Silmäilin eilistä Helsingin Sanomien pääkirjoitusta ja ajattelin, että minulla on asioista hieman erilainen näkemys. Olin päivää aiemmin kirjoittanut yksityisen Facebook-muistiinpanon, mikä tarkoittaa sitä, että tekstiä tulee kaatamalla. Juttu oli yksityinen, koska niin vähän kuin kaikkia asioita ymmärrän, Lähi-idän asioista minun ei kannattaisi sitäkään vähää sanoa, ja viime viikkoina olen kirjoitellut näistä liiankin kanssa. Silläkin uhalla laitan tekstin nyt tähän:
Arabikevään idea on, että korvataan korruptoitunut ja hurskaasta uskonnollisesta asennosta nähden maallistunut tyrannia Koraanilla. Arabikevät ja poliittinen islam ovat jossain mitassa yksi ja sama asia. Asiantuntijat voivat etsiä ilmiön juuria mittakaavasta riippuen eri paikoista. Maallikon silmin yhdeksi kiinnekohdaksi voidaan paaluttaa vuosi 1928. Silloin syvästi hengellinen alakoulunopettaja Hassan al-Banna (1906–1949) perusti Egyptissä Muslimiveljeskunnan.
Kommunismin myötä muslimimaailmaan oli virrannut ateistisia näkemyksiä, mutta toisaalta lännen lahjoina levinneet alkoholi ja uhkapelit aiheuttivat sosiaalisia ongelmia. Idän ja lännen puristuksesta puhkesi kukkaan uusi kaunis ajatus: paluu yksinkertaiseen uskoon, jossa leskien ja orpojen asioihin paneudutaan lupiaan ja armeliaan Allahin arvon mukaisesti. Etäältä varhainen Muslimiveljeskunta saattaa näyttää Pelastusarmeijan tai wesleyläisen metodismin muhamettilaiselta vastineelta. Tänäkin päivänä lukijaa voidaan provosoida vertaamalla, että ilman aseellista siipeä useat islamistiset julistukset voivat muistuttaa etäisesti amerikkalaista tea party -liikettä.
Eliitti karsasti Muslimiveljeskuntaa, joka kuitenkin oli köyhien suosima. Oman haaransa Muslimiveljeskunta perusti Palestiinaan 1930-luvulla. 1940-luvun loppuun mennessä Muslimiveljeskunnasta tuli aseellinen järjestö, joka Israelin itsenäistymisvuonna 1948 yritti Egyptissä vallankaappausta. Muslimiveljeskunnalla oli merkitystä paitsi Egyptin miehittämässä Gazassa, myös Jordanian miehittämällä Länsirannalla.
Kirjoitan tämän tajunnanvirtana ja samalla aivan tajuissani siitä, etten tunne Lähi-idän nykytilannetta tai historiaa kovin hyvin. Facebook note merkitsee, että ainoastaan haudon vähäisiä tiedonmurusia.
Hamasin historia nivoutuu joistain kohdistaan osaksi Muslimiveljeskunnan historiaa. Hamas ei ole milloinkaan ollut pasifistinen järjestö, mutta vaikka heti perustamisensa jälkeen se tuki ensimmäistä intifadaa, sillä ei edes ollut aseita.
Hamas oli PLO:n vastustaja, joka piti PLO:ta vallanahneena, korruptoituneena ja maallistuneena. Vasta perustettu Palestiinan itsehallinto telkesikin korkea-arvoisia Hamasin šeikkejä vankilaan. Tämä vastakkainasettelu oli voimassa myös kesäkuussa 2007 Gazan sodassa, jolloin PLO:n mahtavin jäsenjärjestö Fatah taisteli verisesti Hamasia vastaan Gaza Cityn kaduilla. Tähän palaan lopussa.
Tiistaina 4. maaliskuuta Israelin laivasto pysäytti Panaman lipun alla matkanneen rahtialuksen Klos C:n Punaisella merellä. Iranista lähteneen aluksen oli määrä päästä Sudaniin saman viikon torstaina.
Iranin tiedetään pitävän asevarastojaan Syyrian šiialaishallinnon suojassa. Klos C kuljetti täsmälleen samanlaisia syyrialaisvalmisteisia, Iranissa suunniteltuja M302-raketteja, joita Hamas on nyt heinäkuun aikana ampunut Gazasta aina Jerusalemiin ja jopa rajan yli Länsirannalle asti.
Sudanista raketit oli määrä viedä kai maitse ja viimeisenä maanalaista tunnelia pitkin Gazaan. Juuri tämän takia kansainvälinen yhteisö pitää Gazan saarrossa. Sodankin aikana Israel on toimittanut Gazaan humanitääristä apua. Gazan saamasta sähköstä 120 megawattia tulee Israelista, eikä tämä energiatoimitus oli katkennut edes raketti-iskujen vuoksi. Sähkölaskun maksaa Israel.
Klos C oli eräänlainen Gaza Freedom Flotilla 2. Operaatio osoitti jotakin olennaista Israel-Palestiina-konfliktin kannalta. Šiiojen ja sunnien suhteet muodostavat monimutkaisen ja useita paradokseja sisältävän seitin. Sunnalaisen Hamasin saama tuki šiialaiselta Syyrialta ja Iranilta on osa tätä. Näyttää myös hieman siltä, että muslimimaailman sisäisessä dynamiikassa palestiinalaiset saavat vain murut, jotka putoavat pöydältä.
Pitkin kevättä kuultiin yllättäviä uutisia. Vuonna 2012 Egyptin arabikevät syöksi vallasta Hosni Mubarakin ja nosti tilalle islamistista Muslimiveljeskuntaa edustaneen Mohamed Mursin. Islamistinen vallankumous kuitenkin tyrehtyi, kun armeija suisti väkivaltaisen Mursin vallasta. Tämän jälkeen Egypti on määrätietoisesti pyrkinyt nujertamaan Muslimiveljeskunnan, joka on Egyptin sisäpolitiikan vahvin oppositiovoima.
Keväällä 2014 Egyptin sotilasjohto tuomitsi myös Hamasin. Se murskasi Gazan salakäytäviä ja asetti rajat umpeen, jotta arabikevät ei toisi rajan takaa jihadisteja vaarantamaan Egyptin turvallisuutta. Tästä syystä myös Israel on rakentanut Siinaille turva-aidan. Maaliskuun alussa myös Saudi-Arabia julisti Veljeskunnan terroristijärjestöksi, minkä johdosta Hamas kiirehti hoitamaan suhteitaan saudihallintoon, jottei sekin joutuisi epäsuosioon.
Hamasin budjetti tänä vuonna on 784 miljoona US-dollaria. 1,8 miljoonan asukkaan Gaza on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ja jo syksyllä 2013 Hamas neuvotteli Fatahin kanssa sovinnosta, joka takaisi eräiden Fatahin johtomiesten turvallisen paluun Gazaan, josta Fatah pakeni Ramallahiin 2007 sodan myötä.
Suomeksi sanoen Hamas on lähes kaikkialta saarrettu. Ei ainoastaan läntinen sivilisaatio pidä eristyksessä, vaan lisäksi Hamas kärsii šiiojen ja sunnien välisestä valtataistelusta.
Heinäkuun 10. päivänä The Timesin kirjeenvaihtaja Roger Boyes arvioikin, ettei Hamasilla ollut enää muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä umpimähkäiseen rakettisotaan, jotta se saavuttaisi jälleen kerran uhrin aseman. Boyesin arviossa Hamasin tavoitteena on, että nähdessään kärsivän Gazan yhteistä vihollista Israelia vastaan yksityiset öljymiljardöörit Persianlahdela heltyvät ja höllentävät kukkaronnyörejään. Tämä antaisi lisäselityksen Hamasin tarpeeseen saada marttyyrejä. Siinä missä Israel pyrkii minimoimaan siviiliuhrien määrän, Hamas painostaa siviilejä ryhtymään ihmiskilviksi. Mielestäni tämä on sikäli ”luonnollista”, että Hamas ja Islamilainen Jihad joka tapauksessa jo sotaan ryhtyessään tietävät, etteivät heidän rakettinsa kovin helposti läpäise israelilaisten Iron Dome -järjestelmää. Mutta kun Israelin armeija mobilisoi joukkonsa, länsimainen media näkee heti, kumpi osapuolista on uhri, jonka näkökulmasta otsikot syntyvät. Nyt suomenkielisissä otsikoissa YK:n turvaneuvosto vaatii yksipuolisesti Israelia lopettamaan operaationsa Gazassa.
Tässä on jotakin syvästi paradoksaalista. Länsivallat aivan yksimielisesti tunnustavat Israelin toimivaksi demokratiaksi. Samalla vallitsee erittäin laaja näkemys siitä, että Hamas, jonka tavoitteena on tuhota yksinomaan siviilikohteita, on terroristijärjestö. Useat muslimimaat eivät tunnusta Israelin valtiota lainkaan, ja heidän sympatiansa on luonnollisesti sellaisten järjestöjen kuin Hamasin ja Palestiinalaisen Islamilaisen Jihadin puolella. Samaan tapaan kuin liberaalivasemmistolainen älymystö länsimedia yleisesti asettuu tukemaan islamismia, vaikka islamismi vastustaa kaikkia niitä liberaaleja arvoja, joiden puolesta älymystö kiihkeästi taistelee. Tämä on mahdollista vain palestiinalaisen uhrinarraation vuoksi. Uhrinarraatio edellyttää uhrit, ja niitä saadaan ihmiskilvistä. Toistaiseksi itsemurhapommittaja ei ole saanut länsimediassa tyydyttävää marttyyrin arvostusta.
Boyes muuten arvioi lisäksi, ettei Hamas ryhtyisi tällaiseen sotaan, ellei se voisi luottaa Iranin apuun jatkossakin. Ehkä sitä olisi syytä miettiä enemmän. Syksyllä 2013 Iran sai aikaan ydinasesopimuksen lännen kanssa. Se aika on jo kulunut umpeen. Olisi äärimmäisen kiinnostava tietää, miten Iranin ydinvoimaprojektin saama lisäaika on avittanut Hamasia.
Heinäkuu 2014 oli siis Kairos-hetki Hamasille. Emme tiedä, kauanko se ehti varustella itseään raketein. Jo lokakuussa 2013 Hamasin johtaja Ismail Hania piti Gazassa puheen, jossa hän siunattuaan länsimaiset liberaalit aktivistit pohti hieman kolmannen kansannousun mahdollisuutta.
Mielestäni taustalla on siis Hamasin huolellinen valmistautuminen. Hamas oli jo keväällä estänyt Islamilaista Jihadia tekemästä iskuja. Toisin sanoen vielä tammi-helmi-maaliskuussa Hamas ei ollut valmis!
Tähän valmistautumiseen ajoi Roger Boyesin hahmotelman mukaisesti muslimimaailman yleinen tilanne. Kidnappaus oli ehkä sittenkin vähän ylempää johdettu juttu. FBI:n arvion mukaan poikia ei ollut tarkoituskaan esittää lunnaiksi, heidät piti tappaa. Siinä minua oudoksuttaa lähinnä se, että nyt kun katsoo, pojat olisivat kovaa valuttaa tulitaukovaatimuksessa. Ehkä Hamas laski niin – ja aivan oikein –, että YK tosiaan vaatii Israelia lopettamaan operaationsa.
Syyskuussa 2000 Fatahin pääsihteeri Marwan Barghouti soitti käsipuhelimellaan šeikki Hassan Yousefille, yhdelle Hamasin perustajista. Hassan Yousef oli 1990-luvulla ollut Palestiinan itsehallinnon vankilassa, koska läntisen maailman televisiokameroiden edessä Arafat tuomitsi terrorismin.
Barghoutin piti tavata Yousef. Tiedettiin, että Ariel Sharon aikoi vierailla Temppelivuorella. Palestiinan itsehallinto oivalsi, että kyseessä on täydellinen hetki provosoitua ja aloittaa kansannousu. Tarvittiin vain joku sanomaan kansalle. Hassan Yousef oli vaikutusvaltainen mies, jota palestiinalaiset pitivät suuressa arvossa. Arafat tarvitsi juuri hänenlaistaan miestä kansannousun aloittamiseen.
En voi olla ajattelematta kevättä 2014 tässä valossa. Viime vuosina Palestiinan itsehallinto on kohdellut julmasti Länsirannalla Hamas-kytköksistä epäiltyjä miehiä. Kuitenkin Hamas ja Fatah neuvottelivat sovinnosta jo syksyllä. Taloudellisesti Gaza on Abbasille pelkkä rasite, kuvittelen. Johonkin myös Fatah tarvitsi Hamasia, ei sovintoja tehdä yksipuolisesti.
Kun Arafat sanoi ei, hän sanoi ei sopimukselle, jossa olisi saanut yli 90 prosenttia Länsirannasta, Temppelivuoren ja Itä-Jerusalemin. Abbas oli jo kerran aiemmin sanonut ei. Nyt hän ratkaisevassa kohtaa tilasikin kumppanikseen aiemmin hylkäämänsä Hamasin. Minua Hamas ei käy sääliksi siksi, että Israel moukaroi Gazaa. Gazan moukaroiminen on nimenomaan chutzpah-kertomus Hamasin aseellisen siiven ”vapaustaistelusta”. Minun voisi melkein käydä sääliksi Hamas siinä, miten PA pystyy sitä pallottelemaan niin narsistinen mies, joka lyö vaimoaan tietäen saavansa aina vielä yhden kerran anteeksi.
Ja sen säälin syy on siinä, että arabikevään historian alkuhämärissä, kun oikein kauas katsoo, oli vilpitön näkemys siitä, miten rukous parantaa maailman. Juuri niinhän meikäläisetkin liberaalit uskovaiset perustelevat poliittisen aktivisminsa: uskossa…
____
Kuva: A post on Facebook showing how a photo of a dying Syrian child on the cover of The Telegraph homepage was being used to portray a Gazan child being shot by Israel. Photo: Twitter / @docnatecohen.
______________________
JÄLKIKIRJOITUS. Tätä kirjoittaessa lukuun ei ole mitenkään otettu ISIS:stä.
Lyhyesti sanoen: Jeesuksen ohje puolueettomuudesta ”maailman” konflikteihin nähden on paras. Hän sanoi, ettei hänen seuraajiensa ”tulisi olla osa maailmasta.” Kiistely nykyisen ”maailman” keskuudessa ei tuo voi koskaan tuoda pysyvää rauhan ja hyvinvoinnin tilaa ihmisyhteisölle.
Ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät osallistuneet aikansa poliittisiin ja sotilaallisiin kiistoihin. Toisaalta eivät israelilaiset ja palestiinalaiset ole Kristuksen seuraajia kuten ei ole suurin osa maailman ihmisistäkään, joten kiistat ja niiden selittelyt jatkuvat vielä toistaiseksi kunnes on Jumalan asettamien tuomioiden aika.
Mielenkiintoinen kirjoitus Huttuselta. Kiitos tästä!
Lähi-Idän konflikti on mielenkiintoisella tavalla osa isompaa kokonaisuutta maailmanpolitiikassa. Suuret maailmanpolitiikan liikehdinnät tuntuvat usein säteilevän tavalla tai toisella myös Välimeren pohjukkaan. Ja sieltä takaisin.
Jos Euroopan ns. kristillisissä maissa ei menneinä useina vuosisatoina olisi syrjitty ja vainottu juutalaisia, niin Siionismia ja juutalaisten joukkomuuttoa Palestiinaan ei olisi todennäköisesti
ainakaan nykyisessä laajuudessaan koskaan tapahtunutkaan ja nykyinen ”ikuisuusongelma”, kostonkierre ja ”ruutitynnyritilanne” olisi vältetty.
Kaikki kertoo vain ihmisen hallinnon rajoittuneisuudesta, erehtyväisyydestä ja kykenemättömyydestä. Uusia ”ruutitynnyreitä” syntyy jatkuvasti eri puolilla maailmaa.
Israelin kansa on Jumalan valittu kansa ja sellaisena ollut sielunvihollisen maalitaluna ihmisten välityksellä jo Egyptin orjuudesta lähtien viimeiseen Israelin ahditustukseen asti. Juutalaiset ovat myös eniten kärsinyt kansa ja kuten jotkut Israelin nykynuorista sanovat, että olisi helpompi olla jonkun muun kansan jäsen, ettei aina olisi vihattu ja rakettien kohde.
Jumalan suunnitelma ja lupaukset Israelille ovat todet ja toteutuvat täydellisesti. Arabit epäuskossaan ja islamin pahuudenkiihkossa luulevat voivansa pyyhkäistä Israelin mereen muun maailman hurratessa. Mutta se ei koskaan onnistu! Mutta heillekin julistetaan pelastus Jeesuksessa ja niinpä evankeliumia levitetään heille internetin kautta ja kylvö kantaa satoa Taivaan aittoihin. Uskovina meidän ei tarvitse ymmärtää sotastragedioita, vaan saamme esirukoillen siunata sekä Israelia että arabeja.
Blogisti kirjoitti: ”Juuri tämän takia kansainvälinen yhteisö pitää Gazan saarrossa.” Minun tietämäni mukaan saartoa pitävät yllä Israel ja Egypti. Kaksi maata poliittisine tukijoineenkaan ei ole ”kansainvälinen yhteisö”.
Lähi-idän tilanne on riittävän vaikeatajuinen ilman puolitotuuksiakin.
Tietenkään Ruotsi tai Thaimaa eivät vahdi sitä rajaa. Saarto on kuitenkin kansainvälisesti täysin legitiimi, minkä totesi YK:n ns. Palmer Report syyskuussa 2011. Israel on kuitenkin koko ajan toimittanut soppaa ja lääkettä Gazaan, ja keväällä Hamas anoi lisää sähköäkin.
Se, että YK ei ole tuominnut jotain operaatiota, ei tee siitä ”kansainvälisen yhteisön” operaatiota. Miksi et tarkistuta tekstejäsi jollakulla kansainvälistä politiikkaa tuntevalla toimittajalla?
Kirjaan vastaukseni puhelimellani ja tässä sävyltään yhtä kipakka vastaus kuin Pulkkisella mutta en tykkää sellaisesta sävystäni kommentissani joten alusta.
Gazaan toimitetaan jatkuvasti humanitääristä apua. En ole varma mitä sanktioita sille on nykyisin kun vallassa on terroristijärjestö edelleen, mutta saarto tässä tarkoittaa että aseita ei saa viedä, ja siten merisaarto on täysin laillinen.
Juhani Huttunen: Mainitsemasi Palmer Report tosiasiassa kutsui saartoa laittomaksi, vaikka tunnusti Israelin valtion periaatteellisen oikeuden merisaartoon:
261. The Mission has come to the firm conclusion that a humanitarian crisis existed on the 31 May 2010 in Gaza. The preponderance of evidence from impeccable sources is too overwhelming to come to a contrary opinion. Any denial of this cannot be supported on any rational grounds. One of the consequences flowing from this is that for this reason alone the blockade is unlawful and cannot be sustained in law. This is so regardless of the grounds on which one seeks to justify the legality of the blockade.
Voit käydä tarkistamassa lainauksen YK:n ihmisoikeusjärjestön sivuilta http://www2.ohchr.org/english/bodies/hrcouncil/docs/15session/A.HRC.15.21_en.pdf , kappale 261 s. 53.
Olet ehkä käyttänyt tarkoitushakuista referaattia tästä asiakirjasta.
Kannattaa huomata, että raportti pitää rakettien ammuskelua Gazasta Israeliin vakavana kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksena, mutta tuomitsee Israelin saarron kollektiivisena rangaistuksena. Näin todetaan kappaleessa 263, s. 53.
Matti Pulkkinen. Eikö ole totta, että tuo lainauksesi on UNHRC:n raportista, joka tuomitsee Gazan saarron? EIkö ole aivan totta, että tuota lainausta ei ole mainitsemassani Palmer Reportissa? HRC on oma lukunsa tässä maailmassa.
Nyt täytyy pyytää anteeksi. Viittasin väärän dokumenttiin, Palmerin raportti on tässä, ja se sanoo, että Israelin merisaarto on kansainvälisen oikeuden mukainen. http://www.un.org/News/dh/infocus/middle_east/Gaza_Flotilla_Panel_Report.pdf
Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kysymys on vain merisaarrosta, ei Gazan saarrosta kokonaisuutena. Siteeraamani lähde, jota erehdyksessä kutsuin Palmerin raportiksi, ei myöskään tuomitse merisaartoa, mutta tuomitsee maasaarron liioitelluksi.
Tässä on nyt se Palmerin raportin kohta, joka puhuu maasaarrosta:
151. The Panel underlines the reaffirmation by the Quartet on 21 June 2010, shortly after the flotilla incident, that the situation in Gaza, including the humanitarian and human rights situation of the civilian population, was unsustainable, unacceptable and not
in the interests of any of those concerned. That appears also to be a widespread view in the international community. It is clear that the restrictions Israel has placed on goods and persons entering and leaving Gaza via the land crossings continue to be a significant cause of that situation.475 In his statement of 1 June 2010 consecutive to the flotilla incident,476 the President of the Security Council stated that the Council reiterated its grave concern at the humanitarian situation in Gaza and stressed the need for sustained and regular flow of goods and people to Gaza as well as unimpeded provision and distribution of humanitarian assistance throughout Gaza. At a briefing immediately after
the 31 May 2010 incident, a senior United Nations official noted that the loss of life could have been avoided if Israel had responded to repeated calls to end its closure of
Gaza.
Tämä sitaatti on sivulta 68. Kannattaa lukea tekstiä myös tästä kappaleesta 151 eteenpäin, niin näkee, mitä Palmerin raportti (Huttunen ei ole spesifioinut lähdettä tämän tarkemmin, joten mahdollisesti hän viittaa johonkin toiseen asiakirjaan), sanoo Gazan saarrosta kokonaisuutena.
Palmerin raportti sanoo kaikkaan oleellisesti samaa, tosin vähemmän jyrkästi, kuin se lähde, johon aiemmin viittasin. Israelin ylläpitämä Gazan merisaarto ei ole kansainvälisen oikeuden vastainen, toisin kuin Turkki väitti. Merisaarto ei myöskään raportin mukaan ole Gazan kurjan humanitaarisen tilanteen syy. Tämä tilanne on raportin mukaan liian tiukan maasaarron aiheuttama. Kannattaa lukea Palmerin raportin kappale 6.
Siitä, että YK ei pidä Gazan merisaartoa laittomana, ei voi päätellä, että ”kansainvälinen yhteisö pitää Gazaa saarrossa:” Siitä, mihin Palmerin raportti liittyy, voi hyvin lukea raportista itsestään.
Kiitos J. Huttuselle!
Tarkastelet tätä konfliktia tuoreella tavalla. Olet myös haastanut oman kirkkosi yksipuolista ulkomaanapu organisaatiota saman aihepiirin keskusteluissa.
Itse kyllä ajattelen, että Gazassa asuvia ihmisiä tulee sääliä. Noissa oloissa rivikansalaisen on varmaan vaikeaa muuttaa palestiinalaispolitiikkaa, vaikka se lienee mitä ilmeisimmin itsetuhoista ja väärää.
http://www.abc.net.au/news/2011-09-07/mittelman-un-palmer-report-blockade-of-gaza-legal/2875308
The Palmer report unequivocally found that: ”Israel faces a real threat to its security from militant groups in Gaza. The naval blockade was imposed as a legitimate security measure in order to prevent weapons from entering Gaza by sea and its implementation complied with the requirements of international law.” The report urged that all future efforts to bring humanitarian aid to Gaza should be done ”through established procedures and the designated land crossings in consultation with the government of Israel and the Palestinian Authority”, thus discouraging future Gaza flotillas.
The report also questioned the motives of the flotilla organisers, in stating that: ”Although people are entitled to express their political views, the flotilla acted recklessly in attempting to breach the naval blockade. The majority of the flotilla participants had no violent intentions, but there exists serious questions about the conduct, true nature and objectives of the flotilla organisers, particularly the IHH [Humanitarian Relief Foundation – the Turkish aid group that primarily organised the flotilla]. The actions of the flotilla needlessly carried the potential for escalation.”
Eipä tätä voine tämän selkeämmin sanoa. Sieltä tulee koko humanistimaailman taikasana ”international law”. Ajattelin laittaa tähän tällaisen huomautuksen kun Matti Pulkkinen aika ikävästi arvioi blogistin ammattitaitoa. Mutta Lähi-idässä totuus on luonnollisesti paras valhe.
Palmerin raportissa kysymys on siitä, pitääkö Turkin esittämä väite Gazan merisaarron laittomuudesta paikkaansa. YK:n asiantuntijalautakunta ei pidä Gazan _merisaartoa_ laittomana, koska se ei riko kansainvälisen oikeuden merisaarrolle asettamia periaatteita. Nämä periaatteet on selitetty edellä viittamani Palmerin raportin sivulla 70.
Kumpikaan yllä siteeraamistani lähteistä ei ole kiistänyt merisaarron oikeutusta, mutta molemmat tunnustavat Gazan humanitaariset ongelmat ja katsovat ne maasaarron aiheuttamiksi.
Kuten esittämässäsi sitaatista ilmenee, kyseinen Palmerin raportti syntyi käsittelemään syytöksiä, joita Turkin lähettämän avustussaattueen pysäyttäminen vuonna 2010 sai aikaan. Raportissa ei ole kysymys Gazan kauppasaarrosta kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan siitä, onko Israelin ylläpitämä merisaarto sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa.
Olen pahoillani siitä, että viittasin aluksi väärään asiakirjaan. Se ei kuitenkaan ole sisällöltään ristiriidassa Palmerin raportin kanssa, koska kummassakaan asiakirjassa ei väitetä merisaartoa laittomaksi, mutta molemmissa identifoidaan humanitaaristen ongelmien syyksi maasaarto.
Historiassa merisaartojen oikeudesta on kiistelty paljon. USA:n sisällissodan merisaartojen oikeushistoriaa käsittelee hyvin James M. McPherson teoksessaan ”Battle Cry of Freedom”: Ensimmäisen maailmansodan merisaartojen oikeudellisista kysymyksistä voi katsoa esimerkiksi Luis Guichard’n teosta ”The Naval Blockade 1914-1918”. Palmerin tutkintolautakunnan tehtävä liittyy tähän vanhaan kysymykseen merien vapaudesta.
Demokratia ei ole sitä, että vain juutalaisilla on oikeuksia. ”Meidät 1,8 miljoonaa (arabia) suljettiin kuin keskitysleirille ilman mitään oikeuksia”, totesi palestiinalaismies BBC:n sivuilla ja ymmärsi Hamasin kostonhalua.
Israel harjoittaa valtioterrorismia, totesi Gideon Levy eilen Turun Sanomien artikkelin mukaan.
Taitaa olla niin, että arabimailla ja muilla muslimimailla on liian vähän maata, kun he haluaisivat mitättömän pinta-alaltaan Kainuun maakunnan kokoisen Israelin omaksi maakseen. Arabiterroristit eivät Jordaniassa päässeet valtaan, vaan he lähtivät palestiinaan.
Miten laveat oikeudet arabimaiden vähemmistökansoilla ja –
-uskonnoilla on?
Voisko Israel ottaa oppia vaikka koptien vähemmistösuojasta Egyotissä?