Mitä Jeesus sanoisi?

Mitähän Jeesus sanoisi, jos tulisi nyt maan päälle ja näkisi, miten ev.lut. kirkko Suomessa globaalin Kristuksen kirkon yhtenä raajana pitää hänen asiaansa esillä? Mitä hän ajattelisi mediakampanjoista, Teams-kokouksista, kauniisti  hoidetuista hautausmaista, autioista kirkkorakennuksista? Joisiko hän seurakuntaneuvostossa kokouskahvia ja söisi sämpylää, kun keskustelemme kiivaasti kiinteistöjen hoitamisesta, määrärahoista, toiminnan strategiasta, kirkon jäsenmäärän laskusta tai kastettujen määrästä? Mikä olisi hänen kirkkopoliittinen kantansa milloin mihinkin kysymykseen, mitä hän ajattelisi kirkolliskokouksesta tai hiippakuntajaosta?

Saan palkkani kirkosta ja olen tästä iloinen. Samalla joudun kuitenkin usein muistuttamaan itseäni, miksi teen mitä teen. Olen kirkolla töissä, koska uskon (kristinuskon) Jumalaan (ja Jeesukseen) ajattelen, että Hänen rakkautensa ja äänensä tulisi kuulua sekä näkyä maailmassa. Tätä ääntä kirkko pitää maailmassa esillä. En tee kirkossa hengellistä työtä, mutta työni motivaatio on täysin hengellinen.

Siksi sähköpostien, kokousten, tapaamisten, kirjoitushommien ja kaiken muun päivittäisen työhöni kuuluvan lomassa pysähdyn välillä pohtimaan, mitä Jeesus sanoisi tästä kaikesta. Mitä hän ajattelisi kirkosta, jossa teemme työtä hänen nimissään ja hänen takiaan? Olisiko hän ylpeä, iloinen ja taputtaisi käsiään? Hyvä te! Vai pyörittelisikö hän päätään ja silmiään yrittäessään ymmärtää, miten exceleissä vilkkuvat luvut ja kokousmuistioissa pyörivät toimikuntien nimet liittyvät pelastukseen, armoon, Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen?

(Tämän tekstin ei ole tarkoitus tuomita, leimata, arvottaa tai sanoa, mikä kirkosamme ja sen toiminnassa  on oikein tai väärin. Tämän tekstin tarkoitus on aidosti ja avoimesti ihmetellä maailmaa ja sitä kirkollista todellisuutta, jossa elämme.)

Itselleni kirkko on rakas, mutta välillä kovin raskas. Hallintokoneistomme on valtava ja mielestäni jähmeä. Etenkin silloin, kun en jaksa yrittäkään ymmärtää kirkon syy ja seuraus -suhteita, valtapelejä tai toimintarakenteita (esim. miksi hiippakuntavaltuusto on olemassa ja kuka olikaan oikeutettu äänestämään missäkin kirkon toimielimen vaaleissa) pysähdyn miettimään, miten Jeesus tähän kaikkeen suhtautusi. Tämä ajatus lohduttaa ja antaa työhöni perspektiiviä. Jumalan asialla tässä ollaan, vaikka en tätä aina hallintokoneiston rattaiden keskeltä hahmotakaan.

Mitä Jeesus sitten sanoisi? Luulen, että hän hymyilisi lempeästi ja katsoisi kirkkoamme ja sen työntekijöitä armeliain silmin.  Luulen, että hän myös kehottaisi meitä unohtamaan sisäiset erimielisyytemme ja keskittymään olennaiseen: rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Jeesuksen (oletettujen) sanojen ohella, saan voimaa ajatuksesta, jonka Dan Brown sanoittaa Enkelit & Demonit -romaanissaan (vapaa suomennos allekirjoittaneen):

Uskonto on puutteellinen, koska ihminen on puutteellinen. Kirkko koostuu epätäydellisten, yksinkertaisten sielujen yhteisöstä, jotka haluavat ainoastaan olla myötätunnon äänenä maailmassa, joka pyörii hallintamme ulottumattomissa.

(alkuperäiskielellä englanniksi: ”Religion is flawed, but only because man is flawed. The church consists of a brotherhood of imperfect, simple souls wanting only to be a voice of compassion in a world spinning out of control.”)

Kirkkona yritämme parhaamme, täydellistä kirkkoa emme maan päällä koskaan saa aikaan. Tämäkin ajatus tuo lohtua työn keskellä. Valmista ei tule koskaan, mutta parhaamme voimme tehdä.

  1. Tuo, mitä Seppo kirjoittaa sisältää viisauden siemenen. On hyvä aina välillä muistuttaa mieleen, että Raamatusta ei löydy sanaa ”uskonto” vaan siellä puhutaan uskosta. Jeesus tuli alas Tavaasta ja julisti Taivasten Valtakuntaa. Uskommeko sen?

    Kun Jeesus oli erämaassa ja kävi kiusaajan kanssa kuuluisan väittelyn, niin lopulta tuo panettelija väisti ja silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.”

    Mitä Jeesus sanoisi ? Luultavasti: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.

    Ihminen, kun kerran pääset Luojasi eteen, niin mitä sinulla on vastata Jumalan edessä? Mihin voit silloin mennä piiloon Häneltä, joka tuntee jokaisen ajatuksesi?
    Älä pelkää ihmisiä, vaan kunniota Herraa, koko maailman Luojaa, joka Lähetti sinulle lunastajaksi Kristuksen, Puolustajan kaikkien ihmisten syyttäjää vastaan.

    ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.” Matt.16:25-27

    Oletko kadottanut elämäsi Kristuksen tähden?

  2. On huimaava ajatus että Jeesus tulisi uudelleen. Universumin luoja inkarnoituisi tänne. Mistä se olisi merkki ja miten maailma järkyttyisi . Kyseessä ei todellakaan olisi seurakuntakulttuurien parantaminen vaan tällä kertaa lupausten mukaan kosminen tapahtuma joka olisi kaikille ilmiselvä.

    Tiedättehän että Jerusalemissa Öljymäellä on valvontakamerat jotta Jeesuksen toinen tuleminen voidaan hetkessä ilmoittaa koko ihmiskunnalle.

  3. Jep, olen miettinyt joskus samaa Markku, se olisi järisyttävä tapahtuma… Edellisen kerran ihminen luuli tappaneensa Jumalan… että ihmisten rauha (kuolonuni) säilyisi… Joka on hyvin tyypillistä meille ihmisille. Pääasia on ettei kukaan muistuta meitä vääryydestämme, koska se on niin ahdistavaa.

    ”Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat’. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä’. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.
    Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?”
    He sanoivat hänelle: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa”.

    Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?

    Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.” Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä.Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. Matt.21:33-46

Kirjoittaja

Laura Leipakka
Laura Leipakka
Ajatuksia pyhästä arjessa. Blogissa sanoitan millenniaalisukupolveen kuuluvan kaupunkilaisen naisen pohdintoja uskosta ja kirkosta arkisen elämän myllerryksessä. Olen osa kristillisen tradition ketjua, mutta en aina löydä itseäni kirkon sisältä. Pyhyyden häivähdyksiä sen sijaan löydän kaikkialta. Ehkä eniten juuri silloin, kun en osaa niitä etsiä tai odottaa.