Totta kai kirkon erityinen virka perustuu kaikkien kristittyjen yhteiselle pappeudelle, koska kysymys on seurakunnan virasta. Samalla on kuitenkin sananpalvelijoiden erottamisesta/asettamisesta juuri siihen apostoliseen paimenvirkaan, jonka Kristus itse on asettanut. Ei siis ole kysymys vain seurakunnan mahdollisuudesta valita joku tai jotkut vaan myös Kristuksen käskyn ja asetuksen noudattamisesta. Paimenvirka on seurakunnalle välttämätön, jotta Kristuksen omat saavat hengellisen ravintonsa. Kuten Kristus itse sanoi Pietarille: Ruoki/kaitse minun lampaitani. Ja apostolit asettivat sitten vuorostaan paimenia perustamilleen seurakunnille. Muistuttaisin vielä siitä, että meidän kannattaa lukea Uutta testamenttia myös Apostolisten isien kirjoitukset mielessä. Eikä vain harrastaa ”kolmiloikkaa” Uusi testamentti – Luther – liberaaliprotestantismi tai jokin muu moderni teologia.

Martti P. Voisimme tietysti ottaa kokeeksi käyttöön ihan uusiakin paimenratkaisuja. Miten olisi perinteisen lapsityövoiman ja modernin sähköpaimenen yhdistelmä? (Kauan sitten edesmennyt esi-isäni oli ollut lapsuudessaan paimenpoikana eräässä lounaissuomalaisessa pitäjässä. Oli annettu kaksi puukalikkaa mukaan. Niitä oli pitänyt lyödä yhteen ja pelottaa sudet muualle.)

Hyvää viikonloppua!

Pappien seksuaalinen siveettömys.

Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisemmeksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisammat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden.
Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana sa laisissa paheissaan. Yhä useammat papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa.
Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei enää ole häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon, ja niistä tulee yhä suvaitsevampia uusissa kokouksissa ja konferensseissä. Kirkoissa ja jumalanpalvelijain keskuudessa on tapahtumassa ”pehmeneminen” avioeron puolesta. Tämä kehitystyksen kulku ei ole pysäytettävissä, vaikka asenteenmuutoset ovatkin hitaita.

Esirippu on auennut silmieni edessä, ja kun näyssä olen nähnyt, mitä on tapahtumassa tuhansille papeille ja hyvin hurskaille ihmisille salaisesti. Pinnallisen hurskauden ja tekopyhyyden suojissa he jatkavat puuhiaan, jotka on kätketty ihmisten silmiltä. Heidän joukossaan on joitakin hyvin hartaita ja kuuluisia.
Jotkut hyvinkin ”uskonnolliset” miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevan voimattomia tätä omaa moraalista romahdusta vastaan. Vain ihme voi heidät pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho.
Pian Jumala ryhtyy toimenpiteisiin salaisten syntien tähden sellaisella ankaruudella, että Hänen tuomionsa kaatuvat oikealle ja vasemmalle itsepintaisesti synnissä elävien
elämässä. Ne, jotka hylkäävät salaiset synnit uudistuvat ja paranevat.
Hän puhdistaa huoneensa ja pyhittää astiansa jumalanpalvelukseen tänä keskiyön hetkenä.
DAVID WILKERSON

Otsikko: ”Luotanko pappeihin vähemmän kuin kirkkoon” ?

Mikä tekee kirkosta luotettavan? Kirkko on kuollut ilman jäseniään. Jäsenetkin ovat kuolleita, jos Pyhä Henki ei ole päässyt koskettamaan rukoilijaa. Kirkkoa jakaa monet asiat. Suurimpia tekijöitä joka jakaa kirkkoa on
samaasukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon.

Martti P. Lopetetaan keskustelu tältä erää. Tiedämme molemmat erittäin hyvin, että noita Paavalin kirjeiden terveisten saajien nimilistoja ja nimimuotoja on analysoitu eri suuntiin. Se, mitä tiedämme apostolien toiminnasta seurakuntien organisoinnissa, vieläpä varhaiskirkon todistuksen tulkitsemana, on aivan riittävän selkeää. Olen itse käynyt tietyt asiat kauan sitten läpi kahteen – kolmeen kertaan ja yritän prosessoida teologiaa jatkuvasti. Yritän ymmärtää myös niitä, joiden näkemyksiä en itse voi hyväksyä.

On mielestäni joka tapauksessa kyseenalaista teologista työskentelyä takertua esimerkiksi sanaan ”paimen”, sitten hypätä täysin toisenlaisen kulttuuripiirin paimeniin arkielämässä ja lopuksi tehdä sen perusteella johtopäätöksiä siitä, miten meidän tulisi kristillisessä kirkossa järjestää kirkon virka tänä aikana. Ja vielä samaan aikaan sekä vakavasti että ”kieli poskessa”. Ellei sitten tarkoituksena ole esittää, että kirkon virkaa koskeva ja konservatiivisia kristinuskon tulkintoja puolustava keskustelu on ohi. Ja kaikkien perinteisen käsityksen kannalla olevien pitäisi asiassa kuin asiassa tajuta oma typeryytensä sekä vaieta.

(Kohtaan työssäni niitä, joilla on ihan muissa asioissa taipumusta tehdä teologiaa tällaisen Raamatun, vapaan assosiaation ja ’Hengen johdatuksen’ avulla. He eivät tee sitä edes kieli poskessa vaan vakavissaan. Tiedän jotain siitä, mitä siitä seuraa).

Hyvää alkavaa viikkoa.