Me ja muut

Televisio-ohjelmassa Sannikka oli taannoin keskustelu maahanmuuttokeskustelun huonosta tasosta ja asioista, joilla sitä saataisiin paremmaksi. Perusväite oli, että pitää olla nyansoidumpaa.

Studiossa oli PS:n ja Vihreiden edustaja, jotka kuulemma kohottivat keskustelua. Keskustelu kuitenkin pysyi hyvin yleisellä ja aatteellisessa tasolla.

Ensimmäinen kiemurteli vaivaantuneena keksiäkseen, liittyykö maahanmuuttoon mitään hyvää ja toinen oli jos kohtakin sätkyisämpi sen osalta, voisiko maahanmuuttoon liittyä jokin ongelmakin.

Yhtenä esille tulleena kysymyksenä oli työperäisen maahanmuuton haitat ja hyödyt. Vastustava taho esitti, että alle 3000 euroa kuussa ansaitseva on sosiaalituen varassa ja ei ole kansantaloudellisesti hyödyllinen.

Ovatko kaikki alle 3000 euroa alle kuussa ansaitsevat kansantaloudellisesti hyödyttömiä?

Jos ajattelemme esimerkiksi Helsingin asumiskustannuksia, ei kai tällä summalla perhettä elätä.

Ajatuskokeet ovat järkevässä keskustelussa luvallisia, vaikka ajatellaan siten, että niiden sisältö ei toteudu.

Oletetaan, että Suomeen tulisi miljoona työperäistä maahanmuuttajaa, jotka saisivat palkkaa keskimäärin 2400 euroa kuussa. Tästä he maksaisivat tuossa veroluokassa 23 % veroa + muut kulut. Verokertymä olisi suuri. Loppu kiertäisi kulutuksena markkinoilla, mitä pidetään usein autuuden ehtona.

Olisiko heidän tekemänsä työ ja tämä verokertymä sekä heidän kulutuksensa kansantaloudellinen tappio, vaikka he saisivatkin myös tukia?

Tai mitä tappiota edellisestä koituisi, jos ei olisi suomalaisia työkykyisiä tekemään tämän palkkaluokan töitä?

Väestö ikääntyy ja työhön kykenevistä nuoremmista monet etsivät työpaikkoja, joista maksetaan hyvää palkkaa. Merkittävä osa nuorisosta on arveluttavassa asemassa sen suhteen, onko heistä työhön.

Kansantaloudellinen tappio saattaa piillä pikemminkin näissä kysymyksissä. Ei vaikuta järkevältä ajatella, että työperäinen maahanmuutto rakennetaan suosimalla korkeasti palkatuille aloille hakeutuvia maahanmuuttajiin, joskin heitäkin on hyvä olla.

Onko niin, että sen lisäksi, ettei maahanmuuttokeskustelu ole nyansoitunutta, sillä ohitetaan ongelmia, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan sisäisiä? Se olisi semmoinen "venäläinen tapa":  kun maassa on sisällä ongelmia, järjestetään niitä ulkomaille, jotta huomio kiinnittyy niihin.

Väestön ikääntyminen, nuorison kysymykset, sosiaalituen järjestämisen ongelmat, tuotannon rakenne, ongelmia omien luonnonvarojemme käytössä, valtion velkaantuminen jne. ovat varsinaisia kysymyksiä, joita olisi hyvä käsitellä pikemminkin kuin kysymystä siitä, onko suomalainen se, jonka mummo asui Suomessa ja joka syntyi täällä ja koulutettiin ja pidettiin terveenä yhteiskunnan rahoilla vaiko se, joka tulee tänne vasta aikuisena ja saa palkkaa alle 3000 euroa ja on kansantaloudellinen tappio, kuten ilmeisesti myös hänen ns. kansasuomalainen palkkaveljensä ja -sisarensakin?

Miksi pohdin tällaisia kirkollisella foorumilla?

Kristinusko ja kirkot mieltävät itsensä ekumeeniseksi ja kosmopoliittiseksi ilmiöksi. Vaikka kansallisiin ja niiden historiallisiin erityispiirteisiin kiinnitetään arvostavaa huomiota, lähtökohtana kaiketi ei ole ajatus, että on ihmisenä olemisen kannalta synnynnäinen ja muista erottava ominaisuus, että on syntynyt jossakin historiallisesti kontingentissa valtiossa.

Miksi syntyminen Suomessa muuttaisi henkilön asemaa edullisemmaksi suhteessa henkilöön, joka on Suomen kansalainen tai pyrkii sellaiseksi, mutta joka ei ole syntynyt Suomessa?

On vaikea nähdä, että alle 3000 euroa ansaitsevan Suomeen syntyneen tai Suomeen muualta tulleen kansantaloudellinen merkitys olisi ratkaisevasti erilainen. Eri viivalle asettaminen lienee selittyvän jostain muusta kuin kansantaloudellisesta perusteesta.

On uskomuksia, joiden mukaisesti edellisellä on vahvempia oikeuksia kuin jälkimmäisellä eräänlaisena etuosto-oikeutena. Miksi niin pitäisi ajatella? Millaisia metafyysisiä oletuksia tällaiseen näkemykseen sisältyy? Miten kristillinen perinne maassamme on mahdollisesti tukenut tällaisten uskomusten vakiintumista?

Lähinnä mieleen tulee kaksi perinnettä.

Meille tutumpi on hegeliläinen näkemys maailmanhengestä, joka toteuttaa itseään kansojen erityispiirteillä kutsuen niitä esiin historian yöstä. Tämä käsitys on esimerkiksi yksi Suomen itsenäisyysjulistuksen taustauskomuksista.

Toinen on valitun ja luvatun kansan idea. Näkemys on elänyt ihmiskunnassa sen aamuvarhaisesta alkaen eri muodoissa, mutta edellyttääkö jumalausko tällaista uskomusta? Aika paljon vaadittu.

Kolmanneksi tulee mieleen rotuopillisia ja kulttuurien arvojärjestykseen asettavia uskomuksia, mutta en välitä ryhtyä keskustelemaan tällä tasolla.

Vastaavasti herää kysymys, miksi kaikista tutun kannalta muukalaisista pitäisi ajatella, että näihin liittyy ainoastaan myönteisiä piirteitä? Millaisia metafyysisiä ja suorastaan uskonnollisia uskomuksia sisältyy näkemykseen, jonka mukaisesti kaikki ”toinen” on ongelmatonta ja syleiltävää ja sen anti yksinomaan rikastuttava?

 

12 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Helsingissä kustannukset asumisessa ovat suuret.

    Tietyt kulttuurit haluavat myös järjestelyjä missä naiset ovat erillään miehistään vaikka kyse olisi parisuhteesta useamman miehen tai naisen kanssa.

    Jossain kulttuurit katsovat myös lapsimyönteisyyttä jolloin kotouttaminen tyssää siihen ettei kieltämme ole pakko oppia katsoa työntekoa eteenpäin.

    Kun edellisen hyväksymme menee hyvin.

    Ei muuta kuin ovat auki. Siittä auvoisuus alkaa ja kaikkien olot paranevat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Mielessä on pyörinyt jo jonkin aikaa se miten Suomalaisuus keksittiin ja kehiteltiin omaksi kansakseen. Maailmassa on lukuisia kansallisuuksia, jolla ei omaa valtiota ole ja niissä on väkeä paljon enemmän kuin meitä. Olemme itsenäinen kansa vain historian sattuman oikuista. Silti pidämme Suomalaisuutta itse ansaittuna ja tietysti täysin oikeutettuna. Kukapa muuta uskaltaisi esittää. Väite jota usein hoetaan: ” ensin pitää hoitaa omat asiat kuntoon ja sitten vasta muut” on selkeästi rasistinen. Sitä lausetta ei moni halua sulattaa sellaiseksi. Minä hetkenä tahansa saatamme menettää kaiken ja joutua pois tästä ihanasta lintukodista. Silloin olisi hyvä, jos voisimme saada ystävällisen vastaanoton uudessa kotimaassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Suomalaisuus keksittiin noin 180-200 vuotta sitten. Kaksi Ruotsin valtakunnan itäistä hiippakuntaa sekä Härnösandin hiippakunnan koillinen osa siirtyi Venäjän alaiseksi Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Näiden alueiden suomensukuiset heimot ja toisistaan poikenneet kielet parsittiin yhdeksi ja väestölle alettiin opettaa, että se on Suomen kansa, ja sen kieli on suomen kieli.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Peruskysymys on kai se että miksi maahanmuuttoa ylimalkaan vastustetaan?Onko sellaiselle vastustamiselle rationaalisia syitä tunne syiden lisäksi.

    Julkisessa keskustelussa tavalliset argumentit ovat heidän aiheuttamansa kustannukset, heidän aiheuttamansa sosiaalinen levottomuus ja pelko siitä että heidän läsnäolonsa tuhoaisi ja ainakin vetistäisi kansallista kulttuuria ja identiteettiä.

    Kaikissa noissa argumenteissa on perää. Niin kuin Petri omassa tekstissään kirjoittaa, niin pitkän päälle maahanmuutajat ovat lisäämässä kansakunnan kokonaishyvinvoitia. Mutta yleensä ammattitaidoton siirtolainen aiheuttaa alkukustannuksia ja myytin mukaan jäävät avustusten varaan eläjiksi. Tämä kuva dominoi keskustelua.

    Niin kuin keskustelut osoittavat, niin tämä aiheuttaa kansalaistasolla pahaa verta ja siitä on tullut poliittinen halko jolla vastustajia nuijitaan ja valitettavasti hyvällä menestyksellä. Eli kansantaloudellinen argumentti on olevinaan rationaalinen argumentti mutta itse asiassa se on vain ase yleisessä maahanmuuton vastustamisessa.

    Niin kuin Ruotsin tilannetta seuranneet tietävät, niin siirtolaiset ovat yliedustettuina rikollisuudessa, vankila-asiakkaissa, sosiaali ja työttömyysavustusten saajina, avioerotilastoissa ja sairaalakustannuksissa. Tämä lisää ennakkoluuloja siirtolaisia kohtaan. Suomessa ummistetaan silmät sille, että ylläoleva kuvaus koskee mitä suurimmassa määrin myös ensipolven suomalaisia Ruotsissa. Meitä tuli Ruotisiin neljännesmiljoona muutaman vuoden sisällä 60- ja 70luvulla . Jo toisen ja kolmannen sukupolven kohdalla tilanne on tasoittunut ja suomalaiset eivät erotu kantaväestöstä, vaan suomalaisten jälkeen tulleet maahanmuuttajat ovat nyt käymässä läpi samanlaista prosessia.

    Niin, maahanmuuttajat todellakin herättävät pelkoa siitä että he ovat kultturellisesti erilaisia eikä heistä voi tulla oikeita suomalaisia. Ja vielä sitä että heidän läsnäolonsa heikentäisi itsestään selvää ,vaikka epäselävää suomalaisuuden tunnetta , että he ovat kuin vieras objekti kansallisessa ruumiissa joka voi tuhota sen. Kaikki se mikä uhkaa identiteetin tunnetta, sitä vastaan puolustaudutaan. Juuri niin, kansallinen identiteetin tunne on muuttuvaa. Ajatelkaamme miten paljon ruotsalaisuus, saksalaisuus ja viime aikoina angolamerikalaisuus on vaikuttanut suomalaisten suomalaisuudeksi luulemiinsa arvoihin, siihen missä määrin olemme sopeutuneet Hollywood kulttuuriin.

    Maahanmuutto aiheuttaa vaikeuksia, kustannuksia ja levottomuuksia. Siihen ei ole ratkaisua koska maahanmuutto kaikesta vastarinnasta huolimatta tulee vain kasvamaan. Siksi siihen tulisi valmistautua ja olla suunnitelmallinen. Kyllä ne suomalaistuvat muutamassa sukupolvessa ja ovat vastustamassa muiden mukana seuraavaa aaltoa kun ikuinen ihmisvirtaus ei tule loppumaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Onhan siihen ratkaisu. Kotouttaminen. Oikeasti se pitää toteuttaa niin että joku ottaa tehtäväkseen ohjata tulijaa kaikessa. Näin toimien on saatu oikein hyviä tuloksia ja ne joille vastaavaa apua ei ole löytynyt on usein joutuneet huonoille teille. Mikä asia minusta on luonnollinen seuraus sille, ettei pääse lähemmin ja kunnolla tutustumaan paikallisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Petri Järveläinen sanoo:

    Markku Hirn, varsin valaiseva kommentteja kokemuksen pohjalta. Suomessa tilanne on se, että vaikka maahanmuuttajien toiminta rikostilastoissa korostuukin, vain pieni osa 300 000 tänne tulleesta ulkomaalaisesta on niistä osallinen. Lisäksi tilastot ovat ongelmallisia esimerkiksi seksuaalirikollisuuden suhteen, koska niihin kirjataan epäilytkin ja lisäksi niiden ulkopuolella ovat kantaväestön perheensisäinen problematiikka, jonka määrä ei ole tiedossa.

    Pekka Veli Pesonen, Ns. kotouttaminen on juuri se väline, jolla asiaa tulee käsitellä, mutta siihen liittyy monia kysymyksiä.

    Yhtenä koulutusmuotona vastaamassani toiminnassa on ollut maahanmuuttajien koulutus, ja noin kymmenen vuoden ajan olen seuraillut yli 20 maasta tänne tulevien elämänuran kehkeytymistä. Kotouttamisessa keskeistä on kielen opetus ja myös paikallisten tapojen ja asenteiden kertominen. Lähtökohtana on se, että ketään tulijaa ei kohdella kulttuurin edustajana vaan yksilönä.

    Ongelmana on se, että pikakurssit eivät auta. Joskus opiskelemaan tulee henkilö, jolla on todistus 100 tunnin kotouttamisohjelmasta. Sen mukaan hän on perehtynyt suomalaiseen työelämään ja sen perussääntöihin sekä suomen kieleen. Tulos on kuitenkin se, että henkilö ei kykene ilmaisemaan suomeksi, missä vessa sijaitsee.

    Kotouttaminen edellyttää aikaa ja rahaa. Kielen oppimisen minimi on vuosi ja se edellyttää jokapäiväistä monituntista perehdyttämistä. Mahdollisimman nopea siirtyminen työelämään, joka muutama vuosi sitten oli vallalla, on erittäin suuri virhe.

    Olen myös huomannut, että palvelualttius on pahaksi. Kun hyvää tarkoittaen erilaiset vapaaehtoistyön muodot koettavat järjestää maahantulijan elämän mahdollisimman inhimilliseksi, useissa tapauksissa syntyy uskomus palveluyhteiskunnasta, joka on tehty juuri tänne tulijaa varten. Se ei kuitenkaan ole totuus ja kylmä suihku sen osalta heikentää tilannetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Petri : ” Mahdollisimman nopea siirtyminen työelämään, joka muutama vuosi sitten oli vallalla, on erittäin suuri virhe.”

      Hienoa kun saa asiasta oikeaa tietoa. Voitko kertoa mikä virhe tuossa on tehty?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Petri Järveläinen sanoo:

    Teemu Kakkuri, aivan. Tai keksikö Suomen Anjalan liitto tahi semmoinen Yrjö Maunu? Sattumanvaraista kaikki tyyni joka tapauksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Maahanmuuttoa on monenlaista. Niille, joilla on tiedossa työ- tai opiskelupaikka Suomessa tai sopimus avioitumisesta suomalaisen kanssa, tulee viisumin ja oleskeluvan myöntäminen tapahtua jokseenkin automaattisesti. Jos tällainen tulija on perheellinen, on luonnollista että perhe voi tulla mukana samoin ehdoin. Kun Suomeen pyritään pakolaisena, on Suomi kuten jokainen demokraattinen oikeusvaltio velvollinen vastaanottamaan jokaisen, joka kotimaansa viranomaisten taholta on joutunut tai on todennäköisessä vaarassa jotua teloitetuksi, vangituksi, kidutetuksi tai törkeän syrjinnän kohteeksi poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksen, etnisyytensä tms. syyyn perusteella. Myös vainotun perheenjäsenten tulee päästä vainotun mukana, semminkin kun diktatuurien toimintatapana on usein kostaa myös perheenjäsenille pakkonpäässeen sijasta. Mutta närää aiheuttavat ne turvapaikanhakijat, jotka pyrkivät köyhyyttä tai työttömyyttä pakoon vauraampiin maihin, vaikka eivät kotimaassaan olekaan erityisessä vaarassa. Tämmöiset pilaavat maahanmuuttajien maineen yrittäessään väärinkäyttää turvapaikkaprosessia oman elintasonsa parantamisen välineenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Petri Järveläinen sanoo:

    Pekka Veli, kielitaidottomana työelämässä on vaikea toimia ja asia aiheuttaa niin sanottua syrjäytymistä, joka usein maahanmuuttajien piirissä merkitsee juuri omaan erilliseen yhteisöön sulkeutumista. Työelämään kannattaa siirtyä ”nopeasti”, mikäli on ammattitaito ja suomen taito, ellei kysymys ole jostakin kansainvälisestä toiminnasta. Joku neljä viisi vuotta sitten tämä mahdollisimman nopea siirtyminen työelämään linjattiin, parin viime vuoden aikana se ei ole enää korostunut. Käytännössä se merkitsi sitä, että TE-keskukset rahoittivat maahanmuuttajien koulutusta heikosti ja heitä ohjattiin avautuviin työpaikkoihin. Olen huomannut, että tästä linjauksesta on sittemmin luovuttu ja maahanmuuttajien koulutukseen hakeutuminen on uudestaan lisääntynyt. Käytännössä se tarkoittaa aikuisten perusopetusta, jonka suorittamiseen suomenkielisesti kuluu 1-2 vuotta. Nopeimmin kieliopillisesti virheetöntä ja tyydyttävän tason suomea on oppinut puhumaan ja kirjoittamaan omien havaintojeni mukaan muuan somali, joka yli tähän tasoon vuodessa. Joku ehkä etenee nopeamminkin. Mutta käytännössä asia vie pari vuotta. Tuona aikana opiskelija saa myös aimo annoksen tietoa ja kokemusta täkäläisesta kulttuurista ja asennemaailmasta ja kehkeytyy sen jäseneksi. Meillä saa aikuisten perusopetuksen päättötodistuksen 20-30 henkilöä vuodessa ja valtaosa heistä jatkaa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä joku harva lukiossa. Joku toki menee töihinkin, mutta putoamisia on sangen vähän, joukossa niitäkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kiitos Petri J. Tuota syrjäytymisvaaraa en ole aiemmin osannut huomioida.

    Yksi tuttavani keskittyi harrastuksenaan pakolaisiin ja tutustui heihin. Hän opetti kieltä ja tapoja, sekä auttoi missä voi. Nämä pakolaiset kotoutuivat hyvin. Olen pohtinut sitä olisiko mahdollista luoda järjestelmä, jossa tulija saisi henkilökohtaisen ”kummin”, joka keskittyisi työkseen tähän tehtävään ja saisi tehtävään kolutusta ja myös rahallista korvausta.

    Ilmoita asiaton kommentti