Luther: ”Herran ehtoollisen kelvollisesta ja kelvottomasta nauttimisesta”

Evankeliumitekstinä Lutherin selitykessä on 1.Kor. 11:23-29. Suomennetussa selityksessä otsikkona on ”Herran ehtoollisen kelvollisesta ja kelvottomasta nauttimisesta”. Selitysteksti on otettu Lutherin lyhyestä Evankeliumi-Potillasta (1927).

Lutherin selitys

Tämä on aivan tärkeä teksti, jota tulee kristiyille tarkasti teroittaa. Sillä juuri näiden sanojen väärästä ymmärtämisestä on se surkea asian laita syntynyt, että ihmiset peräti ovat kadottaneet sen lohdutuksen, jota tässä Herran ehtoollisen sakramentissa on, ja ovat sitä peljänneet, niin kuin myrkkyä. Tosi kyllä on, ettemme saata sanoa Juudan nauttineetn tätä sakramenttia lohdutuksekseen tai parannuksekseen. Ja smoin on myöskin, niin kuin Paavali sanoo, korinttolaisten seassa on ollut monta, jotka ovat kelvottomasti nauttineet ja sen kautta tulleet Jumalan rangaistuksen alaisiksi sekä ruumiin että sielun puolesta. Meidän siis täytyy antaa tämän erotuksen alati pysyä, että muutamat nauttivat tätä sakramenttia kelvollisesti, itsellensä iankaikkiseksi autuudeksi, mutta toiset taas kelvottomasti eli tuomioksi itsellensa, niin että Jumala sen tähden ruumiillisesti heitä tuomitsee, ja jolleivät parannuksessa ja uskossa käännyt, iankaikkisesti heidät hukuttaa. Niinmuodoin on kovin tarpeellista, että tiedät, milloin tätä sakramenttia kelvolliesti nautitaan ja milloin kelvottomastai. Paavikunnassa on niin opetettu, ettei kenenkään sovi ehtoolliselle mennä, jos ei ole hyvin valmistettu ja aivan puhdas. Mutta tällä puhtaudella tarkoittavat syntien luettelemista, katumuksen ulkonaista osoittamista, rukousta, almujen antamista ja muita tekoja, joita parannuksen harjoitukseksi sanottiin, joita papit suuresti ylistivät, ja joilla jokainen luuli voivansa tehtyjä syntejä suorittaa. Mutta jätä sinä kaikki tällainen velvollisuus, äläkä siihen turvaa, sillä onhan meidän mahdotonta tulla töittemme ansiosta puhtaiksi. Eipä se Kristus itsekän tätä ehtoollista opetuslapsillensa antanut heidän aivan puhtaana ollessansa, koska hän sanoo tarvitsevansa heidän jalkojansa pestä, ja tässä hän nyt ei puhu vedellä pesemisestä, vaan syntien anteeksi saamisesta. Sentähden tulee tässä visusti oppia ja muistaa, etteivät ne kelvottomasti tätä sakramenttia nautitse, jotka valittaen tunnustavat olevansa viheliäisiä syntisiä, joita vaivaavat monenlaiset kiusaukset, jotka toisinaan tulevat äreiksi ja kärsimättömiksi, eivätkä myöskään aina ole ruoasta ja juomasta kohtuulliset. Nämä tämmöiset ovat jokapäiväisiä syntejä, jotka meitä rasittavat, täällä maan päällä eläessämme, toisia enemmän, toisia vähemmän. Sentähden sinä et saa sanoa, ettet tahdo näiden syntien tähden mennä Herran pöytään. Sillä niinkauan kuin vanha Aatami sinussa asuu, on yhäti tapahtuva, että tulet kiusatuksi kärsimättömyyteen, pahoihin ajatuksiin ja muuhun sellaiseen, joka sinulle synniksi on. Mutta jollet nyt tahtoisi ehtoollisen sakramenttia nauttia, ennen kuin olet kaikista synneistä päässyt, niin et milloinkaan voisi Herran ehtoollisella käydä. Nehän tätä korkeaa sakramenttia kelvottomasti nauttivat, jotka tahallaan synneissä pysyvät, niin kuin murhaavasta vihasta lähimmäistänsä kohtaan, huoruudessa, aviorikoksessa ja muissa törkeissä synneissä, eivätkä halua niitä hylätä. Sillä sakramentti on Herramme Kristuksen sitä varten asettama, että etsisimme syntien anteeksi saamista ja tulisimme hurskaiksim eikä sitä varten, että synneissä pysyisimme. Niinmuodoin nautti Juudas sakramentin kuolemaksi ja tuomioksi itsellensä, hän kun oli päättänyt pettää ja myydä Vapahtajansa Kristuksen ja edeskin päin pysyi tässä aikomuksessaan ja paatuneessa pahassa tahdossa.

Tämänlaiset esimerkit peljättävät muutamia, ja koska he ovat vihassa, vainossa ja muissa synneissä, niin eivät tahdo sen vuoksi Herran ehtoolliselle mennä. Nämä tekevät syntiä kahdella tavalla: ensin siinä, etteivät tahdo vihasta lakata, eikä syntiänsä hyljätä, toiseksi siinä, että ihan vastoin Kristuksen käskyä jäävät niin pitkäksi aikaa sekramentilta pois. Näiden ihmisten pitäisi ensin luopuman vihastansa ja kateudestansa ja lakkaaman synnistä, ja sitten pyhän sakramentin nautitsemisella tuoman itsellensä lohdustusta syntien anteeksi saamisessa sekä vahvistusta uskollensa. Mutta jos nyt vieläkin synnin ja kiusauksen halu heissä nostaisi päätään, tulee heidän huoata Jumalan tykö ja sanoa: ”Herra, anna minulle rauhallinen, ystävällinen ja hiljainen sydän jokaista kohtaan, ja puhdista minua Kristuksen tähden kaikista synneistäni”, ja tällä uskolla mennä Herran ehtooliselle eikä peljätä tätä Paavalin lausetta, sillä eipä se olekaan sanottu niille, jotka tahtovat miellänsä synneistänsä irti päästä, vaan yksin niille, jotka synneissä makaavat, tahtomatta niitä hyljätä, vieläpä soisivat itsensänsä hyviksi kristityiksi kiitettävän ja syntejänsä puolustavat, niin kuin nähdään korinttolaisissa, joille Paavali näin kirjoitti: ”En minä teitä kiitä”, tällä osoittaen, että he ilman parannusta tahtovat tulla totisiksi kristityiksi ylistetyiksi. Tämä on toinen ja raskaampi synti. Sillä jos hurskaat sydämet välistä erehtyvätkin, mutta kuitenkin katuvat ja rukoilevat huoaten:  Jospa Jumala soisi minulle syntini anteeksi, sillä minä olen väärin tehnyt”, niin Kristus ei sysää näitä ehtoolliselta pois, sillä sanat vakuuttavat tässä, että ei hän tähän pöytään tahdo vanhurskauta ja pyhiä ihmisiä, vaan viheliäisiä syntisiä, jotka rumien syntiensä tähden eivät tiedä, minne paeta, sillä sanoohan Kristus ruumiinsa annetuksi heidän tähtensä ja verensä vuodatetuksi heidän syntiensä tähden. Mutta eivätpä ne ole vähäisiä ja halpoja syntisiä, joiden edestä näin jalo uhri ja maksu on annettu. Sentähden onkin kaikki siinä, että sydämestäsi tunnustat itsesi syntiseksi ja tämmöisenä tänne tulet, etsien apua ja lohdutusta. Mutta joka ei tahdo syntiänsä tunnustaa ja parannusta tehdä, hän olkoon tänne tulematta, sillä apostoli Paavali sanoo: ”Koetelkoon ihminen itseänsä ja niin syököön tästä leivästä ja juokoon kalkista.” Itsensä koetteleminen ei olekaan muuta, kuin että tarkoin tutkit, kuinka valmistettu olet. Jos näet itsesi paatuneeksi, niin ettet tahdo synneistäsi luopua, eivätkä ne tee sinua levottomaksi, niin jää vain pois pyhästä ehtoollisesta, sillä et sinä silloin kristitty olekaan, ja nyt on paras neuvo, että luovut tällaisesta jumalattomasta menosta, kadut ja itket sitä, ja totisella luottamuksella Jumalan lupauksiin käännyt kristittyjen seuraan, ynnä heidän kanssansa nautitsemaan ehtoollista. Mutta jollet tahdo tätä tehdä, niin pysy poissa, sillä sinä teet siinä tapauksessa vain syntiä, syöt ja juot itsellesi tuomion. Mutta tutki nyt hyvin tätä ja tee asiasi selväksi, että oikein tulisit tietämään kuinka sinun käynee iankaikkisuudessa, Jumalan sinua tuomiollansa kohdatessa. Jos tätä mietit, totta kai tulet iloiseksi, että saat ruveta parannukseen, antaa vihan ja kiukun mennä ja tällä ehtoollisella tulla sovintoon Jumalan kanssa.

Mutta sitä vastoin, jos et ole paatunut, vaan sydämestäsi tunnustat syntisi Jumalalle, samassa tuntien siitä sydämellistä levottomuutta, ja uskot Jumalan, Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden, antavan armosta sinulle syntisi anteeksi, silloin olet valmistettu ja voit rohkeudella sanoa Herralle Kristukselle: ”Herra Jeesus, minä olen köyhä syntinen, joka nyt tulen sinun ahtoollisellesi, saadakseni sinula lohdutuksen.” Ja silloin et saa epäillä, sillä sinä olet hänelle tervetullut ja rakas vieras. Eikä sinun myöskään tarvitse pelätä, sillä juuri tällaisille, surullisille, ahdistetuille sydämille on tämä pöytä valmistettu, että siinä saisivat lohdutusta ja virvoitusta. Peljätkööt ne, jotka eivät syntiänsä tunne, vaan hävyttömällä ja ylpeällä sydämellä, ilman katumusta ja parannusta, pysyvät synneissänsä.

Nämä Paavalin sanat: ”Koetelkoon ihminen itseänsä”, ovat myös antaneet vanhoille opettajille tilaisuuden sanoa:”Törkeät synnit, joita tuomari ja pyöveli rankaisevat, eikä pappi, niin kuin huoruus, murha, juoppous ja sellaiset, estäkööt ihmisiä Herran ehtoolliselle menemästä.” Mutta tämä ymmärrettäköön niin, kuin edellä sanottu on, että joka näitä syntejä tahtoo edelleen harjoittaa, eikä niistä lakata, se pysyköön poissa ehtoolliselta; sillä sinne menemisellänsä vetäisi hän vaan suuremman vihan päällensä, koska hän sakramentin nauttimisella on olevinansa kristitty, vaikka ei hän kristitty olekaan, mikä hänen elämästänsä kyllin nähdään. Mutta joka näissä synneissä on, ja nyt niistä lakkaan, parantaa itsensä ja rupeaa hurskaammaksi, hän älköön antako niiden itseänsä estää, vaan pyytäköön synnin päästöä ja nauttikoon Herran ehtoollista, rukoillen Jumalaa, taitaaksensa täst´edes paremmin elää. Mutta jokapäiväiset virheemme, jotka meistä riippuvat, älkööt meitä estäkö; sillä emmepä taida tässä elämässä koskaan päästä niistä vapaaksi. Jos emme tahtoisi Herran ehtoolliselle mennä, ennen kuin näemme itsemme aivan puhtaiksi, silloin sen peräti hylkäisimme, emmekä koskaan haluasi sille mennä. Siitä minä itsekin kyllä tiedän puhua, kuinka pahaa se on, kun pitäytyy muutaman aikaa poissa Herran ehtoolliselta, sillä olenpa minäkin sellaisessa perkeleen tulessa ollut, koska Herran ehtoollinen tuli minulle niin oudoksi, että joka päivä tulin aina haluttomammaksi sille käymään.

Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari, ja totuttakaa itsenne usein sille käymään, erittäinkin, kun siihen kelvolliset olette, se on, kun havaitsette sydämenne olevan synnin tähden raskautettuja ja alakuloisia, jott´ette unhottaisi Herraame ja Vapahtajaame Jeesusta Kristusta, vaan muitaisitte hänen uhriaan ja kuolemaansa, sillä muuta ei hän meiltä tahdo. Paitsi sitä vaatii meidän hätämme, koska vielä joka päivä syntiä teemme, meitä Herran ehtoollisella käymään, ja myös vaikuttaa yhteyttä kristillisisessä seurakunna, ja jossa rakkaan Herramme Kristuksen muisto, kuten ainkain paras autuutemme väline, säilytetään niin kuin hän itse sanoo: ”Tehkää se minun muistokseni.” Joka näin tähän tulee, hän on köyhänäkin syntisenä oikein ja hyvin valmistettu, hän syö ja juo, niinkuin Paavali sanoo, Kristuksen tuumiin ja veren kelvollisesti, ei suinkaan tuomioksi vaan itselleen autuudeksi. Tähän meitä auttakoon rakas Jumalalle taivaissa, Pyhällä Hengellänsä, Kristuksen Poikansa, meidän Vapahtajamme kautta! Amen.

(Lähteenä Tohtori Marti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-Postilla, 1927)