Itsellänikin meni aikaa huomata mikä on todellinen juuri esilläolevassa asiassa.
Samansukupuoliset aviot menevät kirkolle kun niitä ei tuoda sen tiloihin vahvistettaviksi.
Mutta varsinainen kärki asiassa on perhemalli jolloin kirkolle mahdottomuus on katsoa samansukupuolista parisuhdetta lapsineen, ja kaiken lisäksi kristittynä perheenä. Tässä on asian juuri.
Lainsäätäjäkin saa katsomista adoptioasiassa, tai kun aiempien liittojen lasten asuinpaikkaa tulisi arvioida lasten kasvun asiassa eteenpäin.
Samansukupuoliset liitot on asia mistä ei päästä mihinkään. Kirkon tulisi olla avoin, ja nimenomaan avoin kysymyksille haasteena tässä ajassa.
Pakko myöntää kirkon olleen taitava häivyttämään keskeistä asiaa.
Näin aiemmin esittämäni malli on kelpo tässäkin tarkastelussa.
Miten esim. Pappi katsoen samansukupuolisen liiton synniksi voisi siunata kodin, sen vanhemmat lapsineen, jos Hänen uskonnäkemys ja uskontotuusnäkemys ovat asiaa vastaan, ja vaikka kyseessä olisi kristitty koti.
Nyt sitten halutessa voi katsoa pidemmälle, ja arvioida puhutaanko syrjinnästä vai jostain kevyemmästä, jolloin jo useaan kertaan toistetut perustelut voidaan kirjailla uudestaan muistin virkistämiseksi.
Kun kaksi samansukupuolista Ihmistä ovat uskovia ja tunnustavia lapsineen tai ilman, ja osallisuvat seurakuntansa toimintaan, ovatko He kirkossaan tai pidetäänkö Heitä kristittyinä Ihmisinä.
Todellinen syy on minusta pelko. Pelko viimeistenkin vallanrippeiden häviämisestä.
Kuoleman vääjäämättömyys ja sukupuolisuus ovat ihmisen kipeimpiä ja herkimpiä alueita, joilla kirkko on tuhatvuotisesti ratsastanut ja niiden kautta ensin syyllistettyjä ihmisiä pihdeissään pitänyt.
Pelko on oikea sana! Pelko siitä, että kaikki joudumme helvettiin!
Lauri: Siellä viimeisellä portilla meistä jokainen on yksin. Kaikki joudumme helvettiin ilman Jeesusta.
”Me kaikki joudumme helvettiin” on sikäli oikea ilmaus, että olemme hylänneet luonnon varjelemisen. Nyt lapsenlapsemme joutuvat elämään maapallolla, joka on elinkelvoton. Ja sen takia että meidän sukupolvemme ei tehnyt mitään.
Niinpä, minuakin uhkailtiin/varoiteltiin asiasta juuri äsken näin:
R…a N…..a: ”Seppo Juhani Heinola! Jumala ei tarvitse meidän luottamusta, sillä hän on Kaikkivaltias. Mietippä, mitä on viettää koko ikuisuus paikassa, joka tulta ja tulikiveä palaa eikä se lopu koskaan….”
Eli Sarillekin tiedoksi, että ikuisen tulihelvettiin kyllä Suomessa tosissaan uskotaan eli että hyvin on mennyt pelottelu perille.
On kyllä hupaisia pohdintoja muiden syistä vastustaa. Mitähän hauskaa keksisin vastapainoksi.
On se kiva kun piristystä harmillisen asiaan luotte.
Kerropa siis Pekka: Jos vaikka sinun oletettu poikasi / tyttösi kertoisi sinulle, että tykkää samaa sukupuolta olevasta henkilöstä. Mitä vastaisit?
Pitäisikö puhua eri tavalla kuin kirjoittaa.
Rantanen! Miltä kuulostaisi, jos sanoisi lapselle, että kannetaan tämä asia Jumalan eteen ja pyydetään Häneltä johdatusta, Hän varmasti auttaa ja johdattaa parhain päin.
Tämä siis koskee vain niitä, jotka turvaavat uskossaan Jeesukseen ja pitävät luterilaisen tunnustuksen mukaan Raamattua ylimpänä auktoriteettina.
Kaikki muut voivat ratkaista asiansa parhaan ymmärryksensä mukaan.
Kuinkahan monet sadat tuhannet uskovat eri tavoin sp. poikkeavat ovat asiansa Jumalan eteen historiassa kantaneet ilman että Jumala olisi asialle korvaansa lotkauttanut?
Yhtä monet loukkaantuvat siinä vaiheessa, kun asia menee läpi. Molemmille se on yhtä henkilökohtainen loukkaus.
Onko siis Jumala tässä asiassa heikko? Onko asia balanssissa, jos Hän pystyy pelastamaan ihmisen helvetistä ihan kepeästi, mutta ei pysty ohjaamaan elämää mitenkään.
Luulenpa ettei yhdenkään ihmisen aito sukupuolinen suuntaus ole rukoilellen muuttunut päinvastaiseksi. Lähtökohtainen biseksuaalisus on asia erikseen, siinä voi kiinnostus vaihdella joko rukoillen tai ilman.
Heinola. Luulo ei ole tiedon väärtti. Olisiko faktaa vai mielikuvillako leikimme?
Monelleko jalkansa menettäneelle on rukoillen kasvanut uusi jalka? Tai giljotiinissa teloitetulle kasvanut uusi pää? Tietyt biologiset tosiasiat eivär rukoillen muutu.
Jos moisesta olisi näyttöä, niistä oikeasti tiedettäisiin.
Tieteen konsensus suhteessa aitoihin sp poikeamiin on vahva. Eheytyshoidot eivät ole aidosti toimineet.
Exodus International lakkautti vuosikymmeniä jatkuneen eheytystyönsä viime vuosikymmenellä. Lakkauttamispäätöksen yhteydessä järjestön johtaja pyysi anteeksi yleisöltä ja varsinkin hoidon kohteeksi joutuneilta. Lausunnossaan hän myös totesi, että eivät ole koskaan onnistuneet muuttamaan ketään homoa heteroksi.
Voimme elää täällä jossain erikoisessa kuplassa, mutta fakta on se, että ei ole tiedossa olevaa menetelmää, jolla homoista tehtäisiin heteroita. Sen sijaan on tiedossa lukuisia terveydellisiä haittoja sellaisen yrittämisestä ja useammassa Länsimaassa eheytysterapiat ovat laissa kielletty.
Juuri noin kuten Mikko kuvaa.
”Hän pystyy pelastamaan ihmisen helvetistä ihan kepeästi.” Tulitko ajatelleeksi, mitä kirjoitit? Virressäkin veisataan: ”Kellä vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen?”
Onpa harhauttavaa tekstiä. Samansukupuoliset eivät pysty lisääntymään. Adoptio sellaiseen liittoon on minusta lasten oikeuksien polkemista. Lapsi ei pysty puolustautumaan, siksi se on törkeää itsekästä manipulointia ja väkivaltaista aikuisten vallankäyttöä.
Aurasen yritys harhauttaa. Samansukupuolisella parilla voi tietenkin olla lapsia, nykyään jopa yhteisiä, jos toinen on kokenut sukupuolenvaihdoksen lapsen saannin jälkeen.
Mikä ihmeen sukupuolenvaihdos , silti se on harhautus, pää pysyy samana.
Ei Kettunen sukupuoli pelkän pään perusteella määrity. Ei varsinkaan tyhjän pään.
Heinola! Ei minunkaan uskoni riitä siihen, että vakiintunutta taipumusta lähtisin muuttamaan, mutta siinä etsintävaiheessa minun ymmärrykseni mukaan vanhemmat tai muut uskotut tekevät väärin, jos eivät pyydä kaiken Luojalta vastausta.
Synnynnäinen ominaisuus ei ole taipumus vaan siis lähtökohtaine pysyvä ominaisuus kuten vasenkätisyys eikä vakiinnu eikä edellytä ’etsintävaihetta”. Bi-seksuaaleilla on eri juttu.
Aiemmin arvelin perhemallin samansukupuolisessa mallissa lapsineen, ja vielä kristittyinä, olevan asian suurin haaste hyväksyä niille jotka eivät katso voivansa hyväksyä asian yleistyvän.
Yhteiskunta hyväksyy edellisen, ja vielä kristittynä perheenä.
Kyse edellisen lisäksi voi olla samansukupuolisen perhemallin oikeutuksesta olla samanvertainen heteroperheiden kanssa mitä kirkko karsastaa.
Kyse voi olla myös haluttomuudesta katsoa sukupuoliasian sensitiivisyyttä sen yhteiskunnallisessa hygieniassa, missä pelkona on mallin yleistyminen. Tähän uskon hyvinkin paljon. Mutta kun lapsilla on rakastavat vanhemmat huolenpitoneen mitä ja ketä asia voi haitata.
Uskonnollinen yhdyskunta ja kirkkomme päättää muotomenoistaan itse.
Kun perhemalli otetaan mukaan voi asiaa katsoa syrjivänä kirkolta palvella jäseniään toimituksissa mitkä kirkko maksavalle jäsenelle on luvannut, ja tämä esteiden tutkimisen jälkeen.
Nythän esteitä on yksi, ja se se on kirkon harkintakyky tehdä Ihmisarvoista politiikkaa päätöksissään.
Kun perhemallin oikeutus samansukupuolisessa elämässä lapsineen, ja sen sensitiivisyys sukupuolihygieniassa, ymmärtäen tämän yhteiskuntaan päin arvoarvostelmana kirkon lausumattomana sanantotuutena synnistä asiassa, voi muistaa ettemme halua 1930.vun lopun aikoja mielemme ohjaamiseksi, vai pitäisikö katsoa aina Lutheriin asti.
Rinnastus on huono, mutta kertoo ohjauksen mahdollisuudesta tekemättömissä päätöksissä.
Nykynuoret tietävät kovasti enemmän samansukupuolisesta asiasta kuin palvelijat kirkossa jotka koulunsa jättivät 25.s tai 30.tä vuotta sitten.