Me-naiset lehdessä oli haastattelu muutamasta nuoresta pienperheellisestä naisesta. He ovat lehden mukaan (ja kuvienkin!) hoikkia, kauniita ja trendikkäitä.
Koti on sisustettu viimeisimmän huudon mukaan mustavalkoisesti ja naiset harrastavatkin sisustamista. Ihmeen monella vl-perheellä on kyllä vara sisustaa kotinsa oikein viimeisen päälle ja monella on myös valtavasti taitoa hyppysissä homman kanssa.
Tarjottavana illanistujaisissa on myös kaikkea IN-juttua. Tähän täytyy heti sanoa, että vl-naiset ovat pääsääntöisesti mielettömän hyviä laittamaan sapuskaa ja leipomaan järjettömän näyttäviä, maukkaita ja suussasulavia leipomuksia (nam!). Johtuneeko siitä, että hommaa aletaan usein harjoittelemaan melkoisen nuorina. Niin ja kyläily ja sitä kautta tarjottavien ”harrastaminen” on perin ahkeraa vl-kulttuurissa.
Juttu on rehellinen, se hyvä! Naiset kertovat avoimesti ajatuksistaan, se kiva! He ovat kaikki hyvin koulutettuja, ovat saaneet elämässään matkustella ja asua ulkomailla, kiva kun ovat ehtineet itsenäistyä ja nähdä maailmaa.
Jutun mukaan naiset eivät meikkaa, katso televisiota, juo alkoholia ja tanssi. He suhtautuvat kielteisesti ehkäisyyn, avioeroon ja naispappeuteen.
Vaikka naiset eivät hyväksy ehkäisyä, silti he ymmärtävät sen, jos naisen henki on vaarassa tai hän on masentunut. Tässä kohdassa täytyy sanoa, että on käsitykset muuttunu vl-liikkeessä, kun tuo masennus hyväksytään syyksi ehkäistä, kuulostaa hyvältä. Tosin päätös ehkäisystä sälytettiin lääkärin harteille; ”Jumala antaa lääkärille viisauden kertoa, mitä täytyy tehdä”.
Ei mun aikana puhuttu mitään tuommosia koskaan. ”Jumala antaa voimat hoitaa ne lapset, jotka hän lahjoittaa”, sanottiin ja siihen viitataan myös naisten haastattelussa.
Sitten joku naisista kertoo aina ajatelleensa, että saa itselleen seitsemän lasta. Juuh, olen kuullut monen aikoinaan ajatelleen, ettei nyt hänen kohdalleen tulisi varmasti isoa perhettä, mutta kuinkas sitten oikein kävikään…:) No toivotaan, että tuon naisen ajatukset toteutuvat.
Joku naisista oli sitä mieltä, että heidän miehensä ovat hommassa paljon tiukemmilla mitä he, kun ne joutuvat elättämään koko porukan. Voi olla noinkin. No, tästä asiasta ihmiset ovat kyllä hieman eri mieltä, riippuu perheiden tilanteista.
Jossakin vaiheessa lapsirumbaa jopa nainen voi kokea kodin ulkopuolisen työpaikan enempikin lepopaikaksi 🙂 Ihan vasta kuulin erään ison perheen äidin sanovan, että hän lähtee töihin aina lepäämään, kotona ei ole hetken rauhaa ja hirvittävä työmaa joka puolella. Noh, hänellä olikin jo iso perhe.
Kun mulla ja miehelläni oli perhe vasta noin pieni, niin kuin tuon jutun naisilla, me saatiin usein kuulla ”lohdunsanoja” suurperheiden vanhemmilta: ”eihän tuo ole vielä mittään, oottakaahan kun teillä on 10 lasta…”
Mua loukkasi ihan hirveesti silloin nuo meille joko pelotukseksi tai varoitukseksi tarkoitetut sanat. Ajattelin, ettei mun elämä tule olemaan niin raskasta ja vaikeaa kuin heillä. Toisin kävi. Kantapäitten kautta varoituksensanat menivät perille ja vieläpä vasta siinä vaiheessa, kun oltiin jo oikein kunnolla ”satimessa”.
Eli syntyneestä tilanteesta oli jotenkiin vain selvittävä, hyvin, huonosti tahi hyvin huonosti, sukulaisten, ystävien, kodinhoitajien ja päiväkodin avustuksella. Eikä ole vapaa-ajan ongelmia vieläkään. Koska sitä vapaa-aikaa ei oikein tahdo olla ollenkaan 🙂
No, mutta selvittiin ja pärjätään ja nyt osaa oikein mielettömästi nauttiakkin lapsista, eikä niiissä koskaan mitään vikaa ole ollutkaan, päinvastoin; heidän arvoaan ei voi mitenkään edes mitata. Olisi vaan ollut enempi voimia, jaksamista ja terveyttä (enempi päitä, käsiä, jalkoja, useampi vanhempi kuin vain kaksi!).
Se oli jutussa uutta verrattuna mun aikaani vl-liikkeessä, että siinä myönnetään lasten katsovan netistä lastenohjelmia. Ei mun aikaan sellaista hyväksytty. Noin ne ajat muuttuvat. Harva uskalsi silloin katsoa edes piirrettyjä videoita.
Ihanan rehellisesti naiset miettivät vl-naisen ullkonäköasioita. Kuinka on ristiriitaista, että permis hyväksytään ja värjääminen ei ja heille tuntuu passaavan se, että ”joku on joskus vetänyt sen rajan siihen” ja sitten asiaa ei edes mietitä.
Ei niin, vaikka kyseessä on silkka ihmispäätös ja ihmisoppi, josta Luther varoittelee ahkerasti. Naiset kokevat säännöt uskoa suojaaviksi, mutta he eivät hoksaa ajatella, että joskus viiruksentorjuntaohjelmassa saattaa olla itsessään viirus.
En kerro kaikkea tuosta haastattelusta, ostakaa lehti, joita juttu kiinnostaa. Se on rehellinen kuvaus nuoren perheellisen elämästä ja ajatuksista vl-liikkeessä.Tosin täysin toisenlaisiakin tarinoita liikkeen piiristä löytyy, mutta ne ovat sellaisia tarinoita, joista harva haluaisi kertoa suurelle yleisölle, ne ovat kipeitä tarinoita. Mutta kaikenlaisille tarinoille on aikansa ja paikkansa.
Mutta yksi sammakko sieltä löytyi.
”Uskon ja yhteisön jättävät kokevat usein suurta onnettomuutta, ahdistusta ja juurettomuutta.”
Päinvastoin arvon naiset. Suurin osa vl-liikkeen jättäneistä tuntee suurta vapauden riemua ja iloa, olo on kuin taivaanlinnulla, joka vapaana liitelee sinisellä taivaalla ilman kahleita. Ahdistusta tuovat lähinnä vl-ystävien ikävät, jopa piikikkäät sanat ja puhuttelut joka käänteessä ja väänteessä. Mitä vähempi on tekemisissä vl-liikkeen jäsenten kanssa, sen vapaampi on hengittää!
Lealta:
”Perheiden lapsiluvusta puhuttaessa kannattaa pitää mielessä se tuttu biologinen fakta, että jokaiselle pariskunnalle ei automaattisesti synny lasta vuoden välein. Suurperhe ei ole joka tilanteessa itsestään selvyys.”
Joo toki. Perustan sanomiseni siihen, mitä ihmiset ovat minulle kertoneet, eli eläneet selibaatissa. Ei tämä tietenkään kaikkien todellisuutta ole, mutta että tätäKIN tapahtuu.
On oikeastaan hyvin traagista, että vl-liike on valinnut tärkeimmäksi teologiseksi prinsiipikseen maksimaalisen lisääntymisen, joka on oppina kaikkia uskovaisia velvoittava (juuri siksi koska se on oppi). Asia tulee kenties ymmärrettävämmäksi liikkeen maallikkovallan ja siitä väistämättä seuraavan ohuen teologian kautta: kaikki asiat ovat joko uskon asioita tai sitten niitä ei käsitellä lainkaan, niitä ei ole olemassa. Liikkeen piirissä ei siis näytä olevan olemassa mitään asioita jotka kuuluisivat esim. etiikan tai järjen piiriin, vaan kaikki hengellistetään. Jumala, ja tietenkin saatana, ovat läsnä pienimmissäkin valinnoissa. Paha vaanii jatkuvasti nurkan takana kenet saisi niellä jne. Te vl-liikettä tuntevat tiedätte tämän retoriikan kyllä.
On hyvä jos vihdoin mielenterveysongelmat esim. masennus otetaan huomioon. Allekirjoittanut olisi ollut melko iloinen ja säästynyt monelta murheeltakin jos joku olisi sanonut tuon minulle esim. rippikoulussa. Siis ettei tarvi lisääntyä yli voimien. Olisi ylipäätään sanonut joku. Edes kerran. Juttelin vasta vanhemman, koko ikänsä vl-liikkeessä olleen henkilön kanssa, joka silmät kirkkaina oli sitä mieltä, että lapsettomuushoidot eivät ole syntiä mutta ehkäisy on. Puheesta kuulsi läpi vuosikymmenien pelottelu: hän haluaa sanoa kerran Jumalalleen: tässä ovat lapseni jotka minulle annoit. Se on hänen mielipiteensä mutta itselleni se oli taas muistutus siitä, että nykymuotoinen vanhoillislestadiolaisuus on ensisijaisesti hedelmällisyyskultti. On se muutakin, mutta vasta tämän jälkeen. Hyvä kuitenkin jos liike on menossa parempaan suuntaan. Matkaa terveeseen yhteisöön on vielä hurjasti mutta suuntahan on usein tärkeämpää kuin se missä juuri nyt ollaan.
Hyvä Vuokko että jaksat kirjoittaa tänne. Lestadiolaisuuden historia tulee vielä muistamaan sinut, juuri siksi koska puhut rehellisesti ja avoimesti. Toisin kuin monet muut.
Antti Leinonen: ”Toki jokainen lukija ymmärtää, että tämä on blogistin näkemys asiasta. Asia on niinkin henkilökohtainen, ettei voi toisten puolesta sanoa kuinka he tuntevat.”
Minä oletin ja oletan edelleen, ettei Vuokko esittänyt arvailuja, vaan tapaamiensa, vl-liikkeestä eronneiden kokemuksia.
”On paljon niitä, jotka ovat matkustaneet juurikin eri suuntaan (tuolta näennäisestä vapaudesta VL liikkeeseen), ja tunteneet suuren vapauden kun syntikuormat on saatu anteeksi.”
Minun ymmärtääkseni näitä ei kovin paljon ole. Vl-liike ”kasvaa” pääsääntöisesti vain sisältä päin, ulkopuolisia (ilman kodin vl-taustaa) ei juurikaan liikkeeseen liity. Ja näistä vl-taustaisistakin suurin osa irtautuu liikkeestä aikuistuessaan, mikä selittää sen ettei kannattajamäärä juurikaan nouse suurista perheistä huolimatta.
”Enemmän kuulostaisi pakonomaiselta tarpeelta päästä arvostelemaan VL väkeä tuon tuosta”
Tuollainen henki on kaukana Vuokon teksteistä. Näyttää vain kirpaisevan joitakin kovasti, kun vl-liike ei ole lähellekään kaikille onnela. Päinvastoin: irtautuminen on monille uskoontuloon verrattava onnen ja vapauden kokemus. Tietenkin on paljon niitäkin, joille sosiaalisen verkoston muuttuminen voi aiheuttaa suurtakin tuskaa.
Pentiltä niin tasan asiaa, iso kiitos! Lukekaa kaikki huolella hänen kirjoituksensa.
Antilta:
”Toki jokainen lukija ymmärtää, että tämä on blogistin näkemys asiasta.”
Näkemys, kokemus tahi enempikin KÄSITYS, joka perustuu ihmisten puheisiin ko. asiasta. Eräskin ihan ”yletyin käsin” kiitti ääneensä sitä, että hänet lemppastiin vl-liikkeestä pois. Hänen iloaan oli mukava katsoa. Ja sitä oli paha kuunnella, mitä kaikkea kamalaa hän oli liikkeessä saanut kokea
Totta on sekin, mitä Antti sanoi, että joku on kokenut ilon ja riemun päinvastaisessa tilanteessa, eli tehtyään parannuksen vl-liikkeeseen. Nämä armontuntemiset ovat kestäneet jonkin aikaa ja sitten on tullut enempi tai vähempi kuivakka arki vastaan, kun on pitänyt alkaa elämään vl-uskoa todeksi. Toisille homma on passannut, toisille ei.
Eikähän se Antti niin ole että asia on niiin henkilökohtainen että perheväkivaltaperheissäkin kulisseja pidetään yllä vuosikymmeniä vaikka elämä on helvettiä.
Ja toisaalta se selkeän ja totaalisen pesäeron tekeminen liikeeseen voi olla ainoa tapa vältyä siltä väkivallan jatkumiselta. Uskontona johon sisältyy se narimi lestadiolaisuus voi pahimilaan olla asia jonka läheisyys vammautaa aina. Mielstäni on täysin ymärrettävää se miksi se on parempi mitä kaumpana liikeestä ja sen jäsenistä on.
Katri, olen ymmärtänyt, että Jeesus kehoitti oikein rakastamaan vihamiehiään, ei syrjimään. Yleensä ottaen ajattelen, että nämä sanat raamatusta ovat hyvinkin totta:
Se on se suun puhe ja blogien tuote, ja missä valossa ihmisiä, oli ne sitten vihamiehiä tai rakkaita lähimmäisiä, nähdään tai oikeastaan halutaan nähdä.
Jos ihminen ei ymärrä mitä tekee niin onko se että suojelee itseään syrjimistä? Ei minusta. Joidenkin kohsalla ainoa tapa estää heitä tekemästä väärin on se että hylkää. Tai se voi olla ainoa tapa suojata itseään. Jos olisin Jeesus pystyisin ihmisesiin… valitettavasti en ole. Kyllä Jeesus käski rakastaa totuudessa.
Vuokko sanoo:
Tuo ”joku” on kuitenkin aika paljon, kun ajattelee että 1800-luvulla oli yksi siellä Kaarlesuvannossa. Yleensä asioita lienee ihan aiheellista katsella pidemmälläkin aikajanalla. Nuista liikehdinnöistä ei varmaan ole hirveesti kirjaa pidettynä. Voi olla joku käynyt katsomassa elämää siellä VL liikkeen ulkopuolellakin ja lopulta halunut palata.
No jos katsotan LLL tuotantoa uskonkysymykistä sen yhteytä nykylestadiolaiseen opetukseen on kyllä aika vaikea havaita.
Antti Leinonen: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
Löysit osuvan raamatunkohdan. Vl-liikkeen kritisoinnissa on kyse pahuudesta. Nyt kaikki kilvan kehumaan. Puhua ei saa hoitokokouksien myötä syyttöminä erotetuista ja pahimmillaan itsemurhiin ajautuneista. Puhua ei saa ehkäisykiellon vaikutuksista mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien elämään.
Näistä ja muistakin mahdollisista ongelmista puhuminen paljastaa puhujan pahan sydämen.