Vuonna 2003 työttömyys vaivasi noin joka viidettä vastavalmistunutta teologia, mutta viiden vuoden päästä valmistumisesta vuonna 2008 työttömyys vaivasi enää vain hyvin harvaa teologia.fi- sivuston tutkimuksen mukaan.
Nyt on ehkä vähän huonommin?
Teologien ylioppilaiden oman lehden, Kyyhkysen mukaan: ”Teologien työttömyys on vuodessa kohonnut 70 %, eikä teologien suurin työnantaja lupaa kuin myötätuntoa.”
Tässä muutaman teologinaisen ajatuksia työttömyydestä (varmasti kokemuksia löytyy miehiltäkin paljon!):
”Valmistuin joulukuussa 2012 ja siitä asti olen papin töitä hakenut. Minulle kelpaisi millainen pätkä tahansa, missä tahansa ja oikeasti mielelläni muuttaisin Helsingistä kauemmaksi kun olen täällä koko ikäni tähän mennessä asunut (eli en siis ole vihkimyksen hakija, joka lähtisi heti takaisin pääkaupunkiseudulle). Yhteenkään haastatteluun en ole päässyt, joskus tulee se ”kiitos mutta ei kiitos” -kirje, yleensä ei sitäkään, enkä ihmettele kun hakijoita on PALJON. Onneksi minulla on ollut osa-aikatöitä (tyystin toisella alalla), että jotenkin on tultu toimeen, mutta hiljaiseksi vetää. Harjoitteluohjaajalleni, joka nykyisin on sen seurakunnan kirkkoherra, sanoin jo että tulisin töihin vaikka ilmaiseksi, vielä en ole kirjoittanut sitä työhakemuksiin sentään. Yritän olla toiveikas, mutta vakavaksi vetää ja en enää uskalla ajatella ”sitten kun pääsen kirkolle töihin” vaan rohkeimmillanikin vain että sitten jos…”
”Olen huomannut, että vaikeaa on. Papiksi pyrin, mutta paikkoja ei ole auki. Olen hakenut niihin muutamiin mitä on, enkä ole päässyt haastatteluun. Turun hiippakuntaan soitin jo vuodenvaihteessa, mutta sanoivat, ettei piispan kalenterissa ole tilaa kuin niille, joilla on jo paikka tiedossa. Lisäsivät myös, että heillä on lähes yhtä vaikea tilanne kuin pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä minulla on lähes vuoden sijaisuus srk:n lastenohjaajana. Huolestuttaa teologin osaamisen näivettyminen jos menee vuosia muissa hommissa. Harmittaa myös jos pitkä koulutus ei riitä vaan pitää kouluttautua johonkin muuhun ammattiin työtilanteen vuoksi. Tein opiskelun aikana sellaisen arvovalinnan, etten viettänyt kesiä leireillä ja luonut suhteita seurakuntiin vaan annoin aikani omille lapsille. Nyt se kostautuu, koska suhteita ja työkokemusta on vähän.”
”Sain pappisvihkimyksen periferiaan (kaikella rakkaudella ) heti valmistumiseni jälkeen. Muutin kaupunkiin. Tuli pätkiä ja lisää pätkiä, kaikki pituudeltaan alle vuoden. Välillä pelkäsin työttömyyttä, mutta jotakin aina järjestyi. Onneksi edes niitä pätkiä! Silti, kun yksi pätkä oli taas päättymässä, hain ja pääsin muihin töihin. Tulivat aikuiseen elämään kuuluvat lainanlyhennykset ja välillä kaipasin todella jo lomaakin – sitähän pätkätyöläisellä ei juuri ole. Suuressa kaupungissa meitä hyviä, pidettyjä, nuoria ja määräaikaisia naispappeja oli vain liikaa, virat menivät järjestään miehille. Todellakin: Kaikki miespuoliset opiskelukaverini saivat vakityön lähes heti valmistuttuaan, naiset vain määräaikaisuuksia vuosikausien ajan. Nykyisessä työssäni viihdyn ja olen edennyt urallani nopeasti, mutta mielelläni löytäisin itseni vielä kirkostakin. Ehkä joskus – mutta lyhyisiin pätkiin en enää lähde. Niissä työn kehittäminen on mahdotonta, ja kaltaiselleni työorientoituneelle ihmiselle se on työn mielekkyyden kokemiseksi välttämättömyys.
Mitä sanovat verkon sivustot, jotka tiedottavat tilanteesta tuleville ja nykyisille opiskelijoille?
”Teologian alalta valmistuneiden työllisyystilanne on hyvä. Useista muista aloista poiketen etenkin kirkon piirissä työskentelevät teologit sijoittuvat työelämään siirtyessään kaikkiin osiin maatamme.
Teologian maistereiden ja tohtoreiden tarve työelämässä kasvaa lähivuosien aikana suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Teologeja toimii tällä hetkellä työelämässä noin 4 000.
Teologien nykyinen ja myös ennakoitu tuleva työttömyysprosentti on hyvästä työtilanteesta johtuen erittäin alhainen.”
Teologinen tiedekunta kertoo asiasta, että työttömiä työnhakijoita vuonna 2005 valmistuneista maistereista oli vain 1,2 prosenttia.
Ristiriitaista vai suoranaista valehtelua? Ilmeisesti muutos huonompaan on tosiaan tapahtunut ihan viimeisten parin vuoden aikana. Eikä ole tietoa, koska mahdollinen muutos parempaan tapahtuu. Epäilemättä kirkosta eroamisella on osuutensa asiaan. Rahaa on vähemmän käytettävissä henkilöstön palkkaamiseen. Tietoa asioista tuntuu olevan vaikeaa löytää juuri mistään. Itseäni mietityttää, mitä uusille teologian opiskelijoille kerrotaan työllisyydestä ja miten tiedekunta ja kirkko tiedottaa asiasta nykyisille opiskelijoille.
Mistä tuki valmistuneille teologian maistereille, joille ei löydy töitä kirkon piiristä tai välttämättä teologisilta aloilta ollenkaan tällä hetkellä ainakaan? Vertaistuki/ työllistymisen tuki? Osaako työkkäri auttaa tarpeeksi hyvin teologisen alan työttömiä maistereita? Ei kai auta kuin odottaa, että enemmän keskustelua asian tiimoilta herää…?
Joka tapauksessa uskon, että monella teologilla on toivoa työllistyä myös kirkon ulkopuolelle esimerkiksi pienellä lisäkouluttautumisella tai sivuaineella. Esimerkiksi perheneuvontaan, toimittajaksi tai freelance-toimittajaksi taikka opettajaksi. Tai voihan sitä lähteä vaikka ulkomaille, jos se kiinnostaa. En näkisi, että ainut hengellinen työ tapahtuu kirkon seinien sisäpuolella. Sitä voi tehdä monessa muussakin työssä? Jos Jumala on kutsunut hengelliseen työhön, eiköhän se ajan sisällä järjesty ja Jumalan työtä voi tehdä erilaisissa paikoissa ja erilaisilla työpaikoilla kirkon ulkopuolellakin. Vaikka sitten vähän vaivihkaa. 😉 Tietysti jos haudalla seisominen on se unelma, niin on ymmärrettävää, että kärsii pappien huonosta työllisyystilanteesta…
Juha Kajander viestitti: ”Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta olisiko viisasta luopua pappisvihkimyksistä vuosikausiksi vain siksi, että kaikki olemassa olevat papit saataisiin työllistetyksi? Käsittääkseni millään alalla ei ole tällaista työllistämispakkoa.”
Kajanderin esitys olisi hyvin varteenotettava, järkevä ja käyttökelpoinen tässä pappien ylikapasiteetin tilanteessa. Yliopistojen tulisi leikata koulutuspaikkoja teologiselta puolelta ja kertoa, että voi joutua työttömäksi. Myös olisi oikeudenmukaisempaa valmistuneita jo vihittyjä työttömiä tai työttömyyden uhan alla olevia pappeja kohtaan.
Ei ollu esitys. Minä vain kyselin. Itse olen sitä mieltä, että se ei oilsi viisasta. Sillä tavoin jäisivät kirkolta parhaat kyvyt löytämättä.
Työttömyydestä opiskelijoita toki sopii varoittaa. Helsingin yliopiston geofysiikan opiskelijoiulle kerrottiin aikoinaan opinto-oppaassa, että uusia tutkijan paikkoja ei alan laitoksissa juurikaan ole odotettavissa, joten opiskelijan kannattaa varautua työlllistymään muulla tavalla, esimerkiksi opettajana.
Pappisuraa harkitsevia teologeja voisi vastaavasti neuvoa hakemaan työtä puhelinmyyjänä. Siinä työssä tarvitaan ylipuhumiskykyä. Sama kyky on välttämätön myös papille, joka muuten joutuisi tekemään kaiken itse ja palaisi nopeasti loppuun. Jos et pärjää puhelinmyyjänä, niin et pärjää pappinakaan. Ja jos pärjäät niin hyvin, että uskallat hakeutua papiksi, niin voit papin työn loppuessa palata puhelinmyyjäksi.
Korjaus edelliseen pitkään viestiini.
Lauri Kopposelle: Tuota pykälää rikotaan sillä perusteella, että voidaan kiertää lakipykälä sillä mitä väitätte edellisessä viestissänne teologien maisterien papiksi vihkimiseksi ohi työttömien ja työnuhan alla olevien pappien ja näin ollen rikotte kirkkojärjestyksen lain henkeä. Vaikka en ole juristi osaan kyllä mielestäni ymmärtää lakipykälän hengen ja tarkoituksen. Nimenomaan pointtini on siinä, että vihkimättömän papin pitää saada vokaatio seurakunnalta ennen kuin tuomiokapituli voi vihkiä hänet papin virkaan ja määrätä seurakuntapastorin virkaan. Eli jos Hiippakunnassa on jo vihittyjä pappeja työttömänä tai sen uhan alla pykälä selkeästi asettaa heidät etusijalle avautuviin virkoihin. Väitän että tuomiokapitulit eivät toimi eettisesti oikein eivätkä kirkkojärjestyksen lain hengen mukaan jos toimivat niin kuin luvattoman usein toimivat. Ainut syy on mielestäni vokaation antamiseen erityisen painavat syyt jotka seurakunta joutuu perustelemaan mikäli käyttää ohituskaistaa. Tämä ohituskaista ei ole vakio, vaan todella viimeinen vaihtoehto jos EI ole hiippakunnassa tarjolla sopivaa pappia. No itselläni on kyllä ollut mainitsemissani tapauksissa pätevyyttä ja sopivuutta riittämiin ettei olisi saanut päästää ohituskaistalle ja lakia kiertämään.
Pyydän heti alkuun anteeksi seuraavan lainauksen pituutta. Se sisältää tämän keskustelun kannalta relevantteja otteita kirkkolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 41/2012 vp) 6 luvun 11 §:n 2 ja 3 momentin yksityiskohtaisista perusteluista.
”Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viranhoitomääräyksen antamisesta seurakuntapastorin virkaan toistaiseksi. Tuomiokapituli antaisi viranhoitomääräyksen ilman hakumenettelyä sopivalle papille ottaen huomioon, mitä seurakunnalta pyydettävässä lausunnossa todetaan.[ …] Pääsääntönä olisi […], että seurakunnalle varattaisiin mahdollisuus antaa […] lausunto [ …] niistä papeista tai pappisvihkimystä pyytäneistä henkilöistä, jotka ovat ilmoittautuneet tuomiokapituliin saadakseen viranhoitomääräyksen kyseiseen virkaan. Jos virkaan ilmoittautuneet ovat tiedossa jo viran täyttöön ryhdyttäessä, seurakunnalta voidaan pyytää samassa lausunnossa kannanottoa sekä viran erityisistä tarpeista että virkaan ilmoittautuneista. Seurakunta voi myös haastatella virkaan ilmoittautuneita. […] Syynä julkisesta hakumenettelystä poikkeamiseen on viranhoitomääräyksen antamisen yhteys papiksi vihkimiseen, josta säädetään kirkkolain 5 luvussa ja kirkkojärjestyksen 5 luvussa. Yhtäältä papiksi vihittäessä henkilö vihitään pappisvirkaan, joka antaa vihittävälle oikeuden toimia pappina. Toisaalta vihkimiseen liittyy virkamääräyksen antaminen konkreettiseen julkisoikeudelliseen virkasuhteeseen seurakunnassa […] Tuomiokapituleissa noudatetaan ilmoitusmenettelyä, jossa papit ja pappisvihkimystä pyytävät teologian maisterit voivat ilmoittaa halukkuutensa hiippakunnan seurakuntapastorin virkoihin. Seurakunnalle varataan mahdollisuus lausunnon antamiseen seurakuntapastorin virkaan ilmoittautuneista henkilöistä […]
Kun seurakunnan [… ] seurakuntapastorin virkaan tarvitaan väliaikaista hoitajaa, tuomiokapituli määräisi 3 momentin mukaan virkaa hoitamaan hiippakuntaan kuuluvan sopivan papin. Ellei asian kiireellisyys muuta vaadi, tuomiokapitulin on ennen virkamääräyksen antamista varattava kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle tilaisuus antaa lausunto. Pappisvihkimys voidaan antaa myös tällaisen sijaisuusmääräyksen yhteydessä.”
Näistä perusteluista käy selkeästi ilmi, miten seurakuntapastorien rekrytointiprosessi toimii. Ei sanaakaan (työttömien) ”vanhojen” pappien etuajo-oikeudesta tms. Rekrytoinnissa tulee luonnollisesti lähteä sen seurakunnan tarpeista, johon viranhoitomääräys annetaan. Näitä tarpeita vastaa joskus parhaiten jo aikaisemmin vihitty pappi, joskus taas vokaation ja vihkimyksen kautta seurakunnan palvelukseen tuleva henkilö. Tämä on myös tuomiokapituleissa tunnustettu ja seurakuntien tolkullisista toiveista poikkeaminen on ymmärtääkseni perin harvinaista.
Lauri Kopponen onko tuo pykälä nyt voimassa vaan vasta tulossa mahdolliseti voimaan?? Jos on tullut jokin aika sitten milloin?
Toisaalta mitä tuo mainitsemasi pykälä muuttaa minun esille nostamaani pykälää ja sen tulkintaa? Vai onko esille nostamani pykälä poistettu pykäläviidakosta vanhentuneena?
Toivon relevanttia vastausta ja parempia perusteluja, kiitos.
”Se sisältää tämän keskustelun kannalta relevantteja otteita kirkkolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 41/2012 vp) 6 luvun 11 §:n 2 ja 3 momentin yksityiskohtaisista perusteluista”
Ps. Onko siis yllä oleva pykälä vain hallitusken tuleva esitys joka ei ole vielä lainvoimainen?
Esittämäni lainaukset ovat hallituksen esityksestä vuodelta 2012, joka hyväksyttiin samana vuonna ja tuli voimaan 1.6.2013. Puheena olevan asian osalta aikaisemmat säännökset eivät juurikaan muuttuneet. Muutoksen yhteydessä tosin siirrettiin runsaasti pykäliä kirkkojärjestyksestä kirkkolakiin.
Lainvalmistelutöiden yksityiskohtaisten perustelujen merkitys on siinä, että ne antavat autenttisen tulkinnan siitä, mitä kulloinkin kyseessä olevilla säädöksillä tarkoitetaan. Hallituksen esityksen perustelut kertovat varsin vastaansanomattomasti, miten KL 6:11 §.n 2 ja 3 momenttia tulee tulkita.
Juha Kajander teki tuolla edellä hyvän kysymyksen: olisiko viisasta luopua pappisvihkimyksistä vuosikausiksi vain siksi, että kaikki olemassa olevat papit saataisiin työllistetyksi? Hän vastaa kysymykseen kieltävästi perustellen kantaansa uuden kyvykkään pappiaineksen tarpeella. Tämä on hyvä perustelu, uutta viiniä tarvitaan niin pappien kuin muidenkin ammattiryhmien joukkoon. Kuten jo aiemmin sanoin, papin valinnan tulee lähteä seurakunnan tarpeista.
Lauri Kopponen kyllä Suomessa vielä täytyy ottaa virkoihin valittaessa hakijoiden pätevyys, virkavuodet kokemus Ym. huomioon. Ei vasta Yliopistosta valmistuneet monet vailla varsinaista työkokemusta voi ajaa ohituskaistalta ohi. Helsingistähän tämä tapa on lähtenyt liikkeelle ja levinnyt sitten Pohjoisemmaksi, että käytetään mielivaltaa pappien rekrytoinnissa. Luulen, että ei minun näkemystä ja kokemusta kyseisestä asiassa voi muuttaa ja lakaista maton alle. Pysyn kyllä esittämissäni väitteissäni. Niin olen menettänyt toivoni ja uskoni siihen,että evankelisluterilainen kirkko enää työllistää minun ikäistä ja Raamattu uskollista pappia. No usko Herraan Jeesukseen on vielä tallella ja se kait lienee tärkeintä. Hyvää ja siunattua joulun odotusta sinne Helsinkiin.
Lauri Kopponen. Kohteliaimmin pyydän Anteeksi kun aloin näin voimakkaasti kantaa ottamaan näihin tuomiokapitulien valinta perusteluihin. Siinä olemme yhtä mieltä, että valintojen tulisi lähteä seurakunnan tarpeista. Tämä ajatus on myös ymmärtääkseni Raamatusta nouseva periaate. Kirkko on kokonaisuudessaan ollut minulle hyvä työnantaja joten liialle kritiikille ei kohdallani ole aihetta. Myönnän tuli ylilyönti kun aloin asiasta julkisesti keskustella näillä palstoilla. Nyt osaltani jätän näiltä osin kritisoinnin. Toivon vielä siunattua jatkoa kaikille tasapuolisesti.
Ei ole tarvetta anteeksipyyntöön. Näinhän se keskustelu etenee ja asiat toivottavasti selkenevät kaikille siihen osallisille. En pyri millään tavalla väheksymään ja mitätöimään kokemuksiasi virantäytöistä ja ymmärrän hyvin, että niihin liittyvät tilanteet saattavat olla ahdistavia. On selvä, että pappien rekrytoinnissa on noudatettava hyvän hallinnon periaatteita, eikä mielivallalle saa olla sijaa. Valinnat on pystyttävä perustelemaan, valittiin sitten nuori tai varttunut. Juuri tästä nousee ymmärtääkseni oikeutettu vaatimus perustella vokaatio erityisen hyvin silloin, kun kyseiseen tehtävään on tarjolla myös kokeneita pappeja.
Rauhallista kirkkovuoden loppua ja uuden alkua. Kaikkea hyvää elämääsi.
Taloudellinen tilanne vaikuttaa myös työnsaantiin…
Että jos ei oo sitä autoa tai vaikka ajokorttia, niin paha on hakea moniakaan paikkoja.
Myös asenteet teologin koulutusta kohtaan… Itselleni sanottiin työkkärissä kun asioin siellä pari viikkoa sitten ekaa kertaa teologian maisterina, että ”niin et sää muualle kun teologiseen varmaan päässyt, että niinhän se yleensä menee, siksi hait sinne…”.
Jahas. Niin varmaan. 😉
Edellisiin kommentteihin: Kyllähän siinä on järkeä, että ensin annetaan töitä papeille, sitten vasta teologian maistereille. Mutta toisaalta kyllähän se joka alalla varmaan niinkin on, että vastavalmistuneillekin pitäisi antaa työmahdollisuuksia. Useita vuosia pappina toiminut saisi varmaan helpommin sitten jo töitä jostain muualtakin kuin pappina, mutta jos on teologian maisteri kirkolliselta linjalta ja työkokemusta vain kesäteologin töistä, niin haepa siinä nyt sitten kirkon ulkopuolisia töitä. 🙂 Mutta aina voi onneksi alkaa ilmaiseksi kirjoittaa blogeihin! 😉
Ja varmaan Jumalaa pitäisi kuunnella ensikädessä valintoja tehdessä, että kuka on tarkoitettu mihinkin työhön… en tiedä rukoillaanko noissa valintaryhmissä ihan kauheasti asian puolesta. Ehkä?