K24 kirjoitti 18.12.2018: ”Marraskuun loppuun mennessä kasteen sai noin 28 500 ja kuolleiden määrä oli noin 40 600”.
Kehityksen suunta on selvä (ilman mitään mahtipontisia arvailuja suuntaan tai toiseen): kirkon jäsenmäärä vähenee tasaista vauhtia ilman kirkosta eroamisiakin, kun jäseniä kuolee kastettuja enemmän.
Toisaalta, tämä kehitys kulkee samalla kohti ”normaalia”: kristillinen kirkko on aina voinut parhaiten ja ollut dynaamisin siellä, missä se on ollut marginaalissa ja vähemmistönä – jopa vainottuna vähemmistönä.
Ja kääntäen, kristillinen kirkko on aina ollut turmeltunein siellä, missä kytkökset maalliseen valtaan ( erit. nationalismiin) ja vallan ytimeen sekä rikkauteen ovat olleet vahvoja.
Kirkollamme on siis toivoa, kun se joutuu luopumaan etuoikeuksistaan ja (maallisen) vallankäyttäjän asemasta ja kulkee kohti köyhyyttä ja lähemmäs sen ainoaa oikeaa aarretta: Jumalan kaikkein pyhimmän armon evankeliumia.
Pitäisikö olla huolissaan – paitsi sen suhteen, kuinka kirkon toiminnasta elantonsa saavat pärjäävät ja kuinka kirkko voi jatkossa palvella vaikuttavasti siellä, mihin muu apu ei ulotu..?
Yksi asia on kuitenkin historian valossa varmaa: evankeliumi synnyttää vastustamattomasti uutta elämää kaikkialla, mihin se pääsee – vaikka se ei aivan vallan ytimeen enää yltäisikään.
Riittäkö se meille kirkon jäsenille?
Voimaannuttavaa joulua ja hyvää uutta vuotta marginaaliin ja köyhyyteen syntyneen Jumalan Pojan seurassa!
”Selitinhän selkeästi yllä, että lapsikaste on turhaa ja että on historiallisen kehityksen synnyttämää väärinkäsitystä, kun on kuviteltu sen pelastavan vauvat.”
Ei vauvakaste, uudestisyntyminen (tarkoitan eri asiaa kuin Ut, vaikka käytän samaa käsitettä), vesikasteet, kirkon jäsenyys, synninpäästöt ymv. voi pelastaa ketään. Tämä käy selvästi ilmi Mat. 25 kansojen tuomiosta. Samasta oikeamielisyydestä puhuu Pietari:
”Kuitenkin hän pelasti oikeamielisen Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi, sillä asuessaan heidän keskuudessaan tuo oikeamielinen mies kiusaantui oikeamielisessä sielussaan joka päivä heidän pahojen tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,”
Jeesus pelastaa. Ja koska Herran päivä ei ole vielä tullut, kukaan ei ole voinut pelastua. Kristuksessa nukkuneet eivät ole voineet pelastua.
Kuten Nooan ja Lootin esikuvallisina päivinä, niin myös kansojen tuomiossa väärämieliset erotellaan oikeamielisistä. Koska lampaat erotellaan vuohista, niin lampaat eivät voi olla sama asia kuin Herran omat. Herran omat kun on temmattu pilviin ennen kuin kaikkien silmät näkevät Jeesuksen sellaisena kuin hän on. Herran omat, valitut, löytää samasta profetiasta. Heidät on temmattu turvaan, pilviin, pelastettu väkivaltaisista ja heidän tuomiostaan, kuten Loot.
Oikeamielisyys on avain, eivät kasteet, uudestisyntymiset, kirkot, herätysliikkeet. Jumala tunnistaa oikeamieliset, niin Hän itse on oikeamielinen.
En ymmärrä, miksi pitäisi kuulua valittuihin, koska se tietää kärsimystä ja kuolemaa. Oppilas ei voi olla enemmän kuin opettajansa. Se, mikä tehtiin Jeesukselle, tehdään hänen omilleen. Ilmestyskirja kertoo suoraan:
”Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.”
Tämä annettu valta on täsmälleen samaa kuin Jeesuksen murhaajille annettiin:
”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.”
Kun tätä vasten peilaa niitä visioita, joita karismaattisuus esittelee, niin ei ole sellaista valtaa maailmassa, että se voittaisi satamiljoonaisen joukon. Mutta tällä joukolla on voimaa murskata Herran omat, aivan samoin kuin juutalaiset oikeauskoiset vainosivat Jeesusta ja apostoleja.
Miksi kirjoitan tätä kaikkea? Koetan varoittaa oikeauskoisia, että he saattavat olla juuri niitä, jotka kivittävät pienen lauman jäseniä. Kukaan ei voi pienen lauman jäseniä tunnistaa, kuten juutalaiset eivät tunnistaneet Herraa ja hänen laumaansa.
Kun katson vaikka muslimia, niin pohdin, voiko Hän olla valittu. On viisasta kohdata jokainen lähimmäinen Herran veljenä tai sisarena, ketään ulos erotelematta pelastuksesta, kun ei itse voi tietää pelastuvansa. Herra tietää.
Pietari:
”jotka olette Jumalan voimasta uskon kautta varjeltavia valmiiseen pelastukseen, viimeisenä aikana ilmestyvään.”
Paavali odotti. pelastusta elinaikanaan ja kirjoitti pelastuksesta tästä näkökulmasta, mitä ei riittävästi huomioida. Pietari oli ainoa apostoli, joka tiesi kuolevansa ennen Herran paluuta. Tästä syystä Pietarin avaamasta ikkunasta on selkeämpää nähdä pelastus asiana, joka odottaa ilmestymistään.
Pietarin ikkunasta katsomalla voi ymmärää sanoman: ”sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”
Pietari ei voinut pelastaa sieluaan. Elämä ja sielu on Vt:ssa synonyymi, minkä Pietaei tiesi. Kuollessa sielu/elämä kuolee. Ihmisen henki on Luojan antama ja ihmisen henki menee Luojan luo ja elää, niin kuin Jumala elää (1.Piet.4:6).
Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Rm 10:17). Todelliseen kuulemiseen on tarpeen kielen tunteminen, kyky ymmärtää puhuttujen sanojen ja lauseiden merkitys, tässä tapauksessa sanoma Kristuksessa tarjotusta pelastuksesta. Mutta kenelläkään ihmisellä ei ole kieltä (kykyä ymmärtää ja käyttää puhetta) synnynnäisenä ominaisuutena. Jokaisen on opittava se monia vuosia vaativan prosessin tietä. Sylivauvoilla ei ole puhekieltä, mutta heillä kaikilla (mikäli ovat ”normaaleja”) on yhtäläinen kyky oppia se, olivatpa ihmiset, joilta he sen oppivat, suomalaisia, englantilaisia, japanilaisia, kiinalaisia tms. Ennen sen kielen oppimista, jolla heille julistetaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä, he eivät voi tulla uskoon sitä kuulemalla. Olettamus, että pienet lapset, joilta puuttuu puheen ymmärtämisen kyky, tulevat uskoon kasteessa julistetun evankeliumin kuulemisen kautta, kuuluu kuviteltuun maailmaan, joka on vieras elämän todellisuudelle. Se on itsensä ja toisten pettämistä.
Aabrahamin kanssa solmitun liiton merkki on ympärileikkaus ja Uuden liiton merkki on kaste. Niitä kumpaakaan ei tule sekoittaa uudestisyntymiseen. Nissä molemmissa vanhurskauttaminen tapahtuu uskon kautta Jumalan lupaukseen, ”Aabrahamkin näet vanhurskautettiin uskosta”, Room. 4:3, eikä ympärileikkauksesta. Samoin on Uudessa liitossa, …”koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.” (Room. 3:30)
On jotenkin surullista lukea taas näitä vuodatuksia imeväisikäisten kasteen turmiollisuudesta. Niin vakuuttunut kuin olenkin imeväisikäisten kasteen raamatullisesta oikeutuksesta, tarpeellisuudesta ja siinä tapahtuvasta uskoon tulosta & pelastuksen osallisuuden saamisesta tämä ei nyt ole pääkysymys. Suuret kansanherätykset Suomen historiassa ovat kaikki pitäytyneet lapsikastekäytännössä. Jos ev.lut. kirkkomme pitäisi selkeästi kiinni omasta raamattukäsityksestään ja tunnustuksestaan kävisi kaikille selväksi myös se, että kysymykset Jumalan lapseksi pääsemisestä ja siinä säilymisestä ovat vakavia ja todellisia. Kristillsen uskon marginalisoituminen iskee pidemmän päälle kaikkiin maamme kristillisiin kirkko- ja kuppikuntiin. Ja samalla yhä kasvava ihmisten joukko harhailee yhä kauemmas Kristuksesta.
Lastenkastaminen on oikein, mutta lapsi ei uudestisynny kasteessa.
Sjöblom. ”Suuret kansanherätykset Suomen historiassa ovat kaikki pitäytyneet lapsikastekäytännössä”.
Minulle tämä on ollut aikaisemminkin tärkeä tieto. Meillä nämä kansanherätykset ovat olleet suuria ja niiden hedelmä pysyvää. Niiden puitteissa nimenomaan tultiin uskoon. Minulle tämä on merkinnyt ainakin sitä, ettei lapsikaste ole ollut mikään uskon syntymisen este. Minun ymmärtääksen suurin osa Suomen uskovista on ev.lut. kirkon puitteissaa. meillä vapaat suunnat eivät ole jäsenmäärältään suuria.
Jumalan kutsu ja armontarjous tulee alustavasti ja valmistavasti kasteessa, joka on liittoyhteyden merkki samoin kuin vanhassa liitoss ympärileikkaus. Lapset saavat siinä ensikutsun armoon ja Jeesuksen seuraajiksi, ja heidät otetaan (objektiivisesti) liitonarmoon. Kun tämä kutsu ja armontarjous esitetään heille myöhemmin ymmärtävässä iässä, jolloin heidän olisi se parannuksessa syntielämästä ja uskomalla evankeliumi otettava vastaan, useimmat kuitenkin vastaavat: Ei kiinnosta, en välitä tuosta armosta, enkä halua lähteä seuraamaan Jeesusta.
Ne kastetut, jotka ovat ”säädetyt iankaikkiseen elämään” (Apt 13:48), kuitenkin nöyrtyvät parannukseen ja uskovat, saaden siten ”sydämen ympärileikkauksen”, kuten Luther sanoo, se on, uudestisyntyvät Pyhästä Hengestä (Joh 3:5; Tiit 3:5). Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemiseksi tarvitaan sekä vedestä (= evankeliumista) että Hengestä syntyminen. On erittäin turmiollinen epäraamatullinen erehdys ajatella, että vesikaste yksin, ilman Hengestä syntymistä eli koettua kääntymystä, ja uskoon tulemista olisi uudestisyntyminen.
”On erittäin turmiollinen epäraamatullinen erehdys ajatella, että vesikaste yksin, ilman Hengestä syntymistä eli koettua kääntymystä, ja uskoon tulemista olisi uudestisyntyminen.” Mitä ihminen on vastasyntyneenä? Eikö hän uudestisyntyneenäkin ole vasta alkamassa vaellustaan kristittynä? Onko juuri kääntynyt edennyt minnekään? Eikö hän ole vielä samoilla jalansijoillaan vaikka katsookin uuteen suuntaan? Uskoon tuleminen ei todellakaan tarkoita perille pääsemistä.
Eivät kaikki ympärileikatutkaan tulleet uskossa sisään pelastukseen siitä huolimatta, että olivat liiton lapsia. Jeesus totesi ympärileikatuille juutalaisille, että;
”He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme”. Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.” (Joh. 8:39)
Näin myös uudessa liitossa, jos olemme Kristuksen lapsia, teemme myös Kristuksen tekoja.
Turtiainen: ”Kirkollamme on siis toivoa, kun se joutuu luopumaan etuoikeuksistaan ja (maallisen) vallankäyttäjän asemasta ja kulkee kohti köyhyyttä ”
No sittenhän kaikki on mitä parhaimmalla ja toivotuimmalla tolalla niin uskovaisten kuin uskomattomienkin mielissä.
Mikäs sen mukavampaa.
kimmo wallentin :”Mikäs sen mukavampaa.”
Niinpä niin. ”Oi jospa ihmisellä” ja varsinkin palkansaajalla ”ois joulu ainainen”. Voi sitä arkipyhäkorvausten määrää, ja jos jonakin ”ainaisen” joulun ”arkipyhänä” pitäisi lähteä työhön, niin korvaus olisi 100% tavallisen arkipäivän palkasta.
”No sittenhän kaikki on mitä parhaimmalla ja toivotuimmalla tolalla niin uskovaisten kuin uskomattomienkin mielissä.”
Mutta ymmärsit(?) siis miten homma menee, priorisoinnissa sen suhteen mikä on kirkon olemassaolon ja aseman kannalta oleellisinta?
Sari: ”Mutta ymmärsit(?) siis miten homma menee, priorisoinnissa sen suhteen mikä on kirkon olemassaolon ja aseman kannalta oleellisinta?”
Juu, luopua etuoikeuksistaan ja yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta – jota ei tosin ole enää pitkiin aikoihin ollutkaan – ja olla köyhä.
Ellei vauvoja olisi apostolien aikana kastettu perhekunnan mukana, niin heidät olisi ikään kuin irrotettu muusta perheestä. Se ei ole mitenkään mahdollista, koska Raamatun pelastusoppi on yhtä kuin oppi perhekunnan pelastuksesta. Tämä oppi löytyy kristallinkirkkaana Vt:sta. Jeesus ja apostolit vahvistivat perhekunnan pelastusopin. Ei Jeesus tullut perheitä hajottamaan, van pitämään ne yhdessä. Kristillinen pelastusoppi on julma, koska se jakaa perheitä pelastuviin ja ei-pelastuviin. Kun kristikunta on mitätöinyt Raamatun pelastusopin, niin se repii perheitä erilleen. Tämä ilmiö näkyy kaikkein julmimpana karismaattisuudessa. Avioeroina, mielenterveysongelmina, loputtoman riitelemisenä, väkivaltaisena tai hienovaraisena oman opin tuputtamisena. Uskontojen uhrit kohtaa jatkuvasti loppuun poltettuja ihmisiä, joiden ainoa mahdollisuus selvitä on päästä irti uskonnon nimissä harjoitettavasta orjuudesta, vapauteen.
Kun Jouni Turtiaisella on saarnavirka, niin milloin hän on lohduttanut perhekuntia heidän yhteisestä pelastuksestaan? Sitä sanaa moni sielu haluaisi kuulla, Moni sielu, joka on tuskissaan läheistensä kanssa. Turhaan, mutta kuka sen heille kertoisi?
Vauvojen kastaminen Uuteen liittoon on oikein, mutta sitä ei pidä sekoittaa uudestisyntymiseen. Uudestisyntyminen tapahtuu vasta, kun kastettu ymmärtävässä iässä vastaa evankeliumin välityksellä esitettävään Jumalan kutsuun myöntävästi ja ottaa Kristuksen vastaan uskon kautta Hänen sovitustyöhönsä.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh. 1:12
”Vauvojen kastaminen Uuteen liittoon on oikein, mutta sitä ei pidä sekoittaa uudestisyntymiseen.”
Eikä uudestisyntymistä pidä sekoittaa pelastukseen.
Mistä siis kiistellään? Sitä olen kysynyt koko ajan. Kun ihminen pelastuu armosta, niin älkää nostako lihan tekoja armon edelle, kuten tässä ketjussa oikeaoppiset laittavat ehtoja, vesikasteita, uudestisyntymisiä jne. Uskonnollinen liha on kaikkein etevintä lihaa hengellistämään lihan tekonsa.
“Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh. 1:12
Ei voiman, vaan oikeuden. Kyse on juridiikasta. Kuten oikeamielisyydestä eikä vanhurskaudesta.
Tuomaala. ”Turhaan, mutta kuka sen heille kertoisi?”
Yksi minun mielinäyttelijäni USA:ssa on Robert Duvall. Hän myös ohjasi filmin, jonka nimi oli Apostoli. Siinä hän ensin kunnolla töpeksittyään tahtoi jatkaa hengellistä työtä. Siinä on mieleenpainuva kohta jossa hän itse voitelee itsensä apostoliksi ja aloittaa saarnapuuhat.
Oletko Tuomaala koskaan harkinnut samaa?
5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Joh. 3
Uudestisyntymisessä päästään sisään Jumalan valtakuntaan ja pois perkeleen valtakunnasta. Sitä kutsutaan myös pelastukseksi. Mistä pitää pelastua? Iankaikkisesta kadotuksesta, mikä on varattu perkeleelle ja hänen lapsilleen.
”Mistä pitää pelastua? Iankaikkisesta kadotuksesta.”
Kirkon suomennos on kääntänyt tuhoa tarkoittavan kreikan sanan kadotukseksi. Näin kirkolla on tyystin erilainen oppi kuin mistä alkutekstit kertovat. Kun kirkolliset puhuvat eri asioista kuin apostolit ovat puhuneet, niin ei ole saavutettavissa yhteistä kosketuspintaa. Puhumme eri kieltä ja meillä on erilainen oppi ja erilainen tie. Joskus sitten nähdään, mihin kenenkin tie on vienyt.
Mutta koska suomen kieli yhdistää meitä kaikkia, niin toivotan keskustelijoille ja Jouni Turtiaiselle Hyvää ja Rauhallista Joulua!
”Uudestisyntymisessä päästään sisään Jumalan valtakuntaan ja pois perkeleen valtakunnasta.” Eipä se taida olla aivan noin. Taivaan kansalaisiksi tosin tullaan, mutta perille päästään vasta iäisyydessä. Sitä ennen on Jumalaan luottaen pärjäiltävä täällä maailmassa, jossa on aina mahdollisuus joutua paholaisen kampittamaksi.
Niin kauan kuin maan päällä vaellamme olemme kahden maan kansalaisia, mutta armon emmekä enää Jumalan vihan alla niinkuin perkeleen lapset. Jos emme luovu uskostamme, se muuttuu lopulta näkemiseksi.