Väärin vai oikein?

Kerroin avoimesti ennen vuoden 2009 EU-vaaleja, mitkä tahot olivat pyytäneet minua asettumaan ehdolle.

Osasin varautua kritiikkiin ehdokkuudestani. Yritin viestittää, ettei idea ehdokkuudestani ollut yksistään minun.

Viestini ei mennyt perille. Minua ei uskottu.

Noissa vaaleissa ehdolle asetettiin vielä ns. julkkisehdokkaita tarkoituksena äänten kerääminen. Minut nimettiin ainoaksi läpimenneeksi julkkikseksi. Sittemmin tosin kaksi julkkistoimittajaakin pääsi nousemaan parlamenttiin.

Julkisuus herkutteli sillä disinformaatiolla, mitä kirkko sille minusta tarjosi. Puolue pidättäytyi puolustamasta kansalaisoikeuksiani ja kritisoimasta kirkkoa.

Valitettavasti, kaikkien yllätykseksi ja kenenkään sitä pyytämättä sain huikean äänisaaliin.

Professori Matti Klingeä siteeraten oli yllättävää, että politiikan ulkopuolelta tulleena selätin kaikki demarien puoluekoryfeat. Poliittisena barbaarina olin outo lintu myös kommentaattoreille.

Menestyksestäni iloitsivat vain äänestäjät. Minä taas menetin lähes kaiken tämän yhden pätkätyön tähden.

Valinnastani tuli puolueelle epävirallinen ongelma. Se sai sisään vain yhden oikeaoppisen perusdemarin. Siitä sitä pilkattiin.

Puolueen ohella myös muita tahoja alkoi kaduttaa. Miksi hänet valittiin? Oliko väärä äänestystulos julkisuuden vai kirkon syy?

Jos sotkin edelliset vaalit, teinkö niin nyt jo toistamiseen?

Julkkisehdokkaina oli tällä kertaa mukana vain Ylen ja Hesarin toimittajakaksikko sekä pari monitoimijaa.

Korkeatasoinen ehdokasasettelu komissaareista ministereihin kertoi siitä, että puolueet olivat oppineet edellisestä kerrasta. EU-vaaleista oli jälleen tullut tärkeät.

Viimekertainen tulos ja lähestyvät eduskuntavaalit saivat puolueet taistelemaan nyt tosissaan omista äänestäjistään. Siinä onnistuttiin. Liikkuvia ääniä ei kellään ollut enää varaa menettää muille.

Demarit tosin keskittivät voimansa oman ikääntyvän äänisaaliinsa täsmä- ja uusjakoon menettäen siinä ohessa lainasaatavansa edelliseltä kertaa. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, jos reikiä ei tilkitä tuhdisti. Vanhassa vara parempi?

En siis epäonnistunut ainakaan kaikessa.

Oli hupaisaa seurata, kuinka moni stressasi vaalituloksesta enemmän kuin minä itse.

Käteen jäi muun ohella vielä rivikansanedustajan keskimääräinen äänisaalis EU-vaaleissa. Pappi onnistui selättämään piispan. Pohjanoteerauskaan en ole: Jörn Donner sekä ex-pääministeri Jäätteenmäki ohittavat pappiparan menetettyjen äänten määrässä kautta näiden ja aiempien EU-vaalien.

Eli menikö lopultakaan mikään väärin vai oikein silloin tai nyt?

Syyllistää ei saa ainakaan kansaa. Se valitsee ja vapahtaa, kenet se haluaa.

 

Mitro Repo

Pastori ja kohta entinen Euroopan parlamentin jäsen

  1. Mitro Repo :”Eli menikö lopultakaan mikään väärin vai oikein silloin tai nyt?”

    Ilmeisesti meidän kaikkien on tutustuttava kantapään kautta keinoja kaihtamattomaan puoluejärjestelmään ja sen ”tapoihin” voittaa ”ääntensaaliskalastelussa”.

    Omasta puolestani toivon, että palaat Isä Mitroksi siihen ainoaan hengelliseksi kodikseni tuntemaani arvoyhteisöön. Puoluejärjestelmä ei sinua tappanut ja vanha vitsi on, että mikä ei tapa, se karaisee.

    • Seppo Heinola :”Ketä kiinnostaa…”

      Ei varmasti ketään, jota myöskään sana sakramentti ei kiinnosta.

  2. Täytyy todeta, että jos ex europarlamentin jäsen Mitro Repo ei mitään muuta Brysselissä ole oppinut, niin vaalitappion selittely käy ainakin yhtä liukkaasti kuin vanhalta kaiken kokeneelta konkaripoliitikolta.

    Jonkinlainen katkeruus tässä blogissa haiskahtaa. Taisivat olla pihlajanmarjat happamampia kuin Repo kehtaa tunnustaa.

    Paljon porua, vähän villoja tästä poliitikon urasta.

  3. kimmo wallentin ;”Paljon porua, vähän villoja tästä poliitikon urasta.”

    Sinä varmaankin osaat mainita poliitikon, jonka ura EU:ssa on loistava ja joka on onnistunut tehtailemaan suuren osan lainsäädännöstämme, josta käytännössä n. 70-80% tulee EU:sta Henk.koht. olen sitä mieltä, että Isä Mitron vaalitulos on eräänlaista johdatusta. Mielestäni hänen oikea paikkansa ei ole siellä, josta arvostamani ja nyt jo edesmennyt Erkki Toivanen kirjoitti Uusi Suomi –verkkolehden blogissa 26.11.2007.

    Toivanen kirjoitti yhteisestä häpeästämme – EU:n kirjanpidosta. EU:n tilintarkastustuomioistuin oli päättänyt hylätä EU:n komission budjetin varainhoitovuodelta 2006. Kielteinen lausunto annettiin jo kolmannentoista kerran peräkkäin eikä tuomioistuin ollut voinut hyväksyä tilejä yhtenäkään vuonna, jolloin Suomi oli ollut EU:n jäsen. Toivasen mukaan EU olisi liikeyrityksenä pantu konkurssiin vuosia sitten, ja sen johto istuisi telkien takana, ja että väärinkäytökset jatkuvat vuosikymmenestä toiseen niin kauan kuin se tapahtuu jäsenmaiden hallitusten ja viranomaisten tieten.

    • ”Sinä varmaankin osaat mainita poliitikon, jonka ura EU:ssa on loistava ja joka on onnistunut tehtailemaan suuren osan lainsäädännöstämme”.

      En osaa ainakaan mainita vähemmän EU – urallaan näkynyttä poliitikkoa. Turha sitä tappiota on katkerana monissa blogeissa selitellä, jos on onnistunut olemaan niin näkymätön, ettei tule uudelleen valituksi. Enkä nyt ymmärrä ollenkaan miten Toivasen kirjoitus ja hänen mielipiteensä EU – politiikan tasosta liittyy Mitro Revon putoamiseen?

      Oli huvittavan liikuttavaa seurata kuinka Repo oli ennen vaaleja FB- tykkäyksiensä perusteella täysin varma läpimenostaan. FB–tykkäykset eivät kuitenkaan ole ääniä. Suutari pysyköön vaan tässäkin tapauksessa lestissään. Vaikka samanlaisia satusetiähän ne taitavat olla papit niin kuin poliitikotkin.

  4. kimmo wallentin :” Turha sitä tappiota on katkerana monissa blogeissa selitellä, jos on onnistunut olemaan niin näkymätön, ettei tule uudelleen valituksi. Enkä nyt ymmärrä ollenkaan miten Toivasen kirjoitus ja hänen mielipiteensä EU – politiikan tasosta liittyy Mitro Revon putoamiseen?

    Oli huvittavan liikuttavaa seurata kuinka Repo oli ennen vaaleja FB- tykkäyksiensä perusteella täysin varma läpimenostaan. FB–tykkäykset eivät kuitenkaan ole ääniä.”

    Ei Isä Mitro ole ollut kaikille näkymätön, mikä näkyi myös noissa fb-tykkäyksissä ja Toivasen kirjoitus liittyy häneen siten, että kun hänen pappeutensa on sakramentti [jos ymmärrät mitä se tarkoittaa], niin hänen moraalinsa ei mielestäni sovellu kovanaamaisiin puoluepeleihin. En itse ole fb:ssä, mutta uskon, että nuo tykkäykset tarkoittivat juuri sitä, että hänen sakramentillinen arvostuksena oli tykkääjille huomattavasti tärkeämpi kuin politiikka.

  5. ” niin hänen moraalinsa ei mielestäni sovellu kovanaamaisiin puoluepeleihin.”

    Kumma kyllä, hän itse näyttää olleen kanssasi täysin eri mieltä tuosta sinun soveltuvuusarviostasi, pyrkiessään kovasti uudelleen sinne moraalittomien, ala-arvoista demokratiaa toteuttavien meppien joukkoon ja ollessaan puheissaan jo lapsellisen varma läpimenostaan.

    Myöntäisi reilusti tappionsa, eikä selittelisi. Selittely, muiden saamien tykkäämisten ylimielinen vertailu omiin ja median sekä puolueen tuen puutteen valjastaminen syylliseksi häviöön lyö pappismieheen niin kovin epämiellyttävän pyrkyrin ja moraalittoman poliitikon leiman. Tulevat väkisinkin Väyrysen selittelyt mieleen.

Repo Mitro
Repo Mitrohttp://www.mitrorepo.eu
Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.