Maailma seis, tahdomme välillä ummistaa silmämme ja levätä kaikessa rauhassa!

Tuomiorovastin päiväunet

Ettonen, nokkaunet, nokoset, päikkärit, torkut, torkku, tupluurit, tirsat,ruokaperäiset. Päivätorkkumiselle piisaa synonyymeja.  Päiväunet kuuluvat miljoonien ihmisten päivittäisiin rutiineihin eri puolilla maailmaa. Kaiken ikäiset vauvasta vaariin vetävät päiväsaikaan unta kaaliin. Tämä kirjoitus on Oodi tirsoille!

Tutkimusten mukaan nokoset vähentävät stressiä, lisäävät tuotteliaisuutta ja luovuutta, parantavat muistiakin.   Myös tahdonvoiman uskotaan kasvavan, kun taju on 20 minuuttia työpäivän keskellä kankaalla.  Siksi esimerkiksi USA:ssa ja Japanissa on otettu käyttöön työpaikalla erilaisia taukohuoneita, joissa on tarkoitus päiväuneksia firmalle lisää tuottavuutta ja luovuutta.

Nyt on muutamissa luterilaisissa seurakunnissa taas keksitty lisää ruutia heräämällä huomaamaan, että lyhyillä iltapäiväunilla on lähestulkoon autuaaksi tekevä voimavaikutus. Koska tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkoitus saa pyhittää keinot, niin ihmisiä on alettu kutsua kirkkoon koisimaan, kaikessa rauhassa alttarin ääreen kuorsaamaan. Vankka teologinen perustelu tälle meiningille löytyy siitä, että nukkuessaan ihminen ei tee syntiä.

Tämän kirkollisen tirsakulttuurin varhainen edustaja oli Espoon ensimmäinen piispa Mikko Heikka jo kauan ennen piispanaikojaan. Megatrendeistä kiinnostunut mies oli jo Helsingin tuomiorovastina tunnettu siestan viettäjä, jolle idean innostamat alaiset hommasivat ikioman torkkupeiton ja käsin kirjaillun Mikko-unityynyn. Heikkojen puolella oleminen kuuluu ihan seurakunnan perustehtäviinkin, sisäpaisti.  Ei Heikka tosin Tuomiokirkossa hirsiä hoksannut vetää vaan omalla sohvallaan omassa työhuoneessaan Meritullissa ja Bulevardilla.

Nyt Helsingissä hieman sattumanvaraisesti liikkeelle lähtenyttä uutta työmuotoa voisi Ruttopuiston rovastin mielestä kehitellä hieman eteenpäinkin: Tilaisuuksien yhteiseksi otsikoksi suosittelisin nimeä Nukkuneen rukous-hetki. Siinä asiakas asettuu kirkon kuoriin, käytävälle, penkille tai urkuparvella urkujen sisään selinmakuulle. Kädet ristitään rinnalle. Jos kyseeseen jostakin syystä tulee vain vatsallaan makaaminen, niin siinä tapauksessa kädet ristitään niskan taakse. Sitten vain kukin lukee Isä meidän-rukousta hiljaa mielessään niin kauan, että rukoilijan mieli rauhoittuu, kyllästyy ja lopulta kytkee ihmisen unitilaan.

On pakko myöntää, että päiväunet on puhtaasti maallinen keksintö. Tähän ei nyt pidä sotkea virsikirjasta tuttua ajatusta synnin yössä nukkuvista ihmisistä, sillä kyse on päiväunista, jotka tapahtuvat Jumalan silmien alla silloinkin, kun nukkuja mahdollisesti on sijoittanut itsensä  vaatimattomalla tavalla kirkon penkin alle makaamaan.

Lähtökohtana tälle Päikkärit kirkossa- idealle (tai siis Nukkuneen rukous-hetkelle) toimi laajamittainen kysely, jonka Helsingin seurakuntayhtymä hiljattain julkaisi. Kysyttiin, mitä ihmiset kaipaavat kirkolta. Vastaus oli yksiselitteisen selvä: Antakaa meidän nukkua kaikessa rauhassa!

Katso video: Päiväunet kirkossa

Ilmeisesti helsinkiläiset esittivät saman vaatimuksen myös kaupungin isille, koska eri puolilla pääkaupunkimme keskustaa on ollut mahdollisuus ottaa tirsat julkisella paikalla. Jopa Ruttopuistossa on pidetty näitä antiherätyskokouksia.

Helsingin Kaupunginmuseo on innovoinut pisimmälle tätä julkisillapaikoillanukkumisvillitystä lanseeraamalla markkinoille jättikokoiset lastevaunut, joihin peitellyt harvat ja valitut onnekkaat aikaihmiset  yksitellen pääsevät tutustumaan stadin menneisiin maailmoihin. Regressoiva matka edistyy vaaka-asennossa, hyvin peiteltynä ja kapaloituna.

Koska vaunut ovat soveliaat elävän aikuisen ruumiin kuljettamiseen, niin miksi ei myös elottoman aikuisen ruumiin? Jos Ruttopuiston rovasti vähän avittaa innovaation jalostamisessa, niin tässäpä vasta meillä olisi toimiva ruumisvaunu, joka yhdistää lavetin ja arkun. Vaunua on kevyt kuljettaa missä vain eikä tämä hellyttävä ulkomuoto aiheuta kenessäkään pahennusta, pelkkiä hurraa-huutoja vain.

Lapsuutensa onnellisia lastenvaunuaikoja kaihotessaan ihmiset voisivat ostaa tällaiset jättimäiset lastenvaunut jo valmiiksi kotiinsa. Ne voisivat oikeaa ajankohtaa odotellessaan toimia vaikkapa ruokapöytänä, sohvana tai vierasvuoteena, kirjahyllynä, vaatekaappina ym.

Jos tässä hyvin käy, niin Lepää rauhassa-liike tulee leviämään vauhdilla yli koko maan piirin. Sillä totta totisesti: Eihän ihmiskuntaa taida yhdistää mikään muu niin hyvin kuin nukkuminen ja uni.

Kun katsot nukkuvaa ihmistä, niin näky on kaunis, rauhallinen. Nukkuja ei ole köyhä eikä kipeä. Häneltä ei puutu mitään. Hän voi jopa hymyilläkin unissaan.   Ehkä hän näkee unta uudesta, paremmasta maailmasta, jossa ihmiset olisivat hyviä toisiaan kohtaan myös silmät auki...

Jättiläisten lastenvaunut

 

 

Yläkuva: Tässä lepäävät Nukku-Matti ja pikkuinen Aava. Joku kirkollinen immeinen voi jopa tietää Matin sukunimen. Vai pitäisikö sittenkin avittaa ihan pikkaisen?

Alakuva: Se on siinä: Parempi kuin Segway, ehdottomasti! Jos poliisi ottaa tällaisia hyökkäysvaunuja käyttöönsä, niin ne voidaan myös tarvittaessa panssaroida...!

 

 

 

7 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Uskon, että monikin lukija tunnisti yläkuvan Nukku-Matin, ei vain pääse sitä maksumuurin takia kertomaan.

    Tuo halvatun kommentoinninestosysteemi on totaalisesti tyrehdyttänyt keskustelun tältä meikäläisen palstaviljelmältä. Tuntuu kurjalta, koska ne palautteet ovat olleet itselleni tuiki tarpeellisia. On tuntunut siltä, että blogiteksti on valmis vasta sitten, kun sitä on kommentoitu.

    Ylläpito, hoi! Ruttopuiston rovasti on turhautunut! Olisiko millään muotoa mahdollista, että maksumuuri kommenttien osalta lennätettäisiin jonnekin Huitsin Nevadaan?

    Arvelen, että nykyinen keskustelun alennustila on monen muunkin blogistin mielestä sietämättömän kestämätön. Hiiteen tällainen toimintakulttuurin muutos, joka takapajuloitti sinänsä upean areenan. Vaadimme perusihmisoikeussananvapauttamme takaisin!

    Voisinko saada Ylläpidon vastauksen tähän kommenttisivulle, kiitos!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    RR: ”niin ihmisiä on alettu kutsua kirkkoon koisimaan, kaikessa rauhassa alttarin ääreen kuorsaamaan.”

    Pelkäänpä pahoin, että talvipakkasten alettua kirkkojen ovet pysyvät jälleen vanhaan malliin visusti säpissä nukkumaan ja lämmittelemään pyrkiviltä kodittomilta .

    Nykyään yritetään saada ihmiset tulemaan vapaaehtoisesti kirkkoon nukkumaan, kun taas ennen unilukkarit pitivät huolen siitä, että kirkkoon pakotetut ihmiset eivät saaneet nukkua rauhassa.

    Niin muuttuu maailma Eskoni. (A. Kivi, Nummisuutarit)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Hannu

    Kiitos

    Tuo Lepää rauhassa -liike oli mielestäni hyvä murjaisu kun kirkossamme sattuu olemaan joitakin liikkeitä jotka tuosta tulevat mieleen.

    Muutoin. Mikä liekään nimi nukkumatin? Ei se liene suuren suuri eikä perin pitkänenkään, vaan se nimi pikkarainen nimi ompi suuren herran lappalaisten laitumilla, oululaisten ulottuvilla, ohjaksissa aavan alan, puikoissa piirin parahimman, hiippakunnan hoitajana, piispan parina parhaimmillaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Matias: Joo, Oulun tuomiorovastihan se siinä pötkottellöö. Luvan kysyin toki tämän mainion FB-kuvan käyttöön.

      Minusta on hauskaa, että tuomiorovastit vievät eteenpäin tällaista hiljaista aatetta, joka on omiaan edistämään maailman rauhaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Voi olla, että kesken ettoneiden kuuluu Yljän ääni ”Heräjä sinä, joka nukut”. Mitä sitten tehdään?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121