Mitä erinomaista etua alkoholi tuo seurakunnan toimintaan?
Kun 36 vuotta sitten aloittelin työrupeamaani pappina keskellä Helsinkiä, iloitsin siitä, että työtilamme olivat savuttomia eikä niissä tarjoiltu alkoholia missään muodossa. Kahvia, teetä ja mehua tyrkytettiin, totta kai.
Kun nyt olen Helsingin keskustassa lopettelemassa työrupeamaani, ovat työtilamme edelleen savuttomia, mutta eivät enää raivoraittiita. Lähinnä pitopalvelut järjestävät hieman iloa tylsiin kirkollisiin juhliin, sampanjaa ja viiniä. Kohtuus tietysti kaikessa. Paitsi kahvinjuonnissa. Sitäkään en muuten oppinut vuosikymmenien kuluessa juomaan.
Ohessa joukko ristiriitaisia ja sekavia haja-ajatelmia, jotka eivät millään suostuneet järjestäytymään riviin. Ehkä kommentoijat onnistuvat asiassaan paremmin?
- Jeesus aloitti julkisen toimintansa Kaanan häissä, joissa viini loppui kesken. Juhlat olivat kestäneet useita päiviä. Jeesus päätti vähän avittaa noloon tilanteeseen joutunutta nuorta hääparia lahjoittamalla heille 600 litraa hyvää viiniä. Jeesuksen viini oli juomanlaskijan mukaan jopa parempaa kuin se, mitä ensiksi tarjottiin. Ja täytyihän Jeesuksen itsensäkin varmasti maistaa tuota uutta viiniä. (Vähän rajaa, Jeesus!)
- Luther loi pohjan protestanttiselle kirkkokaljaperinteelle, jota onkin Saksassa vaalittu pieteetillä näihin asti. Ja Suomessa tämä perinne on elänyt ainakin Turussa, nyt näemmä Helsingissäkin. (Uskonpuhdistajalta taisi luostarista jäädä mieleen vain olut, josta ei hennonnut luopua pistäessään kaiken muun uusiksi)
- Mutta ei se vielä mitään: 80-luvulla häämatkallani näin, miten Kreikassa huivipäämummot tempaisivat liturgian jälkeen kirkko-ouzot tuosta vain huiviinsa. Oli sekin näky! Mutta mummoilla alkoivat silmät suorastaan loistaa! (Saavatko kahvittelevat vanhukset meillä riittävästi tarvitsemaansa potkua kofeiinista?)
- Kirkolliseen käyttöön on viime aikoina pyritty valjastamaan idea viini- ja virsi-illoista, vai oliko se nyt toisinpäin. Ja tavaksi on tullut kertoa ulkopuolisille vain se, miten monta virttä laulettiin. (Jos säästösyistä pitäisi jommasta kummasta luopua, niin kummasta mahtaisi viinivirsikansa irrottaa otteensa, virsikirjasta vai viinilasista?)
- Viini on viisasten juoma, sanotaan. Apostoli Paavalikin suositteli sitä tilkan vatsavaivoihin. Paavali muistutti, että pieni määrä viiniä ilahduttaa mielen, mutta jos se pelkkä tilkka ei riitä, niin siitäpä seuraakin sitten sangen rietas meno. Ilmeisesti tuo loppukaneetti oli tarkoitettu meille suomalaisille, joita ei ole koskaan kehuttu kovin kohtuullisiksi alkoholin käyttäjiksi. Humalahakuisuus tuntuu enempikin olevan se Meidän juttu. Humala mieluummin kuin Jumala. (Jumalasta juopuminen ensimmäisenä helluntaina sai ulkopuoliset päättelemään, että apostolit ovat umpihumalassa, makeaa viiniä täynnä.)
- Tätä nykyä kastejuhlassa pruukataan skoolata vauvalle, ripillepääsyn yhteydessä konfirmoidulle, häissä hääparille ja lopulta muistotilaisuudessa vainajalle. Kuka kertoisi minulle, miksi? Mikä lisäarvo? (Onko ilo ilman viiniä tai olutta muka teeskentelyä? Emmekö voisi teeskennellä mieluummin hyvin haudutetun teen voimin?)
- Entisaikaan kansainvälinen sanonta oli tätä mieltä: Kussa on Jumalan kirkko, siinä on Saatanan kappeli (=kapakka) vieressä. Tai: Risti rinnalla, piru sydämessä! Tätä nykyä kirkkokansalle voidaan aivan mutkattomasti ilmoittaa, että 7.9. vietetään jälleen kansainvälistä Tarjoa papillesi olut-päivää! (Voiko pappi pyytää olusensa rahana, etenkin jos tarjoajia riittää jonoksi asti?)
Olutpapin ehdotus: Kirkkokahvista kirkko-olueeseen: http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201503010150408_v0.shtml
Kirkkokaljat Helsingissä: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/425682-papin-voi-tavata-baarissa-ja-kirkossa-ladata-kannykan-jasenkato-pakottaa-etsimaan
27 kommenttia
Vedestä viiniä- kertomuksessa olen ymmärtänyt olevan kyse siitä, että Jeesus kaiken Luojana osoitti yltäkylläisen anteliaisuutensa ja avokätisyytensä sekä hääseurueelle että kaikille tarinaa myöhemmin lukeville sukupolville. Ihmisen omalla vastuulla on sitten, kuinka ja millä mitalla niitä antimia nauttii: Jumala kyllä on antanut mitä runsaimpia ja erilaisimpia lahjoja, mutta kaikkia ei ole tarkoitus syödä tai juoda kerralla…
Paljon alkoholin käytön seurauksista kärsiviä nähneenä ihmettelen sitä kiivautta, jolla uskovien alkoholinkäyttöä puolustellaan. Resepti on ilmeisen vaikeaselkoinen, koska annostelu useasti pettää. Paavali antaa yhden määreen. Älkää juopuko! Poliisi tietää mikä on juopumisen raja, mutta uskoville se on häälyvä ilmeisesti.
Jeesus aloitti julkisen toimintansa Kaanan häissä, joissa viini loppui kesken. Juhlat olivat kestäneet useita päiviä. Jeesus päätti vähän avittaa noloon tilanteeseen joutunutta nuorta hääparia lahjoittamalla heille 600 litraa hyvää viiniä. Jeesuksen viini oli juomanlaskijan mukaan jopa parempaa kuin se, mitä ensiksi tarjottiin. Ja täytyihän Jeesuksen itsensäkin varmasti maistaa tuota uutta viiniä. (Vähän rajaa, Jeesus!)
Kaanaan ’häät’ eli vihkimys eli intiaatio oli vertauskuva kuten nautittu viinikin. Asian on erittäin pätevästi avannut teologian tohtori Barbara Thiering:
“The ‘wedding at Cana in Galilee’ was the occasion of the betrothal of Jesus to Mary Magdalene. He was not, however, the ‘bridegroom’ of the story. That was the title of the priest who conducted the initiations of Gentiles, expressed through marriage symbolism. Gentiles were equated with women, both belonging to the class of the uncircumcised. On this occasion, Jesus ‘turned water into wine’ by permitting Gentiles, previously given only baptism in water, to receive full membership, taking part in the sacred meal of bread and wine.”
– Dr. Barbara Thiering, former lecturer at the University of Sydney School of Divinity.
Mistä tiedät että hän on maailman ainoa teologi,joka on tuota mieltä? Et sinä osaa etkä voi kaikkien teologien ajatuksia lukea? Mitäpä jos vaihteeksi lukisit Thieringin tuotannon ja perustelut ja niiden ymmärtämisen vaaditavat muutaman tuhat sivua ajan uskontojen käytäntöjä ja kirjoitustapoja.
Haapalainen: ” ilon ja Jumalan hyvyyden vertauskuva”
Tuon ilon ja Jumalan hyvyyden vertauskuvan aikaansaannoksia voi jokainen lukea vaikkapa meidänkin maamme väkivallan ja perheväkivallan surullisista tilastoista. Ja tuskin kellekään täällä kkeskustelevalle on tarpeen kertoa, minkälaisia miljardikustannuksia ilon ja hyvyyden symboli aiheuttaa joka vuosi suomalaistenkin terveydelle ja hyvinvoinnille.
Mutta, hei! Otsikon esittämään kysymykseen ei kukaan ole vielä vastannut! Siispä:
”Mitä erinomaista etua alkoholi tuo seurakunnan toimintaan?”
Eli ihan oikeasti tahtoisin tietää, mitä sellaista hyvää ja oikeaa tarkoitusta alkoholi ajaa, mikä ei muuten toteutuisi lainkaan seurakunnallisissa kuvioissa? Tapahtuuko tämä Jumalan suuremmaksi kunniaksi ja Kristuksen kirkastamiseksi. Onko tällä jotakin tekemistä Kristuksen sisällisen tuntemuksen kanssa?
Alkoholin ilmeiset haitat ovat tähän mennessä jo kommenteissa useampaan otteeseen tulleet kuitatuiksi. Nyt tahtoisin tietää ne kirkolliset edut!
Jos teillä, Kanalan Kari ja Heinimäen Jaakko, ei ole mahdollista vastata tällä palstalla, niin voisitteko vaikka sommitella ko. kysymyksen pohjalta esim. yhteisen bloggauksen, joka voitaisiin julkaista Kotimaa24:n Vierailevien bloggaajien palstalla? Olis, meinaan, hienoo!
* * * * * * *
PS: Huomaan itsessäni lisääntyneen kriittisyyden monia nykykirkkomme ilmiöitä kohtaan. Ehkä krittiikki jotenkin alitajuisesti (nyt tosin jo tietoisestikin) palvelee eroprosessia, jota parhaillaan käyn. Ei kutsumustyön jättäminen ihan helppoa ole!
Ehkä pääsen tästä koko hommasta paremmin eroon, kun julistaudun eräässä mielessä eilispäivän kirkon kasvatiksi. Tiedän toki, että aikani on jo mennä, jättää virkavaljaat, mutta pesäeron teko lienee helpompaa, jos ja kun pääsen pieni pilke silmäkulmassa puuskahtamaan, että ”Pitäkää tunkkinne!” Terapiaa, nääs!
Onko nyt käynyt niin, että eilispäivän lähetyssaarnaajat ovat opettaneet eilispäivän kristinuskoa, josta uudet opettavat nyt pois. Pois oppiminen on vaikeaa, kysykää vaikkapa tupakoitsijalta, joka on plttanut vaikkapa 30 vuotta.
RR: ”“Mitä erinomaista etua alkoholi tuo seurakunnan toimintaan?”
En tiedä tuoko Valamon viskitehdas jotain etua ortodoksikirkolle/seurakunnille, mutta jos tuo, niin se on kyllä sitten ainakin luonteeltaan varsin maallista, perin kyseenalaisella tavalla hankittua mammonaa.
Tuon otsikon mukausen jysymyksen voisit esittää omalke piispallesi.
Hmm. Rippijuhliin tai kasteisiin ei mielestäni alkoholi sovi. Viini- ja virsi-illoissa olen viihtynyt. Eihän niistä voi kumpaakaan ottaa pois – tai siis onhan meillä virsi-iltoja ilman viiniä ja viininjuontia ilman virsiä, mutta tässä on nyt vain kyse näiden kahden yhdistämisestä…
Jotain tekopyhyyttä vielä tämän asian tiimoilta on. Liekö syynä tiettyjen herätysliikkeiden vaatima absolutismi?
Rahana en lupaa, mutta jokaiselle tänne saapuvalle sokeripalakaulalle tarjoan omasta jääkaapista oluen. Saa vaihtaa myös vissyyn.
Ilmoita asiaton kommentti