Mikä on kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman merkitys?
Otsikon aihepiiriä sivuavan edellisen kirjoitukseni kommenttiketju on paisunut jo aika laajaksi ja otsikon aihe ansaitsee ihan oman kirjoituksensa. Lähetystyötä tekevän järjestön asema yhtenä kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei merkitse vain mahdollisuutta saada osaansa paikallisten seurakuntien tai seurakuntayhtymien kansainväliseen toimintaan varaamista varoista taikka varmuutta vuotuisista kolehtipäivistä kirkkohallituksen määräämällä listalla. Asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä merkitsee ennen kaikkea sitä että järjestöt toimiessaan lähetyskentillä edustavat virallisesti Suomen ev.lut. kirkkoa ja kirkkomme lähetystyötä.
Kirkkomme paikalliset seurakunnat tekevät yksittäisiä lähettejä koskevat nimikkolähetti sopimukset kirkkomme virallisten lähetysjärjestöjen kanssa. Näiden nimikkolähettien työn tukemiseksi paikalliset seurakunnat järjestävät toimintaa, joihin yksittäiset seurakuntalaiset voivat vapaaehtoisina osallistua.
Edellisessä blogikirjoituksessani käsitelin tilannetta, jossa joukko kirkkomme luottamushenkilöitä kyseenalaisti valta osan kirkkomme lähetysjärjestöistä aseman kirkkomme lähetystyön tekijänä. Käytännössä tämä merkitsee sekä mainittujen järjestöjen toiminnan kyseenalaistamista varsinaisilla lähetyskentillä että Suomessa tavallisten seurakuntalaisten paikallisissa seurakunnissa kyseisten järjestöjen toiminnan tukemiseksi tekemän työn kyseenalaistamista.
Seikka, että yksittäisestä seurakunnasta ei jonakin vuonna jaeta budjettivaroja juuri kyseiselle järjestölle, ei vielä välttämättä merkitse tätä. Syitä voi olla muitakin. Esitys kokonaiskirkolliselle päätöksentekoelimelle lähetysjärjestön aseman lakkauttamisesta merkitsee juuri tätä. Kyse on yksiselitteisesti tahdon ilmaisusta, ettei kyseisten järjestöjen toimintaa lähetyskohteissa enää luettaisi kirkkomme ulkomaantoiminnaksi ja ettei kyseisten järjestöjen toiminnan hyväksi tehtävää työtä kotimaassa enää katsottaisi toiminnaksi Suomen ev.lut. kirkossa. Käytännössä tämä siis merkitsee tahtotilaa, ettei paikallisten seurakuntien jäsenten ja paikallisten lähetyssihteerien työtä kyseisten järjestöjen hyväksi luettaisi enää seurakuntien omaksi toiminnaksi.
Olen vakaasti sitä mieltä että tuhansien ihmisten hengellisen aktiviteetin rajaaminen kirkkomme toiminnan ulkopuolelle olisi merkittävä isku kirkkomme ykseyttä vastaan.
62 kommenttia
Esa Blomster : ”Esim.raamatusta Paavali opettaa Korinton seurakuntaa. 1.Korinttolaiskirje: 5:1 Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. ……….Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Jakeiden väärinymmärtäminen on johtanut paljoon pahaan ja niitä käytetään varmaan lahkoissa edelleen väärin.
2 Korinttolaiskirjeessä viitataan siihen, joka piti poistaa keskuudesta:
”Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan.”
1 kirjeen sanat ”jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa” viittaavat keskeiseen ajatukseen: piti elää sovussa vallitsevan kulttuurin keskellä.
Esa Blomster : ”Syntiin lankeaminen,johon lankeamme joka päivä.sentähen kun synti asuu lihassamme,tällöin synti ei vielä hallitse meitä,vaan lankeamme Silloin tunnemme synnintunnon.”
Ajatus on Ut:n kontekstissa täysin pöhkö, koska synti, hamartia, tarkoittaa mennä harhaan, vaikka pyrkii tekemään maalin. Katolinen lukutapa johtaa järkyttäviin tulkintoihin mm. homouden suhteen. Ut ei sano missään kohtaa homoutta synniksi juuri siksi, että homous ei voi olla harhaan menoa, vaan osa identiteettiä.
Homofobia on syntynyt katolisesta lukutavasta ja katolisesta seurakuntakäsityksestä, jolla ei ole miespappikultteineen mitään tekemistä apostolien seurakuntateologian kanssa (koskee myös lestadiolaisuutta). On ikävää, ettei luterilainen kirkko ole saanut päätökseen Lutherin työtä, katkaista napanuoraa katoliseen kirkkoon. Ehkä se viimein onnistuu, mikäli arkkipiispa Mäkinen saa tukea kirkon sisältä ja pystyy saattamaan työnsä maaliin.
Sari R-L: ”Jukka Kivimäki on sitä mieltä, että ne järjestöt jotka torjuvat naispappeuden eivätkä palkkaa lähetystyöhön naispuolisia pappeja, ja ne järjestöt, jotka pitävät samaa sukupuolta olevien suhteita Jumalan tahdon vastaisina eivätkä palkkaa töihinsä rekisteröidyissä parisuhteissa eläviä ihmisiä, eivät toiminnassaan kohtele naispappeja tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä eriarvoistavalla tavalla.”
Ottamatta kantaa siihen, mitä mieltä Jukka Kivimäki on, totean vain, että järjestöjen itsensä (ja kirkon!) kannalta on ratkaisevaa, mitä näissä kysymyksissä pidetään oikeana (Jumalan tahtona) ja mitä vääränä (syntinä / harhaoppina).
Tässä tilanteessa kirkko on todennut, ettei naispappeuden torjuminen ole ainakaan harhaoppia, mutta onko kirkon kannanotoista ja esim. Tahdonilmauksen vastaisesta toiminnasta pääteltävissä, että yhteistyöstä kieltäytyminen on syrjintää ja siten syntiä..?
Voiko kirkossa olla tilaa ajatella Jumalan tahdosta näissä kysymyksissä eri tavalla, vai painostetaanko toista osapuolta (kummaltakin laidalta) muuttamaan kantaansa ennen kuin voidaan tulla samaa neuvottelupöytään – tai mikä vielä tärkeämpää, samaan ehtoollispöytään?
Mikäli kyse on yksiselitteisesti synnistä (sitähän ”syrjintä” kirkon perinteisessä kielenkäytössä on), siitä ei selviä muuten kuin tekemällä parannuksen.
Kuka siis tekee syntiä ja kenen on tehtävä synnistä parannus? Mitä silloin olisi synnitön toiminta näissä kysymyksissä.
Tämä olisi hyvä tietää, jotta seurakuntalaisia voidaan opastaa elämään kunnon kristittyinä eli synnistä prannukseen pyrkivinä.
Vähän lisäystä edelliseen kommenttiini:
Mielestäni on kiinnostavaa, että vaikka kirkkomme on sanoutunut irti naispappeihin ja seksuaalivähemmsitöihin kohdistuvasta syrjinnästä, niin syrjintää puolustetaan koska naispappeuden vastustusta & homouden tuomitsemista ei ole julistettu harhaoppiseksi. Voisiko juutalaisiakin vastaavasti syrjiä (esim. Martti Lutherin lailla), koska vaikka luterilaiset kirkot ovat sanoutuneet irti Martti Lutherin juutalaisnäkemyksistä, niin niitä ei ole kuitenkaan julistettu harhaoppisiksi?
Sari, mitä mieltä olet vastuullisen vaikuttamisen teeseistäni?
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/seurakuntavaalikone-aukesi/
Esa Blomster: ”Tässä on tärkein asia huomata että Jumala ITSE puhuu Moosekselle nämä asiat.”
Apostoli on eri mieltä.
”Mitä varten sitten on LAKI? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin ENKELIN KAUTTA, välimiehen kädellä.”
Hesekiel antaa käskyille seuraavan määritelmän:
”…koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,”
Kerro miksi?
Jotkin kristityt lainaavat lakia ja käskyjä, joihin juutalaisuus kompastui. Lakikristillisyys on kompastunut myös, mutta on kykenemätön sitä huomaamaan, koska kirjain kuolettaa heidät samoin kuin juutalaiset.
Lisäksi on hyvä huomata, että Mooseksen laki kaikkineen kumottiin ensimmäisessä apostolisessa kokouksessa Jerusalemissa. Jos haluatte laista elää, niin lain mukaan teidät tuomitaan ja olette kirottuja, mikäli ette täytä lain vaatimuksia pilkkuja myöten.
Kun joku vetää Mooses -kortin keskustelussa, niin antaa samalla todistuksen, ettei ymmärrä evankeliumista sanaakaan. Laki ja armo ei sovi samaan taloon.
Tapio Tuomaala,ei Timo kuten vahingiossa kirjoitin,anteeksi siitä.
“Tässä on tärkein asia huomata että Jumala ITSE puhuu Moosekselle nämä asiat.”
Korostin sitä että JUMALA PUHUUi Moosekselle,tapahtui se enkelin kautta tai muulla tavalla,Jumala ilmaisee asenteestaan samaa sukupuolta kohdistuneeseen makaamiseen .
Hesekielin kirjan kohta johon viittaat,selkenee sillä, kun lukee asiayhteyden.
20:19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää 20:20 ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne. 20:21 Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, – jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi – ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa. 20:22 Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois. 20:23 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin, 20:24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. 20:25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää, 20:26 ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.
Jumalan Lain saaneiden lapset alkoivat niskoitella eivätkä vaeltaneet käskyjen mukaan,Jae 21 tämän tähden jumala antoi heille käskyjä jotka ei olleet hyviä ja oikeuksia joista he eivät voineet elää. Aikaisemmin tässä luvussa Jumala ilmoittaa niistä käskyistä ja oikeuksista joista voi elää 20:11 niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä
tuo mitä sanot Mooseksen Lain kumoamisesta ei pidä paikkaansa alkuusakkaan.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa : 5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Huomioi Jeesus tuli täyttämään Lain,ei kumoamaan. Kristuksessa Jeesuksessa laki on täytetty meidän puolestamme. Vanhurskautta ja uskoa ei saada lakia noudattamalla,mutta se ei tarkoita lain kumoutumista,vaan laki on voimassa edelleen. Laki ja armo sopii mainiosti samaan taloon.koska se on tullut meidän puolellemme ,
Galatalaiskirje: 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. >> Jakeen lisätiedot 3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
”Olen vakaasti sitä mieltä että tuhansien ihmisten hengellisen aktiviteetin rajaaminen kirkkomme toiminnan ulkopuolelle olisi merkittävä isku kirkkomme ykseyttä vastaan.” kirjoitta blogisti Jukka.
Olen samaa mieltä. En millään käsitä Sari R-L:n kommenttien yksipuolista ja negatiivista näkemystä kirkon lähetysjärjestöistä. Aina kun luen Sarin kommentin niin minulle tulee kummallinen tunne, että hän puhuu eri asiasta kuin itse käsieltävä aihe on. Tulee vaikutelma, että lähetysjärjestöjen keskeisin (kuten eräs toinenin kommentoija esitti) tehtävä on joidenkin tahojen syrjintä. Oleellista on, että jatkuvasti käytetään ilmaisua ”syrjintä”, mikä on hyvin negatiivisesti leimaava ilmaisu. Uskon, että tuon syrjintä-sanan viljelemisen kautta jotkut lähetysjärjestöjä ja niiden lähetyskentillä tekemää ansiokasta työtä tuntemattomat alkavat ihan oikeasti uskoa, että lähetysjärjetöt kuluttavat kaiken aikansa toisten syrjimiseen.
Miksi Tulkaa kaikki-liikkeen edustajat käyttävät kaiken arsenaalinsa (ainakin mediassa) lähetysjärjestöjen syrjintään? Eikö Tulkaa kaikki-liikkeellä ole mitään muuta agendaa? On iheellista kysyä, kenen pussiin liike pelaa? Rehellisesti sanottuna tulee vaikutelma, ettei ainakaan kirkon hyväksi. Ja kuitenkin Tulkaa kaikki-liike kertoo olevansa kirkon asialla. Mihin unohtui evankeliumi, sanoma Jeesuksesta, syntien sovittajasta ja pelastajasta? Sehän se on lähetysjärjestöjen keskeisin sanoma ja sen julistaminen niiden keskeisin tehtävä. On asiatonta antaa ymmärtää, että lähestysjärjestöt vain syrjivät, syrjivät ja vieläkin syrjivät.
Kummallista on myös se toisia määräävä asenne ja retoriikka, mikä tulee ilmi Tulkaa kaikki-liikkeen tai siihen kuuluvien yksityishenkilöiden nimissä lähetyistä kirjelmistä milloin kirkkohallitukselle tai muulle taholle. Käsketään toimimaan lähettäjien tahdon mukaisesti, vieläpä viipymättä jne. Asenne on hyökkäävä, ei ollenkaan yhteistä tietä etsivä.
Sari Roman-Lagerspetz
Herra käyttää omassa työssään parhaiten niitä ihmisiä, joiden ylpeän ulkokuoren hän on ensin rikkilyönyt. Näiden Herran työtä tekevien rikoutuneiden ihmisten kohdalla on aivan sama, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa. Eivät he silloin omaa seksuaalisuuttaan julista vaan kirkastavat Kristusta.
Ilmoita asiaton kommentti