Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, niin miksi hän ei estä ja lopeta Aleppon kärsimysnäytelmää, pikkulasten raakaa murhaamista? Tänään on YK:n päivä – eikä Yhdistyneet Kansakunnat näytä mahtavan asialle mitään, kun sodan osapuolet eivät ko. järjestöä tunnu noteeraavan ollenkaan. Kirkot eri puolilla maailmaa ovat soittaneet ns. Alepponkelloja parin viikon ajan, mutta mitä sillä on ollut merkitystä? Tänään on myös Rukouspäivä. Eikö nyt pitäisi toimia jollakin tavalla aleppolaisten hyväksi eikä vain istua kädet ristissä paikallaan?
Jonkun mielestä tämän bloginan otsikko saattaa edustaa ns. klikkausjournalismia, jonka pyrkimyksenä on vain saada lukija uteliaaksi ja klikkaamaan teksti auki –lukemisesta ei niin väliä. En tiedä, mutta ainakin rupriikin kysymys edustaa 15-kesäisen rippikoululaisen kysymyksenasettelua. Toki Jumala taistelee pahaa vastaan täällä maan päällä, mutta hänen keinonsa eroavat huomattavasti niistä, joita me käyttäisimme, jos meillä olisi kaikki valta. Ekana listittäisiin kaikki vastustajat ja… Ai niin, mutta niinhän omnipotentit vallankäyttäjät juuri tekevätkin. Ja huonolla menestyksellä! Seurauksena on kostonkierre, ei konfliktien loogiseen ratkaisemiseen auttava luova hierre.
Niin, ne Jumalan keinot pahuutta vastaan: Lapsi seimessä ja mies ristillä. Jeesus. Kuulenko jonkun nauravan ääneen?
Sota on synnin kammottavin ilmenemismuoto, syntiinlangenneen ihmiskunnan perkeleellisin tapa selvittää kansakuntien välejä sen jälkeen, kun diplomatia on pettänyt. Jos rippikoululainen ihmettelee, miksi Jumala ei heti poista syntiä maailmasta, niin onnistuuhan se toki, mutta synnin poistaminen merkitsisi meidän syntisten ihmisten totaalista eliminointia, sillä synti riippuu ja roikkuu meissä jokaisessa kiinni takiaispallojen tavoin.
Syntiä Jumala vihaa, mutta syntistä ihmistä hän kuitenkin rakastaa. Paha paikka siis Jumalallakin!
Jeesuksen keskeisimpiä opetuksia ja kenties ankarin haaste on tämä: ”Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä” (Lk. 6:27-28)
Henri J.M. Nouwen kirjoittaa: ”Viholliseni ei ansaitse minun vihaani, torjuntaani, kaunaani tai ylenkatsettani – vaan rakkauteni. Kaikkina aikoina ovat hengelliset ohjaajat sanoneet, että vihollisen rakastaminen on Jeesuksen sanoman kulmakivi ja pyhyyden ydin. Meille pelokkaille ihmisille vihollisemme rakastaminen on haasteista kaikkein suurin, koska me juuri pelkojemme takia jaamme maailman kahtia: ihmisiin, jotka ovat meidän puolellamme ja ihmisiin, jotka ovat meitä vastaan – ihmisiin, joita kuuluu rakastaa ja ihmisiin, joita on vihattava; ystäviin ja vihollisiin”.
On syytä korostaa, että jako ystäviin ja vihollisiin ei ole lähtöisin meidän rakastavasta Jumalastamme, vaan meistä pelokkaista ihmisistä, jotka mieluummin rakennamme välillemme siltojen sijaan muureja.
Virsikirjan virsi 411:1 kysyy kaunistelematta, oletko oikea kristitty vai et:
Rohkenethan, minkä maksoi,
ristin tielle lähteä,
rohkenethan, vaikka saisit
pilkkaa siitä kärsiä!
Jos on Jeesus Kristus tullut
sydämesi Herraksi,
kasva hänen armossansa,
tunnusta myös uskosi.
Pelin henki on siis tämä: Kuulummeko me itseämme kristityn nimellä kutsuvat Jumalalle vai maailmalle, asummeko me rauhan talossa vai niiden majassa, jotka sotia suunnittelevat? Kristittynä oleminen edellyttää tahtoa olla antamatta menestyksen halun, suosion tai vallan ohjata käytöstämme. Se edellyttää yksiselitteistä sitoutumista rauhan Herraan silloinkin, jos ja kun tämä tie johtaa hylätyksi tulemiseen, vainoon tai jopa kuolemaan. Kävi niin tai näin, olen Kristuksen oma.
Ydintuhon välttämisen pitäisi olla ihmiskunnan ykkösasia. Optimismille on näinä aikoina vain vähän sijaa, sillä maailman kirjat ovat niin sekaisin ja maailman valtiaat ah, niin kovin kiinnostuneita kehittämään konflikteja, joissa pienikin virhe riittää laukaisemaan sanoinkuvaamattoman katastrofin.
Sanotaan, että toivoa on niin kauan kuin on aikaakin. Aika vain tahtoo käydä vähiin. Lapsena ihmettelin puheita siitä, että Jumala tekee kerran tästä luomastaan maailmasta lopun. Toki uskon maailmanloppuun, mutta nyt olen varsin tietoinen siitä, että me ihmiset teemme itse lopun tästä kaikesta.
Alepponkellot kutsuivat rukoukseen. Jos rukouksessa kyselet Jumalalta, mitä hän tekee pahuuden poistamiseksi, sinun on rehellisyyden nimissä varauduttava siihen, että hän vastaa: ”Ai, minä kun ajattelin kysyä sinulta ihan samaa asiaa!” Toki Jeesus on jo itäisessä Aleppossa, siellä pahassa paikassa, jossa 300.000 siviiliä on loukussa keskellä sotaa. Herra, ole heidän kanssaan niin elämässä, kivussa ja kärsimyksessä kuin kuolemassaankin.
”Nautinnoissamme Jumala kuiskaa meille,
omassatunnossamme Hän puhuu,
mutta tuskissamme Hän huutaa;
kärsimys on hänen huutotorvensa,
jolla kuuro maailma herätetään.” (C.S. Lewis)
* * * * * * * * *
Aleppoa on verrattu maanpäälliseen helvettiin:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001936955.html
Aleppo – pahinta toisen maailmansodan jälkeen!
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001937001.html
Humanitaarista apua ei ole voitu toimittaa 7.7.16 jälkeen:
http://yle.fi/uutiset/3-9032428
Tarja Aarnio, Ojala toi esille sikiön syntisyyden mutta ei sitä, onko sikiö saanut itse valita tuon syntisyytensä eli onko sikiö syyllinen syntisyyteensä. Kysymys ei ole vaikea, epäilenpä että järkevä ja johdonmukainen vastaaminen on vähintäänkin kiusallista.
Me synnymme kuolemaan. Synnin palkka on kuolema. Meistä jokainen kuolee, vaikka kuinka hyvää tekisimme. Meillä ei ole antaa mitään lunnaiksi kuoleman edessä. Jos pidämme kuolemaa luonnollisena asiana, niin emme ole uskoneet mitä Raamattu synnistä ja kuolemasta ilmoittaa.
Meidän omat päätelmät joutuvat synnin suhteen koville, jos tunnustamme Raamatullista käsitystä ja uskoa sen ilmoitukseen.
Ei vastasyntynyt voi kuolla, jollei synti ole sisäisesti ihmisessä, kuten Paavali asian esittää. (Room. 7:20) Jo Augustinus todisti (300 luvulla) rintalapsista ahneuden, kun kaksoset työnsivät toistaan pois äidin rinnoilta, että saisivat itse enemmän. ( myös Paavali todistaa samaa Room 9 luku)
Synti on meissä myös se ominaisuus, josta kaikki muu synti maailmassa saa alkunsa. Vastasyntynyt lapsi on yhtä syntinen kuin jokainen elävä ihminen. Syyllisyys on taas kokonaan toinen juttu. Syyllisyys tulee siitä, kun ihminen rikkoo tieten tahtoen Jumalan lakia vastaan. Syyllisyys on omantunnon veli ja sen tarkoitus on saada meidät ymmärtämään, miten vakava asia synti on. ”Kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.”
(1.Kor.15:56)
Kristuksen kautta synti on kuitenkin tehty tyhjäksi, sillä uskon kautta ihminen Pelastuu ja saa lahjaksi, ilman tekoja iankaikkisen elämän.
Ihminen siis pelastetaan, koska Jumala Rakastaa luomaansa, niin paljon, että poistaa ihmisen synnin ja syyllisyyden Armosta, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Kristus on totinen parannus synnistä, kun me uskomme, joka on lahjaksi annettu.
”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?”
Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 1.Kor.15:50-57
Mutta Jeesus huusi ja sanoi: ”Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”
(Joh.12)
Me synnymme tuomion alle. Uskommeko sen? Jumala karkoitti ihmisen Paratiisista. Uskommeko sen? Minkä tähden? Uskommeko sen, että Jumala haluaa Pelastaa ihmisen? Uskommeko sen, että Jumala on tuonut maailmaan Pelastuksen, Lähettämällä oman Poikansa sovittamaan ihmiskunnan synnin.
Meidät Pelastetaan siis Jumalan Pojan uskon kautta.
”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil.3:7-14
Vastasyntynyt lapsi on yhtä syntinen kuin jokainen elävä ihminen. Syyllisyys on taas kokonaan toinen juttu. Syyllisyys tulee siitä, kun ihminen rikkoo tieten tahtoen Jumalan lakia vastaan.
Tarkoitatko sanoa, ettei vastasyntynyt ole siis syyllinen oman syntisyyteensä? Eli vastasyntynyt ei ole tieten tahtoen rikkonut Juimalan lakia vastaan,josta tuskin on esim. 1 viikon vanha ollut kovin tietoinenkaan? Mutta miksi hedelmöitynyt munasolu on vastuussa Adamin omenansyönnistä? Miten hän on siihen osallistunut?
Hyvä kysymys Seppo. Raamatusta saa sen käsityksen, ettei tässä ole lopulta edes meistä kysymys, vaan jostain suuremmasta. Ihminen ei voi itseään pelastaa Adamin lankeemuksen tähden ja juuri sen tähden Jumala on noussut toteuttamaan oudon tekonsa, Lähettämällä Pelastuksensa maailmaan, joka on tuomion alla kaikkinensa.
Jumala lupasi jo Adamille Pelastuksen, joka tulee tekemään tyhjäksi perkeleen teot ja tuo luvattu pelastus on ilmestynyt ajallaan, kun aika tuli täyteen. Miksi Jumala on päättänyt Pelastaa ne sielut, jotka ottavat vastaan Kristuksen? En tiedä, mutta ilmeisesti kyse on jostain sellaisesta, mikä ei ole tästä maailmasta, eikä meidän käsitys kyvyn ulottuvilla, sen tähden Jumalan on päättänyt pelastaa omansa saarnauttamansa hullutuksen kautta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon”
”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
”Te avionrikkojat, (liitonrikkojat) ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” -te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu- sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”.
Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.
Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi. Jaak.4
Ismo, vastasit asian vierestä, kysymykseni ei koskenut pelastusta vaan sikiön tai vastasyntyneen tai muuten pienen lapsen Theodokian ongelmaan liittyvistä aivan fyysisistä kärsimyksistä,joita hän ei minkään oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden tajun mukaan ole senparemmin teoillaan kuin adamin omenan pureskelulla itse ansainnut.
Ismo Malinen taasen copy-pastaat paljon, ymmärrätkö mitä siinä on?
Omaa ajatteluasi on seuraava: ””Miksi Jumala on päättänyt Pelastaa ne sielut, jotka ottavat vastaan Kristuksen?””
Siis mitä tuossa oikein tarkoitat, onko ”ottavat vastaan” ihmisen teko, eikö luterilaisuudessa kasteessa pueta Jeesus ylle, SIIS mitä on tämä ”ottaa vastaan”?
Copy pastaamassasi on seuraava:””“Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?””
Mikä on tämä ”henki” ,onko se Pyhä Henki? Milloin Jumala panee Pyhän Hengen asumaan ihmiseen?
Seuraavan olet myös copy pastannut:””“Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.””
Aika paljon on tekemistä tuossa ihmiselle määrätty, kuinka se soveltuu oppiin jossa ihminen ei VOI TEHDÄ mitään?
Ari, en tiedä miten väärin tuon voi ymmärtää? Ei kehotuksen sana ole koskaan pahitteeksi, mutta ihminen joka ei ymmärrä Lahjavanhurskautta ja Jumalan Armovalintaa, kääntää kaiken lain töiksi ja Jumalan armon irstaudeksi, ikäänkuin Kristitty käyttäisi vapauttaan heti kaikkeen epäpyhään ja kääntyisi pois vanhurskauden töistä.
En ole missään kieltänyt Kristityltä hyviä töitä ja pyrkimystä hyvään. Olen vain ilmaissut, etteivät ne tuo pelastusta.
Seppo, olet oikeassa, kärsimys on meille mysteeri, miksi me yleensä koemme kipuja, kylmää, surua ja muuta kohtuutonta vaivaa? Jumalan teot tulevat ilmi, mutta voimmeko valittaa Jumalalle? Voimme, mutta ei taida paljon auttaa, olemme saaneet tämän elämän vain hetkesi tai muutamaksi henkäykseksi tai sadaksi vuodeksi, kärsimystä yhtä kaikki.
Jumala näkee meidät tuhkaksi, mutta Kristuksen tähden pelastaa kenet tahtoo ja hyväksi näkee. Jos ei minua pelasta, niin minulle käy kuitenkin Jumalan tahto ja se oma parasta mitä minulle voi käydä, jos taas pelastaa, kuten uskon syvästi, niin olenko itseni pelastava, vai Jumalako minut pelastaa? Jos olen ottanut vastaan Todistuksensa ja lupauksensa, niin olen autuas, Hänen Sanansa mukaan, en omien tekojeni tai oman uskoni mukaan, vaan Jumalan Pojan Evankeliumin mukaan.
”Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” 1.Tim.3:16
Ismo, nuo raamattusitaattisi eivät sitten yhtään -ikävä kyllä- lievitä yhdenkään
tässä tarkoitetun lapsen tuskia, eikä tässä ollut nyt kysymys kärsimyksen ’yleisestä mysteeristä’, mihin sananvalintaan hukutat kysymyksen Jumalan rakaudesta suhteessa kakkivaltiiuuteen ja juuri viattoman vauvan aivan turhaan kärsimykseen. Tämä vauva ei voi valittaa edes Jumalalle.
Niinpä. Miksi me yleensä edes synnymme tänne maailmaan? Mistä ihminen saa lohdutuksen, kun on tänne kerran syntynyt? Ei omasta tahdosta vaan toisten tahdosta. Jos Jumala ei poista kärsimystä maailmasta vaikka voisi, niin voinko sanoa, että Jumala tekee väärin, jos ei tee kuten minä haluan? Jospa kärsimyksellä on joku syy mistä emme tiedä mitään? En tiedä, vaikea asiahan tuo kärsimys on.
”Jumala tekee väärin, jos ei tee kuten minä haluan?”
Tässä ei minkään ’minä’ halua mitän itselleen vaan esim. tälle tulessa palavalle lapselle,joka ei vielä edes tiedä olevan joku ’minä’ mutta äärimäisen kivun yllä aistii.
Sinä kierrät koko ajan ongelman ydintä, eli Jumala ei voi olla yhtäaika sekä Rakkaus että Kaikkivaltius.
En kierrä ongelman ydintä, minun Jumala ei polta lapsia tulessa, vaan pelastaa lapsia kaiken aikaa.
Ikävä kyllä kiersit nytkin tekemällä olkinuken sillä kukaan en esimerkissäni ole väittänyt Jumalan itse lapsia polttavan. Ongelma oli siinä että hän Kaikkivaltiudessaan ja oikeasti rakastaessaan olisi voinut tuon ihmisestä ja varsinkin pikkulapsesta riippumattoman kauheuden kyllä estää.
Mutta lopetan, kun et tohdi kohdata ongelman ydintä.
Vielä täytyy todeta, että meillä on näköjään erikäsitys Jumalasta. Näen, että Jumalla on hyvä tahtoo ihmistä kohtaan, kun pelastaa ihmisiä hukkumaan tuomitusta materiaalista, jos näi groteskia ilmaisua voi käyttää.