Vaikka tunteeni ja lähestymistapani ovat puhtaasti henkilökohtaisia, en taida olla ajatuksineni yksin. Jostain tutkimuksesta muistan lukeneeni ihmisten luottavan uskonnollisista ryhmistä vähiten jehovantodistajiin, mormoneihin ja skientologeihin. Luotettavimpia taisivat olla ortodoksit.
Olen pitkään miettinyt, miksi täälläkin K24:ssä juuri jehovantodistaja-aiheiset jutut tai niiden kommentointi aiheuttaa aina ylimääräisiä adrenaliinitason nousupiikkejä. Monta kommenttia olen joutunut jättämään kirjoittamatta (uskokaa tai älkää) ihan vaan siksi, että tekstiin olisi taatusti tullut vihapuheeksi luokiteltavaa sisältöä. Olen selkeästi löytänyt oman suvaitsevaisuuteni rajat.
Ateistin, juutalaisen, muslimin käsityksen kyllä ymmärrän tai ainakin voin hyväksyä sellaisia olevan, mutta miksi tässä kohtaa tökkii?
En ainakaan muista mitään erityisen törkeää tapahtuneen tai että kukaan jehovantodistaja olisi jossain muussa tilanteessa ollut ilkeä tai muuten epäreilu. Muutamia valittavia vanhempia muistan, mutta niissäkin jehovantodistajien osuus on häviävän pieni. Mummun, isän äidin, luona ne kyllä kävivät ja kirjojansa myivät muutamalla silloisella markalla. Mummu niitä sitten lueskeli ja ”uutena tieteenä” esitteli. Omasta henkilöhistoriastaan johtuen hän oli hyvin helpottunut, kun vierailleet jehovantodistajat olivat saaneet hänet vakuutetuksi siitä, että itsemurha ei ollut synti. Ilmeisesti he siis jollain tavalla onnistuivat sielunhoitotehtävässään. Joskus vaan oli pokassa pitämistä, kun Mummu kertoi tai luetti heidän makulatuuripaperille painetuista, piirroskuvin koristelluista kirjoistaan ”tiedettä” mm. maailman uskontojen synnystä ja evoluutiota vastaan. No joo, oli niissä aina joku totuudenpoikanen siteeksi, mutta sitä olikin sitten tulkittu ihan muista kuin tieteen lähtökohdista käsin.
Siinä varmaan yksi hyvä syy. Jehovantodistajien oppi sotkee ympyröitäni. He ottavat pseudotieteellisen lähestymistavan, jolla koettavat vaikuttaa ihmisiä. En pidä hengellisyyttä sellaisena, jota omaksutaan ja/tai valitaan, kunhan ihminen saadaan tieteellisin argumentein vakuutetuksi siitä, että usko Suvereeniin Jehova Jumalaan, joka ilmaisee itsensä henkäytetyssä sanassaan, on järkevää ja loogista. Se, että nuo tieteellisenä esitetyt faktat eivät täytä tieteellisyyden kriteerejä, on ärsytyksen toinen aiheuttaja. Nimetkääpä muuten jehovantodistajista kuuluisia tiedemiehiä?
Raamatunkin he kääntävät suomeksi ilmoittamatta alkukielten osaajaa, joka takaisi käännöksen luotettavuuden. Ilmeisesti tämä nk. UM-käännös on, samoin kuin heidän muukin materiaalinsa, käännöstä englanninkielisestä materiaalista, jota Watchtower Society lähettää ympäri maailmaa paikallistasoille käännettäväksi. Voisi tietysti kysellä myös kääntäjien englannin kielen taidosta, mutta jätetään se nyt tällä kertaa väliin. Huonosti puhuttua englantia ja huonosti englannista käännettyä materiaalia on niin paljon muutenkin.
Tähän kuuluu tietenkin myös teologien ja teologisen tiedon sekä tutkimuksen halveksunta. Sekään ei kuitenkaan ole mikään jehovantodistajien yksinoikeus – monissa piireissä tunnutaan keräävän hengellisiä irtopisteitä teologian, erityisesti eksegetiikan, mollaamisella.
Jehovantodistajien lähtökohta hengellisyyteen on siis minulle, hengellisiä asioita harrastamattoman perheen kasvatille, vieras ja herättää voimakasta torjuntaa. Tiede on tiedettä ja usko on uskoa, eivätkä ne voi olla riidoissa muuta kuin joko ymmärtämyksen puutteen tai riitelemisen halun johdosta. Usko antaa vastauksia syvimpiin elämän kysymyksiin olemisen tarkoituksesta, elämän kulusta ja mielekkyydestä tai olemassaoloon kuuluvien tunteiden luonteesta. Tiede on tarkoitukseltaan ja lähtökohdiltaan palvelemassa eri tavoin tekemässä tästä elämästä helpompaa ja käsitettävämpää. Tiede ja usko vastaavat aivan eri kysymyksiin. Siksi se, että ensin otetaan tieteestä jokin irrallinen fakta, muutetaan sen esitysmuotoa omaa vakaumusta tukevaksi ja esitetään se perusteena, jonka mukaan ihmisen tulisi tietoisesti valita elämänkatsomus, joka määrittelisi hänen suhtautumisensa liki kaikkiin ihmisyhteisön kysymyksiin, on ajatuksena vieras ja suorastaan puistattava. Edelleen ajattelen lähes velvollisuudeksi taistella sellaista vastaan.
Tärkeimpänä Kristukseen liitettynä epiteettinä pidän ’Vapahtaja’ –sanan käyttöä. Kristitty on vapaa, vapautettu, käyttämään maailmasta saatua tietoa, suhtautumaan siihen kriittisestikin ja toimimaan lähimmäisenrakkauden periaatteiden mukaisesti parhaaksi katsomallaan tavalla.
Asiassa on tietenkin myös se puoli, että tällainen yhteiskunnan rakenteita vastaan asettuva ryhmittymä saa olemassaolonsa oikeutuksen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin olemalla vaihtoehto valtakulttuurille. Ulkoista valtakulttuuriasemaa voisi vaikka pohtia kuvittelemalla, millainen olisi yhteiskunta, jota ohjattaisiin jehovantodistajien oppien mukaisesti ja jossa kaikki olisivat jehovantodistajia? Miten siellä ratkaistaisiin asiat, jos äänestämistä ei suvaita? Miten se suhtautuisi kansakuntana toisiin kansakuntiin, jos kerran YK on saatanan käsikassara? Jos kansakunnassa olisi miljoonia jäseniä ja uusiakin syntyisi, mikä olisi heidän kohtalonsa kuoleman jälkeen, jos taivaaseen kerran pääsee vain 144 000? Sisäisestihän tämä perustellaan sillä, miten Raamatussa kerrotaan pelastuvien joukon olevan pieni ja valikoitunut ja miten ennen lopullista Harmageddonia nähdään maailmassa suuria luopumuksen hetkiä ennen valiojoukon siirtymistä taivaallisista plussapisteistä nautitsemaan. Mistähän muuten siihen malliin tulevat ne laajat pelastuneiden joukot, joita Ilmestyskirjassakin kuvataan?
Yritän olla avoin ja jopa valmis muuttamaan kantaani. Jehovantodistajaa minusta tuskin tulee, mutta miten saisin omaa ajatusmalliani laajennettua? Onko se tarpeen tai hyödyllistä?
Minä (Jumalan Poika) olin Jehovan oma hänen tiensä alussa, ennen hänen töitänsä ikuisista asti. (Persoonallinen viisaus, Jumalan iankaikkinen Sana oli Jumalan tykönä Joh. 1:1). Iankakkisuudesta olen minä hallitsijaksi asetettu, maan alkuajoista asti; ennenkuin vesisyvyyksiä oli, silloin olin synnytetty, ennenkuin oli vesirikkaita lähteitä. (Sananl. 7:22-24)
Raamatunkohta oli Sananlaskujen 8 luvusta ei seitsemännestä.
Onko tuo muuten joku jehovantodistajien tapa vastata väärällä nimellä? Tuossa jossain aikaisemmassa ketjussa kurssikaverini Manu Ryösö oli väännetty milloin ’Ryösä’ksi, milloin ’Rysä’ksi ja nyt minusta tehtiin Eelis…
Anteeksi tuhannesti, Eliashan sinä olet. Olen jatkossa tarkempi sinunkin nimesi suhteen. Aivan kuten olen tarkka Kaikkivaltiaan nimen, Jehova, suhteen. Mutta nyt asiaan.
Ryövärin kulkusuunta pitää tietysti katsoa Raamatusta. Ja näin Lu 23:43 asian ilmaisee: ”Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.”
Kaksoispisteet ovat, kuten hyvin tiedätkin, kääntäjän asettamat, joten se niiden todistusvoimasta. Jeesus meni tuona päivänä Haadekseen eli tuonelaan, ei suinkaan valtakuntaansa eli taivaaseen.Vai miten sinä asian näet? ”Muistaminen” vielä viivästyi edelleen ylösnousemuksen jälkeenkin, koska Jeesus meni taivaaseen melko monta päivää myöhemmin.
Olet varmasti lukenut , kuinka Jeesus lupasi olla meidänkin, hänen seuraajiensa kanssa ”maailman loppuun asti”, vaikka hän menikin taivaaseen(Mat28:20). Olisikohan tässä johtolankaa ryövärin osoitteen ymmärtämisessä?
Kuten meille kerrotaan, Jeesus hallitsee tuhat vuotta – Paavali, Timoteus ja muut taivaaseen menevät hänen kuningastovereinaan(Ilm20:6). Tuohon aikaan liittyy myös ylösnousemus(Ilm20:13). Tuona hallitsemisaikanaan Jeesus on ryövärin kanssa ”paratiisissa”, jolta maapallo alkaa tuossa vaiheessa pikkuhiljaa näyttämään.
Panet varmasti merkille, että taivaaseen menosta ei Jeesus katuvalle ryövärille puhunut, kuten hän ensimmäisille seuraajilleen lupasi. Eikä ryöväri ”syntynyt vedestä ja hengestä” Jumalan lapseksi, minkä Jeesus sanoi edeltävän taivaaseen menoa.(Joh3:5) Mutta maan päällä hän voi sitten asua ikuisesti.
Hukkaan ei siis mennyt Golgatalla keskustelu, olipa se tappoväline sitten minkä näköinen tahansa.
Alkukielellä: και ειπεν αυτω ο ιησους αμην λεγω σοι σημερον μετ εμου εση εν τω παραδεισω
paratiisissa oloa kuvaava verbi εση on futuurissa, joten se on luontevaa suomentaa preesensillä ”olet”. Niinhän suomessa ilmaistaan tulevaisuutta. Huomenna ’lähden töihin’ en ’tule lähtemään’, sillä lähtö tapahtuu juuri tästä samasta huoneesta, jossa nyt olen, eli en ole tulossa mihinkään töihinlähtöä varten.
Olen kuullut jt:ien sijoittavan tuon jakeen kaksoispisteet eri paikkaan, siis Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.”
Jeesus ’astui alas tuonelaan’ , mutta missään ei sanota, kauanko hän siellä oli. Sitähän me emme tiedä, missä ja miten kauan Jeesus oli ennen kuin ilmestyi naisille haudalla.
Kristillinen kirkko kyllä opettaa tuon Jeesuksen olon meidän kanssamme täällä siten, että Jeesus lähettää lupaamansa Pyhän Hengen (joka kristillisessä teologiassa kirjoitetaan isolla), jonka kautta/välityksellä hän on täällä keskellämme. Itse asiassa siis tätäkin kautta kolminaisuusoppi saa tukea.
Esität ajatuksen ”Jeesus ‘astui alas tuonelaan’ , mutta missään ei sanota, kauanko hän siellä oli. Sitähän me emme tiedä, missä ja miten kauan Jeesus oli ennen kuin ilmestyi naisille haudalla.”
Olen kuullut sanottavan, että ”astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä”, mutta taitaa olla joku uskontunnustus. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että tuo on kyllä sanottu Raamatussakin.
Tarkistan asian kuitenkin vasta huomenissa, sillä työpäivä odottaa aamulla. Niin varmaan sinuakin.
Elias Tanni: ”Olen kuullut jt:ien sijoittavan tuon jakeen kaksoispisteet eri paikkaan, siis Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Jeesus ‘astui alas tuonelaan’ , mutta missään ei sanota, kauanko hän siellä oli. Sitähän me emme tiedä, missä ja miten kauan Jeesus oli ennen kuin ilmestyi naisille haudalla. ”
Todellakin. Alkukielen teksteissä ei käytetty välimerkkejä. Ne asetettiin sinne vasta joskus 900-1000 luvun välillä.
Raamatun teksteistä voi ymmärtää, että Jeesus sai ylösnousemuksen kuolleista kolme päivää kuolemansa jälkeen, jolloin hän ilmestyi opetuslapsilleen.
Taivaaseen takaisin tämän kerrotaan noussen 40 päivää kuolemansa jälkeen. Näin ollen hän ei voinut olla ”ryövärin kanssa” ”paratiisissa” kuolinpäivänään. Lisäksi ”ryöväri” ei ollut kokenut ns. ”uudelleen syntymistä”, koska ”pyhän hengen vuodattamisen” kerrotaan tapahtuneen vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen vuoden 33 helluntaina, jolloin sellainen vasta alkoi.
.. nousi kolmantena päivänä kuolleista… totta. Muistaakseni Paavali tämän jossain mainitsee.
Kyseessä on uskon alueen kysymys, joka ei taivu logiikan sääntöihin. Tästähän olen yrittänyt koko ajan herätellä keskustelua. Raamatulle tehdään väkivaltaa, jos sitä aletaan lukea kuin oppikirjaa. Raamattu on kirjoitettu, ”jotta te uskoisitte”. Samainen uskontunnustuskin alkaa ”Minä uskon Jumalaan”. Ei ”Minä tiedän Jumalasta” tai ”Minä olen oikeassa Jumalaa koskevissa asioissa”.
Elias Tanni: ”. Raamatulle tehdään väkivaltaa, jos sitä aletaan lukea kuin oppikirjaa..”
Et siis teologina ilmeisestikään usko, että Raamattu on kirjoitettu Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa ja voimassa, mikä tietysti sinänsä ei ole mikään uusi uutinen, että melkoinen osa teologeista ja papeista ajattelee näin.
Raamattu itse sanoo olevansa pyhän hengen ohjauksessa kirjoitettu. Todisteisiin siitä, joka on laaja aihe-alue, voi jokainen halutessaan perehtyä. Tässä siihen ei ole mahdollisuutta, tulisi liian pitkä kirjoitus.
Paavali kirjoittaa 2. Timoteuksen kirjeessä Timoteukselle ”pyhistä kirjoituksista”, jolla hän tarkoittaa nimenomaan silloin valmiina olleita Raamattuun hyväksyttyjä kirjoituksia seuraavasti (2. Timoteukselle 3: 15-17) (vanha kirkkoraamattu):
”15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”
Todistajien Um-käännös kääntää saman kohdan: ”ja koska pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 16 Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, 17 jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.”
Kyseinen kohta siis nimenomaan viittaa myös Raamatun olevan oppikirja, jonka opetukset ja ohjeet on otettava tosissaan. Kun niiden siinä eräällä tavalla tekevän ihmisen ”valmiiksi” uskon ja sen käytäntöön soveltamisen suhteen, ei kristittynä itseään pitävällä ihmisellä ole oikeutta korvata niitä ihmisfilosofioilla ja ihmisviisauksilla.
Samaan asiaan viitta 2. Pietarin kirjan 1. luku (vanha kirkkoraamattu):
”20. ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Ei kai Elias, kun huolimatta hauskasta viestistään Juha oli tehnyt minusta Eilan. Ja nimenomaan ilmoitti, että hän ei ole jehovantodistaja.
Laitan linkin kyseiseen kokonaisuuteen. Jätän oman mielipiteeni tuomatta esiin, koska useimmat lukijat sen jo ilmankintietävät tuon paikan kohdalla. Riittä kun lukee Joh. 3 kokonaan..
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh.+3%3A1&rnd=1399920758037
Ai se olitkin sinä, josta Eilaa tehtiin… 😉
Joo, osaavat sitä muutkin. Anteeksi, Eija!
Elias Tanni: ”Nyt en ymmärrä. Olen ymmärtänyt “pelastumisen” ja “taivaaseen pääsyn” olevan synonyymejä. Joh.3:16 ουτως γαρ ηγαπησεν ο θεος τον κοσμον ωστε τον υιον αυτου τον μονογενη εδωκεν ινα πας ο πιστευων εις αυτον μη αποληται αλλ εχη ζωην αιωνιον vastaa tuohon kysymykseen omalta kohdaltani: taivaaseen pääsijöiden, eli pelastettujen, määrä on rajaton. Vain usko Jeesukseen ratkaisee.
3) Laitoin tarkoituksella tuohon kakkosvastaukseen alkukielisen sitaatin. Olen sen verran opiskellut Raamatun alkukieliä, että tiedän kaikkien sellaisten käännösten, jotka eivät perustu alkukieliseen tekstiin, olevan jo lähtökohtaisestikin epäilyttäviä.”
Hyvä Elias 🙂 🙂 Kirjoittelet todella kansanomaisesti, tai sitten ei. Jos luet joskus uuden testamentin evankeliumeista Jéesuksen opetuksia, huomaat kuinka selkeää ja yksinkertaista kieltä hän käytti. Vertauksissaan puhui asioista jotka olivat kaikille kuulijoille tuttuja. Uuden testamentin ajan kirjanoppineet ja fariseukset taas pyrkivät kaikin tavoin korottamaan itsensä tavallisen kansan yläpuolelle. Jeesuksesta voi siis sanoa, että hän puhui kansanomaisesti.
Mitä tulee todistajien UM-käännökseen, niin se on käännetty alkukielestä ja monet sen todelliset asiantuntijat ovat antaneet tunnustusta sen alkukielien vastaavuudelle. Suomenkielestä käännöstä tehtäessä on myöskin tehty vertailuja alkukielen teksteihin.
Psst. Elias: Meillä oli hiljattain todistajien kokouksessa tutkittavana aiheena kirjoitus, joka käsitteli halua oman itsensä esille tuomista ja itsekkyyttä. Varoittavina raamatullisina esimerkkeinä siinä tuotiin esiin esim. muinaisen israelin kuningas Saul ja jotkut Jeesuksen apostoleista jotka halusivat itselleen huomattavaa ja etuoikeutettua asemaa. Jos luet evankeliumeja, niin huomaat mitenkä Jeesus ojensi heitä.
Itse asiassa kaikki UT:n käännökset ovat yllä esitetyn kriteerin mukaan ainakin Jeesuksen sanojen osalta lähtökohtaisesti epäilyttäviä. Jeesus puhui kaiketi galileanarameaa eikä kreikkaa.
Samoin ovat epäilyttäviä useimmat muut käännökset, jotka lainaavat ilmaisuja aikaisemmilta käännöksiltä. Esimerkiksi Vulgata, KJV ja Lutherin saksannos ovat vaikuttaneet moneen myöhempään käännökseen, myös muissa kielissä.
Uuden maailman käännöksen englanninkielinen alkuperäisversio on suhteellisen vähän riippuvainen aikaisemmista versioista, muut kieliversiot taas vahjvasti riippuvaisia englanninkielisestä. Joka tapauksessa näissä käännöksissä on paha vika: Nimi Jehova on ympätty UT:n tekstiin, johon se ei kuulu – varsinkaan jos nimen omaan puhutaan ”kreikkalaisista kirjoituksista”.
Jo neljättä tai viidettä kertaa pyydän: anna yksi tuollaisen todellisen asiantuntijan nimi. Ja/tai sellaisia vertailuja, joita ei ole tehty jehovantodistajien puljun sisällä. Raamatun kieliopinnot olen tehnyt valtion yliopistossa, joten ne ovat olleet vapaita tunnustuksen mukaisesta kääntämisestä.
Tiedän, että en ole farisealaisuuden synnistä vapaa. Yritin tuon itse bloggauksen tehdä kansanomaisella kielellä, mutta nyt, kun vaaditaan perusteluja, olen mennyt syvemmälle.
Vesa: ”Mitä tulee todistajien UM-käännökseen, niin se on käännetty alkukielestä ja monet sen todelliset asiantuntijat ovat antaneet tunnustusta sen alkukielien vastaavuudelle.”
1. Kuinka moni asiantuntija on antanut tunnustusta UMK:sta? Luettele viisi.
2. Ketkä olivat kääntämättä UMK:ta alkukielistä, ja mitkä olivat heidän koulutuksensa kyseiseen tehtävään?
3. Sama kysymys suomenkielisen UMK:n kohdalla. Ketkä olivat vertailemassa alkukielen teksteihin ja mikä oli heidän koulutuksensa kyseiseen tehtävään?
Korjaus kysymykseen kaksi (= kääntämässä, ei kääntämättä):
2. Ketkä olivat kääntämässä UMK:ta alkukielistä, ja mitkä olivat heidän koulutuksensa kyseiseen tehtävään?
Elias Tanni: ”Jo neljättä tai viidettä kertaa pyydän: anna yksi tuollaisen todellisen asiantuntijan nimi.”
Kun nyt itse en ole perehtynyt niihin alkukielen asiantuntijoiden niimiin ja voisin niitä ulkomuistista edellä esiin, niin ohessa siteeraus Herätkää lehdestä vuodelta 2007, jossa pari sellaista mainitaan:
”Jotkut kielitieteilijät ovat tutkineet nykyisiä raamatunkäännöksiä, muun muassa Uuden maailman käännöstä, selvittääkseen niiden tarkkuutta ja ennakkokäsitysten vaikutusta käännökseen. Eräs heistä on yhdysvaltalaisen Pohjois-Arizonan yliopiston uskontotieteiden apulaisprofessori Jason David BeDuhn. Vuonna 2003 hän julkaisi 200-sivuisen tutkimuksen yhdeksästä ”englanninkielisen maailman käytetyimmästä Raamatusta”.* Hän tarkastelee siinä useita kiistanalaisia raamatunkohtia, joissa ”ennakkokäsitykset vaikuttavat käännökseen todennäköisimmin”. Näissä kohdissa hän vertasi kutakin englanninkielistä käännöstä kreikkalaiseen tekstiin ja etsi ennakkokäsityksiin perustuvia yrityksiä muuttaa merkitystä. Mihin tulokseen hän tuli?”
” Hän kirjoittaa, että suuri yleisö ja monet raamatunoppineetkin olettavat Uuden maailman käännöksen eriävien kohtien johtuvan sen kääntäjien uskonnollisista ennakkokäsityksistä. Hänen mukaansa ne johtuvat kuitenkin useimmiten siitä, että teksti on kirjaimellisena, maltillisena käännöksenä tarkempi kuin muut. Hän ei ole samaa mieltä joistakin Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuista mutta sanoo silti, että se on ”vertailluista käännöksistä täsmällisin”. Hänestä se on ”harvinaisen hyvä” käännös.”
” Israelilainen heprean kielen tutkija Benjamin Kedar on esittänyt samanlaisen arvion Uuden maailman käännöksestä. Hän sanoi vuonna 1989: ”Tämä teos pyrkii rehellisesti mahdollisimman tarkkaan tekstin ymmärtämiseen. – – en ole koskaan havainnut Uuden maailman käännöksessä yhtään puolueellista yritystä lukea tekstistä sellaista, mitä siinä ei ole.”
Vartiotorni lehti vuonna 2004:
”ERÄÄN arvion mukaan vuosina 1952–90 julkaistiin peräti 55 uutta englanninkielistä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käännöstä. Erilaisten käännösratkaisujen vuoksi ei ole kuitenkaan kahta aivan samanlaista käännöstä. Pohjois-Arizonan yliopistossa (Flagstaff, Arizona, USA) uskontotieteen apulaisprofessorina toimiva Jason BeDuhn päätti arvioida käännöstyön luotettavuutta ja tutki siksi kahdeksan merkittävän käännöksen tarkkuutta ja vertaili niitä keskenään. Niiden joukossa oli Jehovan todistajien julkaisema Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös. Mikä oli tulos?”
”Vaikka BeDuhn kritisoi joitakin Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuja, hän sanoi sen olevan ”harvinaisen” hyvä käännös ja joitakin muita hänen tarkastelemiaan käännöksiä ”huomattavasti” tai ”kauttaaltaan” parempi. Hän päätyi siihen, että kaiken kaikkiaan Uuden maailman käännös on ”täsmällisimpiä nykyään saatavissa olevia englanninkielisiä Uuden testamentin käännöksiä” ja ”vertailluista käännöksistä täsmällisin”. (Truth in Translation: Accuracy and Bias in English Translations of the New Testament.)”
”Lisäksi BeDuhn huomautti, että monilla kääntäjillä oli paineita ”mukailla tai laajentaa Raamatun sanomaa nykylukijoiden toiveiden ja tarpeiden suuntaan”. Uuden maailman käännös on kuitenkin erilainen: se on ”täsmällisempi, koska se kääntää Uuden testamentin kirjoittajien alkuperäiset ilmaukset sellaisinaan kirjaimellisesti”, kommentoi BeDuhn.”
Juha Kajander: ”Nimi Jehova on ympätty UT:n tekstiin, johon se ei kuulu – varsinkaan jos nimen omaan puhutaan “kreikkalaisista kirjoituksista.”
Jeesus ja apostolit käyttivät opetustyössään mitä ilmeisemmin ns Septuaginta käännöstä (= kreikankielelle käännetty vanha testamentti). Siitä on löydetty käsikirjoituskappaleita, joissa kreikankielisen tekstin keskellä Jumalan nimi esiintyy aina heprealaisin kirjaimin. JHWHJehova/Jahve.
On täysin epätodennöistä, että kun lukivat ihmisille Raamattua ja sieerasivat niitä vanhan testamentin kohtia, olisivat pudottaneet pois siinä yhteydessä Jumalan nimen Jehova ja korvanneet sen jollain Herra tapaisella kiertoilmaisulla.
Sama pätee, kun Raamatunkirjoittajat (uuden testamentin) lukuisia kertoja tekevät suoria siteerauksia vanhan testamentin teksteistä.
Eivät ole voineet jättää pois Jehovan nimeä. Niin tärkeällä sijalla kun sen esilletuominen oli Jeesuksen opetuksissa ja uuden testamentin kirjoissa. Lsäksi Matteus kirjoitti evankeliuminsa hepreankielellä, joten ainakaan hän ei ole jättänyt pois Jumalan nimeä, koska teki siteerauksensa näin ollen varmaankin suoraan hepreankielisistä kirjakääröistä.
Jumalan nimi Jehova on jätetty pois vasta Jeesuksen ja apostolien päivien jälkeisistä UT:n jäljennöksistä. Alkuperäisiähän ei ole enää jäljellä.
Tästä asiasta sanoo Raamatun hakuteos The Anchor Bible Dictionary sanotaan otsikon ”Tetragrammi (= Jumalan nimi) Uudessa testamentissa” alla: ”On todisteita siitä, että kun UT [Uusi testamentti] alun perin kirjoitettiin, Tetragrammi, Jumalan nimi Jahve, esiintyi joissakin tai kaikissa niissä kohdissa, joissa UT lainaa VT:a [Vanhaa testamenttia].”
Tutkija George Howard sanoo: ”Koska Tetragrammi kirjoitettiin edelleen alkukirkon käyttämän kreikankielisen Raamatun [Septuagintan] jäljennöksiin, on järkevää ajatella, että lainatessaan Raamattua UT:n kirjoittajat säilyttivät Tetragrammin Raamatun tekstissä.”
Kun Jeesus lainasi Vanhaa testamenttia tai luki siitä otteita, hän käytti Jumalan nimeä (5. Mooseksen kirja 6:13, 16; 8:3; Psalmit 110:1; Jesaja 61:1, 2; Matteus 4:4, 7, 10; 22:44; Luukas 4:16–21).
Jeesuksen ja hänen opetuslastensa päivinä niin sanotun Vanhan testamentin hepreankielisissä jäljennöksissä esiintyi Tetragrammi ( = Jumalan nimi Jehova), ja se esiintyy niissä nykyäänkin.
Satojen vuosien ajan jotkut tutkijat kuitenkin luulivat, ettei Tetragrammia ollut Vanhan testamentin kreikankielisen Septuaginta-käännöksen eikä Uuden testamentin käsikirjoituksissa. Mutta 1900-luvun puolivälissä he saivat selville jotakin merkittävää: Jeesuksen ajalta oli säilynyt joitakin kreikkalaisen Septuagintan hyvin vanhoja katkelmia. Jumalan nimi esiintyy niissä heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna.
Jeesus käytti Jumalan nimeä ja teki sen tunnetuksi toisille (Johannes 17:6, 11, 12, 26). Jeesus sanoi selvästi: ”Olen tullut Isäni nimessä.” Hän tähdensi myös sitä, että hän teki tekonsa ”Isänsä nimessä”. Jeesuksen oman nimen merkitys onkin ’Jehova on pelastus’. (Johannes 5:43; 10:25.)
Jumalan nimi esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa lyhennetyssä muodossaan. Ilmestyksen 19:1, 3, 4, 6:ssa Jumalan nimi sisältyy ilmaukseen ”halleluja”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’ylistäkää Jahia’. Jah on lyhentymä nimestä Jehova.
Apostoli Paavali taas lainasi Heprealaisia kirjoituksia muistuttaessaan Rooman kristittyjä: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.” Sitten hän kysyi: ”Kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet?” (Roomalaisille 10:13, 14; Joel 2:32.)
Monista varhaisista juutalaisista kirjoituksista käy ilmi, että juutalaiskristityt käyttivät Jumalan nimeä kirjoituksissaan. Esim. suullisten lakien kokoelma, Tosefta, saatettiin kirjalliseen muotoon vuoden 300 tienoilla, ja siinä sanottiin eräistä sapattina poltetuista kristillisistä kirjoituksista: ”Evankeliumien kirjoittajien ja minien [hepr. minim, luultavasti juutalaiskristittyjen] kirjoja ei pelasteta tulesta, vaan niiden annetaan palaa siinä, missä ne ovat, – – niiden ja niissä olevien viittausten Jumalan nimeen.”
Saman teoksen mukaan galilealainen rabbi José, joka eli 100-luvun alkupuolella, sanoi, että viikon muina päivinä ”niissä [kristillisissä kirjoituksissa] olevat viittaukset Jumalan nimeen leikataan pois ja pannaan sivuun, ja loput poltetaan”. Todisteet puoltavat siis vahvasti sitä, että 100-luvulla eläneet juutalaiset uskoivat kristittyjen käyttävän kirjoituksissaan Jehovan nimeä.”
”
Sieltähän ne tuli. BeDuhn ja Kedar – ainoat asiantuntijat joita käytetään pönkittämään UMK:n hyvyyttä. Asiantuntijoita löytyy toki tuhatmäärin, mutta vain nämä kaksi ovat joskus intoutuneet myös puolustamaan ko. käännöstä. Toki he ovat myös kritisoineet sitä. Että vähän jää vähiin. Eikä ihme.
Et, Vesa, vielä ole kommentoinut kääntäjien koulutustaustasta mitään. Saisiko tähänkin samantien vastauksen, että aiotko kommentoida, vai myönnätkö hiljaisuudellasi, ettei sinulla ole kääntäjien koulutuksesta mitään hajua?
Mielenkiintoista on myös, että Vartiotorni-seura näki aikoinaan tarpeelliseksi käyttää UMK:ssa käytettyjen käännösratkaisujen tueksi Johannes Greberin The New Testament -käännöstä, vaikka kaveri oli tunnettu spiritismin kanssa pelehtijä. Vartiotorni-seuran mukaan spiritismi kun on Saatanasta itsestään.
En tietenkään pysty tarkistamaan nopita viittei
No niin, uusi yritys. En tietenkään pysty tarkistamaan yllä sanottua, mutta pari huomautusta lienee paikallaan:
1) Noissa käsikirjoituksissa oli siis tetragrammaton (latinalaisin kirjaimin JHVH tai YHWH). Tämä voisi olla hyvä käytäntö nykyäänkin. Jokainen voisi valita, miten tuon nimen ääntää. Suomenkielinen versio Jehova on muuten foneettisesti paljon lähempänä eksegeettien suosimaa versiota Jahve kuin englanninkielistä versiota Dzi-houvö.
2) UMK on sijoittanut Jehovan nyös muualle kuin suoriin sitaatteihin hebrealaisista kirjoituksista (Esim. Apt. 2:47).
3) Mitä mahtoivat olla nuo kahdeksan englanninkielistä käännöstä, joita BeDuhn vertaili? En yhtään epäile, etteikö UMK pärjäisi hyvin tällaisessa vertailussa, jos kyseiset käännökset olivat vuosilta 1952-1990.
Hei Elias.
Nyt vähän käännösasiaa. Osoitteesta http://thebibleisnotholy.files.wordpress.com/2010/06/truth-in-translation.pdf
löydät erään asiantuntijan käännösvertailun englanninkielisistä käännöksistä.
Paras käännös hänen mielestään oli UM. Olen kääntänyt otteita luvusta ”A final word” sivuilta 163 ja 164. Kyseessä on yleiskatsaus tuloksiin.
Samasta tietolähteestä voi sitten myös nähdä, millaisia käännöksi kisassa oli mukana ja mitä tämä käännösasiantuntija niistä sanoi.
”Vaikka tällaisen analysointi onkin vaikeaa, voidaan sanoa, että UM osoittautuu vertailtavista käännöksistä täsmällisimmäksi. ….Olen perusteellisesti pohtinut, miksi nämä kaksi käännöstä (UM ja katolinen NAB) tutkituista osoittautuivat vähiten tarkoitushakuisilta….silläkin uhalla, että yksinkertaistan asioita, näiden käännösten takana olevat uskontokunnilla on se yhteinen piirre, että ne ovat vapaita ns protestantismin taakasta.”
Tämän ”taakan” BD määrittelee hyvin kiinnostavasti:
”Tiedättehän, että kristikunnan protestantit, jotka seuraavat mottoa ’sola scriptura’, haluavat tiukasti, että kaikki legitiimit uskomukset (ja käytänteet) pitää löytyä Raamatusta tai ainakin pohjautua siihen. Tämä on selkeä ja ihailtava piirre. Ongelma on siinä, ettei protestantismi syntynyt historiallisessa tyhjiössä eikä se mene suoraan Raamatun kirjoittamisen aikaan. Protestantismi oli ja on edelleen valmiin kristillisyyden, katolisuuden uudistuma. Kun protestanttinen kristillisyys 500 vuotta sitten syntyi, se ei luonut kristillisyyttä puhtaalta pöydältä vaan otti mukaansa monia oppeja, jotka olivat syntyneet katolisuudessa yli tuhannen vuoden aikana.
———
Jehovan todistajat ovat lähempänä protestantteja näkemyksessään, että Raamatun tulee olla jokaisen totuuden yksityiskohdankin lähde. Niinpä voisi otaksua jt-kääntäjien työskentelevän ”protestantismin taakan” alla. Mutta näin ei ole siitä yksinkertaisesta syystä, että Jehovan todistajien liike oli ja on suurempi poikkeama vallitsevasta vuosituhantisesta traditiosta kuin protestantismi. Tämä liike on – toisin kuin protestantismi – yrittänyt luoda kristillisyyden puhtaalta pöydältä. Pidätpä tätä hyvänä tai pahana ymmärrät että tuloksena on se, että Jehovan todistajat lähestyvät Raamattua eräänlaisella viattomuudella ja rakentavat uskomustensa ja käytännön järjestelmänsä Raamatun perusaineksista päättämättä etukäteen mitä sieltä pitäisi löytyä.”
Olisi mielenkiintoista keskustella kanssasi jostakin käännöskohdasta, joka UM-käännöksessä mielestäsi on virheellinen. Meidän käännöksen löydät nettisivuiltamme http://www.jw.org.
Rauli: ”Olisi mielenkiintoista keskustella kanssasi jostakin käännöskohdasta, joka UM-käännöksessä mielestäsi on virheellinen.”
Olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi et vastaa yhteenkään kysymykseen mitä olen sinulle esittänyt.
Tässäpä kaksi, joihin eittämättä jätät taas vastaamatta. Mutta samalla kun jätät vastaamatta, kannattaa huomioida, että ei ole perusteltua esiintyä keskustelupalstalla Jt-tietäjänä jos jättää tarkoituksella kysymyksiä vastaamatta.
1. Miksi Vartiotorni-seura näki aikoinaan tarpeelliseksi käyttää UMK:ssa käytettyjen käännösratkaisujen tueksi Johannes Greberin The New Testament -käännöstä, vaikka kaveri oli tunnettu spiritismin kanssa pelehtijä. Vartiotorni-seuran mukaan spiritismi kun on Saatanasta itsestään?
2. Miksi Vartiotorni-seura oli vielä 2000-luvun alussa YK:n alajaoston jäsenenä, vaikka se pitää YK:ta Ilmestyskirjan Petona? Ja miksi se ei ole koskaan kertonut teille Jehovan todistajille asiasta yhtään mitään.
Nuo olivat siis englanninkielisen käännökseen viittaavia. Kuka Raamatun asiantuntija on tarkistanut suomennoksen?
Ja mihin perustuu se, että Matteus olisi alun perin kirjoitettu hepreaksi? Mitään ei tuohon aikaan kirjoitettu hepreaksi – paitsi tietysti juutalaiset kopioivat pyhiä kirjoituksiaan. Jos jotain kansankielellä kirjoitettiin, kirjoitettiin arameaksi. Joitain jäänteitähän tuosta on ainakin Markuksella, mm. ’talita kuum’.
Ja kyllä, olen teologi, vaikka miten monta kertaa viittaisit siihen halveksivasti. Olen oman työn ohella ilman palkkaa (tätähän jt-yhteisössä ihailit) kuutena lukuvuonna käynyt luennoilla, lukenut kirjoja, tehnyt harjoitustehtäviä, kirjoittanut satoja esseitä. Se ei ollut helppo eikä heittämällä tehty tutkinto. Luokanopettajaksi valmistuminen rasitti aivoja huomattavasti vähemmän, vaikka paljon toisenlaista työtä aiheutti sekin. Olen ylpeä opinnoistani ja osaamisestani, jos se sitten on farisealaisuutta, olkoon. Opin muuten siellä senkin, että fariseukset olivat juuri näitä ’maallikkosaarnaajia’, siis itseoppineita, jotka katsoivat omaavansa oikeuden kertoa lain noudattamisen muodollisten puolien valvonnasta. Muodollisen koulutuksen ja aseman omaavat olivat mm.saddukeuksia.
Juha Kajander: ”2) UMK on sijoittanut Jehovan nyös muualle kuin suoriin sitaatteihin hebrealaisista kirjoituksista (Esim. Apt. 2:47)…”
Kyseisessä kohdassa siteerataan Psalmin kirjan 115:14. Siteeraus on alkukielen teksteihin tehty siihen Septuaginta käännöksestä. Siksi Suomen kielelle käännetyissä Raamatuissa kohta kuulostaa/näyttää ilmaisuiltaan hieman erilaiselta verrattuna Apostolien tekojen kyseiseen kohtaan.
Juha Kajander: ”1) Noissa käsikirjoituksissa oli siis tetragrammaton (latinalaisin kirjaimin JHVH tai YHWH). Tämä voisi olla hyvä käytäntö nykyäänkin. Jokainen voisi valita, miten tuon nimen ääntää..”
Sekin olisi varmaan parempi, kuin jättää täysin huomiotta Jumalan nimi ja korvata se jollain kiertoilmaisulla. UM-käännös käyttää esim. kirkkoraamatuissa tuonelaksi ja toisinaan helvetiksi käännetystä alkukielen sanasta sen translitteratoitua hepreankielistä sanaa ”seol.”
Toisaalta meillä ei ole varmuutta muidenkaan hepreankielisten nimien alkuperäisestä ääntämistavasta. Aabraham, Mooses, Nooa, Jaakob jne. Ei edes Jeesuksen nimestä hänen aikanaan.
Näistä käytetäään kuitenkin nimiä ja ääntämistä jotka ovat vakiintuneet kielenkäyttöön. Nimi Jehova oli sitä vuosisatojen ajan eri kielissä. Ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa mm. mainitaan, että Jumalan nimi on Jehova. Esiintyy myös hyvin monissa eri kielien vanhemmissa käännöksissä, samoin joissain nykyisissäkin UM-käännöksen lisäksi.
Kirkkolaitokset yrittävät monin paikoin epätoivoisesti ”haudata” Jumalan nimeä Jehova. Vääntelevät sitä erilaisiin pilkallisia nimityksiä kuten ”jehovalaiset ja vastaavaa. Sivistymätöntä ja huonoa tyyliä, etiikkaa ja moraalia.
Juha Kajander: ”Suomenkielinen versio Jehova on muuten foneettisesti paljon lähempänä eksegeettien suosimaa versiota Jahve kuin englanninkielistä versiota Dzi-houvö..”
Jumalan nimi joissain kielissä kirjoitetussa muodossa: ”bulgaria: Ieova, venäjä: Ijegova
englanti: Jehovah, italia: Geova, kiina (Kanton): Yehwowah, japani: Ehoba, portugali: Jeová, saksa: Jehova, suahili: Yehova jne.
Elias Tanni: ”Ja mihin perustuu se, että Matteus olisi alun perin kirjoitettu hepreaksi?”
Matteus kirjoitti kertomuksensa Palestiinassa. Vuotta ei tiedetä tarkasti, mutta joidenkin käsikirjoitusten (jotka kaikki ovat 900-luvun jälkeen laadittuja) lopussa olevissa jälkikirjoituksissa sanotaan sen tapahtuneen vuonna 41.
On todisteita siitä, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa aluksi sen ajan yleisellä heprean kielellä ja käänsi sen myöhemmin kreikaksi. Hieronymus sanoo teoksensa De viris inlustribus (Maineikkaista miehistä) III luvussa: ”Matteus, joka on myös Leevi ja joka tuli publikaanista apostoliksi, laati ensimmäiseksi evankeliumin Kristuksesta Juudeassa heprean kielellä ja heprealaisilla kirjainmerkeillä niiden ympärileikattujen hyödyksi, jotka olivat uskoneet.”
Hieronymus lisää, että tämän evankeliumin heprealainen teksti oli säilynyt hänen ajalleen (300- ja 400-luvulle) Pamfiloksen Kesareaan kokoamassa kirjastossa.
Eusebius niminen uskonnon historiassa esiintyvä heppu lainaa 200-luvun alkupuolella elänyttä Origenestä, joka evankeliumeja tarkastellessaan sanoo, että ”ensin kirjoitettiin se, joka sai nimensä – – Matteuksesta, joka julkaisi sen niitä varten, jotka juutalaisuudesta olivat tulleet uskoon, ja kirjoitti sen heprean kielellä”.
Se oli kirjoitettu etupäässä juutalaisia silmällä pitäen, mikä käy ilmi sukuluettelosta, jossa osoitetaan Jeesuksen laillinen polveutuminen Abrahamista, sekä monista Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin tehdyistä viittauksista, jotka osoittavat, että niissä puhuttiin tulevasta Messiaasta.
On myös järkevää uskoa Matteuksen käyttäneen Jumalan nimeä Jehova tetragrammin muodossa, kun hän lainasi niitä Heprealaisten kirjoitusten osia, joissa tuo nimi oli. Siitä syystä Uuden maailman käännöksessä Matteuksen kirja sisältää nimen Jehova 18 kertaa, niin kuin myös alun F. Delitzschin 1800-luvulla valmistamassa Matteuksen hepreankielisessä käännöksessä. Matteus suhtautui todennäköisesti Jumalan nimeen samoin kuin Jeesus, ja silloin vallalla ollut juutalainen taikausko, jonka mukaan tuota nimeä ei saanut käyttää, tuskin esti häntä käyttämästä sitä. – Matt. 6:9; Joh. 17:6, 26.
Elias Tanni: ” Kuka Raamatun asiantuntija on tarkistanut suomennoksen?”
No, eipä ole sitä asiaa tullut kysyttyä. Sitä Suomen kielistä käännöstä tehtäessä on kuitenkin tehty huolellisia vertailuja alkukielen teksteihin. Luotan käännöksen aikaan saaneeseen tahoon, joten minulla ei ole mitään syytä epäillä heidän luotettavuuttaan. Heidän tyyliinsä ei kuitenkaan kuulu mainostaa itseään ja toimintaansa ”tämän maailman” suurilla ja tunnetuilla nimillä. Hieman vaatimattomimmilta tahoilta sitä asiantuntemusta kyllä löytyy.
Elias Tanni: ”Olen ylpeä opinnoistani ja osaamisestani, jos se sitten on farisealaisuutta, olkoon…”
Kunnioitan ja arvostan myöskin laajoja opintojasi ja opintosuorituksiasi joista mainitsit eräässä toisessa ketjussa.
Ne ”tämän maailman” opinnot ja oppiarvot eivät kuitenkaan sinällään ole ”tie” Raamatun totuuksien ymmärtämiseen, mutta ei se ole tietenkään myöskään estekään sellaiselle. Oikein ja järkevästi käytettynä niistä on varmastikin hyötyä myös hengellisessä mielessä.
Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 1. ja 2. luvussa siitä mikä on kaiken tärkeintä uskon omaksumisen suhteen ja että Jumala käyttää työhönsä myöskin ”tämän maailman” ”pieniä”, niitä jotka eivät ole sen niin kovasti arvostamia ja korokkeille nostamia.
Tuo teoria, jonka mukaan Matteus olisi kirjoitettu hepreaksi, on tullut muuallakin vastaan, sen tiedän. Myös siitä on kiistattomia näyttöjä, että Mt:n erityisen kiinnostuksen kohteena todellakin olivat juutalaiset. Ikävä kyllä se on myös aikaansaanut laajaa juutalaisvihaa. Roomalainen sadanpäämies tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, ei Jeesuksen oma yhteisö. Missähän noita hepreankielisen alkutekstin fragmentteja mahtaisi löytyä, kun kreikankielisiä Matteuksen evankeliumeita on käsittääkseni löytynyt n.vuoden 100 tienoilta useita? Matteus on lisäksi kirjoitettu niin korkeatyylisellä ja -taitoisella kreikalla, että siinä on (mahdollisessa) käännöksessä kyllä täytynyt ottaa melkomoisia vapauksia. Kreikan sanasto (ja kielioppi) kun on niin paljon hepreaa laajempi.
Sen verran farisealaisuutta minussa on, että Raamatun opetusta otan vastaan vain alkukieliä osaavalta. Pidän mahdottomana olla asiantuntija Raamatussa ilman kreikan ja heprean osaamista. Sitähän se ei tietenkään poista, etteikö kaikkivaltias Jumala voisi vaikuttaa ihmisessä Pyhän Henkensä kautta vaikka minkä käännöksen tai väännöksen kautta. Sitä on luterilaisuus – ei uskoa Raamattuun, vaan Jumalaan, josta Raamattu kertoo. Jumalaan, joka on läsnä sanassaan (myös Sanassaan, Jeesuksessa) ja sakramenteissa.
Elias Tanni: ”Missähän noita hepreankielisen alkutekstin fragmentteja mahtaisi löytyä, kun kreikankielisiä Matteuksen evankeliumeita on käsittääkseni löytynyt n.vuoden 100 tienoilta useita?”
Kaikkihan me olemme kuulleet ns. ”Kuolleenmeren kirjakääröistä”. Sisältävät otteita kaikista heprealaisten kirjoitusten kirjoista, paitsi Esterin kirjasta.
Osa niistä on ajoitettu 200-luvulle ekr. Alkuperäisiä säilytettiin ainakin jossain vaiheessa jossain Jerusalemin museossa. Nyttemminhän niistä on tehty valokuvajäljennöksiä tutkijoiden käyttöön ja niitä on useissakin maailman eri tieteellisissä kirjastoissa. Muitakin vanhoja käsikirjoitusotteita on eri museoissa ja kirjastoissa.
Elias Tanni: ”Sen verran farisealaisuutta minussa on, että Raamatun opetusta otan vastaan vain alkukieliä osaavalta. Pidän mahdottomana olla asiantuntija Raamatussa ilman kreikan ja heprean osaamista…”
Tuo kuulostaa minun korvissani jo aivan vastaavalta kuin keski-ajan katolisen kirkon toiminta. Se vastusti viimeiseen asti Raamatun kääntämistä kansankielille. Sen mielestä riitti, että se oli vain latinankielellä, ja papisto sitten selittäisi sen sisältöä rahvaalle, joka ei latinaa osannut. Sen kansankielelle kääntäjät tekivät sitä henkensä kaupalla ja ainakin yhden sellaisen kirkkolaitos teloitutti.
Raamattu osoittaa, että sen totuuksien ymmärtämiseen tarvitaan Jumalan toimivan voiman pyhän hengen apua ja myöskin siihen tarkoitukseen oikeaa ”sydämentilaa” = sisäisiä vaikuttimia. Ei niinkään häviävän ”maailman” ja ”maailmanaikojen” oppineisuutta ja oppiarvoja. Viittaan yhä edelleen 1. Korinttolaiskirjeen 1. ja 2. lukuun.
Katolisessa opissa on paljon hyvää ja kannatettavaa, keskiaikaisessa laitoskirkossa ei ehkä niinkään.
Puolustan jokaisen ihmisen oikeutta lukea Raamattua omalla kielellään ja tulla sitä kautta Jumalan puhuttelemaksi.
Puolustan myös jokaisen ihmisen oikeutta ottaa Buranaa päänsärkyyn ja laittaa laastaria haavan päälle. Se ei silti tee heistä päteviä lääkäreitä.
Puolustan jokaisen ihmisen oikeutta keittää itselleen soppaa ja leipoa sämpylöitä. Se ei kuitenkaan tee heistä päteviä elintarviketieteilijöitä.
Puolustan jokaisen ihmisen oikeutta korjata itse koneitaan oman taitonsa rajoissa. Se ei kuitenkaan tee heistä insinöörejä.
Tykkään metsätöistä. On kiva kaataa, pätkiä ja pilkkoa puita. Pinoamisen saisi joku muu tehdä… mutta en silti kuvittele olevani pätevä metsuri.
Elias Tannin edellisen kommentin pyrkimyksiin ja tarkoitukseen ei voi vastata muutoin kuin siteeraamalla Raamattua. Valitettavasti, koska jotkut täällä eivät tunnu jostain syystä hyväksyvän Raamatun siteeraamista:
Apostolien tekojen 4:13 (vanha kirkkoraamattu). ” Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.”
1. Korinttolaiskirjeen 1. luku (vanha kirkkoraamattuk.): ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27. vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29. ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.”
1. Korinttolaisille 2: 10-15 (UM-käännös): ”Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä, sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat……. Niin ei myöskään kukaan ole tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki. 12 Mutta me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut. 13 Sitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan hengen opettamin, yhdistäessämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin. 14 Mutta aineellinen ihminen ei ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä, eikä hän voi päästä tuntemaan niitä, koska ne tutkitaan hengellisesti. 15 Mutta hengellinen ihminen tutkii tosiaankin kaiken, mutta häntä itseään ei tutki kukaan ihminen.”
Vesa: Minusta ”jehovalainen” ei ole kovin paha. Sehän on samaa sarjaa kuin ”kristitty” tai ”jesuiitta”.. Se sijaan ”jehovista” puhuminen on jumalanpilkkaa. Useimmiten se menee tietämättömyyden piikkiin, mutta sitä kuulee myös teologien suusta.
Mitä mieltä, Vesa, olet käännöksistä/painoksista, joista näkee, että alkutekstissä lukee JHVH, vaikka niin ei lue itse käännöksessä? Esimerkkejä: sana LORD isoilla kirjaimilla (KJV, NIV ym) tai Lord GOD tai Herre, HERRE tai l’Eternel (Segond ym).
Jos Matteus kirjoitti evankeliuminsa alkujaan jollakin seemiläisellä kielellä, niin se oli todennäköisesti arameaa – kylläkin varmaan hebrealaisilla kirjainmerkeillä ja hebreaksi siteeraten. Varsinaisen hebrean käyttö olisi ollut melkoinen taidonnäyte.
Ihan vaan pikkuvinkki: nuo Raamattusitaatit voisi laittaa vain kohtamerkintöinä (esim.Sananl.10:19-23), niin jokainen saisi sitten itse lukea sen siitä käännöksestä, väännöksestä tai versiosta, mistä haluaa. Tai vaikka alkukielellä.
Enkä minäkään kyllä suostu uskomaan, että Matteus olisi kirjoitettu alun perin hepreaksi. Sen sijaan olen valmis tunnustamaan sen kirjoittajan kreikan kielen virtuoosimaisen, taitavan käytön. Silti minulle evankelistoista rakkain on Luukas.
Jéesuksen opetuksia, huomaat kuinka selkeää ja yksinkertaista kieltä hän käytti. Vertauksissaan puhui asioista jotka olivat kaikille kuulijoille tuttuja.
Ja höpön pöpön. Lue Vesa A se Raamattusi tarkemminja huomaa, että Jeesus puhui vertauskin ulkopuolisille, jotta he ’eivät ymmärtäisi’. sitä mitä hän sisäpiirilleen vertauksinensa oikeaksi sisällöksi selitti.
Juha Kajander: ”Mitä mieltä, Vesa, olet käännöksistä/painoksista, joista näkee, että alkutekstissä lukee JHVH, vaikka niin ei lue itse käännöksessä? Esimerkkejä: sana LORD isoilla kirjaimilla (KJV, NIV ym) tai Lord GOD tai Herre, HERRE tai l’Eternel (Segond ym).: ”
Jumalan nimeä JHWH/Jehova/Jahve tulisi ehdottomasti käyttää. Niin tärkeällä sijalla kun sen esilletuominen, pyhittäminen ja kunniaansaattaminen, kehoitukset sen ”avuksi huutamisesta” olivat Jeesuksen ja uuden testamentin opetuksissa.
Elias Tanni: ”Enkä minäkään kyllä suostu uskomaan, että Matteus olisi kirjoitettu alun perin hepreaksi..”
Kerroin juuri tuolla yllä kommentissani, että tästä asiasta on maininta ja todiste uskonnon historiasta tuttujen henkilöiden Origeneen (= Origenes), Hieronymyksen ja Eusebiuksen teoksissa.
Seppo Heinola: ”Ja höpön pöpön. Lue Vesa A se Raamattusi tarkemminja huomaa, että Jeesus puhui vertauskin ulkopuolisille, jotta he ‘eivät ymmärtäisi’. sitä mitä hän sisäpiirilleen vertauksinensa oikeaksi sisällöksi selitti.”
Pitäähän tämä paikkansa hänen joidenkin vertausten/kuvausten suhteen, joiden tarkoitus ja pyrkimys oli nimenomaan saada paljastettua kuulijoiden ”sydämentila” = sisäiset vaikuttimet, ja sitä kautta saada nämä ottamaan kantaa hänen opetuksiinsa. Niinpä Jeesus sanoikin seuraavaa. Kirjattu Matteuksen 13. lukuun. Siteeraus uudesta kirkkoraamatusta:
”10 Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Miksi sinä puhut heille vertauksin?”
11 Jeesus vastasi:
”Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. 12 Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 13 Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. 14 Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus:
”– Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.
15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.”
16 ”Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! 17 Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.”
Muutoin Jeesuksen kielenkäyttö opetuksissaan ja puheissaan oli selkeän yksinkertaista ja voi sanoa kansanomaista. Ei mitään ns. ”munkkilatinaa”. Eikä joidenkin nykyajan teologien tyyliä taajoine vierasperäisine sivistyssanojen viljelyineen.
Muistaakseni Origenes julistettiin harhaoppiseksi opistaan sielujen ennaltaolosta. Eli hän olisi opettanut, että jossain on Jumalan ’sieluvarasto’, josta Hän sitten lähettäisi sielun kuhunkin kroppaan.
Tarkemmin kun muistelen, niin kyllähän Origeneeseen liitettiin myös sellainen evankeliumikirja, jossa eri evankeliumit olisivat olleet rinnakkain ja vieläpä monella kielellä. Se ei kuitenkaan kerro vielä mitään siitä, mikä versio olisi alkuperäinen ja mikä käännös.
Vielä muuten tuosta kuningas Saulista. Saul teki paljon vähemmän syntejä kuin Daavid. Silti Jumala korotti Daavidin ja antoi Saulin päättää päivänsä mielisairauden runtelemana itsemurhaan. Paitsi että ne kuuluisat onnen lahjat eivät käy tasan, ei myöskään synnin patologinen välttely johda elämän onneen.
Elias Tanni: ”Paitsi että ne kuuluisat onnen lahjat eivät käy tasan, ei myöskään synnin patologinen välttely johda elämän onneen…”
Jos palvoo Jumalaa hyvistä ja oikeista vaikuttimista, pyrkii siihen kylläkin kaikin tavoin. Täysinhän se ei ole mahdollista ihmiselle tämän nykytilassa, jolloin tämä on kuoleman, synnin ja epätäydellisyyden orjuudessa. Kristuksen lunnaat mahdollistavat kuitenkin syntien anteeksi saamisen, jos ihminen sitä rukouksessa pyytää Jumalalta, ja pyytää niille anteeksiantoa tältä.
1. Johanneksen kirjeen 5. luku (vanha kirkkoraamattukäännös):
”2. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat..”
Erittäin hyvä kirjoitus, Elias! Piti ihan miettiä, miten ja miksi itse suhtaudun kyseiseen lahkoon…jotenkin kai ajattelen jehovalaisuutta uskontoparodiana…erittäin huonona sellaisena.
(jatkuu) …siinä on jotenkin kaikki mennyt pieleen, mikä uskonnossa voi mennä pieleen.
Sauli Karhun kommentti oli äärimmäisen yliolkainen, sivistymätön.
Todellinen liberalismi puuttuu Suomesta. Kirkon niin kutsutut liberaalit ovat klassisen, traditionaalisen liberalismin lähinnä irvikuva.
Onko Karhu ”Kirkon niin kutsuttu liberaali” tai edustaako hän mielestäsi heitä? Eroaako Karhun lause jotenkin omastasi?
Ylläpidon ohjeissa on muistaakseni kielletty toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen.
Koskenee sitten myös liberaaliteologiaa ja Herättäjä-Yhdistystä?
Voin olla Elias väärässä kun osaan kehnosti kreikkaa, mutta ei kai Herättäjä-yhdistys ole uskonto, vielä? Tai liberaaliteologia?
Ei, mutta tuolla toisaalla vertaat suhtautumisen jehovantodistajiin olevan samanlaista kuin vanhoillislestadiolaisiin. En tuota itsestäni allekirjoita. Jehovan todistajia arvioin ulkopuolisena. Lestadiolaiset ovat käsittääkseni luterilaisia kuten minäkin. Silloin arviointi lähtee sisältä.
Myönnän, että tämä kommentointini kommenttisi tuli ehkä väärään paikkaan, kun heitin sen tänne heti luettuani Joona Korteniemen bloggauksen kommentteja.
Ok. Mut olen sivusta silti ollut huomaavinani ystäväkansan pyrinnöissä tiettyä katseitten kiinnittymystä kohti H-Y:tä:-)
Anteeksi. Olet pitkälti silti oikeassa. Henkilökohtaisesti en omaa Jehovan todistajista kuin positiivisia kokemuksia, mutta minut kiertävätkin ihmisystävällisestä ilmeestäni johtuen feissaritkin narinkkatorilla kaukaa.
No se on sitten ainakin meillä yhteistä… tosin myönnän, että hetken aikaa kesti tuon ilmeen harjoittelu.
Voin muuten tunnustaa, että H-Y:n omissa tilaisuuksissa olen tainnut käydä yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän. En kuulu heidän sisäpiiriinsä. Omassa kotikirkossakin käyn liian harvakseltaan, mutta sentään huomattavasti useammin kuin körttikinkereissä.
Kun puhutaan sietämisestä niin se on tunnepitoinen reaktio. En usko että väittelemällä Raamatun tekstien yksityiskohdista asi selviää.
Jehovan todistajat ovat suljettu seurapiiri. Joko olet mukana heidän poruksaa tai sitten olet ulkopuolella. Radikaalinen ulkopuolelle joutuminen jossa sinun kannanottojasi ei kuunnella on isku vastoin kasvoja. Ei mitkään mitä sanot pure. Sitten vasta kun olet ostanut koko paketin ja alistunut sille olet yksi heistä.
Heidän sisällään ei keskustella vapåaasti teksteistä (ja tässä he ovat samanlaisia usean muun kirkkokunnan kanssa) vaan Raamattua käydään läpi sillä silmällä että mitenhyvin kaikki menee yhteen heidän teologiansa kanssa. Kukaan ei ole kiinnostunut sinun ajattelustasi jollei se tuoe systeemia.Päinvastoin , jos että ajattele niinkuin he olet vaarassa tulla heitetyksi ulkopuolelle.
Kyseessä ei sii ole molemminpuolinen kunnioittaminen vaan alistuminen hengelliseen diktatuuriin.
Nämä mekanismit näkyvät niin selvästi Jehovan todistajissa mutta mormoonit , laestaodilaiset, evangeilikaaliset ,eri luteerriset herätysliikkeet , helluntailaiset jne ovat aivan samanlaisia.
Jehovien erityispiirteenä on heidän itsensä sulkeutuminen yhteiskunnan ulkopuolelle kieltäessään valtiovallan.
Dachaun keskitysleirin komentaja muistelmissaan kertoo ihmetyksestään jehovia kohtaan kun ne etsimällä etsivät martyyriutta.Ei kompromisseja.
Dialogia ei ole, on yritetty, ei onnistu.
Markku Hirn :”Jehovien erityispiirteenä on heidän itsensä sulkeutuminen yhteiskunnan ulkopuolelle kieltäessään valtiovallan.”
Höpö-höpö. Myös he ovat vainon uhreja eivätkä syyllisiä.
Ovellamme kävi tänään kaksi nuorta Jehovan todistaja tyttöä, jotka odottivat kiltisti kun en tämän yrittäjätyöni vuoksi ennättänyt heti tulla avaamaan ovea.
Heidän tapansa katsoa silmiin, ilmeensä ja koko kehonkielensä kertoo vilpittömästä uskosta siihen, mihin he uskovat. Se kertoo samasta asiasta kuin Vartiotorni-lehti, jonka he toivat: ”Kun joku loukkaa sinua, älä heitä bensiiniä tuleen, vaan yritä pysyä rauhallisena. ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostaa suuttumuksen”, sanotaan Sanalaskujen 15:1:ssä.” Kun keskustelee heidän kanssaan face-to-face eikä pompota heitä omilla loukkaavillakin argumenteillaan, myös yhteisymmärrys ainakin ns. suurissa kysymyksissä löytyy.
Markku Hirn: ”Jehovan todistajat ovat suljettu seurapiiri…”
??!! Hehän kutsuvat kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä tervetulleiksi kokouksiinsa ja muihin tilaisuuksiin ja heidän julkaisuja tarjotaan myös kaikille. Joten tuo vanha fraasi ja stereotypia on turha.
Markku Hirn: ”Dachaun keskitysleirin komentaja muistelmissaan kertoo ihmetyksestään jehovia kohtaan kun ne etsimällä etsivät martyyriutta.Ei kompromisseja…”
Eli siis kieltäytyivät kieltämästä uskoaan ja hyväksymästä natsien ideologioita. Oli siinäkin syytös. Yksi huvittavimmista/tai karmeimmista, jota todistajia vastaan olen kuullut esitetyn.
Sulkeutuminen yhteiskunnan ulkopuolelle? Jehovan todistajat ovat rekisteröineet uskonnollisen yhdyskunnan ja ovat siis porttokirkko siinä missä muutkin. Lisäksi heillä on erityisasema, koska heidät on vapautettu asevevollisuudesta.
Vesa Ahlfors
Huolimattomuuttani sain touon viimeisen kappaleen kuulostamaan syytökseltä. Tarkoitus oli päinvastoin. Jehovien päättäväisyys tuossa tilanteessa oli ainutlaatuista ja ansaitsee saman ihailun kun alkukirkon kristittyjen marttyriuus.
Toinen asia on avoimuus. Se että kuka tahansa saa tulla ja teekin ei ole samaa kuin vapaus ajatella niinkuin kykenee vaan tulijan on sopeuduttava tai hän lentää ulos.
Olen tavannut ja hoitasnut noita ulosheitettyjä , ei vain Jehovan todistajia vaan muistakin lahkoista. He eivät voi hyvin vaan ovat traumatisoituneet. Koska he olivat samaistuneet itsensä liikkeen kanssa niin ulosheiteynä heiltä oli vity identiteetti ja sosiaalinen yhteys . Tämä on syytös mutta tuo Dachau on ihailua.
Juha Kajander :”…ovat siis porttokirkko siinä missä muutkin.”
Katsotaanko heidät ja muutkin ”porttokirkoiksi”, jos he eivät hyväksy esimerkiksi näitä Augsburgin tunnustuksesta löytyviä dogmeja:
-”turkkilaiset ovat kristillisen kirkon ja kaiken kristillisyyden perivihollisia”
– ”keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita.”
– ”Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”
-”luostarilupaukset sekä ruokia ja paastopäiviä ym. koskevat erikoissäännökset, jotka on asetettu armon saavuttamiseksi ja syntien sovittamiseksi, ovat hyödyttömiä ja evankeliumin vastaisia.”
Tarkoitan, että uskonnollisen yhdyskunnan status merkitsee jonkinmoista itsensä myymistä valtiovallalle. Tuleehan siitä joitakin etuja verrattuna rekisteröidyn yhdistyksen statukseen.
Juha Kajander :”…uskonnollisen yhdyskunnan status merkitsee jonkinmoista itsensä myymistä valtiovallalle. Tuleehan siitä joitakin etuja verrattuna rekisteröidyn yhdistyksen statukseen.”
Mitä etuja Jehovan todistajat ovat uskonnollisena yhteisönä saaneet? Heidät vietiin keskitysleireihinkin sen vuoksi, että he eivät suostuneet myymään itseään valtiovallalle?
Tuula: Nyt on siis kysymys juridisesta statuksesta ja nimen omaan Suomessa Jos Jehovan todistajat haluaisivat pitää mahdollisimman suurta hajurakoa valtioon, niin miksi he valitsevat vahvan juridisen statuksen, joka antaa erityisaseman suhteessa muunlaisiin yhteisöihin? Nuo edut eivät kylläkään ole kovin suuria.enkä tiedä, mitkä niistä ovat käytössä.
Rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla on muun muassa vihkimisoikeus. Se voidaan nähdä myös velvollisuutena, palveluksena, jonka yhdyskunta suorittaa valtiolle, Valtio nimittäin hyötyy taloudellisesti siitä, että parisuhteita rekisteröidään.
Juha Kajander: ”Jehovan todistajat ovat rekisteröineet uskonnollisen yhdyskunnan ja ovat siis porttokirkko siinä missä muutkin”
Se on vain juridiikka ja yhteisön aseman järjestelyjä suhteessa yhteiskuntaan. Varsinainen hengellinen toiminta on eri asia, ja se tärkein pääasia heidän toiminnassa.
Juha Kajander: ”Lisäksi heillä on erityisasema, koska heidät on vapautettu asevevollisuudesta.”
Monissa Euroopankin maissa todistajat saivat vielä 60-luvulla pitkiä vankeusrangaistuksia asevelvollisuudesta kieltäytymisen vuoksi. Suomessa 60-luvulla 2,5 – 3 vuoden vankeuksia. Vielä 70-luvun alussa noin vuoden pituisia.
Ajan ollen viranomaiset tulivat huomaamaan, että näiden nuorten paikka ei ole vankilassa, koska olivat muutoin lainkuuliaisia kansalaisia. Siksi tuli vapautuksia eri maissa asevelvollisuudesta.
Suomen nykytilanteessa vankiloihin riittää niiden kapasiteettiin nähden aivan liiaksikin ”asiakkaita.” Lisäksi se on veronmaksajille kallista ”täysihoitoa.” Osittain senkin vuoksi joidenkin varsinaisten rikoksien rangaiskäytäntöjä on jonkin verran lievennetty ka esim. viimeksi ns. sakkovankeudesta on luovuttu.
Niin, mutta yhtä lainkuuliaisia ovat muutkin aseistakieltäytyjät (eivät välttämättä kaikki). Vapautuksen rajoittaminen Jehovan todistajiin johtui siitä, että pelättiin totaalikieltäytymisen yleistyvän ilman sanktioita, minkä katsottiin uhkaavan maanpuolustusta (ja tietenkin myös sivareista riippuvaisia toimintoja useissa virastoissa). Vankityö kattaa vain harvoin kustannuklset, jos vankeinhoidon taso on hyväksyttävä. Noin 30 vuotta sitten, kun suoritin siviilipalvelukseni vankilan opettajana, ainoa voittoa tuottava yksikkö oli Helsingin keskusvankilan kirjapaino.
Sorry. Edellisessä kommentissa siteerattu lehti on Herätkää! eikä Vartiotorni.
Pääsi lähtemään ennen kuin sain korjattua virheet.