Millä perusteella piispa valitaan?

Sunnuntaiaamun tervehdys Turusta: Iloista adventtia!

Turun piispanvaalissa alkaa olla loppusuora menossa; tällä alkaneella viikolla hänet valitaan. Ja millä perusteella? YLE on haastatellut molempia: ”Jääkiekkoa rakastava piispakandidaatti toivoo, että Turun uutta piispaa ei valita sukupuolen perusteella.” Hän vetoaa Raamatun sanaan ”ei miestä eikä naista”. Lisäksi hän kertoo olevansa muutenkin suvaitsevainen. ”Kirkkoherra, joka jalkautuu pubeihin ja baareihin”. Kai hän näistä kertoo, saadakseen kannattajia?

Ei miestä eikä naista. Ei sukupuolen perusteella. Mietin, miten sukupuoleen on kirkossa suhtauduttu? Miten se on vaikuttanut lopputulokseen viimeiset tuhat vuotta? Olisiko Jouni, niin jääkiekkoa ja suvaitsevaisuutta kuin rakastatkin, viimeisessä toiveessasi mukana vähän farisealaisuutta?

57 kommenttia

  • Mutta ei kai kaikilla bubilaisilla ole ääänioikeutta tässä vaalissa? Hyvää kalastelua, muttaa vesialue on kannatuksen kannalta väärä. Valitsijoihin pitää vaikuttaa ja se onkin jo toinen juttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    Kai tämä lause ”ei miestä eikä naista” voi olla jopa Kirkkoherralle tuttu? Kirkkokansalle sitä on luettu tuhansia kertoa v. 1986 jälkeen.

    Ns. vanhoissa kirkoissa tätä paikkaa luettaessa asiayhteys ei ole sama.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    Turun piispanvaaliin liittyen on käyty suuri määrä keskusteluja ja vaikka niitä on voinut vielä jälkikäteenkin kuulla ja katsoa, ei motivaationi ole riittänyt. Äsken kuuntelin YLE 1:n Horisontista hyvän ja valaisevan haastattelun, keskustelun Marin ja Jounin piispa-ajatuksista.

    Pari ajatusta. Paljon on suomalainen kirkollinen keskustelu edistynyt siitä, mikä oli tilanne 50 tai 40 vuotta sitten. Eivät olleet Mari ja Jouni jyrkästi vastakkain. Monessa asiassa he ovat rinnakkain, kumpikin haluaa muutosta ja on valmis siihen.

    Ja samalla, kuitenkin: On heissä ja heidän tavotteissaan paljon eroa. Yhä edelleen, vakuuttuneena tulen äänestämään Mari Leppästä. Hänen tavoitteensa tuntuvat sisällöltään painavammilta ja lisäksi hän osaa muotoilla ne hyvin, ymmärrettävällä kielellä.

    Yksi esimerkki: Haastattelijat kysyivät viimeiseksi, miksi kirkko on, mitä varten se on olemassa. En osaa lainata sananmukaisesti – kuunnelkaa Areenasta tuo Horisontti. Osmo Tiililä sanoi aikanaan, että kirkko on täällä siksi, että täällä kuollaan. Itse olen siihen soperrellut: ei, vaan siksi, että täällä eletään. Mari Leppänen sanoi selkeästi: elämää varten ja samalla ikuista elämää varten. Ehkä Jouni sanoi sen saman, mutta hän tarvitsi sen sanomiseen toisen, uskonnollisen kielen ja sanaston.

    Vaikka kirkko ei ole vain puhetta, sanoja, vaan myös elämää, pidän kieltä tavattoman tärkeänä. Osaammeko puhua selvää, ymmärrettävää suomea? Vai onko puheemme ikäänkuin hartauspuhetta vanhainkodissa?

    Elämme murrosaikaa, kriisiaikaa. Mennyt ja tuleva aika ovat kumpikin tärkeitä, mutta kaikkein tärkein on preesens, se mitä tapahtuu nyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Palmu, ”Osaammeko puhua selvää, ymmärrettävää suomea? Vai onko puheemme ikäänkuin hartauspuhetta vanhainkodissa?”

      Kielen lisäksi voi olla ärsyttävä ”nuotti” tai äänensävy. Paljon on vettä virrannut Aura-joessa ja paljon on myös radion hartauksia Ylellä pidetty näiden mainitsemiesi 40-50 vuoden aikana.

      Kuka suomea ymmärtää ja miten ? Millainen on kuulijan viitekehys, se myös vaikuttaa kuulemiseen? Ärsyttää tai ei, riippumatta hartautta pitävän papin uudistuksen halusta tai haluttomuudesta? Tottakai kuulija säilyttää linjansa ja on korrekti linjalleen.

      Jokin Jounin tavassa pitää esillä asioita ei ole mielestäsi yhtä aitoa kuin Marin? Perusteluna esitit Marin selkeyden ja vastaavasti Jounin käyttämän uskonnollisen kielen. Kauneus on tässäkin tapauksessa kuuluisassa katsojan silmässä. Sillä perusteella sinä Maria äänestät. Jännitetään vaalia yhdessä. Sinä äänestät, minä vain jännitän, koska äänioikeutta minulla ei ole.

      Eniten Heikki valinnassasi kuitenkin vaikuttaa halu saada muutos perinteisiin kantoihin kirkon opetuksessa? Ymmärrän sinun kommentillasi kertovan, että Marin johdolla oltaisiin oikealla tiellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      KARI, esität kaksi väitettä ja laitat kummankin perään kysymysmerkin.Jos kysyt, mitä kysyt? Vai väitätkö vain minun haluavan opillista muutosta? Toivoisin hiukan suorempaa puhetta. Oppi ei ole minun uskossani etusijalla. Olennaisempaa minustakin on Jeesuksen seuraaminen. Että meidän uskomme olisi sopusoinnussa elämän kanssa.Että tekisimme parannusta elämässämme ja vieläpä joka päivä, kuten M. Luther Katekismuksessan, Vähässä – ja Isossa Katekismuksessaan opettaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Heikki, sinun blogejasi on paljon edellä. Olen kömpelö ilmaisemaan asioita, mutta olen ymmärtänyt blogiesi ja kommenttiesi perusteella, että toivot kirkon päätyvän spn-parien kohdalla toisenlaiseen käytäntöön kuin mikä on vallitseva? Mari Leppänen on samaa asiaa tavoitteleva omassa kampanjassaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Voi kauhistuksen kanahäkki

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Oikea peruste piispaakin valittaessa on se, että äänestetään mieluisinta tarjolla olevista ehdokkaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    Heikki Palmu, ”Preesens” Suomen luterilaisessa kirkossa on viime vuosikymmeninä tarkoittanut opillisia muutoksia. ”Preesens” jatkuu samalla tiellä. Se on vakuuttanut sinut Heikki.

    Jotkut hakeutuvat ortodoksiseen kirkkoon, koska siellä ei ole tätä luterilaisen kirkon ”preesensiä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Niin, tosin ei tarvitse hakeutua sinne, kun on tarjolla elämän sanaa pitäviä tunnustuksellisia seurakuntia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      Jotkut siirtyivät ortodoksi-kirkkoon,kun eivät hyväksyneet sitä, ettei luterilainen kirkko hyväksynyt naisten vihkimistä papiksi. Uskonnolliset perusteet ovat monet, eikä niissä aina välttämättä ole suurta logiikkaa.

      Kari, mikä on sitten vakuuttanut minut? Siinä asiassa en pidä sinua erityisenä asiantuntijana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      En ole asiantuntija, enkä esiinny asiantuntijana, en edes ole äänestäjä. Voin kuitenkin kommentoida.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Toistaiseksi on sallittua, että muutkin kuin asiantuntijat voivat kommentoida. Sinä voit oikaista väärinymmärryksiä asiantuntijana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Matrivirka Ratkaisu virkateologian umpisolmuun

      https://youtu.be/BSf87uEAO9s

      Lähinnä asiankäsittelyä ollut 4 arkkipiispan sihteeri kertoo miksi naispappeudella ei ollut teologisia perusteita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Paavali sanoi aikoinaan: Jos meillä on toivo vain tätä elämää varten, olisimme surkuteltavimmat kaikista ihmisistä, vapaa muistelu.

    Jokin aina sitten oli kyse Tampereen valinnasta. Ehdolla oli Koivisto ja Pihkala. Koivistoa hehkuteltiin julkisuudessa ja jos katugalluppi olisi asian ratkaissut niin se olisi ollut toinen. Silloin tuli mieleeni ja Koivistolle viestitinkin, että kansansuosio ei vieläkään tee ihmisestä piispaa, vaan vaalityö on tehtävä siellä missä äänioikeutetut ovat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      Lauri, tietääkseni Paavalin surkuttelu ei kohdistu kumpaankaan vaalissa nyt olevista ehdokkaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olet Heikki oikeassa. Se taitaa olla ikuisuuskysymys kumpaa uskonelämän tulisi hoitaa huolellisemmin tämän puoleista, että se olisi mahdollisimman mukavaa . Vai ajatellen enempi tuonpuoleista, mitä siellä on meille varattuna ja onko siinä jotain tehtävää itsellämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Masentavaa on huomata, ettei sitäkään tiedetä millä perusteella piispa pitäisi valita. Se kertoo aika hyvin kirkon tilasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Ruotsissa yritettiin 1800-luvulla muutamaankin kertaan lakkauttaa koko piispan virka tarpeettomana ja säästösyistä. Missouri-synodillakin on presidentti eikä piispaa.

      Aikanaan pistettiin johtamistaidon tutkinto kelpoisuusvastimukseksi kirkkoherran virkaan. Yksi peruste taisi olla, että liian usein kirkkoherrojen johtamiskoulutus oli saatu RUK:sta. Toinen oli se, että seurakuntalaiset valitsivat liian usein kirkkoherraksi kappalaisen sillä perusteella, että tämä laulaa niin kauniisti. Ehkä piispatkin voidaan siis valita eri perusteilla. 1800-luvulla ortodoksinen keisari valitsi muuten mahtikäskyllään Porvoon piispaksi miehen kirkkolain vastaisesti neljänneltä vaalisijalta. Muistaakseni useampikin 1800-luvun säätyläinen sai jopa kummikseen itse keisarin. Käytäntö ln usrin kaukana ihanteista. Myös kirkossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Piispa valitaan sillä perusteella kuka saa toisella kierroksella eniten ääniä.

    Mari Leppäsen epävirallisena tähtimeriittinä on irtautuminen vl-liikkeestä. Maallistuneessa kansankirkossa monet toivovat naispappeussiiven maallistavan myös vl-liikettä. Marin meriittinä on siis, että hän on hyljännyt sen miten isät ja äidit uskoivat ennen. Meriittinä on se että hän on uskonnollisesti koditon. Kansan kirkko ottaa aina kaikista vähemmistöistä. Sen osan joka jää yli. Eikä pysty itsenäiseen toimintaan.

    Tätä täällä monet hurraavat. Naispiispan ja tuomiorovastin kanssa Turun hiippakunnasta tulee entistä enemmän lapsettomien naisten työpaikka joka on kokoajan tyytymätön osaansa ja napisee kaikesta.

    Tiedottajiksi valitaan sateenkaari Ideologeja, että päästään muuttamaan miestenpisuaari huoneet naisten käyttöön. Mutta mihis naiset pisuaaria tarvitsee? No ideologian toteuttamiseen tiethysthi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      WERNER, kotimaa24:ssä blogistilla on oikeus poistaa epäasiallisia kommentteja. En ole sitä kertaakaan tehnyt, enkä tee nytkään. Yritän vain sanoa, mitä kommenttisi minun mielestäni kertoo. Se kertoo enemmän sinusta kuin kohteistaan. Sen perusteella olet ensinnäkin kyyninen, kiellät arvon toiselta / toisilta.

      Toiseksi puhut aliarvioivasti ja loukkavasti toisesta / toisista. Ilkeästi ja halventavasti. Kuka antaa sinulle tähän oikeuden? Antamasi todistus nimeltä mainitsemistasi ihmisistä on satuilua, se ei pidä paikkaansa.

      Koko kommenttisi on minun mielestäni ennen muuta typerä ja vastenmielineen, mutta sinä, Werner Janhonen siitä vastaat. Vanhan sanonnan mukaan papin / piispan vaalissa on piru ahkerana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Heikki, kun tämä ”satu” on jo totta siellä missä on valittu naisia kirkollisiksi johtajiksi niin kyllä se vaan tulee sinne Turkuunkin jos naisen valitsette. ( tai jospa se on jo sielläkin, kun vain havaitsisi.)

      Ehkä kommentissani oli turhan vauhdikasta ironiaa ja tajunnan virtaa. Mutta loukkantuminenhan on hyvä strategia torjua tämmöiset ikävät totuudet.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Piispa valitaan valitsijoiden mutu-tuntumalla. Milläs muullakaan? Vaalisysteemi kirkossamme kautta linjan on niin kankea, ettei siihen vaikkapa tavisseurakuntalaiset mitenkään pääse vaikuttamaan millään perusteilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Jokaisessa valissa ratkaisu muodostuu äänioikeutettujen mutustelutuntumasta.

      Jokainen tavisseurakuntalainen voi asettua seurakuntavaaleissa ehdolle ja menestyessään pääsee äänestämään piispasta. Aniharva vaivautuu moiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    Kirkon hallinnossa ei ole kehumista. Suurelta osin se on kopioitu kunnan ja valtion hallinnosta. Kunnan ja valtion hallinnossa toimivat puolueet, mutta kun seurakunnan ja kirkon asioissa puolueilla on vain vähän vaikutusvaltaa, on kaikkein tavallisinta virkamiesvalmistelu ja virkamiesvalta.

    Piispojen vaalissa kansanvalta jossain määrin toimii. Nyt Turun piispan vaalissa ehdokkaat on esitelty melko perusteellisesti, niin että maallikot ja papit ovat halutessaan voineet saada heistä tietoa riittävästi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.