Maailmanjärjestyksen muuttuessa

Tasavallan presidentti ja Suomen pääministeri antoivat tänään yhteislausunnon siitä, että Suomi liittyy Natoon.

Asia on ollut selvä maaliskuun puolivälistä alkaen hieman toisenlaisten tunnusteluiden jäätyä tämän ratkaisun alle.

Voisi kuvitella, että ainakin Virossa huokaistaan.

Tiedonanto ajoitettiin Snellmanin ja suomalaisuuden päivään.

1809 alkanut historianvaihe, jossa Suomea on asemoitu painokkaasti Venäjästä käsin on  sulkenut viimeisetkin laihat loppulukunsa.

Tasavallan presidentin tämänpäiväisessä tiedotteessa todetaan järkevästi, että Suomi ei kasva kokoaan suuremmaksi ja naapuruussuhteita tulee vastaisuudessakin hoitaa hyvin.

Lausunto on ensimmäinen julkisuudessa huomaamani kannanotto sen osalta, millainen menettely Suomella on naapurinsa Venäjän kanssa tulevaisuudessa. Siltä osin olen ollut hieman kummissani.

Venäjän ensireaktiot ovat olleet arvattavia.

Uhkailu ydinkärkien suuntaamisella ei ole kuitenkaan erityisen vakavasti otettavaa suhteessa siihen, minkä kanssa on totuttu elämään vuosikymmeniä.

Venäjällä on kymmenkunta ydinvoimalaa Suomen läheisyydessä, näistä lähimmät Kuolassa ja Pietarin lähellä. Molemmat ja kaikki ovat riskialttiita. Se, että uusi Tshenobyl toteutuu Venäjällä on todennäköisempää kuin se, että sieltä laukaistaisiin ydinkärki Suomeen.

Miten muuttuneessa maailmanjärjestyksessä olisi hyvä toimia, jotta se ei muuntuisi vain aseidenkalisteluksi?

Tasavallan presidentti viittaa lausunnossaan siihen, että Norja on kyennyt toimimaan rakentavasti myös Naton jäsenenä. Tästä voi olla mallia myös Suomelle.

On kuitenkin ennustettavissa, että läntiset vaikutteet suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa tulevat voimistumaan. Tällä voi olla tervehdyttäviäkin piirteitä.

Teologian ja kirkollisen itsensä asemoitumisen osalta ilmiö tullee vaikuttamaan samansuuntaisesti.

Kirkkojen Maailmanneuvosto on suhtautunut ajankohtaiseen kriisiin melko heikosti, mutta yhä useampi näyttää vaativan, ettei Moskovan patriarkaatin degaatio voisi osallistua sen kokoukseen.

On jännittävää nähdä, millä tavoin muutos vaikuttaa erityisesti suomalaiseen ortodoksiseen teologiaan ja kirkon käytännön jäsentelyihin. Sama ilmiö tietysti koskee myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jo parisenkymmentä vuotta sitten hieman sivummalle jääneitä ekumeenisia neuvotteluita.

Ehkäpä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei etsi mystistä hämärää ja sanomansa syventämistä enää Venäjän suunnalta siltäkään kuriositeetin osalta  kuin se pikemminkin Vatikaaniin suuntautuessaan on jo monet vuodet tehnyt?

Käykö Pietarin hovikapellasta periytynyt jumalanpalvelusveisuu ortodoksisessa kirkossa hieman vähäisemmälle huomiolle? Aamun Koitossa jokin aika sitten Risto Nordell kirjoitti uudemman musiikin säveltämisen merkityksestä.

Ohjataanko teologian opiskelijoita ensisijaisesti muualle kuin Leningradin Hengelliseen Akatemiaan?

Ortodoksisen teologian yliopistotasoista opetusta ei anneta kuin Suomen Joensuussa ja Britannian Cambridgessa. Tukholmaan on äskettäin perustettu vastaavanlainen laitos, johon on palkattu muun muassa ukrainalaisia professoreita.

On kiinnostavaa katsella tällaisena aikana muutoksen tuulia.

7 kommenttia

  • Mikko Nieminen sanoo:

    Moskovan patriarkka Kirill, jota Paavi kutsui Putin kuoripojaksi, avasi Venäjän motiiveja. Venäjä taistelee perinteisten perhearvojen puolesta länsimaista hapatusta vastaan. Erityisesti hän mainitsi lännen halun edistää LGBT-agendaa eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa.

    Lausunto saattaa olla ongelmallinen myös suomalaiselle konservatiiviselle kentälle. Urkupillien kireimmät äänet ovat tyypillisesti myhäilleet tyytyväisinä tämän kaltaisille lausunnoille. Lausunnot ovat tarjonneet konservatiiveille vahvan liittolaisen.

    Nyt kun Venäjä käy homosotaansa tykeillä ja konekivääreillä, Moskovan patriarkan lausunnoista ei ole yhtä helppo riemastua. Väistämättä joutuu pohtimaan, kenen joukoissa seisoo.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Tästä ei saa mitenkään siltaa Raamattu uskoville, koska oikeat uskovat ei käy hengellistä sotaa miekalla, vaan sanalla. Ihan turha on vääntää tästä Venäjän ja sen ortodoksien hyökkäyksestä yhteyttä minnekään muualle, suorastaan alhainen heitto.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Käsittääkseni sekä ns. konservatiivit että liberaalit Suomessa ovat tyrmistyneitä Kirilin lausunnoista.

    Ei pidä tästä tehdä ”keppihevasta” ns. konservatiivien luokittelemiseksi tai leimaamiseksi venäjä- tai Kiril-mielisiksi. Populismi on populismia, harrasti sitä konservatiivi tai liberaali; sen taito tuntuu somessa toki olevan kovin yleinen. Ihmetyksen aiheena Kiril lienee kaikille täkäläisille kristityille – niin ns. liberaaleille kuin ns. konservatiiveillekin. Tuollainen ”koplaus”, johon Mikko Nioemisen kommentti viittaa on sekin jotenkoin ”propagansistisen” tuntuinen vaikuttamistapa. Käsittääkseni sekä konservatiivit, että liberaalit ovat täällä ns. lännessä liittolaisia keskenään selkeissä ihmisoikeusasioissa.

    Kenen joukossa seisot, kenen lippua kannat? Jakautuneisuuden lisäämisen pyrkimys ihan itsessään sataa Putinin laariin – siitä hän saanee lisää energiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Varmaan jokaiselle on selvää, ettei kukaan järkevä ihminen kannata sotaa tai ihmisten tappamista, olivatpa nämä sitten enemmistön tai vähemmistön edustajia.

      Näen kuitenkin tämän foorumin keskusteluissa flirttailua sellaiselle ideologialle, joka äärimmilleen vietynä näkyy patriarkka Kirillin viestissä. Otan vain yhden esimerkin Sleyn kirjoittajasta, jonka mielestä on ”luonnollista vastustaa homoseksuaalisuutta”.

      Toki olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että on epäluonnollista vastustaa homoseksuaalisuutta pommittamalla lännen homoagendan suuntaan taipuvaista maata ja sen kansalaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Kristittyjen kuuluu seisoa Raamatun takana, käytti sitä samaa sanaa väärin Venäjän ortodoksit tai vaikkapa täällä lännessä omalla tavallaan feminismi. Niin se tässä maailmassa vaan menee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > käytti sitä samaa sanaa väärin..

      En oikeastaan anna minkäänlaista arvoa sellaisille ihmisille, jotka kuvittelevat voivansa monipolisoida Raamatun sanan itselleen ja päättää, kuka käyttää sitä oikein ja kuka käyttää sitä väärin.

      Jo Raamattu sanoo: Joka itsensä ylentää, se alennetaan.

      Puheet oikeista uskovista ovat itserakasta omaan napaan tuijottamista. Meidän tehtävämme ei ole arvioida toistemme uskon oikeellisuutta. Tuomari on taivaassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Mikko Nieminen, Minusta mainitsemasi ”flirttailu-näkökulma” on outo. En tietenkään osaa kenekään toisen syvimmistä motiiveista mitään varmaa väittää, mutta minusta esittämäsi ajatustapa on sekin ”toiseuttamista”: kuka ei kuulu joukkoomme (eli ns. ”hyvisten puolelle”). Mielipide-eroista ja tavoista argumentoida voidaan tietysti keskustella, ja tuoda esille näkökulmia, että kaikkea mitä sanomme voi joku omiin tarkoitusperiinsä käyttää; ja tästä toki voi varoittaakin jos sellaiseen tuntee tarvetta. Mainistsemaasi Sleyn kirjittajaa enkä hänen kommenttejaan tunne, joten niistä en sano mitään.

    Esimerkkejä huonosta argumentaatiosta ja asioiden ”vääntämisestä” löytyy – vaikkapa kuuluisa Räsäs-oikeudenkäynti, jossa Räsäsen ”suuhun laitettiin” jotain sellaista, mitä hän ei ollut sanonut. En tässäkään ota kantaa kenenkään syvempiin motivaatioihin. Tämä esimjerkki ei ole kannanotto homoseksuaalisuuteen tms. vaan ainoastaan huolerstuttavaan yhteiskunnalliseen vallanköyttöön. Olisi parempi oikeasti keskujstella kuin väitellä.

    Ilmoita asiaton kommentti