Maata näkyvissä festarit

Hetken kuluttua olemme lähdössä Maata näkyvissä festareille.

Nämä ovat Euroopan suurin vuotuinen nuorisotapahtuma reformaation aikana syntyneitten kirkkojen keskellä.

Vain katolisilla on huomattavasti isompia nuorten kokoontumisia.

Nuoret ovat odottaneet näitä  Turussa pidettäviä  festareita jo edellisten festareitten päättymisestä asti. Ne ovat vuoden huipputapaus.

  1. Tiivistän vielä näin. Minulla ei ole päätä. Paitsi peilissä. Ok. Onko pääni siis illuusio? Ei. Mutta se jäi kuitenkin maailmaan. Samoin on Jeesuksen Kristuksen laita. Hän on tieteelliseltä kannalta pelkkä myytti (sillä historiallisia todisteita ei ole, ja etenkin siksi, että sekä Paavali että Markus eivät kirjoita historian henkilöstä). Mutta: Jeesus oli silti olemassa, ristiinnaulittiin, kuoli ja nousi ylös. Tämä on fakta. Ei myytti. Miten ihmeessä?? Siten, että me olemme langenneina nyt itsellemme myytti (ja jäsennämme myös maailman myyttinä), mutta Jumalle totta. Joten vain Kristuksessa saamme uuden pään, joka on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Minulla ei siis enää ole päätä. Pääni jäi kylpyhuoneen peiliin. Nyt todellinen pääni on Kristus. Ja Kristuksen pää on Jumala.

  2. Aavistelen mitä tarkoitat. Itse olen ajatellut, että olen Jumalan kuva, joka on siis vain heijaste peilissä. Jos näen itseni kuvastimessa, en ole peilissä itse, vaan sielä on Jumalan kuva.
    Langennut ihminen ei voi nähdä totuutta itsestään, koska pitää omaa kuvaansa Jumalana, vaikka se on vain Jumalan kuva. Kuva ei voi nostaa kättään, ellei kuvan subjekti tee sitä. Peilikuva ei voi liikkua itsekseen, sillä pitää olla subjekti joka toimii, eli Jumala. Vain subjekti voi tutkia objektia, objekti ei voi tutkia toista objektia ja vain Jumala voi tietää mitä ihmisessä on ja Henki, jonka on antanut meihin asumaan.
    Sen tähden sanotaan, Jumala on antanut Hengen esikoislahjan niille jotka uskovat, näin me voimme nähdä itsemme Jumalan silmin. Me olemme Jumalan tekoja, emme itsemme omat.

    Langennut olemuksemme pitää totuutta valheena tietämättään ja hulluinta on, että pidämme tuota valhetta vielä ainoana totuutena. Sitä on langennut mieli.

    On olemassa totuus Kaikesta, jonka voi nähdä, kun olemme Kristuksessa, jossa ei ole yhtään valhetta. Inhimillinen viisautemme saattaa siis hyvinkin olla harhaa, jota sanotaan myös synniksi, sen tähden Jumala on lahjoittanut meille uskon, joka näkee sen mitä peilin takana on.

    • Paavalin 1Kor15 on avain tähän näkemiseen. Kokovartalopeilissä näen kyllä koko Kari Peitsamon, mutta ilman peiliä näen vain kehoni kaulasta alaspäin. Minulla ei siis enää ole päätä. Jaan näin Kristuksen ruumiin. (Ruumiin ylösnousemus on sitten toinen juttu. Siitä joskus myöhemmin.) Tätä tarkoitti Jeesus asettaessaan ehtoollisen. Kun leipä ja viini lähestyvät päätäni, ne vähitellen muuttuvat hahmottomiksi ja lopulta katoavat. Tätä on transsubstantiaatio.

    • Subjekti ja objekti -suhteen murtuminen tavataan esimerkiksi Heideggerillä, jonka filosofia kuitenkin oli maallista filosofiaa. Mutta jotakin tällaista tapahtuu myös uskonkokemisessa. Ulkoinen voima murtaa ihmisen omaehtoiset päätelmät.

      Nämä asiat sanotaan Raamatussa ja opinkappaleissa, vaikkapa näissä meidän luterilaisissa. Oppi kätkee totuuden siitä löydettäväksi. Ja tällöin filosofiset verukkeet ovat aina jo merkki epäuskosta.

    • – Juuri näin. Jos jotain lisäisin tiedosta , tietämisestä ja kristityn uskon vakaumukseta , niin lisäys löytyy Roomalaiskirje 8 jakeet 9 – 11. … Jos Kristus on teissä teidän ruumiinne on kuollut syntienne vuoksi, muuta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jae 10.

      Luonnontieteelle, universumin energian synty, alkuperä on tunnetusti ratkaisematon ongelma, ikuisesti säilyvä mysteeri .
      Kristityn uskon vakaumukseen perustuva ulottovuus perustuu Raamattun VT geneesis kohaan kaiken olevaisen alkuun.
      Luominen. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2. Maa oli autio ja tyhjä pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä.
      3. Jumala sanoi tulkoon Valo ja valotuli.

      Samoin Raamatussa UT;n evankeliumeissa Kristuksen Pyhä inkarnatio on mysteeri langeneelle ihmiselle ,kunnes hän syntisenä mutta armahdettuna syntisenä uskossa Kristukseen kokee Jumala yhteyden muodostumisen.

      Room. 8 jae 9. – Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina , jos kerran Jumalan Henki asuu teissä.

  3. Ismo

    Kirjoitat Jumalan voimasta. Evankeliumin julistuksessa tässä on erittäin tärkeä näkökohta. Jumalan sana on voimallinen. Se ei tyhjänä palaja kun se julistetaan.

    Tutkimuksen kannalta on hyvä tietää että vuosien 1933 / 1938 käännöksissä (jo pelkästään ilman apokryfeja) sanaa voima käytetään jopa viidenkymmenen seitsemän, 57, eri sanan vastineena.

    Joten jo tästä sanasta löytyisi tutkimuskohde 57 eri tutkijalle, jos aiheena olisi sanastollinen tutkimus.

  4. Ennakkovaroitus lukijoille: tässä tulee vähän niin kielioppia kuin pala sekä kreikkaa, hepreaa, sanskritia että latinaa.

    Kari

    Viittaat Filemonin alkuun ja sen käännökseen.

    1 Minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, ja veli Timoteus tervehdimme rakasta ystäväämme ja työtoveriamme Filemonia

    Viittaamassasi ajatuksessa taustalla on genetiivirakenne

    ho desmios tou Khristou Iēsou,

    ὁ δέσμιος τοῦ Χριστοῦ Ἰησοῦ.

    Paitsi Filem. 1:1 vastaava rakenne esiintyy myös Ef. 3:1; 2.Tim. 1:8; Filem. 1:9.

    Tätä on käsitelty useissa klassisen kreikan kieliopeissa. Käytöltään ja merkitykseltään se vastaa esim. Ef. 4:1 esiintyvää rakennetta

    ho desmios en Kyriō

    ὁ δέσμιος ἐν κυρίῳ .

    Sanan merkityksiä ovat: olla sidottu, kahlehdittu, vangittu jne.,

    Tämän vangittuna olemisen sanan taustalla on sana

    desmos

    δεσμός, οῦ, ὁ

    joka tarkoittaa hihnaa, nuoraa, köyttä, sidettä, ketjua, kahletta jne. ( esim. hiusneulaa 🙂 )

    Tämän taustalla on verbi: deō , δέω , jonka merkitykseksi klassisessa kreikassa on tullut : sitoa, ottaa kiinni, heitää vankilaan jne. Mutta sillä on myös monia muitakin ulottuvuuksia. Esim. sitoa joku itseensä, kiinnittää johonkin jne.

    Verbin indoeurooppalainen juuri on Ѵdě ”sitoa”, esim sanskritin dyati ”hän sitoo” ja latinan redimio.

    Vanhassa kreikannoksessa Septuagintassa sanaa deō , δέω , käytetään heprean sanan ’āsār , אָסַר , vastineena.

    Jos käytämme tämän sanaryhmän kaikkia ulottuvuuksia hyväksemme niin päädymme toteamukseen, että Paavali, jonka Kristus oli voittanut omakseen, sitonut itseensä, joka siis oli Jeesukseen situnutunut, oli myös tässä elämäntilanteessaan, mihin perinne kirjeen kirjoittamisen asettaa, vangittuna ja vankilassa ollessaan kirjoittaa Filemonille Onesimuksen puolesta.

    Tämän aiheen ulkopuolisena informaationa: vanhan kirkkohistorian mukaan Onesimus toimi elämänsä loppupuolella Efeson piispana.

    • Kiinnitän huomiosi ilmauksiin ”perinne” ja ”vanhan kirkkohistorian mukaan”, ja painotan, että sanaa ”tähden” ei alkutekstistä löydy. Paavalin vankeus ei lainkaan ole tyrmässä istumista, vaan elämää Kristuksessa.

    • Matias. Erittäin tärkeä pointti. Kristus ilmestyi Paavalille (kuten ilmestyi niille 500, etc. – ja kuten on ilmestynyt minullekin), mutta tämä ilmestyminen on vasta alkusoittoa. Sillä
      Se vasta sisältää lupauksen Herran päivästä, Kristuksen tulemisesta siis. Herran päivä koittaa vain heille, jotka pysyvät Hänessä. Ja pysyminen, Herran työt, on sitä, mistä tuolla edellä olen puhunut. Ei ole mikään temppu nähdä itseään ilman päätä, mutta tästä totuudesta ajaessa eläminen onkin sitten aivan toinen juttu. Ja tätä on Herran työ.

  5. Vankina oleminen kuvaa mielestäni myös tahdosta riippumatonta substanssia, eli olen olemassa vain Kristuksessa vapaa, muuten olen kuollut. Eli olen Kristuksen vanki.

    Vankina olen mielelläni, kun tunnen vangitsijani. Itse en olisi saattanut itseäni vangita. (Pelastus)

    Paavali:
    ”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
    yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

    Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
    Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”.

    Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
    Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

    Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen,
    Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
    Ef.4.

    • Juuri näin. Kristus on minun ruumiini pää. Ja seurakunnan pää. Olen Kristuksen vanki. Näen sen joka aamu, kun katson kylpyhuoneen peilistä rävähtämättä minua tuojottavaa Kari Peitsamon päätä. Se ei kuulu minulle, vaan maailmaan. Minun pääni on Kristus.

    • Markus kirjoitti allegorian, eikä sitä pidä muuna ottaa, mutta Luukas on jo aivan puhdasverinen satusetä. Hän käyttää Markuksen evankeliumia oman tarinansa runkona, mutta ei siinä toimessa eikä myöskään varsinkin kirjoittaessaan Apostolien teokoja kaihtanut keksimästä asioita ja tapahtumia motiiveinaan 1)vahvistaa Jeesus-tarina todeksi ja 2)integroida Paavali Jerusalemin apostoliseen traditioon.

  6. Muistan Tuomiojan lausunnon teologisesta tiedekunnasta pappisseminaarina ( Ilta-sanomat elok. 2003). Ja petyin todella, sillä olin kuvitellut että meillä olisi yksi älykäskin sosialidemokraatti.
    Hän tuntee käsittämättömän kehnosti teologisen tiedekunnan intentiot ja osaamisalueet, ja kaikkein surkeimmin sen historian Suomessa. Itsenäisyytemme alkuvuosina prof Pietilä halusi tarkastella dogmatiikkaa hengellisen kokemuksen läpi ja tutkia etiikkaa sille alisteisena, mutta joutui jo noin varhain luopumaan pyrkimyksestään. Vakavampi kiista käytiin 50-luvulla Tiililän joutuessa luovuttamaan – mikäli Tiililä olisi kiistassa Niinicaaran kanssa perinyt voiton, yhdeklä laitoksella oltaisiin nyt jotakin pappisseminaaria muistuttavaa, mutta tieteenkehityskin olisi pysähtynyt.

    Eksegeettisin metodein on mahdollista tutkia mm. Koraania, tai haluttaessa mitä hyvänsä, myös profaania ikivanhaa materiaalia, tavallisimmin tekstikriittisin analyysein, mutta myös kulttuuriantropologiaa ja perimätietoaineksen muokkautumista jäljittämällä. En viitsi luetella aatehistorian meriittejä enkä etiikantutkimuksen päivänkohtaisuutta, ellette viitsi itse lukea.

    Teologinen tiedekunta ei ole milloinkaan ollut tunnustuksellinen. Ymmärrän Tuomiojan väärinkäsityksen, teologian opiskelijaksi lähdetään usein tunnustukselliselta pohjalta, mutta todellinen tragedia syntyy, jos tiedekunnasta tullaan ulos sen opetuksen saamatta hipaistakaan ja siirrytään suoraan tunnustuksellisen yhteisön palvelukseen.

    Nämä yhteisöt kun saattavat tunnustaa melkein mitä tahansa.

    Kuvittelin Tuomiojaa älykkäämmäksi. Petyin todella. Mutta johan hän 2003 oli verraten iäkäs.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25