Kirjan nimi ”Sidottu Ratkaisuvalta”, on ristiriidassa Jumalan ihmiselle aina esittämän keskeisen kysymyksen kanssa: TAHDOTKO?
Jumala loi ihmiseen vapaan tahdon, vapaan ratkaisuvallan mikä on ollut ”käytössä” sitten Paratiisin. Seuraava vapaan tahdon tilanne tuli eteen, kun Kain vihastui veljeensä. Jumala näki ihmisen sisimpään ja tiesi Kainin aikeet ja Hän halusi ohjata Kainia oikeaan, muttei pakottaa häntä. Sitten koko Raamattu on esimerkkejä ihmisen eteen laitetuista oikeasta ja väärästä, elämästä ja kuolemasta.
Itse koen, ettei edes nämä vuosituhansien esimerkit vääristä valinnoista ja ratkaisuista ole ohjannut kansoja oikeaan, ei pakanoita eikä hebrealaisia, ei maallisissa eikä hengellisissä lainalaisuuksissa.
Hengellinen laki koskee vain hengellisiä, uskovia ihmisiä. Hengellisen lain varsinainen tarkoitus on pelastaa ihminen helvetiltä, saattaa hänet Taivaan Valtakuntaan, sen kansalaiseksi uskoontulon kautta, jo täällä ajassa. Ajallinen aika ja sen lainalaisuudet ovat täynnä kiusauksia ja Jumala sallii nekin ihmiselle, jotta kaikki kyseenalainen manipulointi, vaikka ikuiseen autuuteen, olisi poissa kuvioista. Näin suuri ja ehdoton on on ihmisen ratkaisuvalta omaan itseensä nähden. Ei niin, ettei Jumala olisi voinut toisenlaistakin järjestystä luoda, mutta Hän halusi ihmisessä olevan ikuisuusosan vapaaehtoisesti suostua pelastukseen, Jeesuksen sovitustyön tähden. Ihmisen ikuisuus osa ei joudu kadotukseen eikä helvettiin vahingossa. Kumpikin päämäärä on selvillä ennen kuolemaa.
”Luther kieltää ihmisen mahdollisuuden vapauttaa itsensä epäuskostaan. Erasmus taas uskoo Jumalan käskyjen ja kieltojen myönteiseen vaikutukseen ihmisen uskon syntymisessä.”
Luther kielsi ja myönsi ja jousti kaikessa muussa paitsi sakramenttien voimavaikutuksessa. On huomioitava, ettei evlut kirkon kahden sakramentin autuuttavaa vaikutusta ole, vaikka toinen niistä, kaste, yhdistääkin katoliset ja evlut kirkot. Ehtoollisen kanssa teologisoidaan ja siinäkin yhteys syntyy, kun RKK (viittaus Dole-mieheen) sanoo kyllä!
”Lutherille on selvää, että vain Pyhä Henki voi vapauttaa ihmisen epäuskon eli synnin tilasta. Jos ihmisellä olisi vapaa ratkaisuvalta, se Lutherin mukaan jopa turhentaisi Kristuksen uhrin.
Tämä vahvistaa Room.1:22 ”Kehuessaan viisaita olevansa, ovat he tyhmiksi tulleet”, mikä on jo profeettojen Jesaja ja Jeremia kautta toistuvasti ilmoitettu.
Jumala Henkensä kautta toimii täällä ajassa, Jumalan Pyhä Henki ei ole tuuli mikä puhaltaa missä, mistä ja minne sattuu. Jumalan Henki ottaa Jumalan omasta ja antaa uskoville. Kaikki taivaallinen on näkymätöntä, siksi niihin kehoitetaan katseemme kiinnittää. Se ei ”onnistu” ilman Jumalan Hengen vaikutusta, joka Henki toimii vain ihmisessä joka vastaa Isän vetoon, suostuu tulla uskoon, Jeesuksen pelastettavaksi.
Kaikki Jumalan työ täällä ajassa on Pyhän Hengen toimintaa, mutta vain yhteistyössä ihmisen kanssa, työtoveruudessa. Ensimmäinen yhteistyö on alistua Jumalan toimia. Tämän yhteistyön tulokset, vaikutus on täysin Jumalalta, vt. 2.Kor.4:
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Erasmuksen väitteet on monin paikoin ihan samoja kuin nykypäivän humanistien lausumat. Tosin sovitoon joissain kohdin voisi olla meillä paremmat mahdollisuudet
Pekka,
Tämän päivän lausunnot ovat raamatullisia tai eivät ole. Raamatullisuuden voi todeta, tarkistaa. Näin olen tehnyt Eramuksen Textus Receptuksen kanssa, mikä oli RKK:n kieltolistalla.
Käsite humanisuus on yhtä villi kuin teologisuus. Kumpikaan ei johda Jeesuksen pelastettavaksi. Niiden arvo on korkeintaan kehällinen, jolta kehältä yritetään liu’uttaa, oppeja jumaluuksista ja ”puhaltaa” sielullisuutta hengelliseen tutkiskeluun. vrt, Juuda 19:
19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. KR38
19 These be they who separate themselves, sensual, having not the Spirit.KJV
Humaanisuus on eri asia kuin humanismi. Niinpä humaanisuutta ei voi rinnastaa teologisuuteen. Käytä mieluummin termiä humanistisuus. Humaanisuus on sitä, että ollaan ihmisiksi.
Humanismi loi edellytykset mm. humaanisuuden laajentumiselle. Ennakaikkea se alusti renessanssin, joka sivisti Eurooppaa ja aloitti prosessin, joka päättyi kirkon hirmuvallan loppumiseen.
Olen huomannut, että Jeesus Kristus tekee miehistä vihaisia ja agressiivisia, ei ainoastaan antisemitisteja vaan myös naisvihaajia. Naiset yritetään vaientaa solvaamalla, koska he esittävät liian vaikeita yhtälöitä.
Luulis’, että Pyhä henki, josta he paljon puhuvat, vaikuttaisi toisella tavalla, mutta tuliset lieskat on edelleenkin pään päällä. Se on helluntain henki.
Älä arvioi kaikkia kristittyjä tällä sivustolla kinastelevien äijien mukaan. Lempeät miehet eivät tänne taida vaivautua.
Tarja,
” … koska he esittävät liian vaikeita yhtälöitä.”
Jeesuksen seuraaminen ei ole tietokilpailua. Kaikkeen muuhun inhimilliseen, maalliseen se yleensä sisältyy.
Olen kommentoinnut ja vastannut sinulle, mutta niiden taso tai tasottomuus ei ole sinulle kelvannut, eli et vastakommentoi eli et vastaa, vaan puhut muusta. Keskustelulla on jatkumo, jotta siitä jotain myönteistä saisi irti. Tämän ymmärtäminen käsittääkseni ei ole vaikeaa ja tämänkin nyt voit ohittaa ja jatkaa muun jutun kimpussa. Toivon kuitenkin, että ottaisit huomioon mitä blogini teema voisi olla. Jos villiinnyt liikaa, niin yleisen edun vuoksi poistan juttusi.
Martti Pentti
Niinpä, siinä kommentissa oli kyllä lopussa maininta, että poikkeuksiakin on, mutta se taisi pudota pois.
Onhan täällä muutamia ihan sopuisiakin miehä, ja Matias Rotoa voi sanoa jopa lempeäksi mieheksi, joka on vailla vertaa. Hänen kanssaan on hauska tupatella vaikka toistensa ohi.
Kristitty on humaani, mutta ei humanisti, kuten Martti toteaa, mutta monet eivät edes ymmärrä mikä ero näillä on. Seuraavassa vain pintaa raapaisten kommentoin tätä merkittävää teologista dilemmaa vapaasta/sidotusta tahdosta.
”Sidottu ratkaisuvalta” pitää ymmärtää juuri kuten Marko kirjoitti, ihmisen tahto on vapaa vain syntiin nähden, mutta sidottu suhteessaan Jumalaan, siten, ettei hän tahdollaan voi olla vapaa synnistä. Paavali käyttää termiä: ”synti asuu minussa.” (Room.7:17) Ja myös: ”yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema” (Room.5:12) Olemme sidoksissa kuolemaan (syntiin) ja emme voi omilla tahdolla siitä vapautua, vaikka kuinka pyrkisimme miellyttämään Jumalaa. (Pelastumaan Lain kautta) Reijon esittämä TAHDOTKO nähdään siis Lutherin teologiassa lakina, siten, että meidän tulisi tehdä jotain saavuttaaksemme Jumalan Armon.
”Sidotusta ratkaisuvallassa” Luther varsinaisesti nosti esiin Paavalin teologian, joka oli avannut Lutherille Kristillisen uskon ytimen, Jumalan Armon ja Kristillisen Vapauden, joka aikalais- kirkossaan oli pimennossa.
Luther perusti ajatuksensa yksin Raamattuun ja täytyy sanoa että, myös omaan kokemukseensa, koska Luther oli pyrkinyt löytämään Jumalan Armon Room. Katolisen Kirkon sylissä, jossa oppina ihmisen oli itse saavuttaa Jumalan Armo katumuksen ja valmistautumisen kautta. (Vapaan tahdon ja valinnan vapauden kautta)
Luther ei saanut rauhaa, vaikka kuinka pyrki omalla tahdollaan, valintojen ja pyhityksellään saavuttamaan kelvollisuuden. Hän ei löytänyt rauhaa oman syntisyytensä tähden ja kävi, esim. tästä syystä ripillä päivittäin. Luther oli siis ulospäin näennäisen hurskas Kristitty, joka kulutti polviaan kirkon portailla rukoillen… (Kuten myös Paavali oli hurskas Farisealainen, ennenkuin kohtasi Kristuksen.)
Lopulta Lutherille kävi kuten Paavalille, hän kuoli lain alle ja menetti täysin oman kykynsä Jumalan edessä. Paavali tuli sokeaksi, saadakseen näkönsä. Tilalle tuli yksin Kristuksen Vanhurskaus. Monelle on käynyt näin kautta koko Kristillisen historian.
Erasmuksen ja Lutherin väittely koski lopulta kysymystä siitä, voiko ihminen omalla tahdollaan ja valinnoilla vaikuttaa pelastukseensa, vai onko usko ja Pelastus yksin Jumalan teko ihmisessä. (Ihmismielen ja järjen vastaisesti)
On siis hyvä muistaa, että Luther oli ns.hurskas Kristitty, kunnes tapahtui jotain hyvin merkityksellistä. Luther löysi Paavalin kirjeistä ohi katolisen opetuksen jotain, mikä murtautui Lutherin elämään, nimittäin hän löysi Jumalan, joka Vanhurskauttaa jumalattoman, (Room.5:4 ja 8:33) eli tekee ihmisen täysin kelvolliseksi ja pyhäksi, ilman omaa operointia, uskon kautta. (Ihminen siis luottaa (uskoo) Jumalan lupaukseen ja saa sen kautta kaiken) (Hebr.10 ja 2.piet.1:1-7)
Luther tuli siihen johtopäätökseen, että Jumala yksin vaikuttaa ihmisessä pelastavan uskon Kristuksen Evankeliumin kautta, eikä siis niin, että ihmisen pitää itse valmistaa itseänsä Jumalalle millään tavoin. (Synergia)
Luther ajatteli, että Jumala Rakkaudessaan, Poikansa Evankeliumin kautta lahjoittaa ihmiselle Uskon ja Pelastuksen. Ihmisellä ei näin ollen ole synnin tähden olemassa mitään Jumalalle riittävää tahdon tai valinnan ponnistusta, jolla hän voisi lisätä mitään Jumalan Lahjaan.
Luonnollinen ihminen ei voi ottaa vastaan Jumalan Hengen ilmoitusta, jollei Jumala sitä ihmiselle anna ja siihen vedoten myös Luther totesi, että Jumalan salaisuuden tutkiminen ja sen, mitä ei ole ilmoitettu on turhaa, sen sijaan meidän tulee tutkia Sanaa ja Jumalan Rakkautta ihmistä kohtaan Kristuksessa.
Evankeliumia on julistettava koko maailmaan ja Jumalan Sana yksin saa aikaan sen, että ihmiset tulevat Jumalan luokse ja saavat näin Pelastuksen Evankeliumin ja Jumalan tahdon ja päätöksen mukaan. (1.Kor.2:10-17)
On olemassa myös kristillistä humanismia. Nykyaikainen ateistinen humanismi on yrittänyt omia tuon sanan omaan käyttöönsä. Se humanismi, jonka edustaja Erasmus oli, oli myös tärkeä edellytys Lutherin uskonpuhdistukselle: kiinnostus Raamatun alkukieliin ja alkuperäisiin kirkkoisien teksteihin.
Marko S.
”Reijo M, Erasmus EI eronnut roomalaiskatolisesta kirkosta, vaikka arvostelikin kirpeästi kirkon johdon ylellistä elämää ja erilaisia epäkohtia ja yleistä tyhmyyttä.”
Erasmus oli koko elämänsä ajan piikki RKK:n lihassa. Hänen yleinen kykeneväisyytensä, jota voisi määritellä neroudeksikin, oli liian laajalle levinnyt julkinen asia, josta syystä vaino ja panna oli vaikea toteuttaa. Erasmuksen kirjat laitettiin kiellettyjen listalle ja monta on siellä vieläkin.
Olen ollut mukana nk. helluntalaisuuden viimeisen aallon alkupään tapahtumissa. Italiassa ja Brasiliassa jossa muunmuassa evankelioinnin kohde oli pelkästään RKK:n jäsenet, joka ei edustanut ”edes” sekalaista seurakuntaa (corpus mixtus). RKK:sta ei ”tarvinnut” erota, koska se toteutti vaihtelevia prosesseja, joista yksi oli ”kirkonkirous”. Kun jotkut uskoontulleet halusivat erota, niin sellainen ei etenkään 50-60-luvuilla ollut mahdollista. Tietysti tästäkin voidaan kehittää kanta, että Helluntalaiset eivät ole eronneet RK-kirkosta.
Tiedät kuitenkin, että Erasmuksen vaino oli jatkuvaa ja hän suojautui siltä eri tavoilla, kuten asumalla Sveitsissä eikä siis ollut enää ”jäsentenkeskeistä” kiistaa.
Olla ”piikkinä lihassa” ei ole sama asia kuin erota kirkosta (tai tulla siitä erotetuksi). Jos tarkoitus on pohtia Erasmus Rotterdamilaisen ja Lutherin pelastuskäsityksiä 1520-luvulla, niin siihen ei tarvitse sotkea näkemyksiäsi helluntailaisesta missiosta meidän päiviemme Brasiliassa tai Italiassa. Puurot ja vellit menevät jo muutenkin sekaisin.
Marko,
Olisit siis halunnut muunlaisen määritelmän Eramuksesta, kuin olla piikkinä lihassa.
Erasmus ei viimeisenä vuosikymmenenään ollut edes piikki, hän oli vainon kohde. Tuon ajan vainotut RKK:n puolelta yleensä eliminoitiin ja sitä Erasmus pakeni Sveitsiin. Samaan aikaan Luther julisti kuinka hänen vanhurskautusoppinsa on Jumalalta ja kasteoppi, lasten kaste lähinnä, on paavilta.
”Erasmus ei viimeisenä vuosikymmenenään ollut edes piikki, hän oli vainon kohde.” Tarkistapa vuosiluvut. Erasmus kuoli 1536 ja Rooman kirkon vastauskonpuhdistus torjui hänet vasta 1560-luvulla. Sitä ennen häntä arvostettiin suuresti.
Kiitos, Martti P. hyvästä täydentävästä näkökulmastasi.
Reijo, kristitty, jota omat syrjivät (mistä muuten muun muassa minulla ja varsinkin monilla uskon- ja virkaveljilläni on ihan omakohtaisia kokemuksia luterilaisen kirkon sisällä) voi yhä eri syistä olla kirkkonsa (tai kirkkokuntansa) jäsen.
Tästä voi lukea Erasmuksesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erasmus_Rotterdamilainen
Ote linkistä:
»Uskon, että on monia joille pappi ei ole antanut synninpäästöä, eivät ole ottaneet ehtoollista, eivät ole voideltuja, eivätkä ole saaneet kristillistä hautausta, jotka lepäävät rauhassa. Sillä monet jotka ovat suorittaneet kaikki kirkon riitit ja jotka on haudattu alttarin viereen, on mennyt helvettiin. – – Paetkaa hänen haavoilleen ja olette turvassa.»
(Tutkielma kuolemaan valmistautumisesta.)
Mielenkiinnolla odotan, mitä vikaa tässä on ?
Ja lopuksi esitän tyhmän kysymyksen: Mitä tarkoittaa ” haavoille pakeneminen ? ”
Noista kahdesta tyypistä Luther oli oppineempi. Lutherin tuotanto myös oli laajempi. Tuotteliain kirjailija kautta historian aina 1900 -luvulle asti, jolloin joku kuulemma on kirjoittanut enemmän, sähköisillä tekstinkäsittelylaitteila.
Luther totesi kerran, ettei hän voi mitään sille, että hän on oppineempi.
Muuten Reijo
Oletko lukenut Lutherin kirjan ”Sidottu ratkaisuvalta” vai oletko vain omasta päästäsi ottanut arviointisi ilman asianmukaista aiheeseen paneutumista?
Ota huomioon, että VALINNAN tekee JUMALA ITSE itse. Tämä koskee niin kokonaisia kansoja kuin yksittäisiä ihmisiä kansan jäseninä.
5.Mooseksen kirja:
7:6 Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; HERRA, sinun Jumalasi, on VALINNUT sinut ( KOKO KANSAN KOKONAISENA KANSANA) omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.
7:7 Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja VALINNUT teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat,
Jumala on tehnyt valintansa jo ennen maailman luomista. Valinta on hänen ja valinta koskee meitä kokonaisina yhteisöinä.
Jeesuksen seuraajaksi eli opetuslapsiksi tullaan hänen valintansa perusteella, ei meidän omiemme. Tömäkin koskee kokonaista Jumalan kansaa, kyriake ekklesia —> kirkkoa.
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä VALITSIN TEIDÄT ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: —
Efesolaiskirje:
1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä VALINNUT MEIDÄT olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
Oletko Reijo pannut merkille, että Raamatun mukaan todellisin kääntymys on sitä, että JUMALA ITSE KÄÄNTYY MEIÄDN PUOLEEMME. Ja huomaatko, että tässäkin kohdassa sana SINÄ tarkoittaaa KOKO KANSAA YHTENÄ sieluna.
4.Mooseksen kirja:
6:26 HERRA KÄÄNTÄKÖÖN KASVONSA sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Matias,
”Oletko lukenut Lutherin kirjan ”Sidottu ratkaisuvalta” vai oletko vain omasta päästäsi ottanut arviointisi ilman asianmukaista aiheeseen paneutumista?
Ota huomioon, että VALINNAN tekee JUMALA ITSE itse. Tämä koskee niin kokonaisia kansoja kuin yksittäisiä ihmisiä kansan jäseninä.”
Vain tämän vertaa kirjoittamaasi:
Jatkuvat viittaukset Sidottu ratkaisuvalta-teokseen ovat nousseet sakramenttien perustaksi niin kauan kuin Helluntaipäivän Kastajaliikettä vastaan ollaan noustu.
Tunnen tunnustuskirjat, niin Rooman kuin Evlut kirkonkin. Kun aloin lukea Sidottu ratkaisuvalta-kirjaa, sen sanoman raamatullisuus kumoutui jo nimessä. Nyt ”täysinoppineena”, mitä tähän evlut tunnustuskirjaan tulee, voin sanoa, että sisällöstä ei saa yhtään parempaa pakettia, edes kuorta, otsikon sanoman Kirjoitusten vastaisuuteen.
Toiseen huomioosi, koskien Jumalan valintaa, haluan sanoa sen verran, että ”Kaikki ihmiset kaikkialla” on valittu parannukseen, eli uskoontuloon. Jokaista ihmistä varten on Jumalalla hyvä suunnitelma, minkä toteutus alkaa uskoontulossa. Jokaista kutsutaan, mutta suurin osa hylkää Jumalan valinnan. Siksi kutsutuista vain harvat pelastuvat.
Jatkan vielä huomenissa.
Reijo
Jeesuksen opetuslapseksi tehdään kastamalla
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni KASTAMALLA heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Ehtoollisen vastaanottamisella saadaan iankaikkinen elämä .
Johanneksen evankeliumi:
6:56 Joka SYÖ minun lihani ja JUO minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Raamattu siis todistaa sakramenttien tuovan pelastuksen meidän elämäämme.
Juuri tähän JUMALAN TYÖHÖN luottamuksensa paneminen ON USKOA.
”Jokaista kutsutaan, mutta suurin osa hylkää Jumalan valinnan.” Eikö tämä ole Lutherin sanoman ydin: Ihmisen oma päätösvalta riittää Jumalan tahdon vastustamiseen. Kääntyminen on alistumista Jumalan ratkaisuun, siis luopumista omasta päätösvallasta.
”Jatkuvat viittaukset Sidottu ratkaisuvalta-teokseen ovat nousseet sakramenttien perustaksi niin kauan kuin Helluntaipäivän Kastajaliikettä vastaan ollaan noustu.” Olet aiemmin esittänyt, että Helluntaipäivän kastajaliikkeen historia on jatkunut katkeamattomana ensimmäisestä helluntaista lähtien. Sitä on sinun mukaasi myös aina vainottu. Sidottu ratkaisuvalta puolestaan julkaistiin 1525, joten sitä ei ole voitu lainata aikaisemmin. Olisit uskottavampi keskustelija, jos välttäisit näin ilmeiset epäloogisuudet.
Onneksi kristillisyyden mittari ei ole siinä, onko lukenut sen tai tämän teoksen. On ollut hurskaita ja hyvin oppineita kristittyjä ja hyvin syvällisiä ja oppia saamattomia, jopa lukutaidottomia, kristittyjä. On älytöntä yrittää puristaa kaikkia samaan, tiukkaan muottiin, niin tärkeää kuin selvä oppi onkin.
Kristillisessä antropologiassa on muuten 2000 vuoden aikana ollut hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä tahdolla ja sen kyvyillä erilaisiin ratkaisuihin tarkoitetaan. Tahto voi olla vapaa, mutta ratkaisuvalta sidottu. Olen itse aikanaan elänyt syvässä ahdistuksessa, kun en tiennyt, olinko tarpeeksi tosissani ”avannut sydämeni Jeesukselle”. Mutta on aikamoinen väite sanoa, että kaikkivaltias (!) Jumala on määrännyt kaikki pelastukseen, mutta samalla tässä maailmankaikkeudessa olisi voima, jolle KAIKKIVALTIASkaan ei voi mitään: pienen ihmisen ”vapaa” tahto. Kyllä siinä ihminen tehdään jumalaksi. Mutta niinhän syntiinlankeemuksessa tapahtui. Saatiin lupaus: te tulette olemaan niin kuin Jumala – mutta miten siinä kävikään?
Marko S.,
Kirjoitat:
”Kristillisessä antropologiassa on muuten 2000 vuoden aikana ollut hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä tahdolla ja sen kyvyillä erilaisiin ratkaisuihin tarkoitetaan. Tahto voi olla vapaa, mutta ratkaisuvalta sidottu”
Ihmisillä on ollut erilaisia käsityksiä viimeisten 2000 vuoden aikana-lausumasi, ikäänkuin viitoittaa tietä olla mitä mieltä milloinkin, eikä pelkästään, vaan, että näistä 2000 vuoden aikaisista ajatuksista sitten ”oikealla tulkinnalla” valitaan se oikea.
Uskovan tie on Jeesus ja Hän on ilmaissut selväsanaisesti, jo VT:n puolelta lähtien, että ihminen saa/voi/täytyy valita niinkuin haluaa, vrt. 5.Moos. 30:
19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.
Ennen tätä Jumalan ilmoitusta Mooseksen kautta, oli lukuisat esimerkit todisteena siitä, että tieto oikean ja väärän valinnan seuraamus on taivas tai helvetti.
Tämä yksiselitteinen Raamatun opetus, alkaen jo Paratiisista, on sellaisenaan tätä päivää. Ei ole epäselvää mikä on oikeaa ja mikä väärää. Silloin kun ihminen ei osaa ratkaista oikean puoleen, sen voi konsultoida Raamatusta, ei tunnustuskirjoista kuten Sidottu ratkaisuvalta.
”Sen voi konsultoida Raamatusta, ei tunnustuskirjoista kuten Sidottu ratkaisuvalta.” Taas olisi syytä tarkistaa vuosilukuja, Reijo Mänttäri. Luther ei voinut konsultoida tunnustuskirjoja kirjoittaessaan tutkielmaansa Sidottu ratkaisuvalta. Niitä ei vielä 1525 ollut olemassa – lukuunottamatta kirkon vanhoja uskonntunnustuksia. Sidottu ratkaisuvalta ei kuulu tunnustuskirjoihin.
Marko, kyllä vanhoissa kirkoissa käsitys ihmisen vapaudesta on konsensus. Ihmisen tahto on vapaa koska Adamilla ja Eevallakin oli vapaus tässä suhteessa ei ole mitään sidottua ratkaisuvaltaa. Uskonpuhdistus keksi sidotun ratkaisuvallan. Tässä on takana väärä käsitys, tulkinta ihmisen antropologiasta.
Jumala on määrännyt kaikki pelastukseen Jeesuksessa, ja hänen kautta. Jumalallakin on rajansa, Hän ei pysty eikä halua, väkisin pelastaa ihmistä. Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa, kuten kunnioitti Adamin ja Eevan vapaata tahtoa. Vapaa tahto ei tee ihmistä Jumalaksi, miksi tekisi?
Täyttä asiaa:
”Uskonpuhdistus keksi sidotun ratkaisuvallan.”
Loputkin kommentistasi sykähdyttää oikeaan osumisellaan!
Sami, on käsittääkseni myös teologinen konsensus, että armo yllättää. Kuten sanoin, antropologiasta ja ihmisen tahdosta sekä sen vapaudesta tai sidonnaisuudesta on kristikunnassa eri käsityksiä. Samoin siitä, millä tavoin Hän kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa. Sanoa Jumalasta, että ”Hän ei pysty, ei halua” on kuitenkin minun käsittääkseni – anteeksi nyt – kyseenalaista kielenkäyttöä. Tunnustan toki, että ihmisellä on tahdon vapaus, mutta millä tavoin ja missä asioissa tai rajoissa, on sitten eri juttu.
Ainakaan Paavali ei muuten Damaskon tiellä tahtonut mitään muuta kuin vastustaa, jopa vainota, Kristusta. Väite, että Jumala erityisesti olisi kunnioittanut Paavalin tahdon vapautta, on siksi minusta mahdoton.
Marko, armo yllättää, tässä on suuri ero. Paavali ei tietenkään ole vailla tahtoa. Jeesus ilmestyy Paavali valitsee Kristuksen seuraamisen. Aika yksinkertaista.
Sami P, minusta tuossa Paavalin kääntymisessä oli Paavalin osalta valinta kaukana.
Marko, jos kannatat jotakin pakkoa, ihmisen pakottamista, vailla ihmisen omaa vapaata valintaa. En löydä Raamatusta tämän näköistä Jumalaa.
Sami P, minusta sinä luet luterilaisia tunnustuskirjoja ”kuten piru Raamattua”. Eivät nämä asiat tyhjenny Yksimielisyyden Ohjeen näkemyksiin, joita sitten sovitetaan mitä erilaisimpiin kysymyksenasetteluihin. Kuulen muotoiluissasi oman opiskeluaikani tiettyjen evankelisten teologiveljien kiihkeimpiä näkemyksiä (olen aina vieroksunut liiallista oppikiihkoa). Pakkoa ja vapautta on minun käsittääkseni monia eri lajeja. Totta kai on olemassa paradoksi: pelastus on yksin armosta samalla kun me olemme itse vastuussa siitä, jos joudumme kadotukseen. On totta, että Lutherin ja reformaation käsitys tahtomme sidonnaisuudesta on radikaali ja jopa vieras idän vanhan kirkon teologiaa ja sen käsitteistöä ajatellen. Mutta kuka meistä voi lopulta sanoa juuri idän vanhan kirkon tiettyjen näkemysten olevan niitä ainoita oikeita?
Luen säännöllisesti ruotsinnettua kirkkoisien tekstivalikoimaa (Johannes Damaskolainen ja Beda Venerabilis nuorimpina). Monet tekstit tuntuvat todella vierailta ja lakihenkisiltä, toiset lempeiltä ja kilvoitteluun ohjaavilta, armollisilta. Ja kuitenkin niistä kovin usein tuntuu puuttuvan ”se jokin”, mikä vapauttaa. Tämä siis omakohtaisena kokemuksenani.
Ajattelen niin, että kristittyjen kokemukset ja persoonat ovat erilaisia ja se vaikuttaa siihen, minkä koemme pakkona ja minkä vapautena. Teologinen työskentely tapahtuu sitten eri tasolla. Joka tapauksessa Jumala ja ihminen ovat eri kaliiberin toimijoita eivätkä keskenään tasaveroisia. Kuten tiedät, vanhan kirkon käsitykset tahdon vapaudesta ovat myös jotakin muuta kuin protestanttisen äärilaidan näkemykset. Voisin myös todeta, että Melanchthonin Loci Communes 1543 käsittelee näitä kysymyksiä tavalla, mikä poikkeaa tiukimmista luterilaisista paalutuksista.
Marko, olet kasvanut luterilaisessa ajattelun piirissä ja ajattelet uskon asiosta kuten sinulle on opetettu. Uuden näkökulman vaihtaminen ja omaksuminen kirkon ikiaikaiseen traditioon on vaikea prosessi.
Sami P, tein joskus listan minua eniten puhutelleista hengellisistä kirjoista. Raamatun jälkeen sieltä löytyivät Johann Arndtin Totisesta Kristillisyydestä; Christensonin Luterilaisena karismaattisessa uudistuksessa; Muroman Kristus-kaste; Lutherin Huonepostilla; Tunnustuskirjat; Krummacherin Elia Tisbiläinen; Bunyanin Kristityn vaellus ja Vaeltajan kertomukset. Muroman ja Christensonin olen heivannut harhautuneina ajat sitten ja Arndtia en ole vuosikausiin lukenut. Vaeltajan kertomukset ovat upea opus. Mutta miten selität sen, että juuri Tunnustuskirjat tulivat minulle lähes hartauskirjaksi, koska ne vastasivat moniin minua piinanneisiin hengellisiin kysymyksiin? Jumalan johdatustako – vai perkeleen petosta?
’Arbitrium’ voidaan kääntää toisinkin kuin ’ratkaisuvalta’. Se voi olla myös harkinta, arvio, mieli, halu tai tahto. Sanakirja (Salmi – Linkomies 1954) antaa esimerkin sanan käytöstä: ad suum arbitrium – oman mielensä mukaan. Milloin ihminen on vapaa harkitsemaan viisaasti, tekemään oikean arvion? Hänellä tulee olla tarpeeksi tietoa vaihtoehdoista. Voiko ihminen koskaan olla salattuun Jumalaan nähden siinä asemassa? Valinta asiassa, jota ei lainkaan tunne, lienee sokeaa arvailua.
Sidotun tahdon, vapaan tahdon, sidottu tai vapaa ratkaisuvalta käsite, määritelmä on parhaiten löydettävissä niistä luterilaisista teksteistä missä he niitä käsittelevät. Sana kirjat voivat antaa toisenlaisia ajatuksia.
Martti,
Tämä Luther-Melanchot (lähinnä) laatiman tunnustuskirjan nimi on käännetty kulloisellekin kielelle ja sitten yritetty tulkita otsikko-sanojen ristiriitaa. Tarkoitus, pyrkimys on kaikissa ymmärtämis- ja kieli-ilmastoissa yhtenevä. Eli halutaan antaa kirkolle oikeus päättää autuutuksesta, mikä poikkeaa Raamatusta, vaikka tehdään oppi-opetus ”sola scriptura”.
Erasmus viimeisimmissä julkilausuma-kirjeissään kirjoittaa, kuinka Lutherin periaatteet ylittivät, alittivat ja muuttivat hänen itsensä jo laskemiaan perusteita. Ristiinpuhumisella on se etu, että löytyy aina pätkä kulloiseenkin tarpeeseen.
Reijo M. Kyllä kristittyjen parista keskenään ristiriitaisia näkemyksiä löytyy.
Ei kirkko halua päättää kenenkään autuudesta. Mutta monet kristityt ottavat kyllä vakavasti sen, mitä Herra itse sanoi: ”Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet… Minkä sinä sidot maan päällä on oleva sidottu taivaassa ja munkä sinä päästät maan päällä on oleva päästetty taivaassa.” Aika isoista asioista tässä näyttää olevan kysymys.
Marko,
”minä rakennan seurakuntani”.
Tällä erää puuttumatta Pietariin, jolle hän vastasi. Kaikkialla Raamatussa, Uuden ja Vanhan Testamentin puolella Jumala on Rakentaja, Jumala on perusta.
Jumala liitti seurakuntaan niitä jotka tulivat uskoon. Tämä sama translitteroituna alkuperäisestä tekstistä, Apt. 2:47:
kyrios prostithēmi ho ekklēsia kata hēmera sōzō
Siis ”kyrios” on Jumala ja Jumalan seurakunta on ”ekklēsia ”.
”Tämä Luther-Melanchton (lähinnä) laatiman tunnustuskirjan nimi on käännetty kulloisellekin kielelle.” Anteeksi, kuinka? Katsotko, että Lutherin De Servo Arbitrio olisi syntynyt ryhmätyönä? Oletko myös siinä käsityksessä, että teoksella olisi tunnustuskirjan asema? Asiantuntemuksesi näyttää yhä ohuemmalta, Reijo Mänttäri.
Reijo
Ilokseni panit esille sen ilmauksen missä kerrotaan että pelastus on pelastetuksi tulleen osalta TÄYSIN PASSIIVISSA oleva ilmaus: tous sōzomenous, τοὺς σῳζομένους . Siis ilman pienintäkään pelastetuksi tulleen omaa osuutta, ei sitten evänkään heilautusta, vaan kaikki on alusta loppuun asti vain ja ainoastaan Jumalan työtä: Herra lisäsi kirkkoonsa päivittäin eli koko ajan ottaen nämä pelastuksen osallisuuteen.
Subjekti eli homman tekijä on HERRA, ho kyrios, Ὁ κύριος
Kirkon yhteyteen, tē ekklēsia, τῇ ἐκκλησίᾳ
Yhteyteen liitettäviä ovat ne jotka tuossa tilanteessa, tuossa tapahtumassa, tuon liittämistyön hetkellä PREESENSISSÄ tulevat pelastetuiksi, PASSIIVISSA ELI SIIS ILMAN OMAA MYÖTÄVAIKUTUSTA.
ho de kyrios prosetithei tous sōzomenous kath’ hēmeran tē ekklēsia.
Ὁ δὲ κύριος προσετίθει τοὺς σῳζομένους καθ’ ἡμέραν τῇ ἐκκλησίᾳ.