Jälleen on keskusteltava Manu Ryösön aiheesta näin oman kirjoitelmansa kautta. Hänen siteeraamassaan tutkimuksessa käsiteltiin kirkkoa instituutiona. Onko kirkko laitos vai yhteisö? Vastaus tähän tuntuu vaikuttavan siihen, miten vastaan otsikon kysymykseen. Laitoksena pohdin sitä, miten asennoidun Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon, johon sen jäsenenä kuulun. Näen siinä paljon ongelmia. Tunnen monta kirkon pappia, jotka näkevät samat asiat ongelmallisina. Niinpä voin kai sanoa luottavani heihin enemmän kuin kirkkoon. Yhteisönä koen kirkon paljon laajempana, kaikki maanosat ja tunnustukset sisäänsä sulkevana. Ongelma on toki enemmän, mutta samalla näen, että tuolla vaivaavat kysymykset ovat täällä saaneet toimivan ratkaisunsa ja päinvastoin. Koen, että kolmiyhteinen Jumala vaikuttaa Henkensä kautta kirkossaan ja pitää siitä huolta. Tämä luottamus on merkittävämpi kuin luottamus yksittäisiin kristittyihin, pappeihin tai maallikkoihin.
Luotanko pappeihin vähemmän kuin kirkkoon?
Totta kai kirkon erityinen virka perustuu kaikkien kristittyjen yhteiselle pappeudelle, koska kysymys on seurakunnan virasta. Samalla on kuitenkin sananpalvelijoiden erottamisesta/asettamisesta juuri siihen apostoliseen paimenvirkaan, jonka Kristus itse on asettanut. Ei siis ole kysymys vain seurakunnan mahdollisuudesta valita joku tai jotkut vaan myös Kristuksen käskyn ja asetuksen noudattamisesta. Paimenvirka on seurakunnalle välttämätön, jotta Kristuksen omat saavat hengellisen ravintonsa. Kuten Kristus itse sanoi Pietarille: Ruoki/kaitse minun lampaitani. Ja apostolit asettivat sitten vuorostaan paimenia perustamilleen seurakunnille. Muistuttaisin vielä siitä, että meidän kannattaa lukea Uutta testamenttia myös Apostolisten isien kirjoitukset mielessä. Eikä vain harrastaa ”kolmiloikkaa” Uusi testamentti – Luther – liberaaliprotestantismi tai jokin muu moderni teologia.
Totta, paimenvirka on Kristuksen käsky ja välttämätön. Unohdin sen mainita tuossa edellisessä viestissäni. Muuten virkaan asettaminen ei poikkea yleisestä pappeudesta kuin sen osalta, että se on julkinen, koska usko Kristukseen on sama kuten myös Pyhä Henki, joka uskon välitää.
Maassamme on paimentaminen kuulunut perinteisesti naisväelle. MIksi se ei sopisi kirkkoonkin? https://www.youtube.com/watch?v=Eh8f6D72NEk
”Apostolit asettivat sitten vuorostaan paimenia perustamilleen seurakunnille.” Missään ei kerrota, että vain apostolit (ne 12) olisivat perustaneet seurakuntia. Sitäkään ei kerrota, että ainoastaan he olisivat asettaneet niihin paimenia.
Martti P. Voisimme tietysti ottaa kokeeksi käyttöön ihan uusiakin paimenratkaisuja. Miten olisi perinteisen lapsityövoiman ja modernin sähköpaimenen yhdistelmä? (Kauan sitten edesmennyt esi-isäni oli ollut lapsuudessaan paimenpoikana eräässä lounaissuomalaisessa pitäjässä. Oli annettu kaksi puukalikkaa mukaan. Niitä oli pitänyt lyödä yhteen ja pelottaa sudet muualle.)
Hyvää viikonloppua!
En laittanut linkkiä lehmien kutsuhuutoihin pelkästään kevennykseksi tai piikittelyksi. Haluan täsmentää, että Jeesuksen viittaukset lammaspaimeniin olivat aikanaan aivan yhtä arkisen raadollisia kuin meidän perinteiset Mansikkimme ja Helunamme. Mitä alkuseurakunnan ’paimentyttöihin’ tulee, heitä on nimeltä mainittu aika liuta.
”Miten olisi perinteisen lapsityövoiman ja modernin sähköpaimenen yhdistelmä?” Lapsityövoiman käyttö on laitonta. Mitä sähköpaimeneen tulee, voin kuvitella, että jossakin on jo kehitelty virtuaalinen nettipastori, kenties jopa netti-Jeesus.
Pappien seksuaalinen siveettömys.
Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisemmeksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisammat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden.
Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana sa laisissa paheissaan. Yhä useammat papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa.
Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei enää ole häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon, ja niistä tulee yhä suvaitsevampia uusissa kokouksissa ja konferensseissä. Kirkoissa ja jumalanpalvelijain keskuudessa on tapahtumassa ”pehmeneminen” avioeron puolesta. Tämä kehitystyksen kulku ei ole pysäytettävissä, vaikka asenteenmuutoset ovatkin hitaita.
Esirippu on auennut silmieni edessä, ja kun näyssä olen nähnyt, mitä on tapahtumassa tuhansille papeille ja hyvin hurskaille ihmisille salaisesti. Pinnallisen hurskauden ja tekopyhyyden suojissa he jatkavat puuhiaan, jotka on kätketty ihmisten silmiltä. Heidän joukossaan on joitakin hyvin hartaita ja kuuluisia.
Jotkut hyvinkin ”uskonnolliset” miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevan voimattomia tätä omaa moraalista romahdusta vastaan. Vain ihme voi heidät pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho.
Pian Jumala ryhtyy toimenpiteisiin salaisten syntien tähden sellaisella ankaruudella, että Hänen tuomionsa kaatuvat oikealle ja vasemmalle itsepintaisesti synnissä elävien
elämässä. Ne, jotka hylkäävät salaiset synnit uudistuvat ja paranevat.
Hän puhdistaa huoneensa ja pyhittää astiansa jumalanpalvelukseen tänä keskiyön hetkenä.
DAVID WILKERSON
”Pian Jumala ryhtyy toimenpiteisiin salaisten syntien tähden sellaisella ankaruudella, että Hänen tuomionsa kaatuvat oikealle ja vasemmalle itsepintaisesti synnissä elävien elämässä.” Olen kuulevinani tällaisissa lauseissa Vanhan testamentin profeettojen jäljittelyä. Mahtaako kirjoittajalla olla valtuudet toimia sellaisena Jumalan tahdon välittäjänä?
Martti Pentti. David Wilkerson on julkaissut kirjan nimeltään ”NÄky” v. 1973. Hän on saanut näkemänsä näyt Herralta, josta david kirjassaan mainitsee. Emme voi kyseenalaistaa hänen kirjoituksiaan, koska tapahtuneet ”näyt” ovat toteutuneet ja osa odottaa täyttymystään.
Kyllä Herra tietää kelle antaa valtuudet puhua
salaistakin tietoa.
Ymmärrän. Kommenttisi on siis kauttaaltaan Wilkersonin tekstiä. Olisi hyvä opetella lainausmerkkien käyttö. Niiden avulla merkitään se osa tekstistä, joka on poimittu muualta. Tähän tapaan: David Wilkerson varoittaa siitä, että ” vain ihme voi heidät pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho”.
Otsikko: ”Luotanko pappeihin vähemmän kuin kirkkoon” ?
Mikä tekee kirkosta luotettavan? Kirkko on kuollut ilman jäseniään. Jäsenetkin ovat kuolleita, jos Pyhä Henki ei ole päässyt koskettamaan rukoilijaa. Kirkkoa jakaa monet asiat. Suurimpia tekijöitä joka jakaa kirkkoa on
samaasukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon.
Martti P. Lopetetaan keskustelu tältä erää. Tiedämme molemmat erittäin hyvin, että noita Paavalin kirjeiden terveisten saajien nimilistoja ja nimimuotoja on analysoitu eri suuntiin. Se, mitä tiedämme apostolien toiminnasta seurakuntien organisoinnissa, vieläpä varhaiskirkon todistuksen tulkitsemana, on aivan riittävän selkeää. Olen itse käynyt tietyt asiat kauan sitten läpi kahteen – kolmeen kertaan ja yritän prosessoida teologiaa jatkuvasti. Yritän ymmärtää myös niitä, joiden näkemyksiä en itse voi hyväksyä.
On mielestäni joka tapauksessa kyseenalaista teologista työskentelyä takertua esimerkiksi sanaan ”paimen”, sitten hypätä täysin toisenlaisen kulttuuripiirin paimeniin arkielämässä ja lopuksi tehdä sen perusteella johtopäätöksiä siitä, miten meidän tulisi kristillisessä kirkossa järjestää kirkon virka tänä aikana. Ja vielä samaan aikaan sekä vakavasti että ”kieli poskessa”. Ellei sitten tarkoituksena ole esittää, että kirkon virkaa koskeva ja konservatiivisia kristinuskon tulkintoja puolustava keskustelu on ohi. Ja kaikkien perinteisen käsityksen kannalla olevien pitäisi asiassa kuin asiassa tajuta oma typeryytensä sekä vaieta.
(Kohtaan työssäni niitä, joilla on ihan muissa asioissa taipumusta tehdä teologiaa tällaisen Raamatun, vapaan assosiaation ja ’Hengen johdatuksen’ avulla. He eivät tee sitä edes kieli poskessa vaan vakavissaan. Tiedän jotain siitä, mitä siitä seuraa).
Hyvää alkavaa viikkoa.
”Tiedämme molemmat erittäin hyvin, että noita Paavalin kirjeiden terveisten saajien nimilistoja ja nimimuotoja on analysoitu eri suuntiin.” Nähdäkseni niiden ’analysointi’ on pääasiassa sen asian hämärtämistä, että Paavali nimittää useita naisia työtovereikseen.