Milloin saamme omat asunnot ?
Hätämajoituksen keskusteluissa kuultua: "milloin saamme omat asunnot, jotta voimme kutsua perheemme tänne".
Ministeri Orpo tuossa eilen arveli ehkä noin 15000:n turvapaikanhakijan saavan jäädä maahan. Entäpä kun kukin saa sen jälkeen myös vaimonsa ja lapsensa tänne. Lukuun voi silloin lisätä milteipä yhden nollan lisää. Siinä vaiheessa ei enää ole kyse siitä miten he kotoutuvat tänne. Silloin kyselemme sitä, miten me sopeudumme muuttuneeseen kulttuuriin. Selvää on että joillakin asuinalueilla pääosa asukkaista on silloin maahanmuutajia. Kirkollisessa kentässä aviolitto ja homojutut jäävät silloin ihan sivuraiteelle. Silloin joudumme aidosti kyselemään sitä onko enää sijaa kristillisillä uskolla siinä yhteiskunnassa. Tulijat tuovat mukanaa oman arvomaailmansa ja meidän on sopeuduttava aikanaan siihen.
Nyt on tärkeää osata eroittaa yksilöt ja ideolgiat toistaan. Rakkauden laki velvoittaa meitä rakkaudellisesti kohtelemaan jokaista tulijaa. Sensijaan Jeesuksen sovitustyön kieltävää idelogiaa ei tule omaksua. Vaikuttaa siltä, ettei näitä oikein osata eroittaa ja ollaan hyväksymässä molemmat. Tajuamatta ollenkaan arvomaailmojen vastakkainasettelua.
14 kommenttia
Ei nyt aleta sekoittamaan heti ideologiaa ja ihmistä. Joten unohdetaan nyt hetkeksi ne, joille uskollamme on merkitys. Käsitellään vain ideologiaa. Mikäli mahdollista. Kansanlähetyspäivillä Päivi Räsänen nosti esiin ristiriidat, joita meille , uskon ja lainkuuliaisuuden väille voi nousta. Tämä ristiriita on paljon voimakkaapi tulijoiden ideologian mukaan. Heillä ei ole samaa mahdollisuutta, kuin meillä, että voimme kävellä omien Raamattuun perustuvien arvojen yli. He ovat aivan toisella tavalla sidottuja ja sitoutuneita uskonsa perustuksiin. Tätä meidän on hyvin vaikea ymmrtää. Jokaisen olisi hyvä tietää vähän enemmän heidän ideologiastaan. Vain siten voi syntyä mielekästä yhteiseloa heidän kassaan.
Juuri tästä sopeutumisesta on kysymys ja Ruotsalaiset, Britit, ja Saksalaiset mm ovat todenneet, ettei muslimi liukene länsimaisiin arvoihin. Pitäisikö näin välttämättä käydä? Ei, mutta samalla meidän tulee valmistautua siihen, että tulijat vaativat oman kulttuurinsa ja uskontonsa tunnustamista, heidän ehtojensa mukaan.
Olemmeko tähän valmiita? Sekulaarilla Suomalaisella on hyvin vähäiset tiedot enää omasta uskonnostaan, saati että tuntisivat islamin.
Ihmisiä kaikki ovat, mutta islamia ei kannata väheksyä.
Näin juuri on Ismo. Eivät he sopeudu meidän arvoihimme. Meidän on vain sopeuduttava. Tähän sopeutumiseen tuskin monilla meistä on suuriakaan edellytyksiä. Juuri sen tähden, että oikeaa tietoa tuosta ideologiasta on niin vähän tarjolla ja sekin mitä on , on usein väärää. Kuvitellaan sen olevan jotenkin aivan samantyylinen kuin omamme.
Vesa puhuu maltillisista muslimeista. Tämä juuri on harhaanjohtavaa. Maltillisuudella omassa kristillisessä kulttuurissamme tarkoitetaan sitä, että ollaan vain nimellisesti kristittyjä. Maksetaan kirkollisverot, mutta ei olla mitenkään mukana hengellisessä, tai kirkollisessa elämässä. Kirkkoon kuuluminen, tai kuulumattomuus ei vaikuta identiteettiin. Eikä siihen miten ympäristö suhtautuu. Voimme siis maaltillisena kristittynä luopua konaan kaikesta siitä mitä kristinusko sisältää. Tämän vaikuttamatta mitenkään asemaamme yhteiskunnassa. Muslimi ei voi toimia näin. Hän ei voi luopua Islamista, ilman hyvin rankkoja ja vihamielisiä ympäristönsä reaktioita. Maltillisenakin hän pysyy todellisena muslimina. Hän ei voi olla vain nimellisesti muslimi. Tätä eroa on meikäläisten vaikea ja jopa joskus mahdoton tajuta. ”Kristityn nimeä kantava voi viisveisata kaikesta mitä Raamattu sanoo ja pitää sitä satuna. Muslimi ei näin voi tehdä Koraanin suhteen. Olkoon miten maltillinen tahansa.Koraani velvoittaa hänen elämäänsä aivan eri tavalla kuin maltillista kristittyä Raamattu.
Erittäin hyvä kirjoitus joka nostaa esille varsin tärkeän asian: nimittäin sen, että ”monikulttuurisuus” tarkoittaa käytännössä usein valtaväestön kulttuurin – tai ainakin sen kristinuskoon liittyvien osien – häivyttämistä olemattomiin. Asuessani Englannissa 1990-luvun alussa näin tästä varsin pöyristyttävän esimerkin. Joulun alla Sheffieldin kaupunginvaltuustosta kävi nimittäin käsky, että kaupungin kauppiaiden tulisi joulukoristeluissaan välttää kristittyjen symbolien käyttöä(!) jotta Sheffieldin muslimiväestölle ei tulisi paha mieli.
Mietin tässä hieman muuta, eli kuinka vastata kysymykseen ”omista asunnoista” — moniko on mahtanut todella saapua hyvässä uskossa, että hän sellaisen saa. Kokonaismäärähän koko Eurooppaan nähden ei ihan tavaton liene, ja ´itse olen pelkästään iloinen siitä että kirkolla ja niillä tosiuskovaisilla nyt on vähän muutakin jähnättävää kuin nämä, ovatko nyt sukupuolielimet ruumiin sisä- vai ulkopuolella ja kuinka niitä käytetään. En muuten hämmästyisi vaiklka maahanmuuttaja luulisi sitä kristinuskon perussanomaksi —
Onhan siinä mietittävää jo, kuinka sanoa ettei se niin vain käy, se perheen kutsuminen — heillä on siellä sellaiset olot, että jokainen kai ajattelee että en vaihtaisi – mutta täällä asuntopulaa entuudestaan. Toiseksi suomalaiset, nämä kantamöröt, itse ovat valintansa tehneet mitä kristinuskoon tulee. Ei sitä kirkon ovea tiemmä lukittu ole, ja kotiin saa aina tulla.
Niin, ”eihän se käy”. Mutku pakolaisia tulee yhä vain lisää ja lisää. Ihan niinkuin presitettikin arveli. Mihin laitamme heidät. Tottakai he tahtovat perheesä luokseen. Niin kai mekin. Mikäli olisimme vastaavassa tilanteessa. Politikkojen pitäisi miettiä nyt miten me sopeudumme, sitten kun tilaa ei enää ole.
Niinpä. Miten me sopeudumme. Meillähän on jo ennestään asunnottomia, joiden kurjuuteen ei näytä apua löytyvän vaikka määrät joidenkin ryhmien osalta vähentyneetkin.
”ARA:n selvityksen mukaan vuoden 2014 lopulla Suomessa oli 7 107 yksinelävää asunnotonta, joista 2 443 oli pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomia perheitä oli 427.”
”Terroristi joka VÄITTÄÄ olevansa muslimi.” Voi tätä lapsellisen sinisilmäisyyden määrää! Miehet hyökkäävät allahuakbaria huutaen ja he vain väittävät olevansa muslimeja!
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Arvomaailmojen vastakkainasettelu syntyy vasta, kun alamme sitä luomaan. Arvomaailmat ovat ja voivat olla erilaisia. Niin on Suomessa syntyneiden kesken ja niiden on muualta tulleiden kesken. Vasta, kun teemme siitä ongelman ja alamme vaatia valtaa jollekin ideologialle tai uskonnolle, joudumme ongelmiin.
Kirkon selkeä linja on, etteivät turvapaikanhakijat tai pakolaisen aseman saaneet ole ongelma sen enempää kirkolle kuin suomalaiselle yhteiskunnallekaan. Meidän kutsumuksemme kristittyinä on olla auttamassa jokaista j rakentamassa siltoja sielläkin, missä ristiriidat alkavat nostaa päättään. Onhan meillä tähän erinomainen esimerkki Vapahtajassamme Jeesuksessa.
Mitä nopeammin tänne jäävät löytävät paikkansa yhteisössä täysivaltaisina jäseninä, sitä parempi meille kaikille. Muistettakoon vielä, tulijoissa on myös heitä, joille juuri kristinuskolla on merkitystä. Ja heitä, jotka haluaisivat päästä siitä osallisiksi.
Ilmoita asiaton kommentti