Mikä meni kirkossa pieleen

 

Kuuntelin radio Deitä ja siellä Timo Soini vastasi otsikon kysymykseen. Hänen mukaansa kirkko on lakannut julistamasta sitä sanomaa, jota Jeesus julisti.

Sen sijalle on tullut muuta ja se muu ei kansaan kolahda.

Nuo samat asiat on mielessäni pyörineet muutamana päivänä. Jukka Tuunanen miesten leirillä Tuupovaarassa puhui siitä miten kirkossa usein opetetaan vanhan liiton mukaan, jossa käskyt ja niiden noudattaminen on keskeisessä asemassa. Ei se ilosanoma joka uudessa liitossa on keskeistä, että pelkästään uskomalla Jeesukseen saamme synnit anteeksi. Ilman mitään lain vaatimia tekoja.

Harvoin , jos koskaan kuulen opetusta uskon perusasioita. Sen sijaan kaikkea muuta, joten ei kai ihme, jollei kansa ole tietoinen siitä ilosanomasta, jonka perustalle kirkko on aikanaan syntynyt ja jota varten se on olemassa.

Näyttää siltä, että kirkko on unohtanut varsinaisen tehtävänsä ja ryhtynyt puuhailemaan kaikkea muuta. Näin kirkko on kadottanut voimanlähteensä ja samalla merkityksensä kansan sydämissä.

Siinä ilosanomassa , jota Jeesus julisti on valtava voima, joka kykenee muuttamaan ihmisen.

Muutosvoima on keskeistä evankeliumissa. Ilman sitä kaikki on pelkkää lällyä. Jeesus kehoitti opetuslapsia karttamaan jumalisuutta, josta puuttuu tuo voima.

Nyt luvataan, että saa tulla sellaisenaan, eikä muutosta elämään tarvita. Miksi ihmiset tulisivat, jos kerran mitään ei oikeasti ole tarjolla ?

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.