Vuoden 2020 viimeinen kuukausi on alkanut, eikä yhtään liian aikaisin. Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon pahoja juttuja, että osan on jo ennättänyt unohtaa. Esimerkiksi Australian metsäpalot tuntuvat jo todella etäisiltä, kun tässä on Koronasta puhuttu niin pitkään.
Augustinusta tämä vuosi ei olisi yllättänyt. Hänen mukaansa elämä tässä maailmassa on yhtä kärsimystä. Jokainen ihminen joko syntyy vaikeuksien kanssa tai niitä varten. Hän uskoo maailmaa tarkkailevan näkevän helposti sen, että ihmiselämä on tuskaa vauvan ensimmäisestä parkaisusta kuolevan viimeiseen henkäykseen asti. Onnellisuuden puute määrittää ihmiselämää niin vahvasti, että se ikään kuin kuuluu ihmisyyden olemukseen.
Augustinus katsoo kaiken maailman epäonnen ja kärsimyksen olevan ansaittua. Ensimmäisen synnin tähden Jumala karkotti ihmiset paratiisista tänne tuskien taipaleelle, missä mikään ei tunnu olevan niin kuin pitää. Täällä pitää tehdä työtä, joka on usein joko raskasta tai ahdistavaa. Täällä joutuu kärsimään nälkää, janoa ja väsymystä. Täällä pitää selvitä huonoista ja hyvistä keleistä, luonnonmullistuksista ja villieläinten hyökkäyksistä. Täällä pelottaa, paleltaa, pollaa hajottaa ja on yksinäistä. Pahat ihmiset tekevät pahoja asioita ja satuttavat niin toisia kuin itseään.
Augustinus ei lupaa kristityille helppoa elämää tämän kärsimyksen keskellä, päinvastoin. Taistelu omaa sisäistä pahuutta vastaan on jokapäiväistä vääntöä ja armon anomista. Kiusauksia on tarjolla runsaasti ja niihin lankeaminen on helpompaa kuin niistä pidättäytyminen. Lisäksi kristittyjen tulee kestää Jumalaan turvaten kaikki se paha, minkä he kohtaavat. Vaikka heille tehdään pahaa, heidän tulee silti tehdä hyvää ja sietää pahaa ympärillään, vieläpä rukoilla niiden puolesta, jotka haluavat heille pahaa. Kristityn ei tule lähteä vinkumaan kaikista kohtaamistaan ikävyyksistä, vaan kestää Jumalan antamalla pitkämielisyydellä. Jos jollekin kristitylle sattuisi niin hyvin, että elämä olisi helppoa ja onnellista, hänen tulisi silti Augustinuksen mukaan pitää sitä lohduttomana, koska se ei ole mitään ikuiseen elämään verrattuna.
Keskellä pahaa maailmaa ja kaikkia sen kipuja kristityillä on jotain, mikä auttaa: rukous, sana ja sakramentit. Augustinus vakuuttaa, että ehtoollisen nauttiminen auttaa kristittyjä selviämään kaikesta, mikä tässä maailmassa on heitä vastaan (s. 363.3).
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
Maaiolma on niin hyvä paikka kun me ihmiset olemme sen luoneet. Huomioon ottamisen meidän edellytyksemme luonnon huomioimisessa. Jos Jumala vaikuttaisi planeetallamme niin rakkaus ei olesi tämän kaltaista.
Tämmöiseksihän se luoja Telluksen loi. Paska paikka, vaikka ei minulla mitään valittamista ole ollut. Ihan mukavasti on ainakin tähän asti mennyt (75 vuotta). Asialliset hommat hoidellaan edelleen, muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Augustinus kuulostaa olleen varsinainen pessimisti – jonkinlainen mielensäpahoittajan ja Linkolan yhteenliittymä. Pessimistin elämä on surkeaa, ja maailma paha paikka, oli elämä sitten millaista tahansa, ja oli maailma millainen paikka tahansa.
Johanna Tykkyläinen: ”Täällä pitää tehdä työtä, joka on usein joko raskasta tai ahdistavaa. Täällä joutuu kärsimään nälkää, janoa ja väsymystä. Täällä pitää selvitä huonoista ja hyvistä keleistä, luonnonmullistuksista ja villieläinten hyökkäyksistä. Täällä pelottaa, paleltaa, pollaa hajottaa ja on yksinäistä. Pahat ihmiset tekevät pahoja asioita ja satuttavat niin toisia kuin itseään.”
Maailma ei ole paha. Maailma toimii luonnonlakien pohjalta, jotka määrittävät sen mitä täällä tapahtuu ja ei tapahdu. Luonnonlaeilla ei ole moraalia eivätkä ne osoita yhtään mitään sen enempää pahasta kuin hyvästäkään.
Minusta on mielenkiintoinen ilmiö, kun nykyihminen valittaa kurjuutta. Se tapahtuu usein sellaisten ihmisten toimesta, jotka istuvat lämpimässä sisällä, kirjoittavat maailmanlaajuiseen verkkoon tietokoneella tai muulla laitteella, joista on osattu aikaisemmin vain unelmoida, jos sitäkään. Nämä samat ihmiset saattavat asua maassa, jossa sosiaalituki pitää huolen siitä, että jos sinulla on vilu ja nälkä, eikä ole rahaa, sinä saat yhteiskunnan tuella sekä ruokaa että asunnon. Nämä ihmiset elävät myös maassa, jossa heidän terveydestään huolehditaan ilmaiseksi. Jos heidän jalka menee poikki, se hoidetaan huippuosaajien, kirurgien ja muiden asiantuntijoiden ja hoitajien toimesta, pelikuntoon, eikä rahaa kulu juuri nimeksikään.
Työolotkin muuttuvat kaiken aikaa. On yhä vähemmän töitä, jotka rasittavat ihmistä fyysisesti epäterveellä tavalla. Ja vaikka sellaisia töitä on, paha maailmamme on luonut lait ja asetukset, jotta ihmisiä ei rasiteta niissä yli rajojensa. Paha maailmamme on siis pitänyt ihmisistä huolta. Tässä pahassa maailmassa yhä useammilla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista työtä he tekevät.
Villieläinten hyökkäyksistä ei taida kärsiä juuri kukaan.
Johanna Tykkyläinen: ”Taistelu omaa sisäistä pahuutta vastaan on jokapäiväistä vääntöä ja armon anomista.”
Tämä lienee jotain uskontoperäistä, itse kun en uskonnottomana joudu taistella tällaista – kuviteltua sisäistä pahuutta – vastaan yhtenäkään päivänä, eikä minun tarvitse anoa armoa keneltäkään. Jos uskonto aiheuttaa näin syvää riittämättömyyden ja syyllisyyden tunnetta, voidaanko sanoa, että kyse on terveestä ilmiöstä?
Ja mitä Australian metsäpaloihin tulee, lukeminen kannattaa aina. Eikä ainoastaan Augustinuksesta lukeminen. Tiede-lehti kertoi äskettäin, että metsäpaloja on itse asiassa vähemmän kuin aikaisemmin ja puuta kasvaa enemmän kuin katoaa: ”Maastoa palaa nyt vuosittain 400 miljoonaa hehtaaria, 150 miljoonaa hehtaaria vähemmän kuin kaksi vuosikymmentä sitten.”
Juuri noin Antero. Voin yhtyä täydestä sydämestäni kommenttiisi.
Hyvä kommentti Antero. Kiitos!
Johannes kirjoitti: ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.”
Johanneksen ajatus perustaa siihen ymmärrykseen, että maailma on niiden vallassa, jotka eivät tunnusta Jumalaa ja Kristuksen rakkautta ihmistä kohtaan.
Onko maailma siis hyvä vai paha? Kyse ei ole siitä, vaan kysymys on vallasta. Joka ei tunnusta Kristusta, elää tuon vallan mukaan. Siis ihminen joka ei tunnusta Kristusta, vastustaa myös Jumalan valtaa, sillä mitään välimaastoa ei ole. Ihminen joko luottaa vain itseensä elää myös sen mukaan. Ihminen joka luottaa Jumalaan elää myös sen mukaan. Epäusko on sitä, ettei ihminen tunnusta Luojaansa.
”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” Matt.12:30-32