Jumalan ylistys yhdistää ihmisiä

Koivu ja ojakasveja kotimme lähellä tien varressa kävelylenkimme varrella.  Vietämme  eläkeläisen elämää. Naapureina miellyttäviä ihmisiä. Ystävällisiä ovat. Olen kiitollinen heistä. Isä ja äiti  ennen meitä eläkevuosinaan  täällä asuivat. Nuorena parinakin kerran, kun minä vauvana pihalla ryömin.

Monessa talossa asuu sukulaisia. Juureni ovat täältä.  Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin  neljän kilometrin päässä Paavolan tilalla. Miellyttäviä naapureita, ihania sukulaisia, myös mukavia uusia tulokkaita tässä ympärillämme elää. Olen onnellinen ja Jumalle kaikesta kiitollinen.

Sunnuntaina vietämme lähimmäisen päivää.  Saamme iloita niistä ihmisistä, joiden keskellä  asumme. Elämä on turvattua, kun naapurit sovussa elävät. Pitävät huolta toinen toisestaan. Toisiansa tukevat ja ystävällisesti kohtaavat.

Jumala on luonut meidät ihmiset elämään yhdessä muiden kanssa.  Vanhempamme ovat meitä kasvattaneet. Me puolestamme omia lapsiamme. Sukupolvien ketju liittyy edellisiin ja jatkuu tuleviin. Vuosisatojen kuluessa on ympäristömme muodostunut. Uutterat käsivarret ovat puurtaneet.  Polvelta polvelle on perintö mennyt:  Työn, ahertamisen, vaivan näön  opetus. Näillä seuduilla ovat esivanhempamme raataneet, ahkeroineet, maata muokanneet ja viljelyksiä hoitaneet.  Kulttuurimaisema syntyy vain hitaasti, kestävyyden ja kärsivällisyyden hedelmänä.

Me ihmiset olemme riippuvaisia toinen toisestamme.  Hyvät naapurit ovat toistensa tukena.  Heidän näkemisensä ilahduttaa, heidän sanansa rohkaisevat.  Rehtiys on terveen naapuruuden kulmakiviä.

Psalmissamme ylistetään Jumalaa. Hänelle annetaan kiitos avustaan ja armostaan.  Herra pitää huolta omistaan, koko kansastaan. Tämä huolenpito kasvaa hedelmää. Jumalan rakkaus herättää ihmisten välisen rakkauden. Tarvittaessa autetaan naapuria.

Juutalaisessa yhteiskunnassa "lainan" antaminen oli ensi sijassa avun antamista. Se erosi nykyajan rahoituspohjaisesta lainanannosta.    Tuolloin takaisin maksua ei kysytty. Sitä ei vaadittu. Siinä mielessä se oli kuin lahja meidän kulttuurissamme.  Mutta lainan takaisin maksua ei myöskään estetty. Jos avun saaneen tilanne parani, niin hän maksoi takaisin.  Näin tuollainen "laina" oli kuin naapurien tai sukulaisten keskinäisen vuorovaiktuksen yhteisössä elämistä. Se jolla oli varoja auttoi sitä, joka oli vaikeuksissa.

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.

Heprealaisessa kulttuuriyhteydessään tulkittuna, tämä "lainan" antaminen osoittautuu paljon syvällisemmäksi keskinäisen yhteyden ilmaukseksi, kuin omaamme aavistaakaan. Koko tapahtuman lähtökohtana on ihmisten yhteenkuuluvuus. Tässä yhteisössä jokainen jäsen on sidoksissa toinen toiseensa. Kaikki yhdessä ovat yhtä Jumalan edessä.

Ihana kaarisilta muodostuu Psalmiin 111. Siinä ylistetään Jumalaa hänen suurista teoistaan. Samaa runomittaa käyttäen ajatus jatkuu Psalmissa 112. Jumalan hyvyyden ylistys tuottaa hedelmää: Lähimmäisen auttamisen.  Jumalan antaman riemun annetaan kasvattaa uutta ylistystä, uutta riemua. Köyhät ja kurjat pääsevät toisten mukaan. Kaikki kuuluvat yhteen yhteisessä Hallelujassa, yhteisessä Jumalan kiitoksessa.  Käsi kädessä yhdessä elämää eteenpäin.  Toinen toistaan tukien.

Vanhan kirkon aikana diakonia ja eukaristia, Herran pyhä ehtoollinen,  kuuluivat yhteen.  Jumalan ylistyksen menot, eukaristia,   ja köyhien auttaminen liittyivät toisiinsa. Ihmiset  toivat kotoaan leipää. Osa siitä pyhitettiin pyhän aterian välineiksi. Osa siunattiin köyhille vietäväksi. Messun jälkeen se jaettiin apua tarvitseville.  Näin nälkäiset, sairaat, heikontuneet ja muut apua tarvitsevat  pääsivät osallisiksi yhteisen jumalanpalveluksen  siunauksista.

 

 

SUNNUNTAI 11.9.2022
14. sunnuntai helluntaista
Lähimmäinen
Päivän psalmiteksti on Ps. 112:5–9

 

Tässä pyhäpäivän introituspsalmi 

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
  Oikeamielinen ei koskaan horju,
  hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä
vaan luottaa vakain mielin Herraan.
  Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
  ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.

Ps. 112:5–9

 

2 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Saman psalmin 112 pohjalta kirjoitin toisenlaisen tekstin Kotikirkko palstalle Somero -lehteen 9.9.2022 numeroon, sivu 6. Otsikkona on ”Ajatuksia diakoniasta ja lähimmäisen auttamisesta”.

    Sama teksti on pantu luettavaksi Someron seurakunnan webisivulle, alaotsikon Hartaudet alle.

    Tässä osoite tuon tekstin lukemiseen

    https://www.someronseurakunta.fi/someron-seurakunta/hartaudet

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit