Kapitulin päätösten sisälukutaito on taas tänään koetteilla Agnostikkoiltoja koskevan päätöksen jälkeen. Päätöksen lukemista on luonnollisesti haitannut Alkutekstin puute. Siksi lukuinto on kohdistunut Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteeseen sekä Kotimaa24:n ja seurakuntalainen.fi:n uutisiin.
Kotimaa24:n uutinen on sisällöltään ja sanamuodoiltaan hyvin lähellä Kirkon Tiedotuskeskuksen tiedotetta. Herää kysymys, onko Kotimaa24:n lähteenä ollut kyseinen tiedote vai kapitulin varsinainen päätösteksti? Tunsiko Kotimaa24:n toimittaja Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteen kirjoittaessaan oman versionsa tapahtuneesta?
Niin tai näin, eksegeettisistä pohdinnoista innostunut henkilö voi yrittää rekonstruoida uutisista mystisen Q-lähteen, kapitulin varsinaisen päätöksen.
Tämän aikalaiseksegeettisen pohdinnan jälkeen esitän kysymyksen: oliko seuraamuksia vai ei?
—
Kapitulin päätöksestä uutisoidessaan K24 sivuuttaa minusta kaksi keskeistä kohtaa, jotka esiintyvät Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteessa ja siten oletettavasti myös kapitulin päätöksessä:
”Tuomiokapituli totesi, että agnostikkoiltojen perusajatus ja sisältö olivat valtaosaltaan myönteisiä ja avoimeen keskusteluun pyrkiviä. Tuomiokapituli kiinnitti kuitenkin huomiota pappien esiintymiseen ja heidän näkemyksiinsä kirkon uskosta.”
sekä
”Tuomiokapituli kehottaa erityisesti pastori Árpád Kovácsia ja pastori Mikko Salmea jatkossa kiinnittämään huomiota mainittuihin seikkoihin.”
Kun nämä lukee Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta, en voi kuin hämmästellä Kotimaa24:n uutisotsikkoa: ”Agnostikkoilloista ei seuraamuksia.”
Ymmärrän että uutisia laaditaan kiireessä. Mutta silti. Nyt luemme kirkollisten asioiden mediatalon Numero Yksi laatimaa uutista. Onko todella niin, ettei ”seuraamuksia ole”, vaikka kapituli tiedotteen perusteella kehottaa pastoreita kiinnittämään asioihin huomioita?
Vai olenko ainoa, jonka mielestä myös kehottaminen ja ohjaaminen on ”seuraamus”? Siinä sitä riittää pohdittavaa myös systemaatikoille, mitä sana ”seuraamus” merkitsee sekä rikosoikeudellisena terminä, kansankielisenä että myös kirkollisen erityisen murrealueen käsitteenä.
Oliko siis seuraamuksia vai ei?
– – –
Nuo K24-uutisesta puuttuvat lauseet ovat minusta avaimia kapitulin päätöksen ymmärtämiseen, olettaen että Kirkon tiedotuskeskuksen tiedote on Alkutekstille uskollinen.
Minun eksegeesissäni tuomiokapituli antoi selkeästi ohjaavan päätöksen: Kovács’n ja Salmen on kiinnitettävä huomiota asiaan. Heidän on ymmärrettävä, että
”Näkemykset ja esitystapa saatettiin kokea pilkkaavina ja harhaoppisina, ei ainoastaan kysyvinä ja pohdiskelevina.”
sekä
”Papin toiminnassa olennaista on myös pohtia sitä, mikä rakentaa kristillistä seurakuntaa eikä hajota sitä.”
Kapituli siis sanoo, että keskustelun herättäminen on arvokasta, mutta seurakuntalaisilla on lupa kokea asiat niin kuin he kokevat. Keskustelunavaukset olivat myönteisiä mutta samalla hyvin ristiriitaisia. Jatkossa tällaisiin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota.
Kapitulin keskeinen viesti ei siis ole, ettei Agnostikkoilloilla ole minkäänlaisia seuraamuksia. Agnostikkoillat antavat aihetta ohjaaville ja neuvoville toimenpiteille. Mutta asiat eivät ole niin suuria, että ne antaisivat aihetta Kirkkolain 5:3§ tarkoittamille melkoisen raskaille seuraamuksille, varoitukselle tai virasta pidättämiselle.
Näin itse tätä asiaa lukisin. Lähipäivinä saatan ehkä lukea ihan toisella tavalla, jos Alkuteksti ilmestyy verkkoon.
—
Ja mitähän merkitystä tällä ”seuraamus” -sanan pohdinnalla sitten on?
Minulle sillä on se merkitys, millaisen käsityksen tuomiokapitulin toiminnasta ja ”kirkkomme nykytilasta” saa. Kun Agnostikkoiltoihin loukkaantunut kristitty lukee uutista, hänelle välittyy helposti kuva ettei kapituli tee mitään, että kapitulikin on ”luopunut totuudesta”.
Suurin osa kapitulin toiminnasta on papiston ja seurakuntien ohjaamista, tukemista ja sparraamista, ”tuomitseminen” vain pieni murto-osa. Jos tämän ohjaavan toiminnan jättää pois uutisesta, jää jäljelle ajatus ”tuomiolaitoksesta” joka ei Agnostikkoiltoihin loukkaantuneiden mielestä toteuta omaa tehtäväänsä.
Uutisen muotoilija on varmaan ollut mielessään pahimmat pelättävissä olleet seuraamukset eli kurinpidolliset toimet. Viraltapano, piiskaaminen ja jalkapuuhun laittaminen. Vanjekus, kuritushuone ja kuolema. Kun niitä ei sitten annettukaan, uutistoimittaja nosti otsikkoon kärjeksi, ettei seuraamuksia tullut.
Uutistoimittajan ei pitäisi vastata uutisellaan ennakko-olettamuksiin, vaan kertoa asioita tabula rasa, puhtaalta taululta.
Mitä arvoisa blogisti muuten ajattelee näistä seuraamuksista ja kantelusta?
Teemu,
aika vähän olen noiden iltojen sisältöön perehtynyt. Mutta Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteen tarkkaan luettuani minusta kuulostaa, että kapituli toimi viisaasti osallistuessaan keskusteluun
– ymmärtämällä monipuolisesti, mistä on kyse
– sanoittamalla sitä ”jännitettä”, jossa ”pappi sitoutuu elämään.”
– selkeästi kehoittavalla ja ohjaavalla puheenvuorolla
– ei ”ankarammilla” toimenpiteillä.
”Uskon Jumalaan, mutta en niinkuin kirkko opettaa”… Mutta, tietääkö kukaan, mitä kirkko opettaa – Q-lähde-ongelmasta johtuen;)
Olipa kirkko julkisuudessa sitten Nokian herätyksen, Kylliäisen, Luther-säätiön, Spongin, Räsäsen tai minkä tahansa vuoksi, niin tavallisten ihmisten on rekonstituoitava ”kirkon kanta” epämääräisistä kiertelyistä, kaarteluista tai olettaa vaikenemisen merkitsevän ”emme tiedä”-kannanottoa.
Nyt Arpad Kovacs on luvannut pysyä kirkon tunnustuksessa, mutta aamun Kalevan mukaan ilmoittaa, ”ettei aio muuttaa käyttäytymistään, koska ei ymmärrä, mihin hänen tarkalleen ottaen tulisi kiinnittää huomiota” [sitaatio Kalevalta, ei Kovacsilta]
14.8 Kalevassa Kovacs taas kirjoituksessaan ”On aika tuoda kansankirkko nykyaikaan” peräänkuulutti pappeja käyttämään yliopistokoulutuksensa tarjoamia työkaluja työssään. Hmmn…
Siis: Kirkko selvästi tarvitsee oppineita kasvoja ruutuun. Kun Oulun tuomiokapituli on nyt lakisääteisen tehtävänsä suorittanut, niin mitä jos Niilo, Juha, Juhani ja Jaakko jatkaisivat nyt keskustelua ja järjestäisivät Virtuaalikirkossa ’Kapitulin Tuomas-illan’. En kaipaa yhtä oikeaa ajattelumallia, koska sellaista ei ole, mutta Teemu Kakkurin tavoin ja sanoin voisi hieman syvemmin avata kirkon 2000-vuotista teologiaa keskustelun virikkeeksi.
Nimim. ”Arkeologinen sensaatio: Q-lähde löydetty Oulusta!”
Onko siis ymmärrettävä, että on ollut Uutisenlaatija ja Deutero Uutisenlaatija vai ovatko uutiset samasta henkilöstä, jonka teksti toimitusvaiheessa on muokkautunut eri muotoihin? Vielä herää kysymys mikä onkaan varsinainen uutinen eli tarvitaan selitys.
Kenttätuomioistuinhan on täällä etukäteen jo ilmoittanut, mitä tuomiokapituli päättää, mitä se ei kuitenkaan tule päättämään ja miksi tämä kaikki. Lisäksi se on ilmoittanut, mitä viiimeisessä valitusportaassa eli viimeisellä tuomiolla joka tapauksessa päätetään tai ainakin pitäisi päättää. Nyt nämä erilaiset näkemykset pitäisi saattaa vuorovaikutukseen avoimeen keskusteluun pyrkivässä hengessä.
Mitähän jos näille Agnostikkoiltoja vetäneille lukisi vähän luterilaista tunnustuskirjaa eli Vähä katekismusta”tuomioksi”:
Tavallisille papeille ja saarnaajille
….Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. …
Vois samalla kuulustella osaavatko nämä papit kaikki ulkoa???
On sanottu, että uskovaiset ovat viides evankeliumi. Olivatko nämä neljä pappia agnostikkoilloissa toimiessaan ”evankeliumi” vai eivät? Olivatko heidän puheensa yhtäpitäviä kirjoitettujen evankeliumien kanssa?
Kun lopputulos oli: ” Tuomiokapituli kiinnitti kuitenkin huomiota pappien esiintymiseen ja heidän näkemyksiinsä kirkon uskosta.”
Tällaisilta pappipelleilyiltä ja tuomiokapitulifarsseilta, hienosti muotoiltune ja sorvattuine mitäänsanomattomuuslausuntoineen, vältyttäisiin, jos palkattaisiin uskovia ihmisiä papeiksi.
Mutta se lienee liikaa vaadittu.
Papeilta kun nykyään vaaditaan vain laudatur hämmentymisessä.
Luulisi joka kylästä löytyvän omat Valtaojansa ja Sponginsa, niin että ei tarvitsisi väkisin vetää roolia, joka ei sovi papille. Jos ei löydy niin äkkiäkös sitä junalla pyyhkäisee pohjoiseen väit… keskustelemaan. Silloin voisi tapahtua myös aitoa kohtaamista, niin ettei tarvitsisi heti olla kapitulissa ripittäytymässä.
Kiitokset kommenteista.
Jussi, katsoin Kalevan uutisen samasta aiheesta. Mielenkiintoista, miten eri näkökulmasta voi uutisoida samasta kapitulin päätöksestä. (median tuntijoille tämä on varmaan ihan peruskauraa, mutta minua sama asia hämmästyttää uudestaan ja uudestaan).
Raimo, joku alkuperäinen luotettava todistaja lienee nähnyt alkuperäisen dokumentin eli kapitulin päätöksen. Todistajat kertovat siitä eteenpäin, valikoivat näkökulmia omasta kiinnostuksestaan käsin ja kirjoittavat uutisia. Uutisiin reagoidaan sitten miten reagoidaan.
Ei käy kateeksi eksegeettejä jotka miettivät noita parin tuhannen vuoden takaisia ”uutisten kirjoittajia”.
Inhimillisistä traditioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Historialliset kansankirkot eivät moniäänisessä nykytodellisuudessa sovi enää aikaamme, sillä tunnustus ei salli monioppisuutta. Piispojen vastuu yhteydestä ei ole eikä saa olla eri oppien sietäminen ja sitä, että sosiologinen yhteys on se suurin hyvä. Yhteys on ensisijaisesti uskon yhteyttä, ja rakenteet sitten sen mukaan. Tämä ei hajoita, vaan on Jumalan kansalle ominaista yhteyttä.