Nyt olen päässyt opintovapaavuodessani siihen vaiheeseen, että luen läpi sekä luterilaisia että muita kristikunnan vanhoja tunnustuskirjoja. Se on mielenkiintoista! Luterilaisten tärkein tunnustuskirja Augsburgin tunnustus vuodelta 1530 on Philipp Melanchthonin käsialaa ja selkeä, sivistynyt, maltillinen teksti. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että sekä tuo tunnustus että katolisten siihen muotoilema vastine Augsburgin tunnustuksen kumoamus ovat todella tasokasta, rauhallista ja teologisesti hyvin perusteltua uskontodialogia.
Äkkiseltään mieleen nousee, että tästä meillä olisi nykyajassa paljon oppimista. Toisaalta nykyäänkin uskontojohtajien ja tieteentekijöiden käymät uskontoaiheiset keskustelut ovat rauhallisia, perusteltuja ja hengeltään ystävällisiä. Ongelmana on tainnut kautta aikain olla sokeasti omalle asialleen palavat maallikot, joiden tieto ja ymmärrys ei riitä monimutkaiseen argumentaatioon, sekä niin syvästi vakaumukselliset uskonoppineet, että heidän uskonsa ei salli mitään dialogia toisin ajattelevien kanssa.
Tärkein (?) oppi-isämme Martti Luther kykeni sitten kyllä myös brutaaliin ja raakalaismaiseen kielenkäyttöön ja ajatteluun. Esimerkiksi Vähän katekismuksen esipuheessa hän sanoo, että ne, jotka “eivät halua oppia” ulkoa kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja Isä meitää, kieltävät Kristuksen ja heidät pitää jättää Perkeleen käsiin ja ilman ruokaa ja juomaa ja karkottaa maasta. Voi oppimisvaikeuksista kärsineitä raukkoja menneinä vuosisatoina, jolloin vallitsi se vahva kuvitelma, että on ihmisen oma syy, jollei hän opi!
Tunnustuskirjoja lukiessani olen tajunnut, että Suomessa kristinoppi on mennyt ainakin vielä omalle sukupolvelleni perille syvällisesti ja perusteellisesti. Augsburgin tunnustuksessa ei nimittäin ollut ainoatakaan kohtaa, joka olisi yllättänyt minut ja saanut huudahtamaan: ”Ai, täällä lukee tällaistakin!” Ja olen sentään kotoisin hyvin tavallisesta tapaluterilaisesta kodista, jossa ei annettu uskonnollista kasvatusta. Koululaitos ja rippikoulu ovat siis hoitaneet hommansa. Olen oppinut, että luterilaisen käsityksen mukaan usko synnyttää hyviä tekoja ja niiden tekeminen on välttämätöntä, koska se on Jumalan tahto. Teoilla ei kuitenkaan voi missään tilanteessa ansaita syntien anteeksiantoa, armoa ja Jumalalle kelpaamista. Synnit saa anteeksi yksin uskon kautta ja Kristuksen sovitustyön tähden. Armo on Jumalan lahja eikä hyvien tekojen tekijän ansaitsema palkka. Teot eivät koskaan anna omantunnonrauhaa tai rauhaa Jumalan kanssa.
Henkilökohtaisesti juutun uskonkysymyksissä aina vapaan ratkaisuvallan ongelmaan. En voi uskoa Jumalaan, joka muka antaa ihmisille vapauden valita iankaikkisen kadotuksen. En voi uskoa Jumalaan, joka pelastaa vain ne, jotka pystyvät uskomaan häneen ja Kristuksen sovitustyöhön. Augsburgin tunnustuksessakin todetaan, että jumalattomat eivät voi uskoa syntien anteeksiantamiseen. Onko se heidän syynsä? Miksi Kristuksen kertakaikkinen uhri ei koskekaan kaikkia, vaikka pelastus tulee yksin armosta ja kaikki olemme saman perisynnin alaisia? Miksi pelastuksen ehtona vaaditaan tietynlaista uskoa, eikö se jo ole teko?
Etäopinnot Avoimessa yliopistossa ovat onneksi mahdollisia näinä omituisina karanteeniaikoinakin. Jatkan siis seikkailuja 1500-luvun julkaisujen parissa, siirtyen seuraavaksi reformoitujen kirkkojen tärkeimpään tunnustuskirjaan Heidelbergin katekismukseen. Samalla toki ruokin melkoista etäopiskelijoiden ja etätyöläisten joukkoa, kun huushollissamme on nyt kotosalla yhdeksän henkeä 24/7. Siinä saa leipoa yhden jos toisenkin sämpylätaikinan. Tänään ajattelin tehdä lohikeittoa. Tsemppiä kaikille omiin omituisiin koronaoloihinne!
””Äkkiseltään mieleen nousee, että tästä meillä olisi nykyajassa paljon oppimista. Toisaalta nykyäänkin uskontojohtajien ja tieteentekijöiden käymät uskontoaiheiset keskustelut ovat rauhallisia, perusteltuja ja hengeltään ystävällisiä. Ongelmana on tainnut kautta aikain olla sokeasti omalle asialleen palavat maallikot, joiden tieto ja ymmärrys ei riitä monimutkaiseen argumentaatioon,”” (Blogi)
Mielenkiintoinen ajatus että ”korkeasti” oppineet vain osaavat keskustella, siis kun Jeesus oli maan päällä niin eipä tainnut yhtään ”viisasta ja ymmärtäväistä” olla jotka olisivat todella lähteneet Häntä seuraamaan, kaikki olivat ”oppimattomia” Jeesusmukaan lukien.
Sitten on esimerkkinä Paavali, hän oli korkeasti oppinut mutta joutui nöyrtymään ja tunnustamaan ettei se ”korkea koulutus” ollut antanutkaan oikeaa ymmärrystä.
En sano enkä siis todellakaan väitä että oppimattomat olisivat aina oikeassa, pois se minusta, mutta vain ne ovat oikeassa joille Jumala ilmoittaa evankeliumin. Siis ainoastaan ne joilla on Pyhä Henki.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Ari Pasanen: Tämä jännite on tosiaan hyvin ilmeinen. Monissa kohdin Uudessa testamentissa ylistetään alhaisia, hengessä köyhiä, taloudellisesti köyhiä, vähäpätöisiä, ymmärtämättömiä. Toisaalta mietin, että palavat maallikkosaarnaajat eivät ole useinkaan mitään noista, vaan ihan omanlaisensa ihmisjoukko. Enkä siis väitä, että maallikkosaarnaajat aina olisivat ollenkaan väärässä. Mutta luulen, että on helpompi olla ehdoton, jollei tiedä kovin paljon esim. eksegetiikasta eli tieteellisestä raamatuntutkimuksesta, Raamatun syntyhistoriasta jne.
Toki Luther käytti välistä hyvin suoraa kieltä. Samalla käy kuitenkin ilmi se tosiasia, ettei sanan hylkäävällä yksilöllä ja yhteiskunnalla ole toivoa. Suoraa kieltä käyttää myös nykyinen luopunut yhteiskunta, esim.lapsille ihan eka luokalta lähtien käydään järjestöjen taholta kertomassa satuja sukupuolen ja kehon vaihtamisesta, näin vanhempien tietämättä tehdään tyhjäksi kristinuskoa ja yleistä järjen käyttöä.
Kumpiko suora puhe auttaa, suora totuus vai valhe?
Samuel Kettunen: Väitteet siitä, että kouluissa kehotettaisiin lapsia vaihtamaan sukupuolta ovat valhetta. Se, että lapset ja nuoret saavat tietoa maailman ja ihmisten monimuotoisuudesta, on viisasta ja totuudellista, eikä uhkaa sen enempää kristinuskoa kuin järjenkäyttöäkään. Järjenkäyttöön ja monipuoliseen koulutukseen kannusti Luther ja kannustaa myös meidän nykyinen koululaitoksemme. Hyvä niin. Ja toki suora puhe on joskus myös raikasta.
Kyllä käydään lapsille kertomassa sukupuolen ja kehon vaihtamisesta, sitä ei voi kiistää, tässä ei ole väitettykään muuta. Tämä on siis karkea esimerkki siitä ”viisaasta monimuotoisuudesta,” jolla ajetaan tietoisesti kristinuskoa alas. Luther ei olisi ikänä hyväksynyt tällaisia hullutuksia, se on aivan varmaa. Kuuluvat ehdottomasti hyväksikäytön piiriin.
Terve luterilaisuus sen sijaan kannustaa perinteiseen luomisjärjestykseen näissäkin asioissa. Siitä saamme olla kiitolliset ja iloiset kaiken keskellä.
Samuel Kettunen eikö se ole aivan sama mitä joku ihminen hyväksyy tai ei?
Eikö loppujen lopuksi jokainen ihminen erikseen joudu tuomiolle OMISTA teoistaan ja siitä kuinka suhtautui JEESUKSEN SANOIHIN.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Turha on juosta jonkun ihmisen sanojen taa, ei sieltä löydy iankaikkisen elämän sanoja.
Ollaan kukin täällä samassa ihmisten maailmassa, joten ei tietenkään ole se ja sama. Itse Jeesus sanoi, että kunkin sydämestä ne kaikki ulos tulevat.
”Henkilökohtaisesti juutun uskonkysymyksissä aina vapaan ratkaisuvallan ongelmaan.”
Lutherin mukaan vapaa ratkaisuvalta tekee tyhjäksi Jumalan armon Kristuksessa. ”Tietäkää vapaata ratkaisuvaltaa puoltaessanne olevanne Kristuksen kieltäjiä! Jos minä näet omilla halajamisillani saavutan Jumalan armon, niin eihän siinä tapauksessa armoa saadakseni tarvita Kristuksen armoa.” (Luther, Sidottu ratkaisuvalta, s. 310.).
Rauno Seppänen: Kyllä toki näin. Mutta Lutherkin silti ehdottomasti vaatii kasteen lisäksi uskoa pelastuksen ehtona.
Opiskelin minäkin aikoinani Ausburgia ja sama kokemus . Mikään ei , pettymyksekseni, tuntunut uudelta oivallukselta, sellaiselta joka olisi luonut Ahaa. elämyksen. Koulu ja rippikoulu ! Sellaisia tuntemuksia on sitten myöhemmin tullut eri lähteistä.
Olen vanhoilla päivilläni ottanut päävastuun perheen ruuanlaitosta keventääkseni vaimon työtaakkaa. Toimii toistaiseksi hyvin. Yhtenä uutena ja suurena asiana on tullut erilaisten keittojen laiton oppiminen. Yksi suosituimmista on perusvihanneskeitto ,jossa rohkeasti sotketaan perunat, kukkakaalit, purjo, sipulit , porkkanat, juurisellerit , palsternakka ja kikherneet yhdessä käristetyn lohen kanssa. Joskus purkki murskattuja tomaatteja ja tilkka kermaa. Sitten vielä mausteita, niin kuin timjan ja basilika suolan ja pippurin kera. Tulos on yleensä hyvin suosittu. Hyvä teko sekin.
Koko resepti perustuu raaka-aineiden määrään sormituntuman mukaan ,niin että mikään ei ala dominoimaan liikaa mutta että maut tuntuvat. Tuon sormituntuman kehittäminen on eräänlaista ohjelmointia joka taka-alalla kertoo mitä kulloinkin pitää tehdä. Sopankeiton minäihanne.
Teologinen sovellutus : Aika aikaisessa vaiheessa opimme myötätuntoa. Häpeämme jollemme seuraa sen komennuksia ja saamme omantunnan tuskia jos emme anna myötätunnon sensuroida aggressiivisia impulsejamme. Eli meidät on ohjelmoitu kiltteyteen ja omantunnon ohjaamaan velvollisuudentunteen seuraamiseen. Miten tämä käytännön tilanteissa toimii, niin se jää sormituntuman, siis sisäisen arvojen marinoiman omantunnon varaan.
Kukaan ei ole vapaa kiltteyden seuraamisesta oli sitten vihan ja vihastumisen impulsseja kuinka paljon tahansa. Kun siinä onnistuu niin palkkiona on hyvä omatunto ja kiitollisuus siitä että sai olla hetken hyvyyden välikappaleena.
Markku: Mukavaa, että näppituntuma kokkailussa kehittyy. Itsekin kokkaan lähes yksinomaan sen varassa. Toki kokeilen aina uusia reseptejä, mutta usein jo alun alkaen sovellettuina 🙂 Jäin miettimään, että omat sovellukset opillisissa asioissa on tuomittu aika väkevästi kristikunnan historiassa. Nykyisessäkin luterilaisessa kirkossa pitäisi seurata tarkasti sitä reseptikirjaa, jonka 1500-luvun reformaattorit aikanaan kirjoittivat, tai muuten on harhaoppinen. Ymmärrän toki käytännön hyvät puolet, mutta meneekö lapsi pesuveden mukana?
No nyt ollaan ainakin lähellä tärkeätä, kiitos Emilia hyvin paljon! Nykyisin minua ei oikeastaan kiinnosta teologian viilauskeskustelut, mutta tässä en voi muuta kuin kiinnostua.
Oliko Luther oppinut/sivistynyt vai sittenkin pohimmiltaan maalaisänkyrä- intoilija…? Minusta hän muistuttaa melko pajon Paavalia, oppinutta ja samalla intoilijaa, joka ei aina palttanut pysyä asiassa vaan huiski välillä vastustajiaan lähes sivistymättömästi. NÄiden kanssa meidän pitää vain suostua elämään. Kaikkia ristiritaisuuksia ei pystytä siivoamaan pois. Voi olla lisäksi, että itsekullakin meistä on joku sellainen henkilökohtainen sisäinen ja salassa oleva agenda tai asia, jonka vuoksi joku puhetapa tai äänensävy ärsyttää erityisesti.
Mutta päasiaan. Kyllä sinun Emilia kai pitäisi kahlata Sidottu Ratkaisuvaltakin läpi. Siinä Luther ei sanaile Melanchtonia vaan Erasmus ROtterdamilaista vastaa. En tiedä kuinka ponta väitöskirjaa tästä Lutherin itsensä ytenä tärkeimpänä pitämästä kirjosta on tehty. Minä tein siitä vaatimattoman seminaarityön vuosikymmeniä sitten, ja olen siit edelleen vähän ylpeä – erityisesti siksi että itse Saarnivaara ei sitä niellyt aivan sellaisena eikä antanut aivan täysiä pisteitä:) Se kirja paljastaa mielestäni kristillisen uskon ylittämättömän paradoksin joka ei ole purettavissa. Ja se voi olla erityisesti nyt tanä aikana iso loukkauskivi taikompastuksen aihe monelle vilpittömälle ja ajattelevalle ihmiselle. Paradoksi voidaan ilmaista esim. sanoilla että mahdollinen palastuminen on vain ja ainoastaa Jumalan armoteko, kun taas mahdollinen kadotus on vain ja ainoastaan – – – ihmisen (tai ehkä myös perkeleen) syy.
Itse olen näihin asti oppinut menemään nopeasti tämän paradoksi ohi pää paljastettuna. Voi olla että paradoksin tilalla voisi olla joku muukin sana, mutta paradoksina olen sen tottunut ajattelemaan. Wikipedia osannee selittää sanan sisällön.
Sorry hyvin paljon, tuli teksti kahteen kertaan kun yritin korjata tuona ”oliko Luther oppinut/sivistynyt VAI (ei ja…) koetetaan kestää, innostuin liikaa.
Kiitos Hannu Paavola mielenkiintoisesta kommentista! Poistin sen ensimmäisen versiosi, joten nyt jäljellä on enää tuo korjattu jälkimmäinen. Varmasti minun pitäisi lukea joskus kokonaan se Sidottu ratkaisuvalta! Aivan ehdottomasti tässä on kyseessä täysin ratkaisematon paradoksi, koska jos mahdollinen pelastuminen on yksin Jumalan armoteko, herää TODELLA kysymys, miksi hän ei kohdistaisi sitä aivan joka ikiseen ihmiseen kaikkina aikoina. Tai no, itse haluankin uskoa, että kohdistaa. Mutta valitettavasti kristikunnan historia ja nykyisyys on täynnä opetusta, jonka mukaan vain uskovat pelastuvat – mitä ikinä kukakin sillä uskovaisuudella tarkoittaakin. Ja kyllähän Lutherkin alleviivaa monissa kohdissa kirjoituksissaan sitä, että pelastuksen ehdottomat edellytykset ovat kaste JA usko. Selvästikään kaikki ihmiset. jotka haluaisivat, eivät voi uskoa kuten kristinusko/ kirkko opettaa. Miksi Jumala antaa uskon vain joillekin?
”Ja kyllähän Lutherkin alleviivaa monissa kohdissa kirjoituksissaan sitä, että pelastuksen ehdottomat edellytykset ovat kaste JA usko. Selvästikään kaikki ihmiset. jotka haluaisivat, eivät voi voi uskoa kuten kristinusko/kirkko opettaa. Miksi Jumala antaa uskon vain joillekin?” Hyvä kysymys. Viljo Porkolalla on yhdenlainen näkökulma asiaan: ”Miksi kaikki eivät pelastu? Kaikki ihmisethän ovat itse asiassa jumalattomia. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. He saavat lahjaksi vanhurskauden. Miksi kaikki eivät käänny? Mksi Jumala ei lahjoita kaikille uskoa? Nämä ovat kysymyksiä, joita ei saa tehdä. Siinä ihminen tunkeutuu alueelle, joka ei hänelle kuulu. On paljon asioita, joita Jumala ei meille selitä, eikä kutsu meitä niistä kanssaan neuvottelemaan. ”(Laista evankeliumiin).
Rauno Seppänen: Tavallaan olen samaa mieltä, pelastuksen asia ei ole ihmisen asia eikä hänelle kuulu, se on Jumalan asia. Mutta valitettavasti sillä on valtaisia seuraamuksia tässä elämässä, mitä ihminen uskoo tai ajattelee pelastuksesta sekä siitä, keitä se ehkä koskee tai ei koske.
Emilia, olen samaa mieltä kanssasi. Toin vain esiin sen, mitä Viljo Porkola ajattelee asiasta.
Kestävyyttä opintoihin, ei oppi ojaan kaada. Kiitos hyvästä blogista.
Muutama huomio, ensinnäkin otsikkoon, josta voi saada väärän käsityksen, sillä Luther piti kotonaan koulua lapsille ja hyysäsi monia kouluja käymättömiä ja lukutaidottomia luonaan. Luther ei siis tuominnut oppimisvaikeuksista kärsineitä.
Tuo lainaamasi Lutherin sanoma, ei koske siis niitä, jotka eivät ”pysty” vaan niitä, jotka eivät ”halua.” Lutherille oli aikalaiseen tapaan selvää, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa maailmaan Evankeliumissa ja ne, jotka olivat Jumalan tahtoa vastaa, eivätkä halunneet olla kuuliaisia Kristukselle, piti jättää vainoojan haltuun, että he saisivat mahdollisesti Armon ja kääntyisivät takaisin Kristuksen helmoihin. Kyse ei siis ollut pystymisen vaikeudesta, vaan haluttomuudesta.
Vapaasta ratkaisuvallasta taas on hyvä huonmioida, ettei Luther kieltänyt vapaata tahtoa siltä osin, etteikö ihminen voisi vapaasti valita ja tahtoa oman lihallisen luontonsa mukaan, hyvää taikka pahaa, vaan, ettei ihmiselle ole annettu sellaista valtaa, että voisi tehdä ainoastaan hyvää, vaan, koska ihminen on syntinen, niin, hän välttämättömyyden suomalla varmuudella toimii itsekkäästi mielensä vaikuttimista, jotka taas ovat synnin sokaisemat, ja joka näin ollen, rakastaa syntiä luonnostaan, eikä edes tiedosta vääryyttään, ellei Jumalan laki ja oikeus osoita ihmisen vääryyttä ihmisten ja Jumalan edessä.
Tosin sanoen, Luther piti ilmeisenä sitä, että jos ihminen alkaa luottamaan Jumalaan, niin Jumalan on pitänyt saattaa ihminen Sanan kuuloon, joka taas on saanut ihmisessä aikaan luottamuksen Jumalan Lupauksiin Kristuksessa (uskon). Ilman Jumalan työtä maailmassa kaikki ihmiset siis hukkuvat luontonsa mukaan, mutta Jumala on Lähettänyt Armonsa maailmaan Poikasna Evankeluimin kautta, jotta ihminen pelastuisi kadotukselta ja kuolemalta, joka kaikilla ihmisillä on edessä ilman Kristusta. Kaikki kuolevat synnin tähden, mutta saavat elää Kristuksen tähden.
On aina suuri mysteeri, jos joku kuulee ja saa Jumalan Lahjan. Kaikkien ihmisten maailmassa tulee siis kääntyä Jumalan puoleen ja turvatKristukseen, koska se on oikein ja autuaallista ja Jumalan tahto. Lutherin ajatus on, ettei kukaan ihminen halua
turvata Jumalaan luonnostaan, vaan jokainen vastustaa Jumalaa viimeiseen asti.
Miksi joku turvaa ja toinen ei? Jumala yksin tietää ja näkee.
Miksi kaikki eivät turvaa ja käänny Jumalan puoleen, vaan luottavat itseensä ja omaan järkeensä? En tietä.
Tätä samaa myös Luther ihmetteli. ja Paavali ja Jesaja, kun sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?”
Ismo Malinen: Toki ymmärrän, että Luther puhui haluttomuudesta oppia MUTTA käytännössä tuohon aikaan ja vielä vuosisatoja sen jälkeenkin myös oppimiskyvyttömiä on kohdeltu oppimisHALUTTOMINA (jollei kyse ole ollut suorastaan kehitysvammaisista), mikä on ihan valtava tragedia. Vielä 1940-50 -luvuilla Suomessakin lukihäiriöisten ajateltiin olevan yksinkertaisesti tyhmiä tai laiskoja ja siten kyvyttömiä opiskelemaan pidemmälle. Nykyään kuitenkin tiedämme, että tuo ei ole totta.
Oliko niin että 1960.tä luvun loppuun kirkko ei vihkinyt kuuroa paria ellei ollut esittää toisen sterilointitodistusta.
Nythän asia on helpompi kirkolle kun samansukupuolisessa tahdonvahvistamisen asiassa todistusta ei tarvi haikailla. Vai uskaltaisiko olla ihan varma.
Traktaatissa ” juutalaisista ja heidän valheistaan ” Luther kirjoittaa
” Ensiksiksin heidän syngogansa ja koulunsa sytytettäköön tuleen…….
Toiseksi heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön.
Komanneksi, heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä.
Neljänneksi, heidän rabiineiltaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta.
Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattoväen käyttöoikeus.
Kuudenneksi, heiltä kiellettäköön koronperiminen.
Seitsemänneksi, nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja naisille annettakoon käteen varsta ja kirves, kuokka , lapio, rukki, värttinä, ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä.
Meidän tulisi karkottaa nuo kurjat laiskurit systeemistämme. Sen vuoksi; poistakaa heidät keskuudestanne. Lopuksi hyvät ruhtinaat ja herrat, joilla on juutalaisia alueellanne, jos neuvoni eivät teille sovi, niin keksikää parempia keinoja meidän kaikkien vapauttamiseksi tästä sietämättömästä, paholaismaisesta rasituksesta – juutalaisista.
Lutherin juutalaisvastaisia opetuksia sovellettiin myöhemmin kirjaimellisesti komannessa valtakunnassa. ”
Kristalliyö järjestettiin Lutherin syntymäpäivän kunniaksi.
Tarja Parkkila: Tämä Lutherin vanhuudenpäivien hengentuote on luonnollisesti kaikein katastrofaalisin hänen teoksistaan. Hän oli aikansa lapsi ja lisäksi jotkut ovat epäilleet, että hänen mielensä olisi järkkynyt tässä vaiheesa kun hän tämän teoksen kirjoitti. Minusta mikään selitys ei kuitenkaan riitä. Onneksi luterilaiset kirkot ovat yksiselitteisesti irtisanoutuneet Lutherin juutalaisvastaisesta ajattelusta. Mutta varmasti se on ehtinyt saada paljon pahaa aikaan.
Tarja Parkkilan Luther-sitaatti tuo esiin yleisemmän ongelman tutkiessamme Lutherin tai vaikkapa Paavalin tekstejä. Luther ja Paavali ovat kumpikin eläneet oman aikansa yhteiskunnassa, kirjoittaneet tuon ajan tietämyksen varassa eivätkä ole voineet välttyä heijastamasta teksteissään omaa sosiaalista ympäristöään, sen aikaista yhteiskuntaa ja sen arvoja.
Siksi on varottava siirtämästä esimerkiksi Paavalin näkemyksiä sellaisenaan tähän päivään kysymättä, millaisessa yhteiskunnassa ne on esitetty, kenelle ne on suunnattu ja missä tarkoituksessa.
Natsit nappasivat Lutherin kirjoitukset palvelemaan omia pyrkimyksiään. Kauhistuttavaa jälkeä tuli.
Luther ja hänen kirjoituksensa eivät tietystikään ole ensisijaisena syynä natsi-Saksan juutalaisvainoihin, mutta tehokasta käytinainetta kylläkin.
Myös Paavalin opetusten siirtämisellä sellaisenaan tähän aikaan voidaan saada pahaa aikaan. Esimerkkejä löytyy.
Jorma Hentilä: Tuo on todellakin totta ja tärkeä huomio, että myös Paavalin opetusten siirtämisellä sellaisenaan tähän aikaan voidaan saada pahaa aikaan.
Kysymys Paavali ajatusten siirtämisestä tähän päivään onkin hyvä.
Hermeneutiikka katsoo asiaa silloiseen aikaan, mikä on teologisen tiedekunnan oppistruktuuri mikä ymmärtää vanhat tekstit tähän päivään.
Lienee tuo keskiaika ollut hieman erilainen kuin tämä meidän aikamme.
”Sain kerran äidiltä yhden ainoan pähkinän kähveltämisestä sellaisen selkäsaunan, että veri vuoti.” Edelleen. ”Isäni antoi minulle kerran niin kovasti selkään, että lähdin karkuun ja kannoin hänelle kaunaa, kunnes hän suurella vaivalla sai minut lepytetyksi”; ”Sain koulussa eräänä aamuna viisitoista raipaniskua aivan syyttä, sillä minun piti taivuttaa substantiiveja ja verbejä enkä ollut oppinut kunnolla taivutusläksyäni, jne”, kuten Luther toteaa.
Mitä tuohon perkeleeseen tulee, niin ei se aivan tuntematon persoona ole nykyisinkään, mitä puhekieleen tulee.
Koti Vasumäki: Totisesti oli aika erilainen! Ja väittäisin että tässä suhteessa elämme nyt eksponentiaalisesti parempia aikoja.
Emilia
” Onneksi luterilaiset kirkot ovat yksiselitteisesti irtisanoutuneet Lutherin juutalaisvastaisesta ajattelusta. Mutta varmasti se on ehtinyt saada paljon pahaa aikaan.”
Mutta irtisanoutunut vasta sodan jälkeen, kun paha oli jo tapahtunut. JOs olisi tuomittu jo aikaisemmin, ehkä paha olisi jäänyt tapahtumatta.
Kun on Luterilainen kirkko niin , tottakai he ovat tunteneet Lutherilta myös nämä kirjoitukset.
Ilman muuta noista Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista olisi pitänyt irtisanoutua jo ihan alun alkaen, 1500-luvulla! Mutta en kyllä ihan usko, että holokausti olisi jäänyt tapahtumatta ilman näitä Lutherin kirjoituksia. Se olivat kuitenkin vain yksi Hitlerin innoittaja monien muiden joukossa. Valitettavasti.
Olen samaa mieltä Emilia Karhun kanssa siitä, että Lutherin kirjoitusten tuomitseminen ei olisi estänyt holokaustia. Kun lukee Hitlerin ”Mein Kampf”-teoksen, havaitsee, kuinka viehättynyt Hitler oli – sinäsä sekavista – rotuopeista.