Mitähän Jeesus sanoisi, jos tulisi nyt maan päälle ja näkisi, miten ev.lut. kirkko Suomessa globaalin Kristuksen kirkon yhtenä raajana pitää hänen asiaansa esillä? Mitä hän ajattelisi mediakampanjoista, Teams-kokouksista, kauniisti hoidetuista hautausmaista, autioista kirkkorakennuksista? Joisiko hän seurakuntaneuvostossa kokouskahvia ja söisi sämpylää, kun keskustelemme kiivaasti kiinteistöjen hoitamisesta, määrärahoista, toiminnan strategiasta, kirkon jäsenmäärän laskusta tai kastettujen määrästä? Mikä olisi hänen kirkkopoliittinen kantansa milloin mihinkin kysymykseen, mitä hän ajattelisi kirkolliskokouksesta tai hiippakuntajaosta?
Saan palkkani kirkosta ja olen tästä iloinen. Samalla joudun kuitenkin usein muistuttamaan itseäni, miksi teen mitä teen. Olen kirkolla töissä, koska uskon (kristinuskon) Jumalaan (ja Jeesukseen) ajattelen, että Hänen rakkautensa ja äänensä tulisi kuulua sekä näkyä maailmassa. Tätä ääntä kirkko pitää maailmassa esillä. En tee kirkossa hengellistä työtä, mutta työni motivaatio on täysin hengellinen.
Siksi sähköpostien, kokousten, tapaamisten, kirjoitushommien ja kaiken muun päivittäisen työhöni kuuluvan lomassa pysähdyn välillä pohtimaan, mitä Jeesus sanoisi tästä kaikesta. Mitä hän ajattelisi kirkosta, jossa teemme työtä hänen nimissään ja hänen takiaan? Olisiko hän ylpeä, iloinen ja taputtaisi käsiään? Hyvä te! Vai pyörittelisikö hän päätään ja silmiään yrittäessään ymmärtää, miten exceleissä vilkkuvat luvut ja kokousmuistioissa pyörivät toimikuntien nimet liittyvät pelastukseen, armoon, Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen?
(Tämän tekstin ei ole tarkoitus tuomita, leimata, arvottaa tai sanoa, mikä kirkosamme ja sen toiminnassa on oikein tai väärin. Tämän tekstin tarkoitus on aidosti ja avoimesti ihmetellä maailmaa ja sitä kirkollista todellisuutta, jossa elämme.)
Itselleni kirkko on rakas, mutta välillä kovin raskas. Hallintokoneistomme on valtava ja mielestäni jähmeä. Etenkin silloin, kun en jaksa yrittäkään ymmärtää kirkon syy ja seuraus -suhteita, valtapelejä tai toimintarakenteita (esim. miksi hiippakuntavaltuusto on olemassa ja kuka olikaan oikeutettu äänestämään missäkin kirkon toimielimen vaaleissa) pysähdyn miettimään, miten Jeesus tähän kaikkeen suhtautusi. Tämä ajatus lohduttaa ja antaa työhöni perspektiiviä. Jumalan asialla tässä ollaan, vaikka en tätä aina hallintokoneiston rattaiden keskeltä hahmotakaan.
Mitä Jeesus sitten sanoisi? Luulen, että hän hymyilisi lempeästi ja katsoisi kirkkoamme ja sen työntekijöitä armeliain silmin. Luulen, että hän myös kehottaisi meitä unohtamaan sisäiset erimielisyytemme ja keskittymään olennaiseen: rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Jeesuksen (oletettujen) sanojen ohella, saan voimaa ajatuksesta, jonka Dan Brown sanoittaa Enkelit & Demonit -romaanissaan (vapaa suomennos allekirjoittaneen):
Uskonto on puutteellinen, koska ihminen on puutteellinen. Kirkko koostuu epätäydellisten, yksinkertaisten sielujen yhteisöstä, jotka haluavat ainoastaan olla myötätunnon äänenä maailmassa, joka pyörii hallintamme ulottumattomissa.
(alkuperäiskielellä englanniksi: ”Religion is flawed, but only because man is flawed. The church consists of a brotherhood of imperfect, simple souls wanting only to be a voice of compassion in a world spinning out of control.”)
Kirkkona yritämme parhaamme, täydellistä kirkkoa emme maan päällä koskaan saa aikaan. Tämäkin ajatus tuo lohtua työn keskellä. Valmista ei tule koskaan, mutta parhaamme voimme tehdä.
Siis , mikä on se Jumalan ongelma joka pakottaisi hänet lähettämään poikansa näkyvässä muodossa uudelleen maailmaan ?Jeesushan on läsnä jokaisessa kohtaamisessa joka tapahtuu hänen nimissään joten siitä ei tarvitse välittää. Mutta onko maailman tila sellainen että se täytyisi uudelleen jälleen kerran lunastaa?
Mehän oikeastaan tiedämme sen mikä on se suurin ongelma joka vaatisi perusteellista parannuksen tekoa. Maailma itse , se jota olemme parhaamme mukaa tuhoamassa ja sen mukana ihmiskuntaa. Miksi Jeesus puuttuisi seurakuntien toimitoihin? Nehän ovat jo turvassa , mutta maailma….
Tarvitseeko Jumala Kirkko -nimisen instituution (oik. firman) tullakseen rakastetuksi jäsentensä varoilla ? Vaikuttaa prostituutiolta.
Tutuilta tuntuvat Lauran mietteet. En ole ollut kirkossa ”oikeasti” töissä, muuta luottamushenkilönä olin monta vuotta aika intensiivisesti. Byrokratian moniportaisuus, päällekkäisyys ja massiivisuus hämmästytti, vaikka itsekin sen osana melko sujuvasti pyörin.
Haluaisin nähdä sen rohkean ja päättäväisen kirkolliskokouksen, joka oikeasti pystyy keventämään koneistoa. Luultavasti vähenevä jäsenmäärä (vähenevät tulot) jossain vaiheessa pakottaa muutokseen.
Samoin.
Mitä Jeesus sanoisi ?
Mitä sanoisi mies, jolla on päässä orjan kruunu ja joka on alastomana naulattu puuhun kiinni.
Jos on empatiakykyä, niin asettukaa siihen kuvaan ja miettikää mitä itse sanoisitte.
Minä sanoisin Jeesuksena , että eiköhän tämä hyväksikäyttö jo riitä, enkö minä ole antanut teille tarpeeksi leikkikenttää, elinkeinoa, kultaa ja kunniaan, eripuraa ja elämää ja nyt minä luovutan vallan sille, joka vallan on minulle antanut, kuten kirjoitettu on. Myykää nyt omaisuutenne ja jakakaa köyhille, muuten ette kelpaa.
Minulla oli valta antaa ja minulla on valta ottaa pois kaikki mitä minun verelläni on hankittu.
Kaikella on aikansa, aikansa joka asialla, maan päällä.
Miettikää sitä, että koko maailmanlaajuinen kirkko on riippuvainen ristiinnaulitusta juutalaiseta nuorukaisesta. Ilman häntä ei ole mitään kirkkoa, eikä kirkkokansaa.
On sanonta Paavalissa, että Jeesus tuli ristiinnaulitsemaan maailman, ja Jeesus sanoi: Kun te korotatte minut maasta, niin minä vedän teidät mukanani.
Kun siis Jeesus korotettiin maasta, eli naulittiin ristille, hän samalla veti ihmiset mukanaan ja näin koko maailman kirkko kuvaannollisesti ristiinnaulittiin riippuvuussuhteeseen Jeesuksesta. Riippua ristillä, tai olla riippuvuussuhteessa ristiinnaulittuun on kai samantapainen asia.
Ne jotka ovat kirjoittaneet evankeliumeja, eivät ehkä itsekkään tajunneet mitä kirjoittivat, ja niin sana pääsi ohjaamaan kynää ja tarinasta tulikin hyvin mielenkiintoinen joka avautuu monella tapaa.
Ovat tajunneet ja kirjoittaneet hyvin, mitä ihmiskunnan lunastus maksoi Jumalalalle: Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen.
Samuel Kettunen
Keneltä ihmiskunta piti lunastaa, kenelle siitä piti maksaa ?
Onko täällä muitakin ihmiskunnan omistajia, ja jos on, niin mennäänkö sitten monijumalisuuden tarustoihin ?
Ei kai kukaan itseltään lunasta sellaista, mikä on hänen omaansa.
Jos sanotaan, että piti lunastaa maasta, tai ostaa, niin voin kertoa, että kreikkalaisilla oli aikoinaan Uranus-taivas ja Gaia, eli maa, ja silloin voisi ehkä tarinoida, että Uranus osti/lunasti Gaialta, eli masta ihmiset ja vei ne taivaaseen.
Uranus ja Gaia, eivät olleet yksi, vaan kaksi erillistä jotka hyvinkiin saattoivat olla jopa vihamielisiä toisilleen ja tehdä kauppaa ihmisillä.
Tarinoissa kaikki on mahdollista, ja ihmisen mielikuvitus valtava.
Nykyisin me ajattelemme, että Maapallo on valtakunta taivaassa, eli avaruudessa ja Luoja on yksi kaiken luoja ja omistaja, eikä hänen tarvitse lunastaa mitään. Hän on antanut säädökset ja vapaan tahdon valita hyvä tai paha, ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Synnistä.
Luulisi kyllä, että olisi paljon useammalla työntekijällä tarvetta nostaa esiin, joku turhauttava ja mieltä rasittava näköala kirkon toiminta tavoissa. Näin ei kuitenkaan tehdä. Epäkohtiin ei sisältäpäin yleensä puututa ja muut eivät niistä edes ole tietoisia. Joten korjauksiinkaan ei näytä olevan tarvetta. Ne jää sinne kirkon maton alle muhimaan vuosisadoiksi. Se joka yksin maton reunaa mene nostamaan, saattaa saada melkoisen pölymäärän silmilleen.
Sain tuosta hyvin opettavaisen kokemuksen, kun alkoi kiinnostaa mitä maton alla oli. Olisi ollut paljon viisaampaa keskittyä vain omaan työhön ja rajata se tarkoin, eikä puuttua mihinkään muuhun.
Tämä tässä kirjoittamisessa on juuri parasta. Tässä omaa tekstiä lukiessa tajuaa ihan uusia juttuja. Tuossahan kerroin juuri sen, mikä on vuosia minua askarruttanut. Eli sen miksi kirkko on niin jähmeä uudistamaan mitään toimintaansa.
Kritisoin kerran kirkon saarnamiestä siitä, että hän käytti halventavaa nimitystä islaminuskoisista. Vastaus : mitä Jeesus sanoisi. Mielessä kävi, että kysy, mutta olin hiljaa. Ne, jotka käyttävät tätä ilmaisua, haluavat, että keskustelu tyrehtyy ja kritiikiltä putoaa pohja. Kukapa nyt Jeesuksen yli kävelisi (Jeesus on nimittäin minun kanssani samaa mieltä, joten ole hiljaa).
Jeesus tuli perustamaan Jumalan kuningaskuntaa muta siitä tulikin kirkko…
Ja Jeesuksen opista tuli oppi Jeesuksesta, ja kassa kilisee…