Puhutaan liberaaleista ja konservatiiveista. Tämä kirjoitus ei käsittele liberaalien ja konservatiivien eroa. Tämä kirjoitus käsittelee ihmisen ajattelun yhtä ulottuvuutta.
On ihmisiä, joiden maailmassa on kaikkien värien kaikki sävyt. Oikeastaan vain pikimusta ja vitivalkoinen eivät ole tämän maailman värejä. Edes Adolf Hitler ja Josef Stalin eivät ole pikimustia eikä Franciscus Assisilainen tai Äiti Teresa vitivalkoisia. Vitivalkoinen on Jumala, johon emme voi katsoa ja pikimusta on Saatana, jota emme näe. Koska ei näe, kyse ei siis ole minun ymmärryksestäni Jumalasta, eikä minun ymmärryksestäni Saatanasta. Tämä maailma on kompromissien maailma, jossa jokainen uusi valonsäde on askel parempaan ja jokainen katoava valonsäde askel huonompaan.
Sitten on ihmisiä, joiden maailmassa on vain musta ja valkea. Ihmiset ja asiat jaetaan jo tässä ajassa hyviin ja pahoihin. Joko olet meidän puolellamme tai olet meitä vastaan. Jokainen kompromissin esittäjä on ’penseä, joka oksennetaan ulos’. Tämä on ehdottomien totuuksien maailma. Ehdottomien totuuksien kanssa ei voi keskustella, koska mitään keskusteltavaa ei ole.
Nämä kaksi erilaista tapaa hahmottaa maailmaa kohtaavat kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Itse tunnen kuuluvani noihin värien kirjon -ihmisiin ja haluan myös kuulua heihin. [En käytä sanaa sateenkaari, koska se viittaisi yhteen tiettyyn keskusteluun, ja tässä blogissa en halua mennä siihen.] Noita musta-valkoisia olen kohdannut sekä niissä, jotka ovat kulloisestakin kysymyksestä samaa mieltä, että erimieltä olevissa. Vastakkaisella puolella oleva on hankala, ellei mahdoton keskustelukumppani. Samalla puolella olevan kohdalla voi vain rukoilla: Jumala, varjele minua ystävistäni; vihollisteni kanssa kyllä pärjään!
Kiitos, Heikki, blogista. Myös minä koen kuuluvani ”värienkirjoihmisiin” ja heihin myös haluan kuulua.
Eräs lastenlaulu:
Sateenkaari, sateenkaari meitä muistuttaa,
on uskollinen, rakastava Isä Jumala.
Tutkimusten mukaan yli 90% suomalaisista autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempana ajajana.
Jos kysytään tuhannelta suomalaiselta kuinka moni katsoo edustavansa ehdotonta mustavalko-ajattelua, mikähän olisi vastaus?
Ehdottomasti itsensä ”värienkirjo-ihmisiin” laskevat ovat aika lähellä mustavalko-ajattelua.
Joskus tuntuu, että osalla kirjo-ihmisistä on vaivana värisokeus. He saattavat tunnistaa oman väriskaalansa, mutta eivät toisia skaaloja. Ihannehan olisi tietysti se, että olisi mahdollisimman monta yhteisesti tunnistettua väriä, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan. Silmien avaamista tietty on hyvä toivoa joka porukan joka jäsenelle, myös itselle. (Minä en kyllä millään viitsi antaa sateenkaaren ihanuutta vain nykyisille ”sateenkaari-ihmisille”. Ihmiselämän väriskaala on liian laaja varattavaksi vain yhdelle joukolle.)
Heikki, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Millä perusteella Hitler tai Stalin olisivat olleet mustia, koska he noudattivat kaikkia valtioidensa lakeja vallassa ollessaan yhtään rikkomatta?
Heikki Leppä
Näinpä. Ja jos (siis tällä foorumilla) ilmoittaa olevansa tavisseurakuntalainen, niin jo pilkataan tosi oudosti. En nimittäin ole koskaan ollut missään kirkon ’liikkeessä’, mutta kylläkin erittäin aktiivinen seurakuntalainen, ja taviksista minusta kirkko pääosin muodostuu. Jos ei oo samaa mustavalkoista, nii ”tiedetään”, ett ootki punavihree. Onneksi on vielä paletti mukana.
PS. Minä en aja autoa ollenkaan, ja olen keskimääräistä heikompi kuski.
Sonja. Tämän foorumin ongelma on se, että samalla tavalla voisivat sanoa myös jonkun herätysliikkeen (paitsi körttien) edustajat:
Hyvin moni on noita molempia. Seurakuntien talkoolaiset ovat usein tuota porukkaa. Porissa lauantaina Kirkkopuistossa Soi-tapahtumassa vapaaehtoisten paistamiin ohukaisiin oli tehty 22 ämpärillistä lettutaikinaa. Mikä vika tuossakaan porukassa on? Ei kyllä tietysti sinussakaan.
Maija, minä en aivan ymmärrä. Pitäisikö täällä ’tunnustaa’ kaikki tekemisensä ja lukemisensa ym. ennenkuin katsotaan kristityksi. Kaikki eivät kilju kurkku suorana. Minua loukkaa, ja ketäpä ei, sellainen toisen yläpuolelle asettuminen, josta käsin ’tiedetään’ ja vielä pilkataan. Usko on niin herkkä asia, mutta ei kauheasti omaa herkkyyttä/kunnioitusta se, joka turhentaa toisen uskoa. Ja lopulta se ei enää loukkaa, vaan mättää ja turhauttaa, kun ei mitään ymmärrystä tule. Mulla on hyvä ystävä, jonka kanssa ollaan monesta uskon asioista eri mieltä, mutta meidän ystävyyttä se ei turhenna, koska tiedämme toisemme eikä kumpikaan käy yläpuolelle. Täällä minä en vain ole osunut mihinkään ’liikkeeseen’, mutta aikoinaan oli niin hyvä opiskelijasrk-porukka ja varsinkin se meidän op.pappi, että se tiivein ryhmittymä, missä oon ollut. Vieläki muistellaan kaiholla ja lämmöllä niitä upeita puheita ja yhteistä tekemisen intoa. Aah, tulinki hyvälle mielelle! Ois ollu kiva olla lettuporukassakin.
Sonja.
Ei pitäisi. Olen vain oppinut, että koskaan ei voi olla sellainen, että kelpaisi kaikille. Siinäkin toteutuu se, että se, mikä ei tapa, kasvattaa…
Itse koin tuon saman tunnelman KRS:n opiskelijatyön alkuvaiheissa. Onneksi pääsin myöhemminkin samanlaiseen työhön, vaikuttamaan maailmaan samanlaisella yhteisellä innolla. En osaa nähdä eroa järjestöjen ja seurakuntatyön välissä, siksi koen täällä korostetun erottelun vaikeana – ja välillä myös loukkaavana.
Värit mitä ne ovat ? Tieteelinen selitys on se että molekyylit kääntävät määrätyn kantin aurinkoon päin ! Värit ovat siis auringon aiheuttamia ihmeellisyyksiä. Kuka on se molekyyleissä kun kääntää sivut ? Tähän ei Bohr (Svd 22/7 ” Understrecket ” ) vastannut, vaan kertoi kuinka atomit lähettävät valoa ulos ja ottavat vastaan sitä ! Saman koki Einstein kun fotoonit keskustelivat=kommunisoivat keskenään ” Spöklig avståndsverkan” =kummituksellinen kaukovaikutus ! Nobelinkomitea on palkinnut ”Budbäraren=viestinviejän” RNA:ssa, voiko se olla tällainen viestinviejä joka aiheuttaa värit (molekyylit kääntävät määrätyn puolen aurinkoon päin) koska pimeällä kaikki materia on samanväristä =väritöntä!
Tällaisesta totuudesta ei Leppä kerro,vaan tunteesta mitä ihmiinen tuntee kun kohtaa tämän ihmeeliisen processin … todellisuudessa. Lähemmäs absoluuttista totuutta ”muuntuminen” kuin elämän ikuiset lait (Tiede julisti ne pannaan noin 100 vuotta sitten) … ihminen ei koskaan tule pääsemään!
Kovalla työllä raivattu pelto. Niukka leipä revitty sukupolvien ajan. Nyt unohdettu sarka kasvaa istutusmetsää vieraan omistuksessa tai asfalttia kerran kaukaisesta kauppalasta rönsynneen lähiön alla, jossa kouluruualle “vittu, mitä paskaa” sanovat eivät mieti aikaa, jolloin paikan nuorisolla ei ollut kouluruokaa eikä koulua…, mutta eivät lastenrattaita työntävät isätkään muista, että vasta tuhkarokon, sodan ja nälän puuttuminen tekee positiivisten tunteiden osoittamisesta vahvuuden.
Samanlaisia kuvia maailman muuttumisesta voisi tutkailla työelämän, omaisuuteen suhtautumisen, matkustamisen, viestimisen etc. ja maailmankuvien muuttumisen näkökulmista. Osa näkee maailman musta-valkoisena, osa väreissä, mutta tuskin kukaan näkee kaikkia sävyjä. Pikemminkin niin, että osa on luullut maailman koostuvan vain punaisen lukemattomista eri sävyistä, toinen näkee kaikki värit, mutta ei tiedä eikä piittaa punaisen sävyistä – punainen, mikä punainen.
Maailmankuvakeskustelu monesti unohtuu arvokeskustelun alle. Arvot tukeutuvat ymmärrykseen maailmasta, ja jos yhteisön jäsenten maailmankuvat ovat kovin toisistaan poikkeavat, sekavat tai ristiriitaiset, on arvokeskustelullekin huonot lähtökohdat.
Ajattelen, että ihmiselle arvojen muuttuminen on helpompaa kuin arvottomuus. Samoin muuttunut maailmankuva, ymmärrys maailmasta, on helpompi sulattaa kuin epätietoisuus ja -varmuus. Musta-valko-ajattelu maailman jäsentämisessä ja arvojen muodostamisessa on psyykeä suojaava yksinkertaistamismetodi. Jotain muistoja entisestä maallisesta kodista on silti saatava pitää – ei Joosef huvikseen antanut määräystä luistaan (1. Moos. 50:25). Kirkkona yksi haasteemme on rohkaista itseämme ja toisiamme laajentamaan ja korjaamaan maailmankuvaamme todellisuutta vastaavaksi rakkauden ja kodin ilmapiirissä: On jotain pysyvää, mikä ei muutu.