on rohjennut katsoa itseään rehellisesti. Ihminen joka antaa anteeksi, ilmaisee syvää rakkautta. Ihminen joka saa anteeksi, uskaltaa aloittaa uudelleen.

5. Ero voi olla vähemmän huono ratkaisu kuin suhteen jatkaminen

Pysyvän parisuhteen katkeaminen haavoittaa minuutta ja on aina tuskallista. Rakkauteen kuuluu ponnistelu vaikeuksien voittamiseksi. Usein vasta pitkäaikainen, kriisit kokenut kumppanuus paljastaa elämän syvyyden. Vastuu toisesta ja yhteisestä suhteesta kuuluu ihmisenä olemiseen. Entisten paineiden jäätyä taakse avioliiton parhaat päivät voivat olla edessäpäin.

Kirkko opettaa avioliitto-ihannetta tietoisena siitä, että sitä ei aina saavuteta. Eronneet kaipaavat anteeksiantamusta ja uudelleen aloittamisen mahdollisuutta. Armollisuuden kuuluu olla läsnä siellä, missä elämä on haavoittanut. Elämisen rohkeuden ja tulevaisuuden uskon sekä uusien mahdollisuuksien löytyminen kuuluvat Jumalan lahjoihin.

Joskus avioliiton jatkaminen aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin ero.

6. Tavallinen elämä riittää.

Lapset tarvitsevat ennen muuta aikaa ja turvallisuutta, jotta he voisivat kasvaa ikävaiheensa ja omien edellytystensä mukaisesti. Perheen sisäiseen rakkauteen kuuluu aivan arkisia asioita ja yksinkertaisia tapoja: esimerkiksi tuttu päivärytmi, rauhallinen elämänmeno, säännölliset ateriat, riittävä uni, yhteiset keskustelut, kohtuullinen siisteys ja vanhempien syli. Hyvä ja turvallinen elämä ei vaadi erikoisuuksia eikä kalliita harrastuksia. Vahvan perustan antaa äidin ja isän läsnäolo. Tavallinen elämä riittää.

---

Kuulostaisiko tuollainen opetus realistiselta, syyllistävältä, armolliselta, moralistiselta, elämänmakuiselta vai ihan todellisuudesta irrallaan olevalta? Minusta kuulostaisi aika realistiselta mutta rakentavalta.

---

Väliotsikkoja vaille tekstit ovat suoraan piispojen Rakkauden lahja -puheenvuoron sivuilta 19, 22, 23, 33, 36, 84, 86-87 ja 109: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf

Blogini on hieman muokattu uusinta vuodelta 2011.