Minne menet Latinalainen Amerikka?

Latinalaisen Amerikan sisällissodat ovat loppuneet kaikkialla paitsi Kolumbiassa, jossa hallitus ja sissijärjestö ELN käyvät yhä rauhanneuvotteluita. Vaikka väkivaltaiset yhteenotot hallitusten ja sissijärjestöjen välillä ovat vähentyneet, maiden demokraattinen kehitys on yhä lapsen kengissä. Latinalaisen Amerikan maiden suurimpina haasteina ovat tällä hetkellä korruptio, jatkuva eriarvoistuminen, vallan keskittyminen sekä rauhantyö.

Rikkaita ja hyvin köyhiä

Kolumbia on tällä hetkellä yksi maailman eriarvoisimmista maista. Vaikka bruttokansantuote kasvaa, taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy. Sitä vahvistavat laaja korruptio sekä yhteiskunnan kokonaisvaltainen kahtiajakautuminen hallitsevaan rikkaaseen yläluokkaan ja köyhään alaluokkaan, maalaisiin ja kaupunkilaisiin, vasemmistoon ja oikeistoon.

Venezuelan piispa Gerardo Handsin mukaan Venezuelassa taas ei enää ole keskiluokkaa. On vain hallitseva, presidentti Maduroa tukeva rikas yläluokka, köyhtynyt keskiluokka ja aina olemassa ollut köyhistä köyhin alaluokka.

Boliviassa eriarvoisuus näkyy erityisesti alkuperäiskansojen kohdalla. Maa on jakautunut maaseudulla ja kaupunkien laidoilla eläviin kouluttamattomiin ja köyhiin Aymara ja Quechua -kansojen ihmisiin sekä maaseudun maanomistajiin ja koulutettuihin kaupunkilaisiin, jotka ovat yleensä mestitsejä tai valkoihoisia.

Boliviassa onkin jatkuvasti käynnissä alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä mielenosoituksia. Monien mielestä presidentti Ewo Morales on pettänyt kansansa, sillä hän ei ole pystynyt vastaamaan eriarvoisuuden kasvuun ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin eikä takaamaan alkuperäiskansojen parempia elinolosuhteita.

Toinen merkittävä ongelma on vallan keskittyminen poliittisten ja taloudellisten eliitin käsiin sekä demokratian nimissä harjoitettava yksinvaltius. Tämä on erityisen vahvasti esillä Venezuelassa, jossa Nicolas Maduro valittiin perustuslakimuutoksella uudelle jatkokaudelle vahvasta poliittisesta vastustuksesta sekä maan taloudellisesta ja sosiaalisesta kaaoksesta huolimatta. Boliviassa taas valittiin uudelle jatkokaudelle Ewo Morales, myöskin perustuslakimuutoksen kautta ja kansan vastustuksesta huolimatta.

Toivoa muutoksesta

Kolumbiassa tilanne ei ole yhtä selkeä. Valtaa pitää vanha oikeistolainen taloudellinen ja poliittinen eliitti. Muutosta on kuitenkin ilmassa, sillä ensimmäistä kertaa Kolumbian historiassa viime toukokuun presidentin vaaleissa olivat vastakkain oikeistolainen Ivan Duque ja vasemmistolainen Gustavo Petro. Petron valintaa ajoi vahvasti koko kansalaisyhteiskunta ja Duquea vanha poliittinen ja taloudellinen eliitti. Touko-kesäkuussa järjestetyissä vaaleissa oikeiston Ivan Duque voitti vähäisellä äänimäärällä vasemmiston ehdokkaan Gustavo Petron.

Kolmas haaste on rauhantyö ja rauhanomaisten konfliktin ratkaisukeinojen etsiminen ja tukeminen. Erityisesti Kolumbiassa rauhan turvaaminen vaatii paljon työtä. Maassa, jossa sotaa on käyty yli 50 vuotta, rauhanomaisten konfliktinratkaisukeinojen löytäminen sekä yhteisöjen psykososiaalinen tuki rauhanrakentamiseksi erityisesti naisten, mutta myös nuorten miesten keskuudessa on todella tärkeää.

Toisaalta vaikka Boliviassa ei ole käyty sotaa, maassa ratkotaan erimielisyydet usein väkivallalla. Esimerkiksi noin kaksi vuotta sitten kaivostyöläiset tappoivat käsistä riistäytyneessä mielenosoituksessa varakaivosministerin. Kuitenkin Bolivian yksi suurimmista ongelmista on naisiin kohdistuva väkivalta. Boliviassa on maailman toiseksi eniten väkivaltaa naisia kohtaan.

Venezuela yrittää selviytyä arjestaan. Poliittinen taistelu opposition ja hallituksen välillä sekä massiiviset taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat jakaneet kansan täydellisesti kahtia. Vaikka toivoa muutoksesta on, katkeruus ja konfliktit vaikeuttavat ja tulevat vaikuttamaan venezuelalaisten elämään vielä pitkään.

Kumppanin kautta tukea syrjityille

Lähetysseuralla on yhteensä 12 hanketta Etelä-Amerikassa. Hankkeillaan Lähetysseura pyrkii vastaamaan maiden haasteisiin tukemalla kumppaneiden työtä syrjityimpien ja haavoittuvimpien puolesta.

Hankkeilla tuetaan muun muassa kirkkojen kokonaisvaltaista lähetystyötä, puolustetaan alkuperäiskansojen ja afrokolumbialaisten oikeuksia, parannetaan naisten ja nuorten elämänlaatua Vid Verdadera keskuksen kautta Kolumbiassa, tuetaan sisällissodasta selviytyvää Kolumbiaa rauhan ja sovinnon työssä Medellinin Rauhan talossa Hankkeilla pyritään myös turvaamaan lasten oikeuksia ja parantamaan heidän elinolojaan Cepromin järjestön kautta Boliviassa ja kummiohjelmien kautta Kolumbiassa ja Venezuelassa.

Bolivian, Kolumbian ja Venezuelan kirkot sekä muut yhteistyökumppanimme tekevät erittäin tärkeää ruohonjuuritason työtä sekä vaikuttamistyötä mm. rauhan puolesta, taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, sukupuoltenvälisen tasa-arvon saavuttamiseksi sekä ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Kumppanimme pyrkivät myös vaikuttamaan paikallisiin päättäjiin ja hallinnon edustajiin sekä luomaan ekumeenisia verkostoja ja yhteistyömuotoja.

Kirkot ovat usein siellä, missä valtio ja muut järjestöt eivät ole: kaikista haavoittuvimpien ja syrjäytyneimpien keskuudessa. Kirkot tuovat ihmisille toivoa ja evankeliumin vapauttavaa sanomaa, mutta samalla ne tukevat ihmisten ja yhteisöjen ponnistuksia paremman elämän takaamiseksi ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi, pyrkien näin vahvistamaan maiden suuntaa kohti demokraattista kehitystä.

Riikka Leskinen

Suomen Lähetysseuran kirkollisen työn koordinaattori Etelä-Amerikassa

 

Syyskuussa 80-vuotisjuhliaan viettänyt Bolivian  luterilainen kirkko on Etelä-Amerikan ainoa alkuperäiskansoista muodostuva kirkko. Karen Eliana Huayllocon kyltissä juhlamarssilla luki: ”Emme ole perineet maata esi-isiltämme, vaan se on lainassa lapsiltamme." Kuva Pia Kummel-Myrskog

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommentti

  • Jukka Raunu sanoo:

    Toivotaan, että Venezuelassa tosiaan on toivoa muutoksesta. Sisäisestä konfliktistaan huolimatta Kolumbia näyttää hyvinvoinnin tyyssijalta naapuriinsa verrattuna. Vain parikymmentä vuotta sitten oli päinvastoin, ja Pappisliiton jäsenlehti Crux saattoi kertoa luterilaisen Oliverio-papin onneksi onnellisesti päättyneestä kaappauksesta Kolumbiassa. Kuvatekstiä kommentoisin sikäli, että siinä tarkoitetaan varmaan alkuperäiskansasta muodostunutta luterilaista kirkkoa? Varmasti on paljon pieniä vapaa- ja helluntaikirkkoja, joissa intiaaneja riittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen