Elämän käsite on mielenkiintoinen ja se on aiheuttanut aina paljon parranpärinää. Jeesus kuolemallaan antoi meille meidän syntimme anteeksi ja mahdollisti meille iankaikkisen elämän. Toisaalta taas, jos elämää ajatellaan fyysisestä näkökulmasta, on tämä meidän matkamme maapallolla hyvin spesifi ja se vaatii hieman erilaista suhtautumista moniin asioihin.
Maanpäällisestä elämästä voi nauttia hyvin eri tavoin. Joku nauttii siitä, että omalla perheellä on kaikki tai siitä, että pystyy tarjoamaan omalle perheelleen elämän, jossa jokaisella perheenjäsenellä on mahdollisuus olla sitä mitä on. Toinen taas haluaa, että pystyy jakamaan itsessään yhteisen hyvän eteen ja toimimaan muille tukiverkkona, johon voi nojata, kun itse ei enää jaksa.
Moni asia on ihmisen itsensä tehtävissä. Kuitenkin edellä mainituissa esimerkeissä on syytä, ottaa huomioon, että jos aikoo tehdä näitä asioita, on omassa elämässä oltava kaiken kunnossa. Ihminen, joka pystyy antamaan itsestään muille, on varautunut kaikkeen ja elää stressittömässä hetkessä.
Talous on tietysti yksi asia, mitä elämässä voi turvata omilla ratkaisuilla ja vaurautumiseen kuuluukin olennaisesti myös taloudellinen varautuminen. Perinteisesti säästämistä on pidetty hyvänä tapana suojata varallisuutta, mutta inflaation jyllätessä kovaa tahtia, rahat eivät ole turvassa pankissa. Monet ovatkin kääntyneet sijoittamisen puoleen ja esimerkiksi rahastosijoittaminen on monen suosima tapa varautua taloudellisiin haasteisiin.
Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin käsitellä varautumista laajemmin ja pohtia mihin asioihin elämässä voi ja kannattaa varautua.
Mihin elämässä voi varautua? Talous, Ruoka, Lämmitys ja ensiapu
Varautumisella tarkoitetaan sitä, että ihminen pohtii miten erilaisissa eteen tulevissa asioissa voisi mahdollisesti toimia. Varautumisen suurimpana hyötynä pidetäänkin sitä, että se tuottaa mielenrauhaa ja hallinnan tunnetta. Tällä on positiivisia vaikutuksia henkilön psyykkiseen hyvinvointiin.
Varautumisen tarve riippuu todella paljon yksilöstä sekä miljööstä, jossa on. Kaupungin keskustassa asuvan ihmisen ei tule varautua tulevaan samalla tavalla, kun maaseudulla, kaukana kaupoista ja muista palveluista, asuvan ihmisen. Myös talouden koko ja muut vastaavat asiat vaikuttavat konkreettisesti varautumisen tarpeeseen.
Talous
Talous on perusta, jonka varaan kaikki varautuminen tulee rakentaa. Ilman riittävän vahvaa henkilökohtaista taloutta et pysty varautumaan muihin haasteisiin. Tänä päivänä taloudellinen varautuminen edellyttää sijoittamisen aloittamista tai fyysisten kovien sijoituskohteiden hankintaa, koska inflaatio syö käteisrahan ostovoimaa nopeasti.
Ruoka ja juoma
Yksi tärkeimmistä asioista ihmiselle on fyysisen ravinnon saaminen. Kotona olisikin hyvä olla ruokaa ja juotavaa vähintään 72 tunnin tarpeiksi. Perheen koko vaikuttaa tietysti varattavien hyödykkeiden määrään oleellisesti. Myöskin keskustoissa asuvien ihmisten ei tarvitse varautua yhtä isoilla varastoilla, kun kauempana asuvien.
Tätä varautumista kutsutaan kotivaraksi. Kotivara ei kuitenkaan tarkoita, mitään erillistä purkkiruoka ja juomapullo varastoa, vaan se tarkoittaa hyödykkeiden kierron kokoa. Kotona tulisi siis koko ajan olla tietty määrä ruokaa ja juomaa.
Lämmitys
Suomessa myös sääolosuhteet vaihtelevat todella laajasti vuodenaikojen mukana. Tilanne, jossa ensisijainen asunnon lämmitysjärjestelmä pettäisi, on talven pakkasilla erittäin huono. Onkin syytä varautua asumisessa siihen, että kodista löytyisi toinen järjestelmä, jonka avulla saa pidettyä talon lämpimänä, jos jotain odottamatonta tapahtuu.
Lämmitykseen oleellisesti liittyy myös sähkö. Vaikka kaikki kodit eivät sähköenergialla lämpiäkään, on sähkökatkoihin hyvä varautua. Monet nykyajan tärkeistä laitteista toimivat sähkön avulla ja tähän tilanteeseen olisi syytä varautua, joko varavirralla tai järjestelmillä, jossa sähköä ei tarvita laisinkaan.
Ensiapu
Ensiaputaidot ovat erittäin tärkeässä osassa, jos tapahtuu hengelle vaarallisia tilanteita. Varautuminen tällaisen tilanteeseen tapahtuu hankkimalla hyvät taidot toimia ensiapuna. Ensiaputaitoja voi harjoittaa kursseilla ja niitä tulee myös ylläpitää.
Lähimmäisen auttaminen on tärkeä osa ihmisen ja yhteiskunnan toimintaa. Tästäkin syystä näiden taitojen osaaminen ja ylläpitäminen on tärkeää muutenkin kuin tulevaisuuteen varautuessa.
Varautumalla mielenrauhaa
Varautuminen ei ensisijaisesti vaadi muutoksia elämässä. Voidaankin sanoa, että se on enemmän tapa ajatella kuin toimia. Kun ihminen on varautunut ja pohtinut mahdollisia skenaarioita mielessään ja tehnyt niiden eteen jotain, saa hän mielenrauhaa. Näin ihminen voi myös olla huomattavasti onnellisempi ja tuottaa enemmän hyvää ympärilleen.
Tämähän on ihan luonnollista! Näin tapahtuu aina, kun joku liikahtaa. Usein vielä sellaiset ahdistuvat, jotka eivät osallistu! MIksiköhän?
Nyt täytyy kyllä todeta, että voi pyhä yksinkertaisuus. Muuta ei voi sanoa. Haluavatko kirkon liberaalit, että kirkoista loppuu toiminta, vapaaehtoisilta mahdollisuus osallistua? Kaunaisuus on mennyt huippuunsa. Kaukana on Jeesuksen toivomus ”että he yhtä olisivat”. Tämä tapahtumahan ei liity mitenkään homoseksuaalisuuteen, joka on jo uurtavat syvää vakoa seurakuntalaisten keskelle.
Jos tämän menon annetaan jatkua eli seurakuntalaisia jaotellaan ja kirkon käyttöä estetään, niin ei tarvitse olla profeetta, kun näkee kirkon kuolevan. Ja syy on ihan kirkossa itsessään, jolla ei ole selkärankaa seisoa kaikkien jäsentensä puolella. Onneksi Teemu Laajasalo toteaa: ”– Kirkkoherrana on tärkeää olla koko seurakunnan paimen ja näin olen tässäkin asiassa pyrkinyt olemaan.” Pointsit hänelle.
Tämä kommentti koskee toivottavasti myös Rovaniemen seurakunnan tilojen käyttöä arctic-pride tapahtumaan eikä pelkästään Kallion kirkon käyttöä viidesläiseen raamattupäivään.
Tässä on se ero. että myös Kallion srk on mukana järjestämässä näitä kirkkokansa raamattupäiviä toisin kuin Rovanniemellä se oli Arctic Pride porukan järjestämä. Lisäksi Rovaniemen seurakunta ei ole kieltänyt hartauden vetävää pappia toimittamasta hartautta tiloissaan. Vieraileva pappi siirsi itse tapahtuman muualle.
Jos oikein siis ymmärsin, niin muutamat liberaalit – jotka ilmeisesti eivät ole edes kovin aktiivisia seurakuntalaisia – vastustavat yhteistyötä konservatiivien eli uskovien kanssa. Liberaalit ilmeisesti ajattelevat tässäkin taas alapääasioita, jotka menevät hyväntekeväisyyden ja evankeliumin edelle. Pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi joukko.
Taitaa suvaitsevaisto olla ahdasmielisempää kuin ahdasmielistö.
Mitkä liberaalit? En itse ole sellaista ihmeotusta täällä lukiessa vielä havainnut.
Salme pyhään yksinkertaisuuteen pitää lisätä vielä aikuisen oikeasti. Alkaa tosissaan säälittää tämä tolkuttomuus. Kaatuu muutenkin omaan mahdottomuuteensa. Edelleen ihmettelen, että onko joka narina uutisoitava. Näitähän riittää maailman tappiin ja luo lukijalle mielettömyyksiin yltävän kuvan. En viitsi ottaa enempää kantaa. Onneksi nämä ei minulle kuulukaan enää.
Teemu on ymmärtänyt syvästi sen, mitä on olla ”kaikkien kirkkoherra eikä kenenkään kirkkoherra”.
”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on..” (virsi 499). Eikö tämän pitäisi olla lähtökohta moniäänisen seurakunnan toiminnassa?
Minäkin ihmettelen Eijan tavoin, että miksi K24 julkaisee tällaisenkin uutisena.
Tässä on samanlainen asetelma kuin Korson sovittelutilaisuutta ennen. Mahdollisimman paljon porua ja paheksuntaa etukäteen. Sitten tilaisuuden varsinaisesta annista ei mitään?
Kallion kirkkoherra toteaa:’“– Kirkkoherrana on tärkeää olla koko seurakunnan paimen ja näin olen tässäkin asiassa pyrkinyt olemaan.”
Toivoisin hartaasti, että myös Kotimaa voisi sanoa: ’Lehtenä on tärkeä olla koko kirkon asialla ja näin myös pyritään olemaan.’
Lehden linja uutisointi ei ole puolueetonta, jos nyt käytetään näitä minun mielestäni epäonnistuneita termejä liberaali ja konservatiivi.
Minusta ollaan aika vakavan asian kanssa tekemisissä, jos lehti hakee sovittelun ja tasapuolisuuden sijaan uutisia, jotka erittävät mahdollisimman paljon adrenaliinia lukijoissa.
Samaa mieltä. Ja yhä pahemmaksi menee. Viimeisin uutinen kertoo, että konservatiivit ovat piilohomoja ja tarvitsevat terapiaa. ””Monet kiihkoilevat kirkolliset konservatiivit ovat epäilemättä itse homoja, mutta koska he eivät haluaisi olla, he uhraavat valtavan määrän energiaa asian kiistämiseen itseltäänkin.” Korhonen
”Minusta ollaan aika vakavan asian kanssa tekemisissä, jos lehti hakee sovittelun ja tasapuolisuuden sijaan uutisia, jotka erittävät mahdollisimman paljon adrenaliinia lukijoissa.”
Tuo on kyllä totta siinä mielessä, että herättää adrenaliinia lukijoissa. Mutta tasapuolisuutta siinä mielessä, että joka taho saa ruiskun. Itse ajattelen, että uutisia pitää lukea valikoiden, jos tietää jonkun provosoivan keskustelua, niin välttää niitä.
” Samaa mieltä. Ja yhä pahemmaksi menee. Viimeisin uutinen kertoo, että konservatiivit ovat piilohomoja ja tarvitsevat terapiaa.”
Sen verran vielä tuohon Salmen viittaamaan uutiseen ja keskusteluun, että olo tuli kuin apinalle, joka on jäänyt metsästäjän ansaan. Onneksi tiedän, että ei kannata jättää mitään kouraan ja lähteä kommentoimaan, sillä muuten jää kourastaan kookospähkinään kiinni ja helpoksi saaliksi kelle tahansa. Parasta jättää tuollaiset heitot omaan arvoonsa.
Mitä muuta voi odottaa kirkon pää-äänitorvi lehdeltä, kun kirkko itse on alkanut lahota latvasta päin. Onneksi tyvilaho lienee vähäisempää.
Tapahtumalla on satunnainen ajallinen yhteys siihen, että juuri näinä päivinä tapahtuu niin, että Kallion ev.lut. seurakunnan jäsenten osuus alueen kaikista asukkaista putoaa alle 50 prosentin, ensimmäisenä Suomessa. Jos ei ole jo tapahtunutkin… Vuoden 2013 lopussahan kirkon jäsenosuuden prosenttiluku oli noin 50,1 %.
Mielenkiintoinen tieto.
Kallion seurakunta lienee Suomen seurakunnista liberaaleimpia, samalla kirkkoon kuulumis% on siellä Suomen pienin.
Ehkä Teemu on jäsenmäärän huvetessa joutunut ottamaan äärimmäiset keinot käyttöön. Kun liberaalius ei auta, nostetaan profiilia toisesta päästä 😉
Rakkaat Ystävät,
voisiko ajatella laittaa jäitä hattuun ja hetki rauhallisesti ajatella, missä nyt mennään.
Ainoa, joka uutisessa puhuu liberaaleista, on Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Hän toteaa, ettei kellekään ole jäänyt epäselväksi Kallion seurakunnan liberaali linja. Ja nyt siis tämä seurakunta järjestää yhdessä järjestöjen kanssa raamattuopetusta ja Teemu tätä puolustaa. Aivan oikein.
Mutta, mutta. Jo toisessa uutisen kommentissa Salme Kaikusalo kirjoittaa: ”Haluavatko kirkon liberaalit, että…” Siis ketkä, tai ketä, kuten turkulainen sanoisi. Mistä ne liberaalit tähän putkahtivat?
Viidennessä kommentissa on piru jo maalattu seinälle ja käydään totiseen hyökkäykseen – lainaus:
”Jos siis oikein ymmärsin, niin muutamat liberaalit – jotka ilmeisesti eivät ole edes kovin aktiivisia seurakuntalaisia – vastustavat yhteistyötä konservatiivien eli uskovien kanssa.”
Mihin tämä informaatio mahtaa perustua? Missä ovat ne liberaalit, muut, kuin liberaali seurakunta, joka haluaa ja puolustaa yhteistyötä? Ja ovatko konservatiivit = uskovaiset? Eikö muita uskovaisia enää olekaan? Minä en ole konservatiivi. Haluaako kirjoittaja nyt sanoa, etten ole kristitty, vaan luopio? Näin sanoi minulle kotimaa24 palstalla palstojen ylin Raamattu-oppimestari. Siksi itse julistautunut.
Raamattu on uskomme perusdokumentti. Kannatan Raamattu-päiviä, Raamatun tutkimista, opettamista, yhteistä keskustelua Raamatusta. Samalla kaikilla Raamattua korostavilla pitäisi olla puheissaan joku tolkku. Kun apostoli kehottaa uskovia kilpailemaan toinen toistensa kunnioittamisessa, ei tunnu hyvältä, jos uskon ja Raamatun nimissä kerrotaan, että eri tavalla ajattelevat tai ymmärtävät eivät ole edes uskovia eli kristittyjä.
Siunausta kaikelle Raamattu-opetukselle Kallion kirkossa. Siunausta Kallion seurakunnalle ja sen kirkkoherralle.