Minä olin armeijassa, ja te kävitte minua tukemassa

”Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni” (Matt 25:36). Voisiko Jeesuksen puhe viimeisestä tuomiosta jatkua: ”Minä olin armeijassa, ja te kävitte minua tukemassa”?

Tämä ajatus tuli ohi mennen esille pari päivää sitten Itämeren maiden sotilaspappien kokouksessa. Jäin sitä pohtimaan. Ovatko sotilaat sellaisessa erityistilanteessa, jossa Kristus kärsii heidän kanssaan – samoin kuin Kristus on alastomissa ja vangeissa sekä odottaa, että joku osoittaa heille rakkautta?
_ _ _
Eestiläinen sotilaspappi (ort.), everstiluutnantti Aivar Sarapik kertoi omasta tiestään. Sarapik oli maansa karatemestari ja häntä oltiin lähettämässä Afganistanin sotaan 1986. Hän oli sanonut haastattelussa olevansa uskovainen. Itämaista mietiskelyä harrastanut nuori oli löytänyt ortodoksisen Kristus-rukouksen ja rauhan. Nuori mies lähetettiin mielisairaalaan ja muutaman viikon päästä hänet vapautettiin.

Lääkäri totesi, että hän oli uskovainen. Sarapikia ei lähetetty sotaan – sillä erää. Myöhemmin hän on palvellut YK-joukkojen pappina Jugoslavian hajoamissodissa ja kouluttaa edelleen Ukrainan ATO-joukkojen sotilaspappeja.

Hymyilevä Sarapik kertoi, kuinka hän tukee sodassa vammautuneita. ”Kävin äskettäin miesten kanssa kahdella kanootilla 100 km melontamaratonilla Võhantu-joella. Joukossa oli käsi- ja jalka-amputoituja, yhdeltä puuttuivat molemmat jalat. Osa oli psyykkisesti vammautuneita.”

Sarapik kertoi vievänsä vammoista toipuvia miehiä useita kertoja vuodessa hyppäämään laskuvarjolla. He saavat siitä itseluottamusta. Sarapikilla itsellään on takanaan yli 200 hyppyä. Kuntoutuvista sotainvalideista on tullut para-urheilijoita, kuten uimareita ja pyörätuolilentopallojoukkue.
_ _ _
Tässä sotilaspappien joukossa on monia kiinnostavia elämäntarinoita. Latviaan sijoitettujen kanadalaisten protestanttinen sotilaspappi kertoi, kuinka heidän sotilaskappelinsa oli viime pääsiäisenä kovassa käytössä. Eri kieliset, sekä evankeliset, katolilaiset ja ortodoksiset palvelukset vuorottelivat. Hän on eri yhteyksissä palvellut protestanttina myös katolilaisia, kun omaa pappia ei ole saatavilla. Nämä tervehtivät: ”Ola padre!” tai ”Halo Pater!”

Latvian luterilainen arkkipiispa Jānis Vanags kertoi toisesta hengellisestä heräämisestään Ignatius Loyolan, kristityksi kääntyneen sotilaan hengellisten harjoitusten kautta. 30 päivän retriitti oli käännekohta. Tavoitteena on, että kristitty jättää itsensä Jumalan ohjaukseen ja käyttöön. Silloin ei ole väliä, tapahtuuko se rikkauden vai köyhyyden, sairauden vai terveyden kautta.
_ _ _
Vuotuinen Itämeren maiden sotilaspappien kokous oli tällä kertaa Riikassa. Eilen 4. toukokuuta vietettiin Latvian Neuvostoliitosta vapautumisen muistopäivää. Olin seuraamassa juhlallista kukkien laskua Vapaudenpatsaalla. Ihmiset laskivat riveittäin tasavallan johdosta alkaen omat kukkansa suuren, kukista rakennetun maan kartan eteen sotilasmusiikin soidessa.
Latvialla on kaksi itsenäisyyspäivää: parhaillaan vietetään itsenäisyyden 100-v juhlavuotta. Toinen itsenäistyminen koitti 1990 Neuvostoliiton hajotessa. Länsieurooppalaisen silmiin isänmaallisuus vaikuttaa korostetulta. Museon oppaan kertomus antoi sille selityksen. 1914-1918 latvialaiset joutuivat sotimaan keisarillisen Venäjän riveissä.

Maailmansodan päätyttyä latvialaiset olivat mukana vielä Venäjän sisällissodassa punaisten bolshevikkien ja valkoisten välillä. Maa oli Saksan ja Venäjän välisen sodan näyttämönä. Maailmansodassa Latvia menetti 35% väestöstään siviiliuhreina ja kaatuneina. Pelkästään joulupäivän taistelussa 1917 kaatui noin 10 000 latvialaista. Kaiken jälkeen maa saavutti itsenäisyyden 1918.

Myös toisessa Maailmansodassa Latvia joutui suursodan näyttämöksi ja vuorollaan sekä Saksan että Neuvostoliiton miehittämäksi. Jälleen väestön kärsimä tappio oli valtava. Sodassa tapettujen lisäksi maan koulutettu yläluokka, 50 000 ihmistä kuljetettiin junilla Siperiaan, upseereita teloitettiin, samaan tapaan kuin puolalaisia upseereita Katynin metsissä. Oma lukunsa on Latvian juutalaisten vaino ja teloitukset.
_ _ _
Viro, Latvia ja Liettua tarjoavat vertailukohdan, mikä kohtalo olisi voinut odottaa myös Suomea. Suomi oli monella tavalla onnekas. Ensinnäkin keisarillinen Venäjä kunnioitti Suomen autonomiaa. Suomalaiset oli vapautettu asepalveluksesta maansa rajojen ulkopuolella.

Toiseksi suomalaiset ovat onnistuneet torjumaan valloitusyritykset. Venäläinen sotaväki karkotettiin maasta ja vallankumoukseen ryhtyneet punaiset kukistettiin. Maa säilytti kansanvaltaisen ja parlamentaarisen järjestelmänsä, sekä vältti kommunistisen diktatuurin. Tämä pääasia tulee ihmeen harvoin esille vuoden 1918 muistovuoden vietossa, kun pääasiana mediassa näyttävät olevan tarinat punaisten naiskaartilaisten kohtaloista.
_ _ _
Toisen kerran Suomi pelastui suomalaisten yhteisellä ponnistuksella. Puna-armeija torjuttiin maan rajoilla 1939 ja 1944 sekä vaaran vuosina 1946-48 ja vielä vasemmistoradikalismin vuosina 1970-luvulla. Se ei ole Suomessa elämöinnin aihe, mutta kuitenkin syy ja perusta nykyiselle elämälle.

13 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö kenen puolella Jeesus oli kun luterilaiset sotivat katolilaisia vastaan?

    Kannattaa siis varoa kiten vääristelee evankeliumin tekstiä, ei ihan oman mielen mukaan, voi meinaan julistaa aivan omaa evankeliumia, no eihän sokea sitä näekkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jumala on aina kärsivän puolella. Miten on mielestäsi Jeesuksen sanojen kohdalla: ”Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa.” Voisiko se viitata myös sodassa haavoittuneisiin tai psyykkisesti traumatisoituneisiin (posttraumatic stress)? Vai eikö haavoittuneita tule lainkaan lukea sairaisiin, joista Jeesus puhuu? Tai ehkä vääristelen evankeliumia, kun pidän sotilaita ihmisinä, joille kuuluu myös Jeesuksen rakkaus?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö tottakai sotilaatkin ovat ihmisiä, se vaan että jos väitetään uskovien olevan sotilaita niin se ei ole evankeliumia.

    Et vastannut kenen puolella mielestäsi jeesus oli kun luterilaiset sotivat katolilaisia vastaan? Siis kun puhutaan toistentappamisesta niin siinä ei ole Jeesus mukana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Ari: ”Jos väitetään uskovien olevan sotilaita, se ei ole evankeliumia.” Siis mielestäsi sotilas ei voi olla uskovainen? Anteeksi vain – provosoin hieman – Udessa testamentissa erikseen mainituista Jeesukseen uskovista sotilaita on enemmän kuin minkään muun ammatin edustajia, ainakin neljä: Kapernaumin sadanpäämies (”komppanianpäällikkö”) Matt 8:5; sadanpäämies Jeesuksen ristillä, Matt 27:54; Kornelius Apt 10:1. Sotilaat halusivat tehdä parannuksen Johannes Kastajan saarnan vaikutuksesta, Luuk 3:14. Sotilaiksi luen myös aseistetut vanginvartijat. Paavalin vanginvartija teki parannuksen ja hänet sekä hänen perhekuntansa kastettiin, Apt 16:33.

      Minkä muun ammatin edustajia Uudessa testamentissa mainitaan useammin Jeesukseen uskoviksi kuin sotilaita? Luulenpa, että yksittäin mainittuja kalastajiakaan ei ole enempää. Ari, kun väität edellä, ettei evankeliumin mukaan voi olla uskovia sotilaita, puhut evankeliumia vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö mitä on usko ja mitä on Jeesukseen uskova?

    Totta puhut että Jeesus otti uskon esimerkiksi muutaman sotilaan, siis uskon, ei se tarkoittanut että nämä olisivat seuranneet Jeesusta ja olleet Jeesukseen uskovia.

    Avaampa tätä hiukan että ymmärtäisit, siis oliko Pietari todellisesti Jeesukseen uskova kun seurasi Jeesusta? Pietari kyllä tunnusti Jeesuksen Kristukseksi, mutta uskoiko hän Jeesuksen Sanat eli tekikö hän niiden mukaan?

    Jos pidät uskovana henkilöä joka uskoo opetetut liirumlaarumit mutta ei tee sitä mitä Jeesus Sanoo niin onko tuo usko pelastavaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Mitä mieltä olet Ari seuraavasta, onko vanginvartija Apt 16:30-34 sinun mielestäsi todellisesti Jeesukseen uskova: ”Hän vei heidät ulos ja kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” 31 He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” 32 He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle. 33 Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. 34 Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, kun nyt uskoi Jumalaan.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Pekka Särkiö :” Voisiko Jeesuksen puhe viimeisestä tuomiosta jatkua: ”Minä olin armeijassa, ja te kävitte minua tukemassa”?”

    Tästä näkökulmasta voisi, sillä me uskoimme Jumalaan, ja te puolustitte meitä ja uskoamme henkenne kaupalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Tuula Hölttä onko turvasi siis miekassa eli armeijassa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö mitä mieltä olet kun Paavali kohtasi Jeesuksen niin muuttuiko hän eli kun kohtaa Jeesuksen ja tekee parannuksen ja alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen ja alkaa seuraamaan jeesusta niin voiko enää elää niinkuin ennen? Siis Paavali vainosi seurakuntaa väkivallalla, entä kun hän teki parannuksen ja uskoi evankeliumin niin käyttikö hän enää missään väkivaltaa, siis edes puolustaakseen itseään tai toisia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Ari Pasanen: Paavali pudisti käärmeen käsivarrestaan tuleen. – Vakavasti puhuen, pääseekö ihminen irti syntisyydestään kristittynä? Jos olet sitä mieltä, ettei kristitty enää tee syntiä ajatuksin sanoin tai teoin, täyttääkö kukaan kristityn mittaa? Miten tulisi ajatella sanasta: ” Missä synti on suureksi tullut siinä armo tullut ylenpalttiseksi.” –

      Toinen kysymys on, onko syntiä puolustaa heikkoja väkivallalta ja kuolemalta? Tekivätkö Helsingin ilmatorjunnassa palvelleet sotilaat syntiä, kun he helmikuussa 1944 ampuivat tykeillä sulkutulta Neuvostoliiton pommikoneiden eteen, etteivät ne päässeet kaupungin päälle pudottamaan pommeja? Ja oletko sitä mieltä, ettei näitä ilmatorjunnassa palvelleita miehiä aseelliseen puolustautumiseen ryhtyneinä voi pitää kristittyinä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mileen nousi päivä, jolloin vapauduin Riksusta. Kahdeksan kuukautta oli takana ja kotiin sai lähteä. Junassa tuntui siltä, että jokin erehdys varmaan on tapahtunut ja kohta sotapoliisit on hakemassa takaisin. Aika hämmentävää oli palata siviiliin.

    Sama hämmennys varmasti valtaa mielen, monen nuoren kohdalla, kun saavat viimeisen ”litteran”. Varsinkaan jos ei ole mitään selvää suuntaa elämälle palveluksen jälkeen.

    Oman pojan palatessa armeijanleivistä, järjestin hänelle ja hänen uskoville kavereilleen. Joita tuli sitten eri varuskunnista. TJ-leirin. Vuokrasin pienen leirikeskuksen. Hommasin yhden parisuhdeasiantuntijan juttelemaan elämästä naisen kanssa. Laulettiin, istuttiin nuotiolla ja tarinoitiin kokemuksia. Käytiin jossain taisteluradalla ampumassa leikki aseilla ym.

    Siinä uskovat pojat sai uusia valmiuksia kohdata arjen haasteita. Armeijassa he kaikki joutuivat olemaan kuitenkin vähän kummajaisia ja jäävät muista erilleen. Nyt saivat jakaa kokemuksiaan vertaistensa joukossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka Särkiö kuinkas luet Jeesuksen Sanat ”älkää tuomitko”, siis eikö sotilaallisessakin tappamisessa ole kyse tuomitsemisesta eli minulla on oikeus tuomita vihollinen kuolemaan?

    Minulle selkeää on etten puolusta itseäni tai läheisiäni väkivallalla koska Jumalan tahto on se, luotan Jumalan varjelukseen ja siihen ettei hiuskarvanikaan putoa Hänen tietämättään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.