Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .
Äitini-vainaa, toisen polven evankelinen, totesi murheellisella äänellä kuunnellessaan näitä nykyevankelisia: ”Voi, voi. Heille ei ole armo kirkastunut.” Äiti uskoi vakaasti Hedbergin sanaan: ” Jumalan sana valaisi minulle selvästi, että Kristus oli jo täydesti hankkinut minulle kaiken tämän ja ettei tarvinnut sen lisäksi tehdä mitään muuta kuin uskolla tarttua evankeliumin sanaan, joka saarnaa armoa ja vanhurskautta. Aloin silloin kaikkien muiden valmistusten sijasta aivan yksinkertaisesti ja lujasti lohduttautua ja tukea itseäni tällä sanalla ja näin torjua kaikkia epäuskon ja perkeleen vastaväitteitä ja lain vaatimuksia.”
En enää viitsi paljon näitä tänne palstalle laitettuja hurskaiden herrojen postauksia lukea. Herrat kiehuvat täällä omissa liemissään.
Mutta äitini tavoin voisin todeta, että jos armo olisi kirkastunut, ei tätäkään keskustelua olisi tarvinnut käydä.
Niin armon kirkastuminen vie lapseuteen , joka on paras paikka , että oppisimme aina kaiken viemään hänelle ; synnit , murheet vaikeudet lapsen lailla ja kiitoksen kanssa . Armo täytyy kokea sitä ei voi kirjallisesti opiskella , se on vain synnintunnustajan lahjaa .Hyvä oppi-isä on ollut äidilläsi .
”Hyvä oppi-isä on ollut äidilläsi.” Sinulla on ollut hyvä oppiäiti, Seija Rantanen.
Seija,
olen Martin ja Timon kanssa samaa mieltä, että äidilläsi on ollut hyvä oppi-isä.
Jotkut syyttivät Hedbergiä antinomistiksi, mutta häntä luettuani olen kyllä havainnut,
että opetuksensa sisältää myös lakia, joka ei tunnetusti lihaa säästä. Ja tässä kohtaa puhun vain itsestäni.
”Olen Martin ja Timon kanssa samaa mieltä.” Enhän minä lausunut Hedbergistä mitään.
Martti,
no niinpä. Nyt huomasinkin. Luin liian nopeasti. Pahoittelut väärin lukemisestani/ymmärryksestäni.
Eikös muuten Martti körtit pitäneet Hedbergiä liian kevyenä aivu-uskoisena kristittynä? Oliko armo heille liian alhaalla?
Hedbergin eroa herännäisyydestä kuvataan netissä näin: ”Hedberg syytti heränneitä lain ja evankeliumin sekoittamisesta sekä nimitti heidän oppirakennelmiaan ’teko-opiksi’. Heränneet puolestaan syyttivät Hedbergiä ja hänen kannattajiaan kuolleen ’aivouskon’ saarnaajiksi, jotka hylkäsivät armonjärjestyskysymyksen.” Nyt taitaa olla toisinpäin. Evankeliset pitävät heränneitä ’aivouskon’ saarnaajina ja heränneet katsovat evankelisten sekoittavan lain ja evankeliumin keskenään.
Kyllä. Nimitellä osattiin. Rukoilevaisia taisivat heränneet kutsua tekopyhiksi…
Samaan kirkkoon kuitenkin kuuluttiin.
Jaa-a. Enpä tiedä miten tänä päivänä laajemmin ajatellaan. Eräs ystäväni, joka oli vahvasti körttitaustainen, sanoi muutamia vuosia sitten, ettei nykyherännäisyyden päälinjassa ole jäljellä vanhaa körttiläisyyttä. Hän kritisoi päälinjaa liian liberaaleista kannanotoista. En tiedä kuinka yleistä on kritiikki omaa liikettä kohtaan siellä. Itse en ole kuullut evankelisten puhuvan körteistä aivouskon saarnaajina.
Tässä kohtaa körteistä puheenollen on pakko mainostaa Paavo Ruotsalaisellekin tärkeää kirjaa Kallis hunajan pisara, jonka kirjoitti baptisti Thomas Wilcox. Avaraa armoa ja tekopyhyyden huutia pitää kirjanen sisällään. Tietysti evankelis-luterilaisena kristittynä toivoisi kirjassa myös kasteen ja ehtoollisen sakramenttien esillä pitämistä, mutta yhtäkaikki on hyvää luettavaa.
”Eräs ystäväni, joka oli vahvasti körttitaustainen, sanoi muutamia vuosia sitten, ettei nykyherännäisyyden päälinjassa ole jäljellä vanhaa körttiläisyyttä.” Toivottavasti hän ei haikaillut Lapuan liikkeen ja IKL:n perään!
”Nyt taitaa olla toisinpäin. Evankeliset pitävät heränneitä ’aivouskon’ saarnaajina ja heränneet katsovat evankelisten sekoittavan lain ja evankeliumin keskenään.” (Martti Pentti.)
Martti, sinä tunnet körttiläisyyden. Näin siis ajatellaan liikkeessä nykyään! Minä olen tutustunut evankelisiin tarkemmin vasta viimeisen kolmen vuoden ajan. Aika ahkerasti olen messuihin osallistunut, mutta en ole kertaakaan kuullut viitattavan körttiläisiin millään tavalla. Lain alle en ole messussa joutunut; Mikäli sinne on ollut taipumusta arkena joutua, niin jo seuraavana sunnuntaina evankeliumin ilo on saanut täyttää sydämen. ”Autuas aivan armosta vain.”
Martti,
”Toivottavasti hän ei haikaillut Lapuan liikkeen ja IKL:n perään!”
Juu, ei. 🙂
”Aika ahkerasti olen messuihin osallistunut, mutta en ole kertaakaan kuullut viitattavan körttiläisiin millään tavalla.” Se nyt vielä puuttuisi, että messussa mainittaisiin joku herätysliike, oma tai toinen! Messu ei ole kirkkopolitiikan paikka. Viittaan ihan vain satunnaisiin keskusteluihin. Olen tavannut vanhoja evankelisia, jotka todella surevat liikkeen nykyistä lakihenkistä suhtautumista kirkon ratkaisuihin.
Martti,
Miksei voisi messussa mainita muita herätysliikkeitä tai jopa kirkkokuntiakin!
Ei pitäisi messun olla politiikan paikka. Olen tästä kanssasi samaa mieltä. Kuulin seurakuntamme jäseneltä, että erään paikallisen jumalanpalveluksen yhteydessä oli sateenkaari-ideologiaa kovasti mainostettu. Kysyin, että oliko ollut yhteydessä tuomiokapituliin? Ei ollut osannut olla…
”Se nyt vielä puuttuisi, että messussa mainittaisiin joku herätysliike, oma tai toinen! Messu ei ole kirkkopolitiikan paikka.” – olen täysin samaa mieltä kanssasi Martti.
Sorry Martti! Olin jo melkein unohtanut sinun tarkan ”korvasi”. Messun ohessa on toki paljon muutakin elämää. Kirkkokahvit ja seurustelun sakramentti on ollut joka sunnuntaina läsnä myös. Pöytä- tai käytäväkeskusteluissa ei ole viitattu körttiläisiin ei negatiivisesti eikä muutenkaan.
Saarnoissa ei siis ole esiintynyt kirkkopolitiikkaa. Media on sitävastoin ollut varsin innokas, ehkä jopa erityisen kiinnostunut messuyhteisöä ihmettelemään. Poikkeuksellisen paljon messuihin on osallistunut lapsiperheitä lukuisine lapsineen. Nostan hattua pienten lasten vanhemmille siitä, että haasteellisen arjen lisäksi jaksavat panostaa sunnuntain messuun. Haluavat kertomansa mukaan ”evästä” tulevan viikon haasteisiin, niin minäkin.
”Pöytä- tai käytäväkeskusteluissa ei ole viitattu körttiläisiin, ei negatiivisesti eikä muutenkaan.” Se onkin sitten oma juttunsa, minkä kukin kokee negatiiviseksi. Totuus ei aina miellytä. Kuitenkin on aina hyvä nähdä avoimin silmin, missä mennään.
Todellakin meidän pitäisi jo tyytyä siihen, että Kristus pitää meitä opetuslapsinansa, palvelijoinansa, oppilainansa, tai että hän nimittää meitä ystäviksensä (Joh. 15:15). Kukapa ei ottaisi häntä herrakseen ja mestarikseen (Joh. 13:13; Matt. 23:10). Mutta hän korottaakin meidät ylemmäksi: hän ei tyydy nimittämään meitä noilla halvemmilla nimityksillä, vaan sanoo meitä veljiksensä (Joh. 20:17). Älkäämme siis koskaan unhottako tätä suurta lohdutusta! Muistelkaamme aina tätä rikassisältöistä, iankaikkista veljeyttä ja lohduttakaamme itseämme sillä kaikissa hädissä ja kuolemankin kohdatessa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 340, SLEY, 1945. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Armonjärjestyksestä puheen ollen.
Jumala on alussa ja lopussa armonjärjestyksessä. Kaikki myös siinä välissä on armoa. Kilvoittelu on pysymistä tämän armon suojissa. Aina uudelleen aloittamista ja luottamista.
Kasteesta kristityn matka alkaa. Matkaeväänä Jumalan sana ja ehtoollisen sakramentti. Ja viimein, kun pappi piirtää ristinmerkin arkkumme päälle ja kuolema korjaa satoa, ei viimeinen sana kuitenkaan ole sillä ja Saatanalla. Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus seisoo multien päällä ja nostaa omansa Taivaan kirkkaauteen.
Kiitos kommenteista , herännäisyys oli isoimpia liikkeitä joita vaikutti Hedbergin aikana . Hedberg irtautui murheellisin mielin herännäisyydestä . Ajattelen että Hedberg löysi Lutherin teksteistä paljon mitkä ei sopineet herännäisyyteen .Ja tunsi myös alkukieltä on sanottu Suomen Lutheriksi Hedbergiä , minun mielestä vaikuttavin teologi Suomessa koskaan elänyt .Tunnettiin pitkin Eurooppaa ja oli arvostettu teologi . Herännäisyyden epävarmuus pelastuksesta ja lainomaisuus ei vapauttanut ihmisiä kristityn vapauteen. Körtit ovat olleet maallikkolike aina ja siksi armonvälineet eivät ole tärkeitä eikä paimenuuteen kuuluvat asiat . Evankeelisuus on selvästi ollut luterilaisin herätysliike opin suhteen Suomessa , vaikka nykytilanteesta johtuen heillä pietistinen kirkkokäsitys . Jos meidän pelastuksemme ei kiinnity yksin Kristuksen sovitustyöhön niin siitä seuraa ihmisen vaikutusta oppiin ja mistä on esimerkiksi suurempaa lupausta kuin ehtoollisesta annettu kastetuille uskoville , jossa lupaa itse Herra meille pysyvyyttä hänessä ?
Timo,
Hedberg on kyllä merkityksellinen teologi, mutta olisiko merkityksellisin kuitenkin Agricola?
Niin monia ja suuria eroavaisuuksia kuin Jumalan lasten välillä maan päällä onkin, on kuitenkin se, mikä heillä on yhteistä, paljon suurempaa ja arvokkaampaa. Huolimatta kaikesta erilaisuudesta ovat Jumalan lapset yhtä, sillä heillä on yhteisenä suurin ja ihanin kaikesta: Kristus ja usko häneen. ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaiken Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa” (Ef. 4:4-6).
Kun pidämme mielessä tämän ykseyden, me voimme unohtaa kaikki eroavuudet ja kuin suuri sisarusjoukko tukea ja auttaa toisiamme vaeltaessamme kohti kotimaata, joka odottaa taivaassa meitä kaikkia. Amen.
C. O. Rosenius, Usko yhdistää, s. 132, SLEY, 1977.
Todella hyvän paikan tähän kontekstiin Mika löysit Roseniukselta! Kiitos!
Roseniuksen teksti on teologisesti huono ja ongelmallinen. Ylioptimistinen.
Sami,
että Roseniuksen teksti on mielestäsi teologisesti huono…
No, raamatullinen se ainakin on!
Mikko, no ei todellakaan ole.
Sami,
eivätkös kristityt ole veljiä ja sisaruksia toisilleen Kristuksessa kirkkokuntien eroavaisuuksista huolimatta?
Mikko, tuohon voidaan vastata monella tavalla. Esim ekumeenisessa yhteistyössä on syytä suhtautua toisiin kristittyihin veljellisesti ja rakastavasti, vaikka kirkollinen ja sakramentaalinen ykseys kokonaisuudessaan näkyy vain ortodoksisessa kirkossa.
”Esim. ekumeenisessa yhteistyössä on syytä suhtautua toisiin kristittyihin veljellisesti ja rakastavasti, vaikka…”
Ekumenia oli käytännön sanelema selviö mm. Neuvostoliiton vankeudessa oleville kristityille. Ainoa ”oppi” oli yhteinen usko Kristukseen, Vainon alla teologiset detaljit menettävät merkityksensä. Kristus yksin on kaikki ja kaikessa kun ahtaalla sekä piukassa paikassa ollaan.
”Ekumenia oli käytännön sanelema selviö mm. Neuvostoliiton vankeudessa oleville kristityille. Ainoa ”oppi” oli yhteinen usko Kristukseen, Vainon alla teologiset detaljit menettävät merkityksensä. Kristus yksin on kaikki ja kaikessa kun ahtaalla sekä piukassa paikassa ollaan.”
Oppi ja teologiset detaljit, kuuluvat uskoon eikä niitä vaihdeta vainon alla, kuin jotain Eesaun hernekeittoa.
Täällä on ollut Hedberg esillä. Tässä tulee seuraavanlainen sitaatti häneltä:
Uuden liiton välimies ja ylimmäinen pappi Jeesus Kristus on suurena sovituspäivänä kerta kaikkiaan antanut alttiiksi pyhän ruumiinsa ja vuodattanut kirouksen puussa kalliin verensä ikuisesti kelpaavaksi koko maailman syntien sovitukseksi. Siksi pyhä Johannes sanookin: HÄN ON MEIDÄN SYNTIEMME SOVITUS; EIKÄ AINOASTAAN MEIDÄN, VAAN MYÖS KOKO MAAILMAN SYNTIEN (1. Joh. 2:2). Nähdessään Jeesuksen tulevan luokseen Johannes Kastaja sanoi: KATSO, JUMALAN KARITSA, JOKA OTTAA POIS MAAILMAN SYNNIN! (Joh. 1.29). Tämä ainoa hänen ruumiinsa ja verensä uhri on iankaikkisiksi ajoiksi sovittanut ja pyhittänyt hänen liittonsa kansan, että itsekukin häneen uskova saisi syntinsä hänen nimessään anteeksi ja hänessä voiman tulla Jumalan lapseksi ja perilliseksi.
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 110, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Niin voiko tuota selvemmin sanoa ?
Mikolle teologeista on tietysti meidän mielipiteitä ja siihen vaikuttaa tietysti mitä olemme heidän kautta saanut , voisko ajatella ruumista jos siitä puuttuu joku osa ja se ei toimi , että jokaisella on paikkansa, toisella näkyvämpi jne.
Samin kommenttiin , Hedbergin teologia on Kristusta ylistävä . Efesolaiskirjeen ensimmäinen luku puhutteli suuresti vuosien päästä vaikka olin lukenut uskonoppi autuuteen paljon aikaisemmin mutta se sanoma tuli kirkkaana vuosien päästä . Voisko sitten Kristusta kuvata kukaan ylioptimistisesti , kun sanoma synnin ja armon kautta kirkastunutta ?
Timo, en ole kommetoinut Hedbergiä.
Sori , oli kyse Roseniuksesta , joskus muistan että ei Gabrielkaan saanut kovia pisteitä sinulta .
Ekumenia voi toteutua kunnioittavasti toisia kohtaan eri kirkkokuntien välillä , mutta yksi tärkeä asia on mielestäni että tuntee omat juurensa ja on sitoutunut niihin . Jos nyt ajatellaan hiukan eri asiaa vaikkapa yhteiskritillisyyttä , kun herätysliikkeet ja vapaat suunnat tahtoo järjästää yhteisiä tilaisuuksia , niin usein sanotaan ettei puhuta niistä sivuseikoista vaan pääasiasta eli ei puhuta kasteesta eikä ehtoollisesta ja sitten kun pirskeet ohi niin toiselle kasteelle väkeä . Se yhteistyö ei onnistu sillä tasolla kun se on eri ymmärrys . Parasta on kohdata yksilöinä eri seurakuntalaisia ja se toimii hyvin eikä ole tarvis ottaa oppiasioissa eri näkemyksiä esille. Se yleinen lause että oltas yhtä on aika huttua juttua kun moni sanoja ei ole itsekkään sitoutunut mihinkään vaan surfailee usein eri paikoissa eikä tiedä mihin kuuluisi . Aina on kristitylle paras että on koti seurakunta johon on sitoutunut olipa se mikä tahansa , kuin purjehtia opintuulissa ja omissa aatoksissa . Ja tietysti vainojen alla ja pienillä paikkakunnilla kristittyjen yhteys on monesti tiivistä .
Mitä tulee Hedbergiin niin hänellä on kummallinen predestinaatio-oppi. Hedberg siirsi painopisteen yksilöiden valinnasta, ketkä pelastuvat pelastuksen perustaan kuka pelastaa. Tämä aiheutti laajaa paheksuntaa Suomen siionissa. Hedberg kikkailee sanoilla eikä hyväksy tiettyjen ihmisten valintaa kadotuksen massasta ennen maailman perustamista. Näyttää, että hän haluaa olla antiluterilainen.
Sami. Aivan oikein. Hedberg painotti, että Jumalan iankaikkinen valinta on tapahtunut Kristuksessa uskolla omistettuna armosta eikä teoista. Kuten myös, että Jumalan armo ja kutsu on tarkoitettu kaikille ihmisille. Haluat näköjään sekoittaa pakkaa.
Kun purat sanat uskolla omistettuna, niin kuka antaa uskon armosta, eli kuka vapauttaa sidotun tahdon. Eli päädytään taas Jumala valintaan joka kohdistuu lopulta yksilöön. Jos Jumala valitsi vain Kristuksen, onko yksilöllä enää mitään merkitystä? Tarkkana!
Olemme Kristuksessa valitut armosta pelastukeen uskon kautta, emmekä teoista. Vapaa tahto on tyhjää sanahelinää.
Eli Kristus pelastaa meidät ilman meitä. Ihmiseltä ei kysytä mitään, jos kysyttäisiin se olisi ihmisen teko. Sellainen on sidottu tahto.
”jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139.”
Harvinaisen vaikeaa on vapaan tahdon puolustajien ajatella Jumalan ennaltatietämistä . Kristuksessa valittu on uskomista ja pysymistä uskossa loppuun asti ja tämän Jumala tietää ennalta . Kostin viimeinen kommentti poistaa kaiken järkeilyn koska se on Jumalan sanan ilmoitus . Uskoo evankeliumin ja elää lapseudessa turvaten Kristukseen , niin se auttaa näkemään Jumalan kaikkivaltiuden , eikä tarvitse miettiä kuin vaan ihmetellä sitä Jumalan suurta armoa jossa kirkastuu se Jumalan tahto meille että hän todella rakastaa meitä ja tahtoo että pääsemme perille . Se on absurdi ajatus että uskova alkaa miettimään matkalla onko Jumalan armo loppuun asti kestävä kun hän jatkuvasti armahtaa rakkaudessaan meitä . Silloin se ei ole uskosta eikä armosta . Hebrealaiskirjeen vastaanottajilla oli halu ja vaara luopua uskosta ja siihen vastaus oli heille ja meille että käymme uskalluksella armoistuimen eteen ja emmekä jätä seurakunnan kokouksia . Vastaus oli Lutherille Kristuksen verihaavoissa ja niin se tulee meillekin olla , Pyhän Hengen sinetti ja verellä puhdistetut syntimme on vakuus valinnasta jokaiselle ihmiselle .