Kun  36 vuotta sitten aloittelin työrupeamaani pappina keskellä Helsinkiä, iloitsin siitä, että työtilamme olivat savuttomia eikä niissä tarjoiltu alkoholia missään muodossa. Kahvia, teetä ja mehua tyrkytettiin, totta kai.

Kun nyt olen Helsingin keskustassa lopettelemassa työrupeamaani, ovat työtilamme edelleen savuttomia, mutta eivät enää raivoraittiita. Lähinnä pitopalvelut järjestävät hieman iloa tylsiin kirkollisiin juhliin, sampanjaa ja viiniä. Kohtuus tietysti kaikessa. Paitsi kahvinjuonnissa. Sitäkään en muuten oppinut vuosikymmenien kuluessa juomaan.

Ohessa joukko ristiriitaisia ja sekavia haja-ajatelmia, jotka eivät millään suostuneet järjestäytymään riviin. Ehkä kommentoijat onnistuvat asiassaan paremmin?

• Jeesus aloitti julkisen toimintansa Kaanan häissä, joissa viini loppui kesken. Juhlat olivat kestäneet useita päiviä. Jeesus päätti vähän avittaa noloon tilanteeseen joutunutta nuorta hääparia lahjoittamalla heille 600 litraa hyvää viiniä. Jeesuksen viini oli juomanlaskijan mukaan jopa parempaa kuin se, mitä ensiksi tarjottiin. Ja täytyihän Jeesuksen itsensäkin varmasti maistaa tuota uutta viiniä. (Vähän rajaa, Jeesus!)

• Luther loi pohjan protestanttiselle kirkkokaljaperinteelle, jota onkin Saksassa vaalittu pieteetillä näihin asti. Ja Suomessa tämä perinne on elänyt ainakin Turussa, nyt näemmä Helsingissäkin.  (Uskonpuhdistajalta taisi luostarista jäädä mieleen vain olut, josta ei hennonnut luopua pistäessään kaiken muun uusiksi)

• Mutta ei se vielä mitään: 80-luvulla häämatkallani näin, miten Kreikassa huivipäämummot tempaisivat liturgian jälkeen kirkko-ouzot tuosta vain huiviinsa. Oli sekin näky! Mutta mummoilla alkoivat silmät suorastaan loistaa! (Saavatko kahvittelevat vanhukset meillä riittävästi tarvitsemaansa potkua kofeiinista?)

• Kirkolliseen käyttöön on viime aikoina pyritty valjastamaan idea viini- ja virsi-illoista, vai oliko se nyt toisinpäin. Ja tavaksi on tullut kertoa ulkopuolisille vain se, miten monta virttä laulettiin. (Jos säästösyistä pitäisi jommasta kummasta luopua, niin kummasta mahtaisi viinivirsikansa irrottaa otteensa, virsikirjasta vai viinilasista?)

• Viini on viisasten juoma, sanotaan. Apostoli Paavalikin suositteli sitä tilkan vatsavaivoihin. Paavali muistutti, että pieni määrä viiniä ilahduttaa mielen, mutta jos se pelkkä tilkka ei riitä, niin siitäpä seuraakin sitten sangen rietas meno. Ilmeisesti tuo loppukaneetti oli tarkoitettu meille suomalaisille, joita ei ole koskaan kehuttu kovin kohtuullisiksi alkoholin käyttäjiksi. Humalahakuisuus tuntuu enempikin olevan se Meidän juttu. Humala mieluummin kuin Jumala. (Jumalasta juopuminen ensimmäisenä helluntaina sai ulkopuoliset päättelemään, että apostolit ovat umpihumalassa, makeaa viiniä täynnä.)

• Tätä nykyä kastejuhlassa pruukataan skoolata vauvalle, ripillepääsyn yhteydessä konfirmoidulle, häissä hääparille ja lopulta muistotilaisuudessa vainajalle. Kuka kertoisi minulle, miksi? Mikä lisäarvo? (Onko ilo ilman viiniä tai olutta muka teeskentelyä? Emmekö voisi teeskennellä mieluummin hyvin haudutetun teen voimin?)

• Entisaikaan kansainvälinen sanonta oli tätä mieltä: Kussa on Jumalan kirkko, siinä on Saatanan kappeli (=kapakka) vieressä.         Tai: Risti rinnalla, piru sydämessä! Tätä nykyä kirkkokansalle voidaan aivan mutkattomasti ilmoittaa, että 7.9. vietetään jälleen kansainvälistä Tarjoa papillesi olut-päivää! (Voiko pappi pyytää olusensa rahana, etenkin jos tarjoajia riittää jonoksi asti?)

Olutpapin ehdotus: Kirkkokahvista kirkko-olueeseen: http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201503010150408_v0.shtml

Kirkkokaljat Helsingissä: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/425682-papin-voi-tavata-baarissa-ja-kirkossa-ladata-kannykan-jasenkato-pakottaa-etsimaan