Kristikunnan historiassa uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat 1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut
August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen hengellisellä rintamalla . Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu erilaiset raamatun tekstien tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :
Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.
Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä. On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .
Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .


”Lakias en täyttämään pysty tuskan työlläkään, vaikka kaiken antaisin, yöt ja päivät itkisin, synnin jäljet jäävät vain – Jeesus ainut auttajain!” (SK. 223:2, edellinen laitos)
Nytpä ei tarvitse enää ylipappien uhrata eläinuhreja kun Jeesus on ylipappimme ja saamme uskalluksella käydä armoistuimen eteen syntejämme tunnustamaan katse kohti uskon alkajaan ja täyttäjään.
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2018:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1757019775623684&set=a.770809430911395
Augustinuksen rukous, Elämäntapojen parantaminen:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1757707162221612&set=a.770809430911395
Eräs kiertävistä saarnamiehistämme huomasi muutamalla rautatieasemalla murheellisen isän, joka oli saapunut ottamaan vastaan vankilasta vapautuvaa poikaansa. Poika oli menettänyt toisen jalkansa ja laahusti junasta isänsä luo. Silloin ei saarnaaja jaksanut vaieta, vaan lausui pojasta: ”Ei tuo nyt enää kelpaa maailmalle, mutta kyllä kelpaa Kristukselle.” Murtunein mielin kysyi silloin isä: ”Kelpaakos Kristukselle näin kelvoton isä?” Vastaus kuului: ”Kyllä kelpaa. Te kelpaatte nyt hänelle molemmat.”
Siinä oli hyvä sanoma Kristuksesta, evankeliumi saarnattuna köyhille. Mahtoivat ne molemmat maailman mielestä onnettomat hämmästyneinä silloin ihmetellä ja nöyrästi kiittää Jumalan käsittämätöntä armoa Jeesuksessa Kristuksessa.
Väinö Malmivaara, Kristuksen rakkaus, s. 15-16, Kuva ja sana, 1946.
Olen kuullut tarinan jossa isä vei poikaa vankilaan ja sanoi pojalle että hän ei kelvannut tälle maailmalle mutta Jumalalle hän kelpaa
Siksi meidän on päivittäin vartuttava uskossa, armossa, Hengessä ja kaikissa Hengen hedelmissä. Tarvitsemmehan mekin jatkuvasti Hengen pyhittävää armoa, jotta uskomme kasvaisi ja rakkautemme lisääntyisi. Onkin varsin lohduttavaa ja iloista, että Herra itse on profeettojensa kautta antanut niitä äsken mainitsemiamme lupauksia, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä kaikille niille, jotka uskossa Kristukseen ovat hänen armoliitossansa. Emmekö mekin näiden totuuden Jumalan lupausten rohkaisemina avaisi suumme tähän uskon rukoukseen: ”Rakas taivaallinen Isä, anna meille Pyhä Henkesi, että me hänen armostaan uskomme pyhän sanasi, elämme pyhästi tässä maailmassa, ja sen jälkeen saisimme elää iankaikkisesti.” Aamen, niin on tapahtuva.
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 97, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Erittäin ajankohtaisia ovat Sananlaskujen seuraavat kaksi jaetta: ”Älä sano: ”Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22).
”Älä sano: ”Niin kuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan”.” (Sananl. 24:29).
Se on täytetty. Joh. 19:30
Kuule, sinä raskautettu sielu, kaikki on jo täytetty. Niin sinun Jeesuksesi on sanonut. Sovituksen suurena päivänä se oli hänen viime tervehdyksensä rauhattomalle suvulle, suvulle, joka oli sitä rauhattomampi, kun se ei edes rauhantarvettansa tuntenut. Mutta jos hän nyt on kaikki täyttänyt, mitä autuuteesi kuuluu, vieläpä, jos hän on ansainnut sinulle itse autuuden (pelastuksen), sanohan, mikä on jäänyt sinun tehtäväksesi? Ei muu kuin luottaa hänen sanaansa, uskoa hänen täyttäneen kaikki (Joh. 17:4) ja ottaa vastaan hänen ansaitsemansa autuus. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15)
Johannes Bäck, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Luterilaisittain: menen kirkkoon, koska olen syntinen ja tarvitsen armoa, joka julistetaan saarnassa ja sakramenteissa. Tulen Herran pöytään armon kerjäläisenä, en kenenkään muun opettajana. Huudamme toisten uskovien kanssa Herraa avuksi todellisessa hädässä. Siellä Jumala vastaa; siellä on hengellinen elämä ja Pyhä Henki, koska siellä ovat ”pyhät asiat” – evankeliumi, saarna ja sakramentit.
Risto Soramies, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 64, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026.
K. V. Tamminen taisi sanoa, että ”Armon kerjäläis”-termi on hyvä, kun se osoittaa nöyryyttä Jumalan edessä, mutta huono ikään kuin Jumala ei haluaisi mielellään antaa.
Niimpä , usko on yksinkertaisesti omistettavissa messussa ja elämässä .Siitä usein tehdään lakia tai kiemuroita ihmis- sydämiä sitoen epäoleelliseen .
Olikohan tuo keräjäläinen nimitys körttien käyttämään eniten Suomessa ?
Körtit ovat sitä paljon käyttäneet.
Körteillä on nöyrä asenne mutta jotenkin tuntuu että Ruotsalaisen olis kannattanut vierailla välillä Hedbergin luona vaikka välit katkesi että olis saanut autuuden iloa ja pelastusvarmuutta . Sen ovat körtit mielestäni hyvin sanoittaneet pyhityksestä kun ovat sanoneet että ihminen alkaa näyttää ulospäin synnittömältä ja sisältä syntisemältä .