Maaseutu itkee lapsiaan

Niin totta niin totta. Olen kokenut samat tunnelmat monta kertaa käydessäni kymmenet vuodet joka kesä vanhempieni kotipitäjässä Pohjaslahdella, yhdessä Suomen kauneimmassa maisemassa. Parhaimillaan se oli kukoistava yhteisö, jossa oli 5 kansakoulua ja monta sahaa ja hyvinhoidettuja maataloja,jos pikku töllejäkin. Asukkaita noin 4000.
Nyt lopetettiin viimeinen koulu ja Salmentakasen jo ammoin lakautettu koulu kasvaa katollaan samalta, ei ole tehty mitään tämän hienon rakennuksen pelastamiseksi.
Pitäjässä on talvella enää 250 äänioikeutettua ihmistä, kesävieraatkaan eivät saaneet kylän viimeistäkään kauppaa kannattamaan ja nyt siellä on enää elintavikekioski,jonka vieressä sekä entinen pankintalo että kauppa tyhjillään. Surullista ja tulosta siitä, että ei ajoissa mahdollistettu maaseudulle juurikan muuta yritystoimintaa kuin perinteistä viljelyä, josta tekijät lähtivät kaupunkeihin.

Kiitos Seppo, kommentistasi!
Ennen vanhaan lapsia oli paljon joka kylällä.
Laki velvoitti joka viiden kilometrin päähän rakentamaan koulun. Silloin hyvinä aikoina lapsia vielä riittikin.
Muistan opettajaurani alkuaikoina maaseudulla kuinka oli kovaa taistelua pienten koulujen säilymisestä!
Itsekin johdin tätä ” taistelua” menestyksellisesti keksimällä uusia ideoita. Mutta minulle valkeni kuitenkin lopulta, että koulujen tulisi tehdä yhteistyötä mahdollisimman paljon. Se onnistui naapurikoulun kanssa jonkin aikaa.
Mutta enemmän olisi tarvittu opettajien yhteistyötä!
Varsinkin johtajaopettajien! Kyllä toki jonkinlaista opettajien välistä kanssakäymistä oli esim. yhdistystasolla, mutta harva opettaja jaksoi uhrata vapaaaikaansa koulun pelastamisen hyväksi.
Ilman palkkaahan kaikki tuollainen ylimääräinen työ olisi ollut tehtävä.
Kuningasajatuksena minulla oli , että kyläkoulustani olisi tullut todellinen Monitoimitalo, monine palveluineen. Mutta ihmiset eivät vielä tuohon aikanaan olleet sisäistäneet täysin uutta ajattelua tulevaisuuden suhteen. Toki myös kyläläisiä oli liian vähän ja naapurikylät pitivät vielä tiukasti kiinni omasta reviiristään, ettei naapurikylälle voinut suoda oikein mitään.
Kävin vielä työn ohessa kaliin naisyrittäjäkurssin, jotta voisin neuvoa kylän naisia esim. oman yrityksen perustamisessa. Mutta aika ei vielä tuolloin, 30 – 40 vuotta, sitten ollut kypsä uusille tuulille!

Salmentakasen kansakoulussa oli yksi opettaja Hanna Holppi,joka veti kaikkia luokkia yht’aikaa, se oli ajan tapa. Kun toine luokka kirjoitti, toine luki ja kolmas kommunikoi opettajan kanssa.
Lapsia oli taloissa keskimäärin kymmenkunta ja onluonnoisatettä vaika metsätyöt ja sahat tarjosivat maataloudenliöski työtä,ei sitä kaikile riittänyt ja niinkaupungit eli lähinnä tampere,muta myös Jyväskylkä ja Vaasa vetivät väen pois maaseudulta. Olis tarvittu runsasti luovaa älyä,poliittista tahtoa ja innovaatikykyä luoda maseudulle yritystoimintaa, joka oli kyennyt hyödyntämään lukusia järviä, soita, maita ja metsiä uusin tavoin,toki niityä liikaa riistämättä. Innovoiva biotalous jäi odottamaan tulevia vuosisatoja, nyt on jo uusia keksintöjä mutta tuskin maalle paljonkaan siulti takaisin muutetaan.
Kaupungistumine tulee ikävä kyllä tuhoamaan koko maapallon, tämä ennustettiin jo 20-luvulla.

Suomi on Euroopan viidenneksi suurin maa pinta-alaltaan ja kuitenkin meitä on hyvin pieni kansa, joka vieraantuu pikkuhiljaa maatalouden töistä ja sen vaatimuksista. Täytyisi syntyä todellinen ajatusmyrsky ja mullistus, että suunta kääntyisi. Toivonkin todella, että nuoret kansamme toivot löytävät vielä maamme todellisen aarteen, joka on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen.

Ehkä meillä on vielä toivoa, kunhan vain pian heräämme siihen, että maailmalta alkavat muuttamaan Suomen maaseudulle, jossa on rauha ja mahdollisuus omavaraisen ja omaehtoiseen ja puhtaaseen elämään. Maailmalla on jo pitkää ollut trendi, missä oravanpyörästä pois hypänneet etsivät perheilleen uutta elämää ja asuintilaa. Jos olisin vielä nuori, niin maalle muutto olisi vahvasti mielessä.

Jos on kerran historiassa maaseutua asutettu ja maata viljelty, niin eipä olisi ihme jos tuo tapahtuisi vielä uudelleen.

Kiitos, Ismo, mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi !!

En niinkään ajatellut elämän helppoutta, vaan elämän mahdollisuutta, jollaista ei kaupungeista löydä. On myös varmaa, että toiset etsivät maailmassa juuri sellaista mitä Suomen maaseutu voi tarjota. Kaupat ja sairaalat sieltä lähtevät ajan myötä, jos ihmisetkin, mutta jospa uudisraivaajien tulo Suomen autioituneille maatiloille kääntäisi vielä kehityksen suunnan. Ihminen tulee lopulta aika vähällä toimeen, mutta se on taas kokonaan toinen juttu.

Vähäinen syntyvyys on Suomen suurimpia tulevaisuuden uhkakuvia. Voi olla ettei meitä enää ole toista sataa vuotta olemassa. Nykyisen aikakauden loppu on nimittäin juuri käsillä. Tulevaisuuden historian kirjoitukset voisivat yllättää meidät perinpohjin. Ennustaminen on vaikeaa, mutta uusavuttomuus ja käden taidot ovat katoamassa nuorisolta ja sen myötä myös tietynlainen kulttuuri. Tilalle on tulossa tietokoneilla huristelevia palveluiden ostajia.

Jos tapahtuu jokin isompi maailman laajuinen luonnonkatastrofi, niin saatamme taantua kivikaudelle yllättävän nopeasti.

Minä olin keittäjänä pienessä kyläkoulussa, jossa lapsia ei enää monta ollut. Oli kuin isolle perheelle olisi laittanut ruokaa. Muistan lämmöllä sitä aikaa, tunsin hyvin niin opettajat kuin lapsetkin. Sitten koululle kävi kuten monelle pikkukoululle nykyään: lapset loppuivat kylältä ja koulu lakkautettiin.

Koulun keittäjä oli hyvin tärkeä henkilö. Hän oli lapsille kuin toinen äiti. Siihen aikaan vielä, kun itse olin pienillä kouluilla opettajana, keittäjä teki ja leipoi kaiken itse. Miten aamulla koulun oven aukaistessa, saattoi hyvä tuoreen sämpylän tuoksu tulvahtaa vastaan.

Hyvä kysymys Juhani!
Itselleni tulee mieleeni ainakin yksi vaihtoehto : nykyteknologian turvin voidaan tehdä etätyötä kaukanakin varsinaisesta toimipisteestä. Siinä voisi olla yksi mahdollisuus.
Meillä on metsää ja maata siis yltäkyllin, joten jos löytyisikin vielä uusia tapoja ja keksintöjä hyödyntää näitä ”luonnonrikkauksia” ihan uudella tavalla.
Entä turistit, jotka nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ja puhdasta luontoa?
Ja entäpä kun oikein innostutaan vielä luomutuotantoon?

Konservatiivisuuden mausoleumi Kepu ei halua uudistuksia maalle kun se pelkää että ihmiset muuttavat äänestyskäytäytymistään. Maanviljelijä äänestää maalaisliittoa, yrittäjä kokomustaa ja yritäjän duunarit demareita tai vasemmistoliittoa.