Miksi tykkäsin käydä messuissa?
Mietin aamulla yhtä asiaa: Miksi opiskeluaikaan messussa käyminen oli mukavaa?
Asiaan vaikutti se, että olin teologianopiskelija ja vakaumuksellinen kristitty. Piti opetella normaalia messuelämää jo tulevaisuuden vuoksi. Kävin myös hengellisistä syistä, tietenkin. Mutta eritoten messu, joka ensi alkuun vaikutti tylsän luterilaiselta, oli kiva. Siihen oli yksinkertainen syy: Kävin messussa kavereiden kanssa.
Minulla oli messussa tuttuja, joiden kanssa tunsin muutakin yhteyttä kuin uskonyhteyttä - sitäkin oli, koska kaikki olimme (ja olemme edelleen) kristittyjä. Kaverin kanssa on mukavampaa, kun ei ole yksin vieraiden ihmisten parissa.
Olin 2000-luvun puolivälissä kesätöissä yhdessä seurakunnassa ja hämmästyin, kun seurakunnan omia nuoria kävi säännöllisesti messussa. Syy oli täsmälleen sama: He olivat siellä kavereiden kanssa.
Kaverin kanssa mukavampaa, kun on samanhenkistä seuraa ja usein juuri samanikäistä. Yhteys on sekä ystävien sosiaalista yhteyttä kuin myös hengellistä sisaruutta ja veljeyttä.
Olisiko tässä yksi jippo kirkolle ja kiva slogan? "Kirkkoon kaverin kanssa!"
Aivan taatusti kyse olisi radikaalista jutusta, niin radikaalista, että harva nuori edes kehtaa olla näin radikaali. Jos messuun saapuisi vaikka muutama tatuoitu ja lävistetty nuori verkkareissa ja lippiksissä istuksimaan jonnekin penkinnurkkaan, he räpläisivät puhelintaan välillä, mutta meteliä he eivät pitäisi ja laulaisivat virsiä sielun kyllyydestä, olisi siinä vakiintuneella kirkkokansalla silmissään pyörittelemistä.
2 kommenttia
Kirjoittaja
Ville Hassinen
Kuopiolaissyntyinen, reilu nelikymppinen puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen seurakuntapapiksi. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.
Nuorethan olisi helppo saada kirkkoon, jos vain asiaan ryhdyttäisiin kunnolla satsaamaan. Aika paljon pitäisi kyllä tehdä toisin jotta nuoret ottaisivat kirkon omakseen. Osoitetaan nuorille se että heitä rakastetaan, ryhmäytetään ja luodaan ilmapiiri jossa nuoret kokevat olevansa merkityksellisiä. Silloin he tulevat porukalla mukaan. Eikä kukaan heistä pidä sitä mitenkään kummallisena. Sen jälkeen heille voi syöttää miltei mitä tahansa, kunhan vain pysytään alkuperäisissä reunaehdoissa. Nyt messut on rakennettu ihan muita kuin nuoria silmälläpitäen.
Nuorten saaminen messuun ei kuitenkaan voi olla mikään itsetarkoitus. Ei siinä ole järjen häivääkään. Nuoren on itse koettava messu omakseen, jolloin sinne ilman muuta tullaan.
Ilmoita asiaton kommentti