Totuus ja valhe menivät kerran yhdessä uimaan ja jättivät vaatteensa rannalle. Valhe nousi vedestä ennen totuutta ja puki totuuden vaatteet päälleen. Totuus ei tahtonut pukeutua valheen vaatteisiin, joten jäi mieluummin alastomaksi. Huom: tämä tarina ei ole Raamatusta!
Kanssakäymisen kuviot niin ihmisten keskinäisessä seurustelussa, työssä, koulussa, kotona, politiikassa, jopa kirkollisissa piireissäkin perustuvat enemmän tai vähemmän fuskaamiselle. Esitämme toisillemme rooleja, kaunistelemme asioita tai puhumme pahaa, juoruilemme, teemme kassakaappisopimuksia tai lähettelemme pienessä piirissä arkaluonteisia sähköpostiviestejä, jotka media tavalla tai toisella onkii selville.
Vaikka emme suoranaisesti (ainakaan omasta mielestämme) juonittelisi tai valehtelisi, niin voimme silti puhua ns. muunneltua totuutta tai saatamme tietoisesti jättää kokonaiskuvan kannalta jotakin tärkeää mainitsematta.
Alastomuus ei ollut Aatamin ja Eevan synti. Synti oli kapinointi Jumalaa vastaan. Tottelemattomuus. Nainen antoi sen omenan minulle. Kärmes taas petti minut. Seurauksena toisten syyttely, häpeä, piiloon meneminen, selittelyihin turvautuminen. Yhteyden katkeaminen ihmisten ja Jumalan sekä Aatamin ja Eevan välillä. Siihen loppui viattomuuden aika.
Miten ihmeessä alastoman totuuden kehtaa kertoa, sehän tuntuu jotenkin niin säädyttömältä. Alaston totuus paljastaisi myös minut itseni. Sikäli kuin ollenkaan kykenen olemaan totuudellinen omaa itseäni kohtaan.
Jos yhteisiä asioita hoitaessamme aina paljastaisimme omat todelliset motiivimme eli jos asioita alettaisiin kutsua niiden oikeilla nimillä, tilanne kävisi aivan mahdottomaksi. Kaiken pitää ennen kaikkea näyttää ulospäin kauniilta, oikealta, hyvältä, kivalta ja todelta. Tällä tavoin kaikki kietoutuu yhteisten etujen verkkoon, jota vain harva uskaltaa omalta osaltaan rikkoa. Siitähän voisi seurata vaikkapa uran tai ystävyyssuhteitten katkeaminen. Vallanpitäjät voisivat osoittaa epäsuosionsa yhteiskunnassa, työelämässä, kirkossa. Meillä ei oikein taida olla varaa totuuteen?
Kaikki valheet paljastuvat aikanaan, kaikki salaisuudet tulevat kerran ilmi. Mahtaako meillä lopulta olla varaa valheeseenkaan? Vai riittääkö meille se, että aikamme huseeraamme totuudelta varastetuissa valheen vaatteissa ja kiinni jäädessämme luikimme karkuun?
Olitpa, lukijani, millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa tahansa, tämä Jeesuksen sana koskee myös sinua, kenties myös sinuun: ”Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta”. (Lk. 12:2-3).
Kun Jeesus seisoi vangittuna Pontius Pilatuksen edessä, vallanpitäjä ryhtyi pohdiskelemaan, mikä on totuus. Hän ei aavistanut, että oikeampi kysymys olisi kuulunut: Kuka on totuus? Totuus seisoi Pilatuksen edessä purppuranpunaisessa viitassa, jonka sotilaat olivat pilkkamielessä ”Juutalaisten kuninkaan” päälle pukeneet. Hetkeä myöhemmin Jeesus riisuttiin alastomaksi ja hänet ristiinnaulittiin häpeällisellä tavalla, kuin rikollinen.
Muistatko tämän tapahtuman Raamatusta? Vai jäikö mieleesi vain se, miten Pilatus pesi kätensä asiasta…?
Muistaako muuten kukaan, missä vaiheessa kirkkohistoriaa krusifikseihin alettiin lisätä lannevaatteet?
Tähän vastaamaan voisi Päivi Huuhtanen-Somero olla ihan paikallaan!
Sanoi Päivi Huuhtanen-Somero itse asiasta kuultuna ei-tietävänsä vastausta moiseen kysymykseen. Mutta valistunut arvauksensa on, että se lannevaate on ollut kuvissa niin kauan kuin on ollut kristillistä taidettakin.
Eiköhän se siitä sitten silleen?
Miten mulla on jostakin se muistikuva, että varhaisimmissa krusifikseissa olisi Jeesus kuvattu alastomana?
Tätä väitetään Wikipedian artikkelissa varhaisimmaksi tunnetuksi kristillisen taiteen ristiinnaulituksi. Vaatetus on peittävämpi kuin myöhäisemmissä. Ehkä kehitys onkin mennyt näin päin. http://en.wikipedia.org/wiki/Crucifixion_in_the_arts#/media/File:Meister_des_Rabula-Evangeliums_002.jpg
Kiitti linkistä, Martti!
Muistikuva jostain on aika tuntematon. Meillä ole juuri muita kuin kanonsoituja Kristuksia. Jos joku on alaston, tarina on lgendaa, (kuten tietysti on myös Marian hikiliina -traditio,) mutta se oli kuva alkuaankin ilmestyksestä, ei Jeesuksesta! Ei siellä olisi toisaalta ollut sijaa ”fotoshoppaajillekaan”. AikA HÄVÄISTY REMINISCENSSI; tutkikaa häntä!!!
Kuuluuko samaan kategoriaan kuin ”Käsittätehty Kristus”-ikoni?
Totuus on alaston siksi, että jos totuudelle kiedottaisiin ympärille jotain riepuja, niin se ei enää olisi alaston totuus vaan peitelty totuus. Peitelty totuus taas on jo valhe.
Elias hyvä, siihen se kuuluu! Miksi etsitään alkukuvan alkukuvaa, joka on Kristus meissä, Kirkkauden toivo!? Ymmärrän sinua, en mudan kaivajia!
Meidän on kai vain hyväksyttävä se, että olemme elävään Jumalaan yhteydessä vain omien vajavaisten ja vääristyneiden jumalakuvien kautta ja avulla.
Näyttäisi siltä, että nuoret ovat innostuneet äänestämisestä. Tai sitten kyse on vain muoti-ilmiöstä: Otetaan kännykällä puhelinkoppiselfie kera täytetyn äänestyslipun.
Hyvästi, vaalisalaisuus, tervetuloa vaalijulkisuus!
Totuutta koskee yksi merkillinen asia, Jumala etsii sitä salatuimpaan saakka, siksi tuli mieleeni synnin tunnustaminen. (Ollaan samaa mieltä Jumalan kanssa, niin pysytään Totuudessa)
”Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Jaakob 5.
Hannu: Pilatus näyttää olleen aito filosofi! Vaikkei ammattisellainen. Kuka on totuus -kysymys oli kai mahdoton yksinvallan aikana. Vastaus oli aina selviö, maallinen mies kuten myöhemmin Stalin, Mao, Kimit peräkanaa jne.
Mutta en ole nähnyt em. herroja alasti! Olisiko Rooman keisaristakaan antiikkista alastonpatsasta ilman seppelettä yms. vallan tunnuksia. JOS Jeesus olisi ollut SE ALASTON TOTUUS aikalaisilleen ja taiteessa myöhemmin, olisikin ollut ”tyylikästä” antaa hänen olla alaston juutalaisten kuningas orjantappurakruunun kera (vs. laakeriseppele).
Rooman keisareista puheen ollen muotokuvan alastomuus ei suinkaan taannut totuutta. Lihaksikas vartalo oli usein jonkun muun kuin pää, joka esitti keisaria. Commodus kuvautti itsensä mielellään Herculeena: http://fi.wikipedia.org/wiki/Commodus
Totuus ei pala tulessakaan, minulle opetettiin, kun olin lapsi. Totuus voi tehdä hyvin kipeää, aiheuttaa suuren pettymyksen kuin miekka sydämen läpi. Mutta se myös puhdistaa ja tekee vapaaksi. Rikki mennyt ruukku voidaan korjata, mutta se ei enää koskaan ole ehjä ruukku vaan paikattu. Tällaisia me olemme kaikki, enemmän tai vähemmän vajavaisia, mutta toivottavasti totuuteen pyrkiviä.
Karta lapsi valhetta, puhu aina totta……laulettiin lastenlaulussa. Mikä estää lapselta, teini-ikäiseltä, aikuiselta, meiltä vanhoilta totuuden puhumisen? Pelko, pelko siitä kuinka se otetaan
vastaan. Armollinen vanhempi kuuntelee rauhassa, keskustelee, ymmärtää, kun lapsi kertoo valehdelleensa, armoton vetää välittömästi korville tai ottaa vitsan oven kamanan päältä.
Muistan kuinka mieheni meni yllättäen vartioikäisten yöretkelle ja pojat hämmentyivät ja piilottelivat mehumukejaan. -Litis, mitä on mukissasi, hän kysyi vartion nuorelta johtajalta. Poika katsoi suoraan silmiin ja vastasi: -Viinaa. Mistä saatu? -Isän kaapista.
Tämä nuori mies on selvinnyt hyvin elämässään. Mutta kuinka käykään aikamme suurille valehtelijoille. Miten olisi kirjan nimi. Aikamme suuret valehtelijat.
May: Telkkarissahan oli aikoinaan sellainenkin ohjelma kuin Valehtelijoitten klubi. Raatilaisilla oli kädessään jokin ihme vimpain, jonka käyttötapaa he kokivat katsojille selvittää. Yksi valehteli, muut puhuivat totta.En muista, kenen tehtävänä oli tunnistaa puutaheinääpuhuja sakista.
Tilastot valehtelevat myös paljon. Muistathan vertailun: Valhe, emävale, tilasto…
Totuuden vastakohta ei suinkaan aina ole valhe, vaan myös harha…
Hannu Kiuru :”Miksi totuus on alaston?”
Vastaus: Siksi, että sillä on tässä yhteiskunnassa ollut liian monta kertaa ”häivähdys punaista” verhonaan.
”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.” Joh.16
Olen monesti miettinyt, mitä tuossa sanotaan, Vanhempi käännös sanoo: ” johtaa teidät kaikkeen totuuteen” Uskommeko tuon? Onko olemassa totuus kaikkeudesta? Näitä pohdiskelen päivin öin, enkä pääse pakoon siltä ajatukselta, että Raamatussa meille ilmoitetaan koko Totuus, meidän on vain monesti niin vaikea uskoa mitä siellä lukee, koska olemme eksyneet niin syvään harhaan.
Mitä pimeämpää tulee, sitä kirkkaammin Kristus maailmassa Loistaa. Päivä päivältä yhä kirkastuu. Herra anna meille lisää Totuutesi Valoa.