Mistä voimme kerskata ja mistä emme?

Meillä ei, näet, ole mitään muuta kerskausta, jossa hän käskee meitä kopeilemaan, kuin se, mitä Jumala sanoo: Ole hyvillä mielin, voios hyvin, sillä minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi. Kerskaa minun anteeksiantamuksestani, siitä ylpeillös, sillä siinä sinulla on kerskaamisen ja ylpeilemisen aihetta, mutta ei omissa teoissasi. (Ks. myös 1. Kor. 1:31: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”. ”Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.” Jeremia 9:23, 24.)

Martti Luther, Kirkkopostilla III, s. 541, SLEY, 1944. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

  1. Niin monia ja suuria eroavaisuuksia kuin Jumalan lasten välillä maan päällä onkin, on kuitenkin se, mikä heillä on yhteistä, paljon suurempaa ja arvokkaampaa. Huolimatta kaikesta erilaisuudesta ovat Jumalan lapset yhtä, sillä heillä on yhteisenä suurin ja ihanin kaikesta: Kristus ja usko häneen. ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaiken Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa” (Ef. 4:4-6).

    Kun pidämme mielessä tämän ykseyden, me voimme unohtaa kaikki eroavuudet ja kuin suuri sisarusjoukko tukea ja auttaa toisiamme kohti kotimaata, joka odottaa taivaassa meitä kaikkia. Amen.

    C. O. Rosenius, Usko yhdistää, s. 132, SLEY, 1977.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.