Tähän kysymykseen olen pappina ollessani törmännyt monta kertaa. Usein ihmiset harmittelevat, kun kerron joulun menevän töiden merkeissä. Minusta on aivan luonnollista, että kristittyjen toiseksi suurin juhla tarkoittaa papille työpäiviä. Omalla kohdallani työpäivät ovat jouluisin olleet kohtuullisia ja joulua on ehtinyt viettämään töiden lomassakin. Kanelintuoksuisesta puurosta nauttiminen, hautausmaalla käyminen ja joulupöytään istuminen eivät onneksi ole kellonajasta kiinni. Lapsuudenperheeni luokse tuntikausien ajomatkan päähän en jouluna ehdi, mutta kylään ehtii onneksi pyhien jälkeen. Minulle joulu on ennen kaikkea yhdessäoloa toisen ihmisten kanssa, sisäistä rauhoittumista ilosanoman äärelle ja pieniä kauniita onnenhetkiä.
Tällä hetkellä pyhäpäivien töiden ollessa vielä edessä odotan innolla tulevia päiviä. Minusta on mukavaa olla jouluna töissä iloitsemassa Vapahtajan syntymästä yhdessä toisten kanssa. Tulen hyvälle tuulelle joulukirkkoon saapuvien ihmisten tunnelmoinnista, lämpimistä hymyistä ja lasten ilosta. Seimen lapsessa ja joulun valossa riittää ihmeteltävää papillekin vuosi toisensa jälkeen. Tutut virret, kauniisti valaistu kirkko ja kirkkomatkalla jalkojen alla narskuva lumi tuovat joulumieltä myös työpäivään. Pappisjoulujeni aikana mieltäni on erityisesti lämmittänyt suntioiden ja vahtimestarien kädenjälki kirkossa. Pyhäpäivinä he tulevat aikaisin töihin laittaen paikat kauniiksi ja tuoden monelle joulumielen. He viipyvät jouluyönä kirkoissa tiskaamassa ehtoollispikareita ja jäävät töihin vielä muiden lähdettyä kotiin. Tätä panostusta arvostan aivan valtavasti ja se on minun joulutöissäni yksi suurimmista kiitollisuuden aiheista.
Joulussa yksi eniten minua puhuttelevista asioista on, kuinka joulun sanoma tulee kaikenlaisiin koteihin. Jouluna kirkonpenkkiin istahtaa hiljentymään vieretysten ihmisiä erilaisista elämäntilanteista käsin, kukin omien ajatustensa ja ehkä elämän kipujenkin kanssa. On lohdullista, että ilosanoma saapuu keskeneräisyyden, yksinäisyyden, sairauden, väsymyksen ja epätäydellisyyden keskelle. Se saapuu koteihin, joissa joulurauhan sijaan kodin täyttää lasten tohina tai joulusiivous on tehty vähän sinnepäin. On armollista, että Jumala tulee tässä maailmassa näkyväksi vaatimattomuuden, heikkouden ja vähäisyyden keskellä. Vapahtaja itse on ilo ja hän on meidän keskellämme. Ilo on lahja, jonka saamme ottaa vastaan eikä meidän tarvitse ansaita tai suorittaa sitä. Meiltä ei odoteta tekoja eikä sanoja, vain lahjan vastaanottamista, sydämen avaamista ilolle. Tästä iloitsen tänäkin jouluna, kun suuntaan pyhiksi töihin.
Siunattua ja valoisaa joulua!
Tubessa kurkistetaan papin töihin joulun alla ja pohditaan, millaista on olla jouluna töissä.
Vaimon kanssa voimme jakaa ilosi. Tänä pyhänä yönä ja aamuna me saamme nimittäin olla avustamassa kahta messua ja yhtä sana-jumalanpalvelusta.
Kaikki n. 12 tunnin sisällä ja siinä jossain välissä vielä nukutaan ja ajetaan reilut 100 km. Toivottavasti ei kuitenkaan yhtä aikaa, kumpaakaan. Näin pyhää jouluyötä en muista koskaan kokeneeni.
Olikin paras joulu ikinä. Ehtoollisella viinin jakamisen koen, jonakin sellaisena kaikkein pyhimpään pääsemisen kokemuksena. Ihmeellistä, että tehtävän voi saada seurakuntalaisena. Mielestäni se kuuluisi papille, mutta näköjään käytännölliset syyt, ovat sanelleet järjestelyn näin. Saan ja sain olla vahvistamassa siinä muiden ja omaa uskoa. Sitä voi verrata iloon, jossa jonkun saa ensimmäisen kerran johtaa Vapahtajan yhteyteen. Erityisesti iloitsin monien nuorten osallistumisesta pyhään ateriaan.Koko joulun kaupallisuus, pukkeineen ja lahjoineen jäi sivuun. Saimme keskittyä joulun varsinaiseen sanomaan.
Hienoa kuulla, Pekka, että joulu sujui mukavissa merkeissä. Ehtoollisen jakaminen on iloinen asia ja minusta on vain hienoa, että seurakuntalaiset voivat olla jakamassa ehtoollista pappien rinnalla. Messu on seurakunnan yhteinen juhla ja tätä yhteyttä korostaa, kun messua saa olla toteuttamassa koko seurakunta. Palvelutehtävissä olevat seurakuntalaiset tekevät tärkeää ja arvokasta työtä. Ilo kuulla, että saitte jouluna olla useammassa messussa ja jouluyö oli koskettava kokemus. Joulun sanomaan keskittymisessä ja joulukirkossa hiljentymisessä kaiken kaupallisuuden ja hälinän keskellä on jotain hyvin pyhää.