”Meitä sorretaan”-syndrooma ja negatiivinen uskonnonvapaus

 

Suomessa on suosittua olla sorrettu, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Vapaa-ajattelijoilla on toki ollut monia kummallisia tempauksia, kuten Raamattujen vaihto pornolehtiin, mutta kantava, yhä uudestaan toistuva  teema näyttää olevan: ”Meitä sorretaan”.

 

Kun mennään yksityisten ihmisten  kohdalle, ei asia ole enää yksinkertainen. Pieni esimerkki: Kummilapseni isä on eronnut kirkosta eikä salli hänen osallistua   koulun uskonnonopetukseen, vaikka lapsi itse sitä haluaisi. Ei sinänsä mitään ihmettelemistä siinä mielessä, että persoonllisen vakaomuksen kysymykset eivät noudata  mitään logiikkaa. Ja valtaa käyttää tavallisimmin se, jolla valta on.

 

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen

 

Vakaomuksensa on myös Mikko Puumalaisella ja se näyttää  jälleen aiheuttavan pohdintaa. Virkamies on eri mieltä kuin eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta.  Mikon kanta  on ”että uskonnonvapauden kannalta olisi perusteltua, ettei koulussa järjestettäisi lainkaan opettajien tai esimerkiksi seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaomuksen  mukaista sisältöä.”

 

Mitä se on? Uskonto rajattaisi koulusta pois mahdollisimman täydellisesti. Tunnustuksellista uskonnonopetusta meillä ei enää  koulussa ole. Vertailukohdaksi voitaisi ottaa esimerkiksi historian tai yhteiskuntaopin opetus.  Opettajat tai vierailijat eivät saisi enää ”lainkaan” järjestää  koulussa tilaisuuksia ”joissa on mukana tietyn vakaomuksen mukaista sisältöä.”Ensin poistettaisiin kaikki yhteiskunnalliseen  tai jopa poliittiseen toimintaan osallistuneet opettajatKetkä sitten?Kaikki niistä jotakin tietävät ja ymmärtävät? Näin voitaisi turvata opetuksen puolueettomuus. Tavoitteena arvovapaa, arvoista välittämätön ja tietämätön opetus.

 

Voiko Vapaa-ajattelijoiden argumentointi olla näin alkeellista? Siltä pahasti näyttää, kun  lukee heidän perustelujaan – tai niitä kopioivan Mikko Puumalaisen perusteluja. Puhutaan Jumalan ylistämisestä koulussa jne.

 

Kova on Vapaa-ajattelijoiden pyrkimys päästä sorretuiksi. Mutta edellä mainittu perustelu

ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa. Kouluopetukseen ei liity sellaisia tilanteita. Kirkossa tai seurakuntien työntekijöiden järjestämistä tilaisuuksista kerrotaan ennakkoon ja niihin osallistuminen on vapaaehtoista. Suomalaisen koulun peruslähtökohtia on, että ihan kaikki, niin luterilaiset kuin islaminuskoiset otetaan huomioon. Kuten myös uskonnottomat. Ketään ei pakoiteta mihinkään.’

 

Päivän Turun Sanomat (25.02.14) kertoo turkulaisista k ouluoloista. Selostus näyttää huonosti tukevan Vapaa-ajattelijoiden ja apulaisoikeuskanslerin mielipiteitä. Sivun levyisen jutun toinen otsikko: ”Turkulaisrehtorit eivät halua lisää rajoituksia”. Pari lainausta:

 

Hannunniityn koulun rehtori Timo Kalske oli yllättynyt Puumalaisen linjauksesta. Hän pitää päätöstä harmillisena. Kalskeen mukaan oppilaat eivät tähänkään saakka ole olleet uskonnon takia eriarvoisessa asemassa.” Kerttulin rehtorin    Laineen mukaan heillä ei järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia juuri ollenkaan. – Näissä lausunnoissa kielletään yleensä aina jotakin. Vapauden nojalla pitäisi myös saada järjestää jotakin, Laine kuitenkin huomauttaa Puumalaisen sanoista.”

 

Jutun kuvituksena on lukiolainen Kerttulin lukion (Mauno Koiviston koulu) edustalla. Kuvateksti: ”Kerttulin lukion  Kalle Kilckesenin mielestä uskonnonopetus avaa silmiä ja tarjoaa näkökulmia maailman asioihin.”

 

Uskonnonvapaus – vapaus uskontoon vai vapaus uskonnosta

 

Viimeisen kymmenen vuoden keskustelussa Suomessa on ollut vastakkain negatiivinen ja positiivinen uskonnonvapaus. Vapaa-ajattelijat ovat varsin tyylipuhtaasti edustaneet ensinmainittua. Koska he pitävät uskontoa epätieteellisenä satuiluna, on sen vaikutusta kaikella tavalla ja kaikissa yhteyksissä minimoitava. Vaikka kansan enemmistö kuuluukin kristillisiin yhteisöihin, eivät he Vapaa-ajattelijoiden mukaan ole oikeita uskovaisia, eikä heidän äänelleen saa antaa painoa.Perustuslain uskonnonvapautta ei siis tule tulkita vapaudeksi harjoittaa uskontoa, vaan Vapaa-ajattelijoiden ohjeiden mukaan minimoida uskonnon vaikutusta.

 

Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko eivät ole tätä mieltä. Helluntaiseurakunnat ja muut vapaat kirkkokunnat eivät ole tätä mieltä. Maahanmuuttajien enemmistö ei ole tätä mieltä. Suomen islamilaisten enemmistö ei ole tätä mieltä. Mutta Vapaa-ajattelijoiden hybris on niin suuri, että vaikka he ovatkin kovin piskuinen lauma, he katsovat oikeudekseen määrätä kansakunnan uskonto-olosuhteet. Heidän toimintansa pääpaino on ihmisten erottaminen kirkosta. Kun näillä palstoilla ehdotin, että Välimeren maiden tapaaan vapaamatkustaminen tehtäisi mahdottomaksi niin, että myös Vapaa-ajattelijat joutuisivat maksamaan veron johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen, ei ajatusta Vapaa-ajattelijoiden taholta kannatettu. Menettäisiväthän he siinä tärkeimmän erottamisperusteensa – rahan.

 

Myös uudistuksia tarvitaan

 

Vapaa-ajattelijat lienee yksi niistä harvoista ellei ainoa järjestö, jonka tärkein tehtävä on ihmisten erottaminen toisesta järjestöstä. Silti osa heidän tavoitteestaan on sellaisia, etta minäkin niihin mielelläni yhdyn. Vaikka kansan enemmistö yhä tunnustautuu kristityiksi, on aika niin muuttunut, että yhtenäiskulttuurin ja siihen liittyneeen valtiokirkon viimeiset jäänteet on syytä siirtää historian romukoppaan.

 

Suomea usein verrataan muihin Pohjoismaihin ja toivotaan samanlaista valtion ja kirkon erottamista. Vaatia tätä kertoo vain suuresta asiantuntemattomuudesta. Muissa Pohjoismaissa on kauan haaveltu Suomen ev.lut. kirkon itsenäisyydestä – erityisesti Norja ja Tanska ovat vielä kaukana siitä.

 

Piispojen nimityksen ja kustannusten siirryttyä kirkolle on valtiokirkko-statuksesta lähinnä symbolisia merkkejä, kuten valtiopäiväjumalanpalvelukset. Negatiivisen uskonnonvapauden vastaus tähän on selvä:POIS VAAN. Samalla, valtion arvonanto sen kansalaisten omalle arvoperustalle on myös vahvasti positiivinen voimavara.Joko olisimme kypsiä siihen, että valtiopäivien avajaisten ja päättäjäisten juhlatilaisuus voisi vaihdella? Ei aina Helsingin tuomiokirkossa. Välillä Uspenskin katedraalissa. Sitten Saalamissa ja miksikä ei Helsingin yliopiston juhlasalilla, missä Vapaa-ajattelijat yhdessä itseään edustavampien humanististen järjestöjen kanssa järjestäisi juhlan.

 

Summa summarum: En tahtoisi antaa kovin pienelle porukalle oikeutta päättää, miten  sitä olennaisesti isompi joukko saa  laittaa juhliinsa ”tietyn vakaomuksen sisältöä”.

Taikka ei saa. Apulaisoikeuskansleri on nyt sortunut perusnegatiivisen uskonnovapaustulkinnan airueeksi. Toden totta: Eikö vapauden nojalla pitäisi myös saada järjestää jotakin?

  1. Olenpa yllättäen eri mieltä kuin aiemmat kommentoijat. Kirjoitus sisältää paljon suoranaisia valheita ja on kokonaisuudessaan olkinukke. Kirjoittajan pitäisi mielestäni osata tehdä ero Vapaa-ajattelijoiden ja apulaisoikeuskanslerin välillä.

    Erityisen hämmentävää on, että kirjoittaja julkaisi sen tässä muodossa, vaikka monta tuntia aikaisemmin tilanteen taustat oli K24:ssä kerrottu kattavasti:
    http://goo.gl/b5R7cN

    Koulukiusaajan toimintaa, heikompiahan saa tunnetusti töniä.

    • Tuohan on ihan peruskauraa: vapaus johonkin vs. vapaus jostakin. Siis yhteiskuntafilosofiassa. Ettette edes ton vertaa ymmärrä perusasioista, niin vaikeeta on keskustella.

      Sitte vaan hybriksellä provoomaan, kun ei muuta osata.

    • Ei kannata ihmetellä, että vapaa-ajattelijoita ei oteta ihan vakavasti. Tällainen marttyyrin leikkiminen näkökulmasta riippuen joko ärsyttää tai huvittaa. Minua huvittaa.

    • RISTO,
      hiukan johdonmukaisuutta, please. Miten saat minusta koulukiusaajan, joka tönii heikoimpiaan? Kirjoituksessa pohdin Vapaa-ajattelijoiden intoa olla heikkoja ja sorrettuja. Kerro sinä, mistä se johtuu?
      Lisäksi kerrot, että kirjoitukseni ”sisältää paljon suoranaisia valheita”. Voitko ystävällisesti mainita niistä muutaman? Aika surkea, poloinen tapa keskustella: Sivuuttaa vastapuolen argumentit ja heittää sitten pari mutapaakkua tämän henkilöön.
      Kouluvuosistani on aikaa, mutta en koulussa ketään kiusannut – muutamaa opettajan kiusaamaa puolustin. No, ehkä kiusasin opettajia ja he vuorostaan minua. Lukion päästötodistuksessa uskonnon, historian, yhteiskuntaopin ja psykologian arvosanana oli 6. Onneksi sentään reaalin yo-kokeessa sain laudaatturin.

    • Vapaa-ajattelijoiden oma käytös on peruste uskonnonopetuksen vahvistamiseen. Jos ateismi merkitsee tämänkaltaista minähäiriötä ja kulttuurittomuutta, on parempi, että lapsille ei syötetä tätä sotkua. Se näköjään estää kasvamasta aikuiseksi.

    • Heikki, sanoin, että toimit kuten koulukiusaaja. Pidät kovaa meteliä, osoittelet sormella halveksivasti naureskellen ja koetat saada muutkin mukaan ”piskuista laumaa” vastaan.

      Esimerkkejä valheista (tai sitten vain totuuden vastaisista väitteistäsi, joiden et ymmärtänyt olevan sellaisia).

      1) ”Vakaomuksensa on myös Mikko Puumalaisella ja se näyttää jälleen aiheuttavan pohdintaa.

      Puumalainen teki ratkaisunsa lakien mukaan ja moitteettomasti, ilman vakaumuksensa vaikutusta. Jos tiedät paremmin, todista se. Silloin myönnän virheeni.

      2) Koko kappale, joka alkaa ”Mitä se on?”

      3) ”… kantava, yhä uudestaan toistuva teema näyttää olevan: ”Meitä sorretaan”.

      Tähän voivat tietty vaparien edustaja kommentoida minua paremmin, mutta sanon silti: ei pidä paikkaansa. Jälleen, jos osoitat minun olevan väärässä, myönnän virheeni.

      4) ”Koska he pitävät uskontoa epätieteellisenä satuiluna, on sen vaikutusta kaikella tavalla ja kaikissa yhteyksissä minimoitava.

      Uskallan tästäkin sanoa, että väitteesi on perätön. Osoittanet toisin, jos olen väärässä.

      5) ”… vaikka he ovatkin kovin piskuinen lauma, he katsovat oikeudekseen määrätä kansakunnan uskonto-olosuhteet.

      Pötyä. Jos sinulla on parempaa tietoa, kertonet.

      Vaikka kansan enemmistö yhä tunnustautuu kristityiksi …

      Menee varmaankin teologian puolelle, jossa mielikuvitusperusteet ehkä ovat sallittuja? Jos oletetaan, että kirkon opin mukaan uskova on kristitty ja ei uskova ei ole, puhut tässäkin pahasti palturia. Jos pelkkä kirkkoon kuuluminen ilman uskoa riittää kristittynä olemiseen, olet toki oikeassa.

      Valehtelemisesta syyttäminen on vakava asia, myönnän sen. Mikäli kyseessä on se, että olet vain ymmärtänyt väärin syyttämäsi järjestön toimintaperiaatteet, vedän niiltä osin omat syytökseni takaisin.

    • Risto, taisit sanoa tuolla uutispuolella, että todellinen syy Suvivirren ym. perinteisen säilyttämisen haluun kirkolla on se, että pannaan yhteiskunta kustantamaan uskonnolliset tilaisuudet julkisissa tiloissa.
      Voitko mielestäsi esittää tuollaista omaa tulkintaasi ihan faktana, ja sitten syyttää Heikkiä valehtelusta?

      Oletko huomannut mitä kaikkea yleistyksiä olet esittänyt täällä kirkosta, kristityistä ja kristinuskosta? Sama koskee muitakin aktiiviateisteja täällä. Kannattaa varoa millaisia ”totuuksia” heittää.

      Heikin kirjoitusta ja siinä esitettyjä ajatuksia (osin myös tulkintoja) voi spekuloida, mutta syyttäminen suoralta kädeltä valehtelijaksi ja koulukiusaajaksi menee vähän yli, eikä niin vähänkään.

      Viimeiseen kohtaan, toki harva suomalainen uskoo niinkuin kirkko opettaa. Itse asiassa… en taida itsekään enää uskoa niinkuin kirkko opettaa 🙂
      ns. kulttuurikristittyjä on paljon. Yhä enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon. En oikeastaan ymmärrä ateisteja, jotka siihen kuuluvat.

      Suvivirsi on arvokas kulttuuriaarre, joka hyvin harvalle on henk. koht. sitä kevätjuhlassa laulettaessa uskonnonharjoitusta. Yleistä ja julkista, kaikille pakollista uskonnonharjoitusta se ei missään nimessä ole.

      Itse asiassa, jos minä uskovaisena kristittynä osallistun kirkonmenoihin, niin jos en ole siinä sydämelläni mukana, niin en voi mielestäni sanoa oikeasti harjoittavani uskontoa, jos se on vain rituaalien toistamista ajatukset ihan muualla.
      Uskonnonharjoittamiseen tarvitaan henkilökohtainen asenne ja halu harjoittaa sitä. Jumalakin sanoo Raamatussa: ”Tämä kansa kunnioittaa minua suullaan, mutta sen sydän on minusta kaukana.”

      Kristinuskon kannalta voisi sinänsä olla jopa hyvä juttu, jos tapakristillisyys poistuisi. Vain sitä kautta voi tulla herätys. Vaikka maksettava hinta kulttuuriperinnön menetyksen kautta on suuri, jos niin käy. Jos muuta tietä herätykseen ei ole, niin sitten on mentävä sitä kautta. Se ei kuitenkaan ole syy kannattaa kulttuurin tuhoamista.

      Joka tapauksessa, suurin osa kansasta haluaa suvivirren säilyttää, ja itse kukin voi käydä vakoilemassa koulun kevätjuhlissa kuinka moni siellä sitä oikeasti laulaa. Turha heitellä prosentteja kristinuskon Jumalaan uskovista.
      Suvivirsi on suomalaisille rakas.

    • ”Risto, taisit sanoa tuolla uutispuolella, että todellinen syy Suvivirren ym. perinteisen säilyttämisen haluun kirkolla on se, että pannaan yhteiskunta kustantamaan uskonnolliset tilaisuudet julkisissa tiloissa. Voitko mielestäsi esittää tuollaista omaa tulkintaasi ihan faktana, ja sitten syyttää Heikkiä valehtelusta?”

      Jos sekoitin tässä sinut johonkuhun toiseen ateistiin, pyydän anteeksi. Mutta samat sanat hänelle.

    • Tarkennuksena vielä, että Suvivirsi ei oikeastaan ole edes tapakristillisyyttä, mielestäni. Ainakaan enää. Vaan perinne, joka pohjautuu kristilliseen kulttuuriperimään.

      Aikoinaan kouluissa oli tosiaan sitä tapakristillisyyttäkin. Koulupäivä aloitettiin virrellä, joka todella miellettiin rukoukseksi. ”Tule kanssani Herra Jeesus.”
      Ja uskontotunnitkin tunnustuksellisia.

      Näin ennen. Vain tavat ja kristillisyyteen viittaavat perinteet ovat jääneet.

    • Sari, kuten huomasit itsekin, kyselit minulta kommentteja jonkun/joidenkin toisten kirjoituksiin.

    • Joo, Heikillä on niin paljon näkemystä ja kokemusta, ja sitten kun hän on vielä kirjailija, niin on suoranainen nautinto saada lukea tällaista asiantuntevaa tekstiä.

      Onneksi meillä on vapaus uskontoon! Ja onneksi on torstaina mun kotikirkossa Taize-messu. Aah!

    • Minua sorrettiin pienenä, kun minut pantiin suomenkieliseen kouluun. Olisi pitänyt valita joku suurempi kieli, edes ruotsi, niin ei olisi tarvinut jäädä tähän käpykylään katsomaan kaikkea mänttiä, mitä täällä tapahtuu.

    • Ja mun piti tehdä käsitöitä vuosikaupalla. Virkata ja värkätä. Mä oisin halunnut tehdä metalliveistoksia. Itku!

  2. RISTO;

    lainaan ensin sinua:
    ”Heikki, sanoin, että toimit kuten koulukiusaaja. Pidät kovaa meteliä. osoittelet sormella halveksivasti naureskellen ja koetat saada muutkin mukaasi `piskuista laumaa`vastaan”.

    Tällaisen kuvan sinä siis luot minusta. Jos tuntisit minua yhtään enemmän, tuskin sanoisit, että ”osoittelen sormella halveksivasti naureskellen”. Entä tuo piskuinen lauma? Tiesitkö, että se on yksi Raamatun kuvia Jumalan lapsista?

    Vähän hämmästyn herkkähipiäisyyttäsi. Kirkosta ja kristityistä on vuosien mittaan lausuttu kaikki loukkaavat ja halveksivat ilmaisut. Taidetta on luotu upottamalla krusifiksi virtsaan jne. Jos nyt loukkasin sinua. pyydän anteeksi, mutta samalla toivon, että keskittyisimme kumpikin faktapuoleen.

    Eipäs – juupas-keskusteluun en lähde. Uskon vastakohdaksi on lukemattomia kertoja asetetttu tieto ja tiede. Kari Enkvist on lehtihaastattelussa kertonut, ettei hän ollenkaan lähde keskustelemaan kristittyjen tiedeihmisten kanssa, koska pitää sitä hyödyttömänä. Yli puolet tiedeyhteisön jäsenistä on siis tässä mielessä hyödyttömiä.

    Esimerkkinä tiedeyhteisön uskonnottomista edustajista lainaus, jonka olen esittänyt kirjassani ”Suomen kirkon tulevaisuus? (Sammakko 2010) Matti Kamppinen, Turun yliopiston uskontotieteen lehtori (2009):

    ”Uskontopohjaisilla, arkaaisilla argumenteilla oli aikansa, kuten oli noitavainoilla, feodalismilla tai orjuudellakin. Nyt tiedämme paremmin.— On totta, että yhteiskunnallinen keskustelu yksipuolistuu, jos vääräuskoisten ja velhonaisten teurastajat suljetaan ulkopuolelle. Mutta moinen yksipuolistuminen taitaa olla vain hyvästä, kun pyritään kohti ihmisarvoista, humanistista tulevaisuutta.”

    On mielestäni jokseenkin mahdoton yritys keskustella uskosta tasapuolisesti tai puolueettomasti. Ihminen on yleensä puolesta tai vastaan. Toki on myös kantaa ottamattomia, mutta ainakaan minä en pyri ”sivistyneeseen” vaan rehelliseen ja avoimeen keskusteluun. Yksi osa hyvää dialogia on toisen ihmisen kunnioittaminen,. mutta eikö se ole osa kaikkea inhimillistä kanssakäymistä?

    • Keskustelusta ei tule mitään, ellet osaa päästää irti omasta marttyyriasenteestasi, Heikki. Kommentoin kirjoitustasi, sellaisena kuin sen täällä julkaisit. En ottanut kantaa siihen, millainen ihminen olet.

      Rautalangasta vielä kerran: blogisi rakenne ja tyyli on sellaista, jota käyttää myös itsensä vahvemmaksi (todellisuudessa epävarmaksi?) tunteva koulukiusaaja. Jos tämä ei ole se viesti, jonka haluat välittää, sinun kannattaa kokeilla toisenlaista tyyliä.

    • Risto: Ärhäkkyyttäsi on vaikea ymmärtää.

      Minusta keskustelu ja keskustelijan omat kasvot ja vakuuttavuus on menetetty silloin, kun kutsuu toista koulukiusaajaksi tai valehtelijaksi.

    • Tuire, jos lukisit (vai ymmärtäisit?) kommenttini, huomaisit että

      a) perustelin kantani

      b) en kutsunut kirjoittajaa koulukiusaajaksi.

  3. Tiedeuskonnon ”apostolit” ovat 100% varmoja uskossaan, että joku löytää kätkössä olevan fysiikan ”Graalin maljan” viimeistään seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Sen ”kosmisen koodin” uskotaan antavan ihmiskunnalle kyvyn ”tulla tietämään Jumalan mielen”, kuten aikamme kuuluisin kosmologi, englantilainen Stephen Hawking kirjassaan ”Ajan lyhyt historia” raamattua lainaten unelmoi. (Nyttemmin hän uskoo, ettei sellaista kuin Jumalaa tarvita ollenkaan). Kun koko todellisuuden selittävä ”kaikenteoria” on löydetty, voisimme ”leikkiä Jumalaa” eli hallita aikaa ja tilaa sekä luoda tulevaisuutemme vailla mitään rajoja, kuten fyysikko, tieteen popularisoija Michio Kaku (”Hyperspace”) visioi.

    Merkillistä, ihminen on edistynyt ”tietämisessä” niin pitkälle, että hän pystyy sytyttämään tulen (tarkoitan käynnistämään atomireaktorin), mutta ei tiedä, miten hallinnasta karannut atomireaktio saadaan pysäytettyä. Alkukantaiset ihmiset pystyivät sammuttamaan tulen vedellä. Ja sitä samaa menetelmää käyttävät tämän päivän atomifyysikotkin! Jo kolme vuotta on vettä lapettu Fukushiman reaktoreihin ja juoksutettu saatunut vesi mereen.

    Jäätävä tosiasia on se, että ihmistä syvimmin kouraisevat metafyysiset kysymykset, kuten: Miksi on olemassa jotakin, miksi ei mitään? Miksi juuri tällainen todellisuus eikä toisenlainen? ovat tänään yhtä reaalisia ja tieteellistä vastausta vailla kuin ne aina ovat olleet.

    Vuoden 2000 Templeton-palkinnon saanut englantilainen matemaatikko ja teoreettinen fyysikko, Freeman Dyson, jonka merkittävin anti fysiikalle on ollut kvanttielektrodynamiikan (QED) matemaattinen teoria, totesi kiitospuheessaan:
    ”Tiede ja uskonto ovat kuin kaksi ikkunaa, joista ihmiset katselevat yrittäen ymmärtää suurta maailmankaikkeutta, ja sitä, miksi olemme täällä. Nuo kaksi ikkunaa avaavat kaksi erilaista näkökulmaa todellisuuteen, mutta ne avautuvat kuitenkin yhteen ja samaan todellisuuteen. Molemmat todellisuuden näkökulmat ovat yksipuolisia eikä kumpikaan ole täydellinen. Molemmat jättävät huomiotta oleellisia piirteitä todellisuudesta, mutta kummankin kuva todellisuudesta on kunnioituksen arvoinen.”

    Minua harmittaa, että ”vapaa-ajattelijat” (siis, joiden ajatukset eivät ole sidottuja mihinkään luuloihin) ovat osoittautuneet olevansa dogmaattisimpia tiedeuskovaisia, täsmälleen samanlaisia kuin minkä tahansa uskonnon fundamentalistit. Olisivat edes ”agnostikkoja”, mistään tietämättömiä.

  4. RISTO,
    kun näytät jääneen sille kierteelle, että toistelet kvasipsykologista luonneanalyysiäsi minusta ja teet sen yhtään minua tuntematta, sanon nyt vielä tämän. Ei yhtään auta, vaikka sata kertaa toistaisit väitteesi, Ne ovat sinun ajatuksiasi, ei minun.

    ”En ottanut kantaa siihen millainen ihminen olet.” Etkö ottanut? Kerroit vain puhtaan objektiisisesti, että valehtelen ja käyttäydyn, niinkuin koulukiusaaja käyttäytyy. Työssäni työnohjaajana jonkin verran jouduin tekemisiin myös työpaikkakiusaamisen kanssa. Koulukiusaamisessa en ole asiantuntija, ehkä sinä olet, kun näin vähäisellä materiaalilla voit laukoa tuomioita.

    Tapasi keskustella tuo mieleen rakennusmestarin Oulussa 70-luvulla, ensimmäisessä papinpaikassani. Rakennusmestari kertoi esimiehelleni, että ehtoollista jakaessani pilkallisesti nauroin ehtoollisvieraille heidän tyhmyyttään. En ollut keskustellut miehen kanssa kertaakaan, mutta jostakin hän sen vain tiesi.

    Ammattikielessä puhutaan projektiosta, omien ajatuksensa siirrosta toiseen henkilöön.

Kirjoittaja

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!