Historian opettajani sanoi usein, että ”historiasta opimme sen, että emme opi siitä mitään”. Se oli kai lainaus joltain toiselta. Hän kärjisti, sillä kyllähän historia ja kokemus paljon opettavat, mutta tilanteet eivät toistu sellaisenaan.

Opettajani historia ei koostunut pelkistä tapahtumista, vuosiluvuista ja hallitsijoista, vaan syy- ja seuraussuhteista, kokonaisuuksista ja kehityslinjoista.

Viisas Herakleitos antiikin Kreikasta sanoi, että ”emme voi kylpeä kahta kertaa samassa virrassa”, sillä ”kaikki virtaa.”

Emme voi palata menneeseen, vaikka sitä usein ehdotetaan: ”Miksei tehdä kuten aikaisemminkin?” tai ”Miksi kaikki pitää muuttaa?”

Menneisyydellä ja historian tuntemisella on kyllä suuri merkitys. Uusi rakennetaan vanhan päälle. Virheistä on opittava. Auschwitzin keskitysleirin museon ovella olevassa tekstissä on ajatus, että ”jos unohdamme menneisyyden, joudumme kokemaan jälleen sen kauheudet”.

Ranskalainen filosofi Bernard-Henri Lévy totesi Hesarin haastattelussa (25.4.), että ”olemme yllättyneitä koronaviruksesta, vaikka ei pitäisi”. Lévy viittaa historian pandemioihin kuten hongkongilaiseen ja espanjantautiin. Ne ovat unohtuneet. Olemme luulleet toiveikkaasti, että ne eivät enää voi toistua.

Münchenin konferenssissa vuonna 1938 uskottiin saavutetun rauha "meidän ajaksemme". Peitettiin silmät näkemästä Saksan edeltäviä valloituksia ja tavoitteita.

Kukin aika kirjoittaa oman historiansa. Sen voi käsittää myönteisesti tai kielteisesti. Se voi tarkoittaa, että eri aikoina eri asiat ovat tärkeitä. Myös tutkimus tuo uutta tietoa menneistä ajoista. Näkökulmat vaihtuvat.

Tai historiaa voidaan myös käyttää hyväksi, unohtaa asioita valikoidusti tai jopa vääristellä, jotta voidaan perustella tämän ajan tekoja. Jossain on historian tapahtumista lukittu lailla tietty tulkinta, josta ei saa poiketa. Toivotaan, että totuus jää pimentoon, kun väärää tietoa tarpeeksi toistetaan.

Putinin Venäjällä on aloitettu historiaprojekti, jolla muokataan historiaa tukemaan nykyistä valtaa. Lukijan voi olla vaikea erottaa faktaa ja fiktiota.

Kun haetaan historian oikeutusta vaikkapa rajakiistoihin, mennään takaperin itselle sopivaan ajankohtaan. Jos mentäisiin vielä kauemmas, tai lähemmäs, raja voisikin olla eri paikassa. Näin on esimerkiksi Krimin omistuksessa. Kun valloitus jatkuu tarpeeksi kauan, kuten Palestiinassa, siitä tulee "aina ollut" ja siten oikeutettu.

Joskus vedotaan tulevaan historiaan: ”Historia tulee antamaan teollemme oikeutuksen.”

Kaikki ei muutu. Ihmisluonteessa ja käyttäytymisessä on paljon pysyvää. Antiikin viisaat olivat ennen ajanlaskun alkua usein oikeassa muun muassa luonteita ja vallankäyttöä kuvatessaan, samoin monet kirjailijat eri aikoina.

Valtaa on aina tavoiteltu ja vain jonkinlainen kontrolli luo tasapainon. Kehitys on usein pienestä kiinni.

Nuori ajattelija Perttu Pölönen on kirjoittanut (One 2/2020), että ”maailman muuttamiseen ei tarvita valtaa, rahaa tai auktoriteettia vaan rohkeutta. Kuka vaan meistä voi pienellä teolla, perhosensiiven räpäyksellä aloittaa jotain suurta”.