Mikä symboloi sinulle sielunhoidon luonnetta?
Jokaikinen ihminen on jollain tasolla hengellinen, väittipä hän itse sitten jotain muuta. Se, mihin uskoo tai ei usko, on nimenomaan sitä. Kristinuskossa käytetään termiä sielu. Jokaisella on sielu ja sielunelämä.
Olen saanut mahdollisuuden osallistua Kirkon sielunhoidon erityiskoulutukseen. Tänään loppui ensimmäinen kolmipäiväisistä lähiopiskelujaksoista. Kuusi on vielä edessä. Lisäksi meillä on erilaisia ryhmätapaamisia, kirjallisia tehtäviä, lukemista ja tietysti sielunhoidon harjoittelua.
Tunnustan, että joskus (samoin kuin joku vasta julkisesti tunnusti HS-tekstissään) häpeän uskoani. Häpeän työpaikkaani. Onhan se nyt ihan uskomattoman noloa olla kirkossa töissä! Uskohan on aivan hömppää ja hihhulointia! Järki käteen, hei!
Mutta kun... Tämä kaikki on ihan sairaan mielenkiintoista! Vanhus, muistisairas, päihteiden käyttäjä, velkaantunut, vapaaehtoistyöntekijä, piiriläinen, yksinäinen, työtön, syrjäytynyt, sairas, luottamusmies, työkaverit, yhteistyötahot... - kaikkinensa semmoinen soppa, etten näin monipuolista (joskin luvattoman matalapalkkaista) työtä löydä yksinkertaisesti mistään!
Jatkuvasti, aika ajoin, pohdin, mistä muualta voisin leipäni tienata. Eilen lounaspöydässä pohdittiin sitä kurssitovereidenkin kanssa. Monella oli kanssani sama kokemus; mistään muualta ei vaan tunnu löytyvän yhtä antoisaa työpaikkaa.
Tänä koulutuspäivän aamuna alkajaisiksi oli minun vuoroni esitellä muille joku asia, mikä mielestäni symboloi sielunhoidon luonnetta.
Epäilijänä, erilaiset kohtaamani ihmiset ja elämäntilanteet ja oma elämänhistoria mielessäni valitsin kappaleen, johon kevättalvella sain ilon tutustua. Käypäs vaikka ihan huvikseen kuuntelemassa YouTubesta: ”Hei, Jumala”, Juha Tapio.
12 kommenttia
On kaksi eriasiaa nostaa esiin sinänsä aivan hyvä etsivälle ihmiselle sopiva laulu ja sitten toisaalta yrittää hahmottaa sitä mikä voisi symbolisoida sielunhoitoa. Etsiminen voi johtaa sielunhoidon tarpeeseen mutta sielunhoito on tapahtumana jotain muuta. Vaikka jumalanpalvelukseen tai seuroihin osallistuminen toimii sielunhoidollisesti ,niin yleinen käsitys sielunhoidosta on sen erityinen luonne .
Etsivä ihminen on sielunhoidon ”potilasosapuoli” jonka sielunhoitaja kohtaa sielunhoidollisessa dialogissa. Tarkennettuna on siis kyse siitä mikä voisi olla tällaisen kohtaamisen symboli? Ja miksi tällaiselle pitäisi löytää jokin symboli? Siis niin kuin risti kristinuskon symbolina , tai ehtoolliskalkki jumalanpalveluksen symbolina. Symbolissa tiivistyy pitkä sanoma yhtenä yhteisesti ymmärrettynä merkkinä. Voiko ja tarvitseeko sielunhoidolle olla yleismaailmallista tai edes paikallista sellaista?
On todella innoittavaa osallistua sielunhoitokoulutukseen , niin kuin blogisti kauniisti todistaa. Varsinkin jos osallistuja uskaltautuu sielunhoitoa tasvitsevan osaan ja käy sarja sellaisia keskusteluja. Sellainen kokemus on kaikille kirkon työntekijöille paikallaan. On paha mennä hoitamaan muita jollei itse ole kokenut sitä mistä on kyse.
Pekka Väisänen . Sielunhoidon harjoittaminen ei ole työntekijöiden monopooli. Kun kaksi ihmistä uskoutuu toisilleen sydämet avoinna ,niin siinä tapahtuu sielunhoitoa.
Mutta on kuitenkin ero sillä ,kun työntekijä koulutuksensa avulla voi auttaa luomaan sielunhoidollisen prosessin, jossa hän itse vetäytyy kuuntelijan ja ongelmien heijastelijan paikalle , antaen etusijan avun hakijalle. Sellaiseen tarvitaan koulutusta. On vähemmän tärkeätä se mikä psykologisen ymmärryksen koulukunnan ajatukset ovat työntekijän tukena , kun hän vain ymmärtää sen kieliopin, sisäisen logiikan.
Vielä yksi tärkeä asia. Kunnon koulutus opettaa työntekijän ymmärtämään myöskin omat rajoituksensa .Tämä on tärkeätä jotta hän ei vahingossa huonontaisi tilannetta innossaan.
Sielunhoitaja kuuntelijana on elämänsä jaloimmassa tehtäväsä. Pitää olla luotettava ja valmis uhraamaan aikaansa.Useasti ihminen tietää ratkaisun kertoessaan asiasta, mutta tarvitsee peiliä, jonka edessä voidaan tarkastella asioita. Kokeneempi henkilö tietää enemmän ratkaisujen seurauksista ja voi siksi olla avuksi. Sen lisäksi on hyvä käyttää rohkeasti rukousta ja synninpäästöä. On taivaallinen hetki, kun syntejään itkevä ja vapiseva raavas mies saa hetkessä rauhan sielulleen ja pääsee ahdistuksestaan.
Kirjoittaja
Päivi Ahvenvaara
Olen Vaasan suomalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijä. Valmistuin diakoniksi Pieksämäen Diakista tammikuussa 2002. Kirjoitan paljon. Nykyisin haluan erityisesti tuoda esille diakoniatyön arkea. Pidän työtäni avoimesti esillä omissa profiileissani sekä Facebookissa että Instagramissa. Instagramista minut löytää nimimerkillä @paivialiasheinahattu. Tule seuraamaan!
Innoissani avasin blogin missä käytettiin sanaa sielunhoito.
Olen kymmeniä kertoja kysynyt milloin kirkko tekee lupaamansa sielunhoidon julkiseksi jotta Ihmiset osaisivat ja tahtoisivat sen perään kysyä. Nyt kysyisin Sinulta Päivi Ahvenvaara voisitko ystävällisesti muistiinpanoistasi katsoa mitä tämä lähtökohtaisesti ja Teille jaettuna ymmärrystietona pitää sisällään.
Toki jos kyse on asiasta mitä seurakuntalaisten ei tule tietää eikä ymmärtää on asia sitten sellainen. Onko silloin kysymys työntekijän huomaamisesta milloin on kyse sielunhoidollisesta asiasta vai jostakin muusta. Asialla ei kai muuten niin merkitystä ole mutta aiemmin työntekijän tuli jollain tavalla tilastoon ilmoittaa käydyt sielunhoidolliset keskustelut.
Olen nyt kovin toiveikas pyyntöni suhteen. Kirkon sielunhoidon erityiskoulutus on nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin, samoin kuin siihen osallistunut kirkon työntekijä.
Ilmoita asiaton kommentti