Mikä on kohtuullista, oikein ja arvokasta?

Olen kirjoitukseni taustalla tietysti ajankohtaisten uutisten herättelemänä auvoisasta unelmasta, että ihmiset (ev.lut.kristityt Suomessa) edes jotenkin tuntevat omantunnon haasteen pyrkiä samanarvoisuuteen ja samaan elintason mhdollisuuten kuin toiset ihmiset suloisessa Suomessamme. Emme ole!

Ei ole oikein, että missään olosuhteissa yhteiskunnnalinen kansan edustaja, vaikuttaja, on 500, 1000, 2000 kertaa enemmän ansaitseva kuin työtön kansalainen, työkyvytön, eläkeläinen, pienyrityksensä kamppailua kestävä ihminen. Ei ole oikein kutsua sitä tilannetta demokratiaksi. Ei ole oikein, että eläkeläisten asioista hoitavat henkilöt elävät itse kuin viimeistä päivää etuisuuksia itselleen tehtaillen!

Ei le oikein, että maksetaan kansanedustajalle palkkaa, kun hän lusmuaa kaikesta ollakseen vain erikoisuus, joka käy painamassa osanottonappia täysistunnossa, ottaa lyhyen itsestäänselvän puheenvuoron kyselytunnilla ja näyttäydyttyään istunnossa TV-kameroille häviää kuin Veltto Virtanen oitis pois salista!

Ei ole oikein... Ei myöskään kohtuullista. Mikä on yhteiskunnassa kohtuullista, jos arvioidaan tulo- ja elintasoa?

Jeesuksen sanoja ei ollut kohtuus. Hän oli varsin kohtuuton! Hän oli oikean puolesta väryyttä vastaan - kohtuuttomastikin! Hän ei odottanut myöskään arvostettua elämää jonkin tulevaisuusvision mukaan maan päällä. Itse hän asettui arvottomaksi yhteiskunnan ja kirkon silmissä! Haluan kysyä, miten kristitty Jeesuksen seuraajana voi suhtautua nykyiseen poliittis-yhteiskunnallis-ekonomiseen keskusteluun maassamme.

Eilen. Arkkipiispa Mäkinen vs. pääministeri Katainen: kiitos Kari Mäkiselle globaalista hyvinvoinnin/pahoinvoinnin kiteytyksestä! - Kiitos ystävälleni, joka tänään kiitti minua tervehdyksestä, jossa torjuin joulun kaupallisuutta, joka on nyt jo alkanut hyvinvointi-kulttuurissamme. Sanoin vain: Jeesus ei ole kaupan! Ei onneksi. Hän ei edusta hyvinvoinnin joulua. Mihin hän syntyikään: köyhyyteen, arvottomuuteen, kohtuuttoman Betlehemin vainon kohteeksi, epäoikeudenmukaiseen elämänsä kuolemantuomioon.

Eikö vain: häntähän me olemme kristittyinä haluamassa seurata?! Mutta miten...

Tulevaisuusvisio: arvokas elämä! Mikä on arvokasta, oikein ja autuaallista Jumalan ihmiselle maan päällä?

 

 

6 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Tasan eivät käy onnen lahjat töistä poispotkittujenkaan osalta: Monet saavat lähteä YT-“neuvottelujen” kautta. Heille tarjotaan vain kylmää kättä. Pomoille kädenpuristus on kultainen: 23 milj. euroa, puoli miljoonaa euroa tai 200.000 euroa… :p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Miksi hyvä johtaja ei saisi tienata 500% enemmän eli 5 kertaa enemmän? Hän on sentään avainhenkilö ja duunarinkin etu?

    Kun Ben eduskunnassa näitä prosentteja luetteli, mainitsi hän 400% ja 500 %, se ei tarkoita 400 ja 500 kertaa. Sellaisia palkkoja saa tuskin kukaan.

    Olisiko jo aika keskittyä muuttamaan itseään, ei niitä toisia? Hirvittävä tyytymättömyys vaivaa, vaikka elintaso ja edut ovat maassa paremmat kuin koskaan, eivätkä juuri tämän paremmaksi enää tule. Moni asia tulee olemaan kaunis muisto hyviltä ajoilta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Ei maailmankaan paras johtaja täyspäiväisesti työtä tehden, mitä se lieneekin, voi tehdä vuorokauden tuntien enempää kuin liukuhihnan työntekijä. Ensimmäisen vastuu on kuulemma suurenmoinen toisen saamaa eläkettä ajatellen. Toinenkin pani KOKO elämänsä täystuntisesti ja -päiväisesti likoon. Eikä kuvitellutkaan lentävänsä maailman toiseen ääreen ymmärtääksensä mitä tilanteessa olla “asiaan perehtynyt globaalisesti”. Ei johtajan tulisi koskaan luulla ansaitsevansa ja ottavansa 500% enemmän kuyin työntekijänsä. Ei hän voi! Se on realiteetti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Olen ollut elämästäni muutaman vuoden liukuhihnan äärellä urakkapalkalla teollisuudessa. Tein televisioita ja matkaradioita. Se oli huoletonta aikaa, kunhan teki työnsä. Tunnen myös liikeenjohtajan työpaineen ja arjen.

    Liikkeenjohdossa työtunteja tulee paljon enemmän, eikä lisäkorvauksista tai -prosenteista koskaan puhuta. Johtajalla on kokonaistyöaika, kun taas suorituspuolella työpäivä huolineen päättyy tavallisimmin kellokortin leimaamiseen. Minusta on surullista, jos yrityksen johdon kokonaisvastuulle ei anneta arvoa. On kenties vaikea ymmärtää sitä kuinka avainhenkilöiden merkitys näkyy ilman muuta palkoissa – muuten heitä ei kukaan saisi näihin tehtäviin. Tällainen henki Suomeen on nyt lietsottu. Minusta taas tuo 500% eli 5 x on pieni palkkaero, kun henkilöllä on erityinen koulutus ja kokemus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Suomessa(kin) taloudellisen kaaoksen aiheuttaja on mielestäni epäterveen Nl:n bilateraalisen kaupan romahtamisen lisäksi 80-luvulla tapahtunut markan ”vapauttaminen” sääntelystä tekemällä siitä pelkkä reaalitaloudesta irrotettu kauppatavara, jonka avulla voiton maksimointi onnistuu reaalitaloutta tehokkaammin ja nopeammin.

    Katastrofia kasvatti entisen kansallisomaisuuden yksityistäminen yhtiöittämällä, jolloin yhteiskunnan ja suuryhtiöiden ylätasoilla hääräilevät poliittisesti sopivimmat vaan ei välttämättä pätevimmät saivat mahdollisuuden yritysriskiä kantamatta periä virheidensä kustannukset joko veroina tai veroluonteisina maksuina kansalaisilta.

    Nyt tilanne on se, että globaalien finanssimarkkinoiden ”arvopaperisaaste” ylittää jo monikymmenkertaisesti maapallon tuotantokyvyn ja mielestäni kysymys on lähinnä siitä, kenen niskaan ja maksettavaksi tuo saaste lopulta valutetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Ps. edelliseen viestiin: Antiikin filosofien suositus oli, että rikkaimpien tulot saisivat olla korkeintaan nelinkertaiset köyhimpien tuloihin verrattuna [Platon] ja eriarvoisuus rikkaiden ja köyhien välillä on vaarallisin demokraattisen yhteiskunnan tuhoaja [Plutarkhos].

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.