Martti Lutherin viisaus
Martti Luther on jossakin sanonut: Mihin Jumala pystyttää kirkon, siihen viereen perkele pystyttää kapakan tai ilotalon.
29 kommenttia
Vielä vaarallisempana Luther piti perkelettä, joka pukeutuu valkeuden vaatteisiin, eli sellaiseen pukutuneita perkeleitä, ei kaiketi löydy ilotaloista ja kapakoista? Vaan mistä?
Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti varkaiden luolassa. Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 22, Aurinko kustannus ja Arkki-kirjat, 2013.
Missä kohden Jumala on antanut ”käskyn” rakentaa kirkkoja?
Ari, Kirkko on jatkumo niistä päivistä, missä ensimmäiset Kristityt kokoontuivat yhdessä, mursivat leipää ja kastoivat. Eivät rakennukset ole Kirkko.
Joo, uudessa liitossa ei ole käskyä rakentaa temppeliä johonkin tiettyyn paikkaan kuten vanhassa liitossa oli. Tätä ei väitä Mika enkä minä. Mutta toisaalta on niin, että seurakunta on aina kokoontunut jossain. Tämä käy ilmi jo Uudesta testamentista. Seurakunnan kokoontumisessa, jumalanpalveluksessa, keskuksena on sana ja sakramentit.
Evankeliumi ei kuvaile Kristusta syyttäjäksi, ankaraksi vaatijaksi, vaan lempeäksi, sydämeltä nöyräksi, laupeaaksi Vapahtajaksi ja lohduttajaksi.
Kristus, maailman Vapahtaja, sanoo tulleensa maailmaan ”syntisiä vapahtamaan”, ”toivottomia lohduttamaan” ja ”saarnaamaan vangeille vapautusta”.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, sivut 581 ja 583, Sley, 1957.
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Room. 8:33.
Jeesus on alttiiksi annettu meidän syntiemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room. 4:25) Sinun tähtesi Jeesus on syntynyt, sinun tähtesi alttiiksi annettu, sinun tähtesi kuollut ja ylösnoussut ja jälleen eläväksi tullut, sinulle hän kuuluu, niin kuin sinulle kuuluu myös hänen elämänsä, kärsimisensä ja kuolemansa. Kirouksen puu on muuttunut elämän puuksi, ja jokainen sen suojassa seisova rohkenee nyt riemuita: kuka voi syyttää sitä, jonka Jumala on valinnut? Jeesus on välimiehemme (1. Tim. 2:5), sovintouhrimme, puoltajamme ja auttajamme hädässä, eikä hän anna meidän joutua turmioon. Hänen verensä puhdistaa uskon kautta sydämemme niin, ettei meissä ole mitään tahraa tai ryppyä. Ja mikä on vielä enemmän: meidän puhtautemme, pyhyytemme ja vanhurskautemme ei ole enkelin puhtaus, vaan Kristuksen puhtaus, Kristuksen pyhyys, Kristuksen vanhurskaus, niinpä itse Kristus. (1. Kor. 1:30)
Johann Arndt (1555 – 1621). ARMOA ARMOSTA, koonnut Arvid Hydèn, s. 32 – 33, Helsinki 1966, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
PSALMI 82:2-4
”Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?” Sela. ”Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
PSALMS 82:2-4
How long will ye judge unjustly, and accept the persons of the wicked? Selah. Defend the poor and fatherless: do justice to the afflicted and needy. Deliver the poor and needy: rid them out of the hand of the wicked.
Muistelen lukeneeni tavasta Saksassa paikoinJumalanpalveluksen jälkeen mennä olusille seurustelemaan. Olikohan asialle käyttöä Lutherin aikaan.
Ilmoita asiaton kommentti