Jälleensyntymä kristinuskossa
Ei ole.
34 kommenttia
Kun Jeesus puhui uudesti syntymisestä, niin toinen käännösvaihtoehto on jälleen syntyminen.
Kuulinkohan oikein, että joku kirkonmies sanoi, ettei ymmärrä uskoontuloa. Miten sitä silleen voi olla tietämätön uskoon tulemisesta. Puhutaanhan asiasta moneen kertaan Raamatussa.
Ei ole niin kristinuskossa – enää. Raamatussa ajatus kylläkin luuraa monessakin paikassa.
Olen joissain kirjoissa tai verkkosivuilla kohdannut väitteen, että kristinuskoon olisi kuulunut opetus jälleensyntymisestä ja että se olisi sieltä poistettu. Toisaalla on niin ikään väitetty, että Raamatusta olisi jälleensyntymä myös poistettu. Asia saa minut hymyilemään. Totuus kylläkin on, ettei jälleensyntymää ole koskaan kristinuskossa tai Raamatussa ollut – ei ikipäivänä.
Jälleensyntymän esittäjien väitteille ei ole historiallisia perusteluja eikä väitteelle ole tukea olemassa.
Mistä väite on peräisin?
Uuden testamentin varsinainen sana ”uudestisyntyminen”, παλινγενεσίᾳ — παλιγγενεσία, ας, ἡ , esiintyy kahdesti kreikankielisessä alkutekstissä.
Matt. 19 se tarkoittaa Jeesuksen taikaisin tulon yhteydessä tapahtuvaa koko luomakunnan uudistumista.
Tiit. 3:5 se kertoo kasteen antaman lahjan. Ihminen aloittaa uuden elämän aivan alusta. Se mikä on takana on pois pyyhitty ja kokonaan uusi on sijaan tullut. Tiituksen kirjeessä tuo kastetta tarkoittava pesu sana on genetiivisessä suhteessa sanoihin ”uudestisyntymä” ja ”Pyhän Hengen uudistus”. Tämä kertoo, että kasteen vedellä peseminen antaa vaikutuksenaan sen että ihminen aloittaa uuden elämän ja saa lahjakseen Pyhän Hengen uudistumisen lahjan .
Tällaisena se liittyy koko ajatukseltaan Hesekielin profetiaan siitä miten veden vihmonnalla koko ihmisten yhteisö aloittaa kokonaan uuden elämän.
Hesekiel
36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. 36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. 36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Miksi sitten juuri tämä sana ”uudestisyntyminen”, παλινγενεσίᾳ — παλιγγενεσία, ας, ἡ , on valittu kuvaamaan kristillisen kasteen antamaa lahjaa täydellisestä elämän uudistumisesta, tulee ilmi kun tarkastelemme juutalaisten proselyyttikasteen merkitystä.
Kun pakana kääntyi juutalaisuuteen niin hänelle annettiin opetusta, jos mahdollista niin pidemmän aikaa. Rabbi teki tutkinnon joko kääntyvä perhe hallitsi juutalaisuuden riittävästi, eli siis oliko perhe kelvollinen kääntymyksen vastaan ottamiseen. Kummit huolehtivat kastettavan perheen valmentamisesta ja kääntymyksen jälkeisen elämän syventymisestä.
Itse kääntymys annettiin kasteen välityksellä. Kaste toimitettiin vasta rabbin antaman suostumuksen jälkeen. Koko perhe kastettiin samalla kertaa. (Jos yksikin aiottiin jättää ulkopuolelle, niin kenellekään ei annettu kääntymystä, vaan kaikki jäivät pakanoiksi siihen asti että perheen pää kertoi koko perheen olevan valmis kasteen vastaanottamiseen vauvasta vaariin ja koko palveluskunnasta jokaiseen samassa taloudessa asuvaan asti.)
Hesekielin sanojen mukaisesti juutalaisuudessa ymmärrettiin että koko pakanuudesta kääntyneelle perheelle alkoi uusi elämä. Tuo uusi elämä oli niin perin kotaisin uusi, että koko kasteen saanutta väkeä alettiin nimittämään ”yhden päivän ikaisiksi”. (Kun nollia ei tunnettu niin tuo tarkoitti että heistä tuli äskensyntyneitä, muutama minuutti, muutama tunti jne sitten syntyneiksi.)
Tästä kokonaan uuden elämän antamisesta pyhän kasteen välityksellä annetusta Jumalan palvelijaksi kääntymyksestä on peräisin tuo juutalaisten keskuudesta kristinuskoon siirtynyt nimitys kasteesta uudestisyntymisenä. Se siis kuvaa että kastetulle on juuri kasteen hetkestä alkanut kokonaan uusi elämä.
Intialaisperäisen ”jälleensyntymisen” kanssa tuolla juutalaisesta uskosta nousseella käsitteellä ei ole mitään yhteistä. Ei pienimmässäkään määrin.
παλιν γενεσίᾳ = palin = jälleen ja genesia on syntyminen.
Tuo Roton tuoma käsite kasteesta ja uudelleen (ylhäältä) syntymästä on Juutalaisille tunnettu ja juuri sen tähden oli outoa, että Nikodeemus ihmetteli Jeesuksen puheita uudelleensyntymästä.
Nykyisin alkaa olemaan sama tilanne ja monet uskovatkin ihmettelevät Kristillisen kasteen merkitystä kuten Nikodeemus, jopa monille uskonnon opettajille kaste alkaa olemaan hämärän peitossa, vaikka juuri siinä ihminen syntyy uudelleen vedestä ja Hengestä. (Näin siis Raamatun ilmoitus opettaa yksikantaan)
Nikodeemus ihmetteli asiaa kuten monet tänäpäivänä, mutta Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Mitään uudelleen syntymistä ei ole olemassakaan. Me ihmiset saamme syntyessämme tänne maailmaan Jeesuksen kertoman lähimmäisen rakkauden, joka on taivasten valtakuntaa, jos selläonen on olemassa. Sen noudattamisessa ei tarvita minkäänlaisia oppjea kirkon taholta ja sen ymmärtäminen ja noudattaminen antaa eväät ns. pelastukseen. Eikä se aiheuta minkäänlaisia rahallisia suorituksia.
Kirkon oppiin sitoutuneet tarvitsevat todella armoa jos se yleensä on heille mahdollistakaan, Siinä eivät auta mitkään elinikäiset sisäänpääsymaksut kirkon ihmisten valitseman jumalan ikuiseen paratiisiin.
Reino, tuota opetustasi ei Raamatusta ja Jeesuksen opetuksesta löydy, mutta Evankeliumissa on Jeesuksen oppi syntien sovituksesta. Tuo oppi uudelleen syntymästä liittyy syntien sovitukseen ja kuoleman voittamiseen, (me kuolemme kasteessa ja synnymme uudelleen sen kautta), nyt uskon ja toivon mukaan, mutta kerran ylösnousemuksen kautta. Jeesus puhui myös itsestään esimerkkinä, kuinka jyvän (Siemen) täytyy kuolla, että se voi syntyä uudelleen ja tuottaa hedelmää.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. ” Joh.12:24-25
Elämä kuolleista (synnin alta) on Raamatun ja varsinkin Uudentestamentin ja Jumalan Pojan Evankeliumin keskeisin sanoma. Evankeliumi ei ole Kirkon keksintö, vaan Kirkko on Jumalan tahdosta tuon Ilosanoman julistajan roolissa täällä maailmassa. Kristillinen Kirkko on siihen työhön valjastettu, loppuun asti.
Ilman Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, me olisimme vielä ilman synnin sovitusta, mutta kiitos Jumalan, meidät on Pelastettu ikuiselta kuolemalta. Tämän Lahjan Jumalan on valmistanut ihmiselle Poikansa uskon kautta, johon me myös Kristittynä turvaamme, emme turvaa itseemme ja omaan rakkaudettomuuteemme tai rakkauteemme, vaan Jumalan Vanhurskauteen ja päätöksiin.
Kirjoittaja
Ville Hassinen
Kuopiolaissyntyinen, reilu nelikymppinen puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen seurakuntapapiksi. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.
Ei niin.
Vedestä ja Hengestä syntyminen sen sijaan tunnetaan. Eli uudestisyntyminen kasteen kautta.
Jälleensyntyminen halveksii ihmisen ainutlaatuista elämää ja Luojan luomaa ruumista. Eihän sellaista tosiaan tunneta. Paitsi gnostilaisten päiväunissa.
Ilmoita asiaton kommentti