Todellisuus on outo, todistavat haastatellut tahoillaan. Missä mennään nyt?

MINKKINEN: Todellisuus on täysi illuusio. Olet vain pitänyt sitä totena eli uskomuksena. Todellisuus on eräänlainen Todellisuustunneli. Olemme oman todellisuutemme sisällä, tunnelissa. Tunnelin seinät koostuvat mm. aistiemme ja aivojemme luomasta todellisuuskäsityksestä, näiden aistikanavien jäljelle jääneistä aistimuksista sekä uskomuksistamme ja tunnetiloistamme. Lineaarisessa aikakäsityksessä aika menee eteenpäin ja me etenemme tunnelissa.

RÄSÄNEN: Galaksimme on kirkas pieni kiekko valtavan pimeän aineen pilven keskellä, näkymättömien massojen syleilyssä. Päättely, jossa jokainen askel on arkijärjellä ymmärrettävissä, on vienyt meidät sen tosiseikan äärelle, että todellisuus on perusteiltaan arkiajattelulle vieras. Fysiikan suurimpien saavutusten, kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian, mukaan arkiset käsityksemme jopa sellaisista perustavanlaatuisista asioista kuin ajasta, avaruudesta ja olemisesta ovat pohjimmiltaan virheellisiä.

Arkisten asioiden koko on paljon atomeja isompi ja galakseja pienempi, ja ne tapahtuvat nopeuksilla, jotka ovat vähäisiä verrattuna valonnopeuteen. Tämän takia evoluutiossa muodostunut käsityksemme maailmasta on hyvin rajoittunut, emmekä tavoita arjen alla ja yllä olevaa alkeishiukkasten ja kosmoksen todellisuutta kuin askel askeleelta.

Kysymys lukijoille: Jos me olemme olleet näin väärässä todellisuuden suhteen, niin tuleeko tunne, että meitä on petetty?

Mihin mennään seuraavaksi?

MINKKINEN: Aistikanavat tuottavat miljoonia bittejä informaatiota joka sekunti ympäristöstämme. Kapasiteettimme on kuitenkin rajallinen ja tämän takia informaatiota suodatetaan pois eri menetelmillä – muutenhan vastaanottaisimme kaiken ja kaikki olisi käytännössä kohinaa. Neurologiamme on kehittynyt vuosien saatossa rakentamaan juuri “oikeanlaisen” kuvan todellisuudesta, jättäen jäljelle vain yksilölle relevantin informaation. Uskomuksemme automaattisesti jättävät pois sellaisen informaation, jota emme usko, vaikka se informaatio olisikin totta tai hyödyksi meille.

RÄSÄNEN: Fysiikan tavoitteena on selvittää, millainen todellisuus pohjimmiltaan on. Fysiikassa tutkittavat asiat on jaettu pieniin osiin, joita on helppo käsitellä yksinään. Yhden osan selvittäminen ei johda lopputulokseen vaan vie seuraavan kysymyksen eteen. Kun keskittyy yhteen askeleeseen kerrallaan, voi varmistaa, että juuri se on vakaa – eikä tarvitse huolehtia edellisistä tai tulevista ongelmista. Kysymysten paloittelussa auttavat pitkälle jalostetut matemaattiset menetelmät, joilla myös pidetään päätelmistä tarkkaa kirjaa.

Se, että ei arvioi kokonaisuutta joka askeleella, vähentää ennakkoluulojen vaikutusta tutkimuksen lopputulokseen. Kävelyretket, joilla tuijotetaan kengänkärkiä ja valitaan askel kerrallaan tietämättä mihin ollaan menossa, saattavat johtaa yllättäviin maisemiin.

Tehkäähän, herrat,  jo johtopäätökset omista lätinöistänne.

MINKKINEN: Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen meistä aktiivisesti luo oman todellisuutensa: elämänsä, ilonsa, onnensa, surunsa, ongelmat ja ratkaisut.

RÄSÄNEN:  Maailmankaikkeutta ei ole rakennettu meidän säännöillämme, me olemme sattumalta syntyneet epäinhimilliseen todellisuuteen. Tämä on vapauttava totuus, jonka edessä sopii olla nöyrä. Olemassaolollamme ei ole kosmista tarkoitusta, teoillamme on vain se merkitys, minkä niille annamme, ja olemme vastuussa niistä vain toisillemme.

Tehtävä lukijoille: Haastakaa Minkkisen ja Räsäsen näkemykset!  Kysymys: Mikä sinusta on oudointa todellisuudessamme?

* * * * * * * *

Teksti perustuu Syksy Räsäsen kolumniin Helsingin Sanomissa 2.6.14  ja Sami Minkkisen blogiin. Minkkinen on tuttu TV:stä Mitä tuli tehtyä?-hypnoosiohjelmastaan.