Hesarin lukupaketti viikonlopuksi saattoi mennä joillakin suoraan juhannussaunan sytykkeeksi. Sen verran korpesi painottuminen hetken kysymyksiin, samalla kun maaseutu kamppailee elämän jatkumisesta.
Jaksoin kuitenkin tutkia lehteä vähän tarkemmin, koska ajattelin, ettei lehti voi sivuuttaa toista puolta lukijoistaan, suomalaisia miehiä, perinteisten arvojen edustajia tai maaseudun ihmisiä. Kuuluvathan tasapuolisuus ja tasa-arvo hyvään lehtimiestapaan.
_ _ _
On lehdessä lopulta myös Esa Liljan kirjoitus yhteiskunnan tämän hetken suurimmasta kysymyksestä otsikolla Maatila päättyy minuun. EU:iin liittymisen jälkeen 1995 on noin 50 000 suomalaista maatilaa lopettanut. Jäljellä on alle 50 000 tilaa. Tasaisella vauhdilla kuusi tilaa on lakannut joka päivä.
Vielä jäljellä olevat maatilat huolehtivat suomalaisesta ruoan tuotannosta. Kuinka kauan he jaksavat jatkaa samalla kun saavat kuulla syytöksiä tukien nostamisesta?
Kilpailu halpaa tuontiruokaa vastaan, byrokratia, oikulliset säät, raskaat investoinnit, kova työ ja heikko toimeentulo ovat usein maatilan pidon lopetuksen taustalla. Yksinäisyys ei helpota tilannetta, kun puolisoa on vaikea löytää.
Nuoret muuttavat kaupunkeihin. Siellä he kokevat varmaankin arvomurroksen, kun huomaavat, ettei tärkeää enää olekaan jatkaa menneiden sukupolvien työtä eikä huolehtia yhteisestä tulevaisuudesta –
tärkeää on vain oma nykyhetki.
Maaseudun ja kaupungin kysymykset tuntuvat oleva aika kaukana toisistaan. Maaseudulla kamppaillaan elämän edellytysten puolesta, kaupungissa vähemmistöjen oikeuksista.
– – –
Tämä kevät oli ennätyksellisen kuuma ja kuiva. Viime kesä taas ennätyksellisen sateinen, niin ettei koneilla päästy pehmeille pelloille korjaamaan satoa. Eikä märän viljan kuivaaminen olisi kannattanutkaan.
Lilja kertoo poikkeuksellisesta näystä, Etelä-Pohjanmaalla puhaltaneesta hiekkamyrskystä. Totesin saman asian kesäkuun 4. päivä palatessani Seinäjoelta Lippujuhlan paraatista Casa-kuljetuskoneella. Sopivalta lentokorkeudelta pellot näkyivät hiekan vaaleina, vaikka nyt olisi pitänyt näkyä oraan vihreää.
Missä ovat nyt oraan puolustajat ja ruohonjuuritoimijat? Hätä ei ole ilmeisesti tämän näköinen kun ulkomailta tuotua halpaa ruokaa saa vielä kaupasta.
_ _ _
Kotimaiselta viljelijältä vaaditaan vahvaa uskoa ja maahenkeä, riskien ottoa ja kovaa työntekoa samalla kun olot muuttuvat epävakaammiksi. Samalla etelämpänä suuria aloja viljelysmaata tuhoutuu kuivuuteen, eroosioon, suolaantumiseen ja myrkkyihin. Tai sitten olosuhteet ovat sotien vuoksi muuttuneet viljelylle mahdottomiksi.
Maapallon väestön jatkuvasti kasvaessa, peltoalan vähentyessä ja keskisatojen pienentyessä suomalaista viljelijää tarvitaan kipeästi säilyttämään maataloustaitoja ja peltoja, niin että viljely voi jatkua täällä myös tulevaisuudessa. Se on lastemme henkivakuutus.
– – –
Jälkikirjoitus 26.6. Päivän Hesarissa kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen kommentoi USA:n tilannetta, joka on muutettavat muuttaen totta myös Euroopassa: ”Globalisaatiota ajava liberaali ajattelu ei pystynyt ratkaisemaan ongelmia, joita jälkiteollisissa yhdyskunnissa syntyi. Midwest eli keskilänsi on vajonnut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta masennukseen ja toivottomuuteen. Se jäi Washingtonissa huomaamatta, ja sitä hintaa maksetaan nyt. Syrjäytyvät ja väliinputoajat ovat potentiaalinen poliittinen voima, Salonen muistuttaa. ”Herätyskellojen pitäisi soida joka ikisellä poliitikolla.”
Joskus tuntuu siltä, että mitä epävarmemmaksi menee maailman tilanne, sitä vähemmän meillä arvostetaan huoltovarmuutta.
Yksilöllistyminen on vahvistuva trendi, joka kapeuttaa ja lyhentää tarkastelukulmaa. Ei tunnu mahdolliselta, että minun oikeuksiani kaventaisi mikään: on itsestään selvää, että saan myös tulevaisuudessa autooni bensaa, kaupasta ruokaa, automaatista rahaa, seinästä virtaa, hanasta vettä, patterista lämpöä, ”joltakin” turvallisuutta.
Kaikki tämä voi olla parinkymmenen vuoden sisällä kaikkea muuta kuin itsestään selvää – varsinkin jos huolettomuus yhteiskunnan perustasta jatkuu eikä oma kyky ja aloitteellisuus itsestä huolehtimisesta lisäänny.
Ensimmäiseksi olisi lakattava tulevaisuuden haaskaus – lopetettava fossiilisen hiilen ja öljyn poltto. Toiseksi olisi alettava arvostaa perustuotantoa ja luontoa säästävien ratkaisujen kehittämistä. – Kristittynä ajattelen, että kaiken perustana Jumalan ja elämän oman lain kunnioittaminen.
Hyviä kysymyksiä… Harva päättäjä tuntuu tajuavan, että kaupoista loppuu ruoka viikossa, jos laivat ja lentokoneet jäävät saapumatta. Keskus tukuissa tavara kiertää kovaa vauhtia ja rekat kulkevat yötä päivää… Mutta jospa ne eivät yhtenä päivänä enää löydä Suomeen jostain syystä? Mitä sitten tapahtuu? Viikko on lyhyt aika. Omavaraisuus ei riitä enää Suomessa.
”Mutta jospa ne eivät yhtenä päivänä enää löydä Suomeen jostain syystä?”
Kysyjä huomioon ottaen, oikea vastaus on varmaan: Rukoillaan.
Kenttäpiispa Pekka Särkiö :”Hesarin lukupaketti viikonlopuksi saattoi mennä joillakin suoraan juhannussaunan sytykkeeksi. Sen verran korpesi painottuminen hetken kysymyksiin (naisten orgasmit, naisparin vihkiminen) samalla kun maaseutu kamppailee elämän jatkumisesta.”
Joutaa mennä jatkossakin. Tämän aamun verkkohehesarissa Vasemmistoliiton Li Andersson ihmettelee ”Miten ihmisten osallisuuden kokemukseen vaikuttaa se, jos joka päivä joutuu lukemaan olevansa yksi niistä ”työttömistä”, joita pitää patistaa ja kiusata, jotta paremmin pärjäävät haluaisivat maksaa veronsa jatkossakin?”
Puolueiden järkeen ei mahdu se, että ne itse ovat rakentaneet ja mahdollistaneet nykyisen järjestelmän nöyryytyksineen ja kiusaamisineen, emmekä ainakaan me yksityisellä sektorilla johtajana toimineen puolisoni kanssa enää hyväksy puolueiden taholta ainoatakaan strategista konfliktia lietsovaa syytöstä siitä, että ihmisiä nöyryytetään ja kiusataan, että me ruokajonoista yms. ”puuttuvat” ”paremmin pärjäävät haluaisimme maksaa veromme” jopa heidän virheellisten tasa-arvo- päätöstensä seurauksistakin. Emme halua maksaa veroja mm. ”vapautetun seksin”, poliittisten suojatyöpaikkojen ja sukupuolikiintiöiden aiheuttamista kustannuksista.
Hyvä, kriittinen kirjotus! Kiitos siitä!
Kovasti on taas sotarovasti keksinyt teennäisen vastakkainasettelun. Jos kannatat seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta, olet tuhoamassa Suomen maaseutua ja huoltovarmuutta.
Hieman enemmän luottaisin maaseudun ihmisiin. Ei siellä olla mitään juntteja, ei edes mitä tulee homopareihin.
Suomalainen homopari syö lähiruokaa siinä missä maanviljelijä iloitsee toisen rakkaudesta.
Jusu, vastakkainasettelua ei ehkä todellisuudessa ole, on vain erilaisia elinympäristöjä ja kokemusmaailmoja. Kirjoitan ehkä liiankin paljon Hesarin synnyttämistä ajatuksista.
Välillä minua turhauttaa joidenkin toimittajien jutuista heijastuva kapunkilainen, vasemmistoliberaali maailmankuva ja sen agenda tärkeimmistä ajettavista asioista. Ero on aika suuri kun vertaan Hesarin Yhdysvalloista, Saksasta tai Ruotsista kirjoittaviin toimittajiin. He hahmottavat realistisesti tilannetta.
Onko kotimaantoimittajilla rohkeutta kirjoittaa elämään ja tulevaisuuteen liittyvistä teemoista suoraan vai vetäydytäänkö kokonaisuuden kannalta sivuasioihin – vaikkapa kirkon avioliittonäkemykseen samalla kun syntyvyys jatkuvasti laskee, yhä useampi mies jää tahtomattaan ilman perhettä, hyvinvointivaltion rahoitus on uhattuna, puhumattakaan jatkuvan kulutuksen ja kasvun vaatimuksesta samalla kun luonnonvarojen liikakulutus ja hiiipäästöt uhkaavat tukevaisuuden elämää? Esimerkiksi lehtien auto- ja viinivertailut tai kaukomatkoja kuvaavat artikkelit ovat Titanicin kansituoli -lukemistoa, ellei niistä heijastu vastuullinen näkökulma.
Kenttäpiispa Pekka Särkiö :”samalla kun syntyvyys jatkuvasti laskee, yhä useampi mies jää tahtomattaan ilman perhettä, hyvinvvoinyivaltion rahoitus on uhattuna, puhumattakaan jatkuvan kulutuksen ja kasvun vaatimuksrata samalla kun ?”
…samalla kun esim. avioerojen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat ilmeisesti satoja miljoonia euroja. Juttelimme puolisoni kanssa, että olemme tosiasiassa säästäneet yhteiskunnan ”niukkoja resursseja”, kun olemme hoitaneet ja kantaneet itse vastuun lapsistamme ja myös ”kilvoitelleet”, että emme rikkoisi sakramentiksi ymmärtämäämme avioliittoa, jossa olemme ”Jumalan kasvojen edessä” sitoutuneet rakastamaan toisiamme ”kunnes kuolema meidät erottaa”.
Syntyvyyden lasku on mielestäni positiivinen asia luonnonvarojen liikakulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen kannalta.
Tänne ei pitäisi kirjoittaa nimimerkillä. ”Jusu Vihervaara” on nimimerkki. Sen kirjoitukset kannattaa jättää huomiotta tai sitten poistaa.
Tapa se on tuokin yrittää lytätä toisen sanomisia. Mutta Haukka tekee niin kuin parhaaksi näkee. Ei haukka haavaa tee.
Jari Haukka :”Tänne ei pitäisi kirjoittaa nimimerkillä.”
Olen samaa mieltä, mutta kun muu ei auta, niin ”Be the bee”. Kun kansalaisia ei tarvittu minkäänlaisiin neuvoa-antaviin ”äänestystalkoisiin”, kun liityttiin rahaliitto EMU:n tai päätettiin EU:n perustuslaista/Lissabonin sopimuksesta tai tehtiin Suomesta perustuslaillinen EU:n jäsenvaltio Suomen perustuslakia muuttamalla, niin ei kai kansalaisia tarvita heidän mielipidettään kysymättä tehtyjen poliittisten virheratkaisujen maksutalkoisiinkaan?
Valtaeliitti on nyt vaan hyvä ja maksaa kerrankin itse Anders Blomin väitöskirjassa rakenteellisesti korruptiiviseksi todetun korporatiivisen [= mielestäni Gosudarstvennaja korporatsija] järjestelmänsä törttöilyt.
Kyse ei ole ”lyttäämisestä” vaan siitä että ei käytetä nimimerkkiä keskusteluissa. Millä perusteella nimimerkki?
En minä mitään nimimerkkiä käytä. Mistä sinä sellaista olet saanut päähäsi?
Minusta on hyvä, että erilaiset mielipiteet voivat kohdata asiallisessa keskustelussa: luterilainen ja ortodoksinen, konservatiivinen ja liberaali. En kavahda punavaaraa enkä vihervaaraa.
Pekka
Kiitos erinomaisesta tekstistäsi.
Olen lopettanut Hesarin tilauksen jo viime vuosituhannen puolella.
Luke on tehnyt pätevän tutkimuksen maataloustuottajien palkoista. Kun kaikki tulot tukineen ja muine lisukkeineen ja toisaalta kaikki meno on laskettu yhteen ja viivan alle jäänyt on jaettu käytettyihin työtunteihin, niin lopputulokseksi on tullut
5€ / h
siis: viisi euroa työtuntia kohti
kun pääomalle on laskettu vähän yli 1,3 % vuotuinen korko.
Kuka sijoittaja suostuu moiseen korkotasoon sijoituksilleen ja kuka muu työntekijä on valmis tekemään työtä tuolla palkalla.
Pientä valistusta suomalaisen ruuan tasosta.
Suomalaiseen lihakiloon on pantu vain 1/6 osa lääkkeitä keskimääräiseen keski-eurooppalaiseen lihakiloon verrattuna. Suomalainen liha siis on keskimäärin kuusi kertaa puhtaampaa kuin Keski-Euroopan suurten lihantuottajien kasvattama liha, joka puolestaan on huippulaadukasta moneen kauempaa tuotuun lihaan.
Siitä on jo monta vuotta kulunut kun kerran havahduin siihen miten tuona vuotena Suomessa levitettiin 0,8 kg torjunta-aineita hehtaaria kohti ja Hollannissa 18,4 kg samana vuotena hehtaaria kohti. Suomalainen pellon tuote oli siis 22 kertaa puhtaampaa kuin vertaamani maan sato. (En ole katsonut mikä tilanne on nykyisin.)
Kun vertaamme maamme asukasmäärää ja viljeltävää peltoalaa nykyhetkellä ja 1800 -luvun suurten katovuosien aikana, niin tämän hetken tilanne on hälyyttävämpi. Jos tuonti loppuu, niin meillä on isompi nälänhätä kuin tuolloin 1800 -luvun nälkävuosina.
Tämän hetken todellisuutta ruuan tuotannon ja kulutuksen välillä on sellainen että sekä Suomi että koko Eurooppa ovat ruuan suhteen täysin tuonnin varassa. Oma tuotanto ei riitä väestömme ruokkimiseen.
Jo olisi aika hesalaisten ottaa vossikkalaput silmiltään ja havahtua näkemään miten maa makaa ja muuttaa mielensä ennen kuin itku ja iso parku kaikuu Suomenlahden rannoilla, kun lapset huutavat nälkäänsä.
Kiitos Matias näistä Suomen ja Keski-Euroopan lihantuotannon erojen esiin tuonnista Luulen, että Keski-Euroopan massiivinen hyönteiskato voi olla sidoksissa tehomaatalouden lisäaineisiin. Suomessa siipikarjalle ei ole syötetty enää antibiootteja, jotka aiheuttavat mm. resistenttejä bakteerikantoja. Suomen Rehun keksintö, mäntyöljy rehun lisäaineena, ajaa saman asian.
Käsitykseni mukaan yksi kahden hehtaarin tila tuottaa yhtä paljon kuin kaksi yhden hehtaarin tilaa yhteensä. En näe huoltovarmuudenkaan suhteen olennaista eroa.
Suomi-filmien aika on ohi, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Maanviljely muuttuu tavalliseksi ammatiksi tai yritystoiminnaksi – ei siementä laiteta peltoon koska halutaan ylläpitää vuosisataista elämätapaa. Ei sitä aiemminkaan ole laitettu kulttuurihistoriallisten arvojen vaan nälän vuoksi.
Jori
Jotenkin puheesi vaikuttaa menevän täysin maataloustuottajiemme arkisen todellisuuden ulkopuolelta. Se ei kohtaa tippaakaan sitä elämää, minkä keskellä tuottajat toimivat.
Valitettavasti liian moni kaupungeissa asuva on yhtä sokea oman ruokansa tuottamisen olosuhteista, kuin aikoinaan, kun meillä oli hesalainen kesälapsi, joka kieltäytyi juomasta lehmän maitoa ja suostui juomaan vain kaupasta ostettua maitoa.
Ihan rehellisesti olisitko sinä valmis investoimaan johonkin firmaan, jos sijoituksesi tuotto on vain 1,3 % tai olisitko valmis toimimaan yrittäjänä kun tuntipalkaksesi tulisi vain 5 € / h.
Tehtyjen korkeatasoisten tutkimusten perusteella tämä kuitenkin on suomalaisten tuottajien keskimääräinen sijoituskorko ja palkka.
Mitä tulee vuosisataiseen perinteeseen, niin meidän nykyinen maatalousministerimme hoitaa Pertunmaalla kotitilaansa, joka on ollut samalla suvulla jo 1500 -luvulta saakka.
Olen maaseudulla toimittanut lukemattomia perhejuhlia monilla tiloilla, missä sama suku on asunut vuosisatoja.
Matias, olen maalta kotoisin. Tosin tilanpito nyt oli mitä oli, mutta siitä joskus toiste.
Kirjoituksessa kerrotaan, että 50 tuhatta maatilaa on lopettanut. Mutta onko peltoala vähentynyt? Ei kai se mikään itseisarvo ole, että on paljon pieniä tiloja?
Eikä itseisarvo ole sekään, että sama tila on suvulla vuosisatoja. Maatilalla on tarkoitus, tuottaa ruokaa. Särkiön kirjoituksesta aistin lievää maalaisromantiikan kaipuuta. Olen sellaista vastaan. Maatila on yritys siinä missä veneveistämö, parturi-kampaamo tai kansikoneistamo.
Jori
Maatilaa pitää rahavirtojen osalta hoitaa kuin mitä tahansa liikeyritystä, mutta vuosisatojen ympäristön hoito ja tilan kokonaiskehityksen menestys johtuu yksistään siitä miten hyvin ylisukupolvinen pitkäjännitteisyys toimii tilalla.
Sellainen tila missä ei pidetä huolta luonnosta on aivan perusteissaan tuomittu häviämään koska monet luonnossa vaikuttavat lainalaisuudet vaikuttavat varsin pitkällä aikavälillä. Esim. metsän kasvu vie vuosikymmeniä ja maamme on noin 3/4 pinta-alastaan metsää.
Kiitos Jori; Kysymys onkin siitä, kuinka Suomessa kasvava tilakoko ja sen vaatimat investoinnit pärjäävät eurooppalaisessa kilpailussa ja EU:n maatalouspolitiikassa, samalla kun ilmaston muutos aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä ja katovuosia – etenkin jos suomalainen maatalous pyrkii puhtauteen ja eettisyyyteen.
Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta saa erittäin monipuolista ja pätevää tieteellistä tutkimustulosta myös hyvin moneen maataloutemme tilaa koskeviin kysymyksiin.
https://www.luke.fi/
Luettelo Luken tieteellisistä julkaisuista löytyy osoitteesta
https://www.luke.fi/tietovarannot/julkaisut-arkisto/
Monipuolinen maataloutemme ajankohtainen tilannekatsaus on nähtävissä kun suuntaa kulkunsa Oripään lentokentälle 4.-7.7.2018 aikana.
Sen osoite on Oripään lentokenttä,
Hirvikoskentie 290
32500 Oripää
Siellä järjestetään silloin OKRA maatalousnäyttely.
Näyttelyn esittelyä löytyy sivulta https://okramaatalous.fi/
Tässä tarjotaan tilaisuus tutustua nykyaikaiseen maatalouteen mitä moninaisimmissa muodoissaan.
Meillekään ei tule enää Hesaria, ei ole tullut pitkään aikaan. Uutisissa on liian monta ”mätää omenaa”, jotka pilaavat kokonaisuuden.